turhaa epäilyä

ettei sillä itsellään oo toista miestä? joskus, ei aina, se joka epäilee onkin itse syyllinen johonkin ja koittaa saada asioita käännettyä päälaelleen saadakseen syyllisyytensä tavallaan peittoon tai vähintään hyväksytyksi tyyliin "onhan sullakin toinen"...näin olen käsittänyt jutuista mitä ihmiset on kertoneet..

..sun viestistä. Olen onneksi pääsemässä tosta epäily-vaiheesta yli. Olen ollut kaksi vuotta parisuhteessa, ja koko sen ajan olen pelännyt, että mieheni pettää minua. Olen koko ajan ollut lukevinani merkkejä miehen pettämisestä, ja vihjailin ja yritin saada miestä kiinni valheesta yms. Luin viestit ja tarkistin soitetut ja vastatut puhelut silloin tällöin, tosin mieheni läsnäollessa, mutta silti. Siinä vaiheessa kun tajusin, että tämä on asia jossa en halua olla oikeassa, olen tietoisesti alkanut muuttamaan käyttäytymistäni. Ymmärrän kantasi; samahan se on pettää, kun kuitenkin siitä syytetään...Älä ihmeessä ota sitä toista naista, vaan auta vaimoasi pääsemään eroon huonosta itsetunnostaan ja peloistaan. Pelossa eläminen on kauhea tapa elää, ja tämä on nyt sitä, kun papin edessä luvattiin olla toisen tukena myös vaikeina aikoina.:)

..olemisten(naimisten)välit?
kun ikää rupee tulemaan,niin jotkut naispuoliset tuppaavat laskeskelemaan,milloin on viimeksi oltu.
meilläkin joskus nuorempana 4-5 kertaa viikossa.
ja kun harvennusta on tullut iän myötä,niin jo epäillään,että vieraissa käydään.
varmaan pitäs vielä kuuskymmisenäkin pystyä 4kertaa viikossa,jotta kysely vieraista naisista loppuis.

Sanopa sille naiselle että jos joku on pettääkseen niin se pettää vaikka sitä vahtisi 24h/vrkssa... Eikä ketään voi omistaa...

Käyttäydyin itse aikaisemman mieheni kanssa vaimosi tavoin: epäilin miestäni, vaikka oikeaa syytä ei ollutkaan. Tilanne ei todellakaan ollut minullekaan helppo, koska tajusin kyllä oman käyttäytymiseni typeryyden, mutta en voinut sitä noin vain lopettaakkaan.
Käyttäytymiseni syynä luulisin olleen sen, että mieheni ei yksinkertaisesti saanut minua tuntemaan itseäni rakastetuksi. Kysyttäessä hän kyllä sanoi rakastavansa minua, mutta omaehtoisesti hän ei millään tavalla osoittanut välittämistään. Olisin kaivannut silloin tällöin jonkinlaista kehumista, hellyyden osoitusta tai jotain muistamista. Sen sijaan hän osoitti vain kiinnostusta mm. elokuvien ns. täydellisiin naisiin, huomautteli minulle ainoastaan negatiivisista puolistani, laittoi aina kavereidensa tapaamisen meidän yhteisten reissujen edelle jne..
Kaikki tämä asetti itsenuntoni koetukselle ja tämä paha tunne purkautui sitten epäluuloisina ajatuksina miestäni kohtaan. Kumpikaan ei ollut onnellinen, minä kärsin riittämättömyyden tunteesta ja miheni puolestaan miunu jatkuvasta epäilystä.
Luultavasti suhde olisi voitu pelastaa, jos mieheni olisi ollut halukas paremmin huomioimaan minut ja tunteeni, mutta meillä tilanne oli jo ajautunut niin pitkälle, että sitä ei enää saatu selvitettyä. Mutta neuvona voisin sanoa, että kannattaa ainakin yrittää suoda toiselle vähän aikaa ekstra-huomiota ja katsoa josko tilanne muuttuisi paremmaksi. Jos saat vaimosi sekä teoillasi että sanoillasi tuntemaan, että hän on ainoa jota rakastat ja haluat, luulisin että epäilytkin vähenevät.

Jos huomioi normaalia enemmän taas epäillään, että mitäs ny? Mielestäni huomioin aikaslailla hyvin ja seksin puutekaan ei voi olla mielestäni syy, koska mulle kävis kyllä useemmin kun vaimolle (mullahan ei oo kuulemma muuta kuin se mielessä). Mutta tommonen vihjailu ottaa niin paljon pollaan, oon kyllä kysyny suoraankin, mutta siitä huolimatta jatkuvaa vihjailua, jota en siedä, puhumattakaan siitä, että kännykkääni, sähköpostiani yms tarkkaillaan.