Kristinusko opettaa, että ihmisen tulee pidättäytyä avioliiton ulkopuolisista suhteista ja avioliittoon mennessään tulee olla uskollinen puolisolleen. Avioliitto on yhden miehen ja naisen välinen liitto, jonka tarkoitus on kestää jommankumman kuolemaan asti. Avioero on Jeesuksen opetusten mukaan hyväksyttävää vain poikkeustapauksissa. Uskottomuuden avioliitossa hän tuomitsee yksiselitteisesti.
Tänä päivänä nämä kristilliset arvot on heitetty romukoppaan. Uskottomuutta ihannoidaan ja tv-sarjat, romaanit ja iltapäivälehtien lööpit suorastaan ruokkivat tätä ihannekuvaa. Uskottomuutta ja aviorikoksia on tietenkin ollut aina ja kaikkialla, mutta aiemmin ne on yksiselitteisesti tuomittu. Siitä kertoo sekin, että aiemmin uskottomuutta kutsuttiin aviorikokseksi ja nykyään se on vaan salasuhde. Nykyään uskottomuudesta pyritään päinvastoin antamaan houkutteleva kuva. Esimerkkinä tämä Victoria Milan-sivusto. Ihmisiä jopa yllytetään uskottomuuteen. Piittaamatta seurauksista.
Mutta mutta. Uskottomuuden seuraukset eivät ole muuttuneet mitenkään. Yhä edelleen uskottomuus tuottaa tuskaa miehille, vaimoille, niille kolmansillekin osapuolille ja ennen kaikkea lapsille. Se rikkoo perheitä, aiheuttaa syviä ja usein parantumattomia haavoja ja luo syvän epäluottamuksen ilmapiirin. Tämä epäluottamuksen ilmapiiri on vahvasti aistittavissa ympärillämme. Miehet eivät enää luota vaimoihinsa eivätkä vaimot miehiinsä eikä lapset vanhempiinsa. Kukaan ei oikein enää luota kehenkään. Kaikki, mitä ihminen on rakentanut ja mikä on hänelle merkityksellistä, voi hajota koska vain.
Yksi syy uskottomuuden yleistymiseen on ennen avioliittoa vietetty sinkkuelämä, johon osalle kuuluu lyhyet irtosuhteet. On ihan selvää, että jos ihminen on nuoruudessaan tottunut hyppimään suhteesta suhteeseen, voi sitoutuminen ja uskollisuus yhdelle ihmiselle olla vaikeaa. Kun on tottunut elämään aivan toisin. Siksi ajatus, että pidättäytyisi irtosuhteista ennen avioliittoaan, voisi olla hyvinkin viisasta ja opettaisi itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Siitä voisi olla paljonkin hyötyä tulevassa avioliitossa. Mutta kukapa sellaista enää viitsii, koska tässä pikaruokakulttuurissa seksi ja rakkauskin on pikaruokaa. Syödään nopeasti ja heitetään pois. Ajatus, että pitäisi hillitä itseään ja odottaa, on monille kauhistuttava. Pitää saada kaikki ja heti paikalla. Oli kyse ruuasta tai seksistä.
Silti kukaan ei oikeasti halua tulla petetyksi. Pohjimmiltaan jokainen tahtoisi uskollisen kumppanin rinnalleen. Pettäjätkin ja nk. kakkoset. Ironista onkin, että pettäjät ja heidän petoskumppaninsa eivät missään tapauksessa haluaisi kokea itse sitä, mitä tekevät muille. Tähän Jeesus toteaa kultaisen säännön sanoin "Älä tee muille sitä, mitä et halua että itsellesikään tehdään". Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikki ihmiset koettaisivat tätä sääntöä noudattaa. Meidän vikamme onkin, että odotamme sitä kyllä muilta, mutta emme itse vaivaudu tekemään samaa. Uskottomuudelle löytyy tietysti aina verukkeita ja selityksiä pilvin pimein, mutta yleensä nämä selitykset hyväksytään vain omalla kohdalla. Ei kumppanin.
Uskottomuus ja petollisuus tuottaa niin paljon henkistä kärsimystä niin monille ihmisille, että siihen tulisi suhtautua suuremmalla vakavuudella kuin nykyään tehdään. Uskottomuuden takia on liian moni perhe hajonnut ja liian moni lapsi joutunut kärsimään aikuisten itsekkyydestä. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi on otettava vakavasti. Lapset tarvitsevat turvallisen ja vakaan kodin ja vanhemmat, jotka ovat sitoutuneet heihin ja toisiinsa. Joka ei näin vakavaan sitoutumiseen pysty, älköön perustako perhettä. Aviorikos on synti ja se on uskallettava siksi sanoa ilman kaunistelua. Myös lähimmäisen puolison himoitseminen on synti. Ja synnillä on aina huonot seuraukset. Eikä synti muutu miksikään, vaikka se yritettäisiin sokeroida "rakkaudella". Oikea rakkaus ei vahingoita muita. Jos vahingoittaa, ei ole enää kyse rakkaudesta.
Tänä päivänä nämä kristilliset arvot on heitetty romukoppaan. Uskottomuutta ihannoidaan ja tv-sarjat, romaanit ja iltapäivälehtien lööpit suorastaan ruokkivat tätä ihannekuvaa. Uskottomuutta ja aviorikoksia on tietenkin ollut aina ja kaikkialla, mutta aiemmin ne on yksiselitteisesti tuomittu. Siitä kertoo sekin, että aiemmin uskottomuutta kutsuttiin aviorikokseksi ja nykyään se on vaan salasuhde. Nykyään uskottomuudesta pyritään päinvastoin antamaan houkutteleva kuva. Esimerkkinä tämä Victoria Milan-sivusto. Ihmisiä jopa yllytetään uskottomuuteen. Piittaamatta seurauksista.
Mutta mutta. Uskottomuuden seuraukset eivät ole muuttuneet mitenkään. Yhä edelleen uskottomuus tuottaa tuskaa miehille, vaimoille, niille kolmansillekin osapuolille ja ennen kaikkea lapsille. Se rikkoo perheitä, aiheuttaa syviä ja usein parantumattomia haavoja ja luo syvän epäluottamuksen ilmapiirin. Tämä epäluottamuksen ilmapiiri on vahvasti aistittavissa ympärillämme. Miehet eivät enää luota vaimoihinsa eivätkä vaimot miehiinsä eikä lapset vanhempiinsa. Kukaan ei oikein enää luota kehenkään. Kaikki, mitä ihminen on rakentanut ja mikä on hänelle merkityksellistä, voi hajota koska vain.
Yksi syy uskottomuuden yleistymiseen on ennen avioliittoa vietetty sinkkuelämä, johon osalle kuuluu lyhyet irtosuhteet. On ihan selvää, että jos ihminen on nuoruudessaan tottunut hyppimään suhteesta suhteeseen, voi sitoutuminen ja uskollisuus yhdelle ihmiselle olla vaikeaa. Kun on tottunut elämään aivan toisin. Siksi ajatus, että pidättäytyisi irtosuhteista ennen avioliittoaan, voisi olla hyvinkin viisasta ja opettaisi itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Siitä voisi olla paljonkin hyötyä tulevassa avioliitossa. Mutta kukapa sellaista enää viitsii, koska tässä pikaruokakulttuurissa seksi ja rakkauskin on pikaruokaa. Syödään nopeasti ja heitetään pois. Ajatus, että pitäisi hillitä itseään ja odottaa, on monille kauhistuttava. Pitää saada kaikki ja heti paikalla. Oli kyse ruuasta tai seksistä.
Silti kukaan ei oikeasti halua tulla petetyksi. Pohjimmiltaan jokainen tahtoisi uskollisen kumppanin rinnalleen. Pettäjätkin ja nk. kakkoset. Ironista onkin, että pettäjät ja heidän petoskumppaninsa eivät missään tapauksessa haluaisi kokea itse sitä, mitä tekevät muille. Tähän Jeesus toteaa kultaisen säännön sanoin "Älä tee muille sitä, mitä et halua että itsellesikään tehdään". Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kaikki ihmiset koettaisivat tätä sääntöä noudattaa. Meidän vikamme onkin, että odotamme sitä kyllä muilta, mutta emme itse vaivaudu tekemään samaa. Uskottomuudelle löytyy tietysti aina verukkeita ja selityksiä pilvin pimein, mutta yleensä nämä selitykset hyväksytään vain omalla kohdalla. Ei kumppanin.
Uskottomuus ja petollisuus tuottaa niin paljon henkistä kärsimystä niin monille ihmisille, että siihen tulisi suhtautua suuremmalla vakavuudella kuin nykyään tehdään. Uskottomuuden takia on liian moni perhe hajonnut ja liian moni lapsi joutunut kärsimään aikuisten itsekkyydestä. Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi on otettava vakavasti. Lapset tarvitsevat turvallisen ja vakaan kodin ja vanhemmat, jotka ovat sitoutuneet heihin ja toisiinsa. Joka ei näin vakavaan sitoutumiseen pysty, älköön perustako perhettä. Aviorikos on synti ja se on uskallettava siksi sanoa ilman kaunistelua. Myös lähimmäisen puolison himoitseminen on synti. Ja synnillä on aina huonot seuraukset. Eikä synti muutu miksikään, vaikka se yritettäisiin sokeroida "rakkaudella". Oikea rakkaus ei vahingoita muita. Jos vahingoittaa, ei ole enää kyse rakkaudesta.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kuinka moni oli neitsyt naimisiin mennessään? Kuinka moni jaksoi odottaa jalat ristissä sitä "oikeaa"? Miten on Sinun laitasi aloittaja? Entä puolisosi?
Mun mielestä on äärimmäisen tärkeää kokeilla ja etsiä itseään ennen avioliiton solmimista. Jos solmit liiton oikean ihmisen kanssa, ei ole tarvetta pettää. Kuka parikymppisenä oikeasti tuntee itsensä ja tietää mitä elämältään haluaa? Sitoutua kannattaa vain oikean ihmisen kanssa, ja sillä ei ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Mistä tiedät että ihminen on oikea? Kokeilemalla, ennen sitoutumista, lapsia, avioliittoa.
Nykyään on tosiaan hyvin yleistä, että kokeillaan ja testataan erilaisia kumppaneita ennen avioliittoa. Näin on tehty suunnilleen 80-luvulta lähtien. Mutta avioliittojen kestävyyteen sillä ei ole ollut mitään positiivista vaikustusta, sillä avioerot vain lisääntyvät koko ajan.
Kyllä silti luulen, että sopiva löytyy vain kokeilemalla. Ja ketä siinä loukkaa, kun kokeilee, sitoutumatta.
Erojen määrästä voi päätellä sen, että yksiavioisuus ei ole jokaiselle sopiva elämisen muoto, ennenkin olisi varmasti erottu enemmän, jos se olisi ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää, kuten nykyään.
Pointtini oli se, että on paremmat mahikset onnistua, kun vähän tarkemmin miettii kenen kanssa sitoutuu. Ja sitoutuahan ei ole pakko.
Ap kirjoittaja puhuikin lyhyistä irtosuhteista, että ne altistavat sille että on vaikea sitoutua. Jokaista potentiaalista ehdokasta ei tarvitse testata, vaan siitä joukosta pitää valita se, jonka kanssa ns. seurustellaan. Oma itse ei löydy sillä, että vaihtaa kumppania kuin paitaa.
Joskus aikoinaan avoliittojenkin autuutta perusteltiin sillä, että pitäähän sitä kokeilla sitä yhdessä elämistä ennen vihkimistä, että tietäisi tullaanko juttuun vai ei. Ja uskottiin, että tämmöinen kokeilu auttaisi avioliittoja kestämään. Toisin kävi. Avoliittoja on harrastettu viimeiset kolmekymmentä vuotta, mutta avioerojen määrä vaan lisääntyy. Tilastojen mukaan ei auta yhtään, vaikka kuinka kokeillaan yhdessä asumista ennen häitä. Silti erotaan. Kyllä se on se sitoutuminen, joka kaiken ratkaisee. Ei mitkään kokeilut etukäteen.
Yleensä tuppaa olemaan niin, että naimisiin menevät eivät kokeile nykyäänkään sen kumppaninsa kanssa yhteiseloa, vaan paukaisevat suoraa päätä naimisiin, kun on ehkä vauvaa pukkaamassa ja morsion maha kertoo jostain muusta kun neitseellisestä tilasta. On siis nusastu hätäisesti ja tultu paksuksi jo melkolailla kättelyssä, joten äkkiä naimisiin tuntematta edes kumppania kunnolla, mitä se mummokin ajattelee jos suvun kiltti -tyttö ja priimus -oppilas nyt aviottoman lapsen pukkais maailmaan! Hänhän on aina ollut se hyvä tyttö ja valkea lammas, josta taatusti tulee jotain suurta, joten naimisiin on pakko mennä ja saada ne prinsessahäät. Nämä avioliitot on varmasti onnettomia järkiään, kun sitten huomataan, että eihän tuo ole yhtään sopiva kumppani itselle. Jotkut paikkaa tilannetta alkamalla pettämään, jotkut puskevat aina vain uutta ja uutta lasta suhteen laastariksi ja liimaksi, on tappelua ja mökötystä ja ties mitä, kunnes viimein sen vuosikymmenen onnettoman kituutuksen jälkeen päädytään eroon. Jotkut toki saattavat pysyä naimisissakin, vaikka onnettomia ovatkin. Voihan joskus käydä myös tuuri, ja puolisot ovatkin sopivia toisilleen ja tuloksena on onnellinen ja uskollinen avioliitto... Usein taas avoliittoon menevät ihmiset myös pysyvät avoliitossa, eivätkä mene naimisiin ollenkaan koskaan. Omassa tuttavapiirissä ja suvussa juuri avoliitot on niitä kestävämpiä parisuhteita, sillä toista arvostetaan ihan eri tavalla, kun tiedetään, että se voi minä päivänä tahansa pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä litomaan. Kai se pitää suhteen jollain tapaa tuoreena, kun se toinen ei ole niin itsestään selvyys ja "omaisuutta" kuin avioliitossa olevat usein puolisostaan ajattelevat. Toki on avoliitoissakin paljon pettämistä ja jättämistä, mutta tämä vain on oma havainto avo- ja avioliitoista.
Tuota ei kyllä mitkään tutkimustilastot tue. Avoliitto päätyy eroon paljon todennäköisemmin kuin avioliitto ainakin tilastojen mukaan.
Huh, mitä paatosta aloittajalla. Suoraan jostain 50-luvulta. Toki uskottomuus aiheuttaa kärsimystä, mutta kyllä kärsimystä ja todennäköisesti vielä mittavampaa on aiheuttanut entisaikojen valheessa väkisin yhdessä eläminen - ei sen takia, että haluaisi, vaan sen takia, että ei uskallettu/voitu/saatu erota.
Ihmisten pitäisi voida olla yhdessä vain ja ennen kaikkea yhteisestä halusta, jonka perusta olkoon mikä tahansa VAPAAEHTOISUUTEEN perustuva. Kristilliset normit tai yhteiskunnan keinotekoiset säännöt älköön määrittäkö, mikä on aikuisten ihmisten vapaassa kanssakäymisessä oikein, mikä väärin.
Ja mitä tulee raamatun Jeesuksen kultaiseen sääntöön, niin sehän ei kestä lähempää tarkastelua. Oma toive kohdelluksi tulemisesta ei päde läheskään aina arkielämässä. Joku voi toivoa, että häntä käydään katsomassa sairaalassa, ja sen vuoksi sitten käy katsomassa niitäkin, jotka haluaisivat sairastaa rauhassa.
Arvostan kristillistä perinnettämme, mutta voin pahoin kun vedotaan aikansa ahdasmielisten ihmisten kirjoittamaan kirjaan ainoana totena.
Jos ei tuota uskonnollista paatosta oteta lukuun, niin kyllä aloittaja puhuu ihan asiaakin. Mutta taatusti tulee paskaa niskaan ainakin tällä palstalla. Totuudenpuhujia ei katsos rakasteta!
Väkisin yhdessä eläminen on tietyllä tavalla yhteinen ratkaisu tai pakko. Pettäminen on taas pettäjän yksipuolinen päätös ja asia jonka hän pyrkii salaamaan petetyltä. Ei halua, että petetty tekee omat ratkaisunsa ja vaikka eroaa pettäjästä.
Enkä nyt oikeasti tiedä, että olivatko nuo entisajan liitot jotenkin enemmän kärsimystä tuottavia. Luulempa, että ihmiset suhtautuivat vähän reaalisemmin arjen kanssa elämiseen eivätkä edes olettaneet että elämä on yhtä vaaleanpunaista hattaraa.
Oikeasti huoles
Niihän se on lihanhimo on henkeä vastaan,siitä on sanouduttava irti yksinkertaisesti,pirulle kun antaa sormensa se vie kokokäden.
Petetyksi tuleminen,on hyvin toden näköistä,uskootumuuden vallitessa.
Aina on perussyy mikä johtaa,uskottomuuteen,yksi on se ettei ole rehellinen puolisolleen,kaikessa.
Rakkauden vaaliminen se usein unhoittuu,huomaa vasta siinä vaiheessa kun ei menekään niin kuin pitäisi mennä.
Tärkein on ja suomalaiselle miehelle vaikein on, anteeki pyytäminen ja antaminen ne on otava kunnossa.
On kokemusta 48 vuoden liiton aikana,jos muuta väittä on väärässä.
Rakasta sellaisen kun puolisosi on etsi hyvät puolt kuten rakkaus tekeekin,sen jälkee pienet hyväilyt tuntuvat ihanilta.
Jäi kiinostamaan tämä aloittajan kirjoituksessa että Raamatussa olisi Jeesuksen mielipide avioerosta ?
Voisiko joku tarkentaa oikeasti huorin tekemisen olen siellä nähnyt kiellettävän mutta nimenomaan avioerosta en ole huomannut mainintaa..edes poikkeustilassa.
En osaa sanoa, että missä yhteydessä on ja kuinka kuuluu tulkita, Mutta olen ymmärtänyt juurikin avioliittoon liittyvän seuraavan: "minkä on jumala yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"
Missä se on sanottu, että kaikki maailman avioparit on juuri Jumala yhdistänyt, mistä sen tietää mukamas? Minusta sellaista irvokasta pelleilyä suurin osa avioliitoista, että kyllä ne on ihan ihmisten omia tekeleitä ja virityksiä, eikä niissä ole mitään tekemistä Jumalalla... Pettäminen on jo yksi osoitus siitä, että ihmiset on ihan itse itsekkäistä ja typeristä syistään yhdistäneet itsensä täysin väärään ihmiseen. Jumala jos olisi yhdistänyt, niin ei siellä mitään petosta voisi tapahtua.
Vaikka ap:n kirjoitus voi joistakin kuulostaa vanhanaikaiselta niin eräässä tutkimuksessa juuri oli että parit jotka eivät olleet ennen avioliittoa harrastaneet seksiä, erosivat pienemmällä todennäköidyydellä kuin muut. Ennenkuin naimisiin mennään pitäis perusasiat olla kirjoitettuna ylös ja sovittunua: Kuinka monta lasta hankitaan jos niitä on mahdollisuus saada, yhteiset vai omat rahat, uskonto, missä asutaan, mitkä ovat tavoitteet, millaisa arvoja arvostamme onko joku niistä uskollisuus, kuinka kotityöt jaetaan, kuinka usein seksiä harrastetaan, ja myöskin mitä mahdollisen eron sattuessa, niin naurettavalta kuin se kuulostaa niin sekin kannattaa pohtia sillä ihminen kestä erotaan ei ikinä ole se sama kenen kanssa on menty naimisiin....
Minusta oli sitten uskovainen tai ei, voisi vähän ihmiset nykyään katsella mitä sitä tulee tehtyä, seksi on niin yliarvostettua sitä tulee joka tuutista, kyllä elämässä muutakin on. Itse en arvosta kevytkenkäisyyttä, mutta en myöskään tuomitse muita, ihmisten ei pitäis tuomita toisiaan eikä missään nimessä puuttua toisten ihmisten avioliittoon aloittamalla suhdetta naimisissa olevan kanssa.
Heh, vai pitäisi etukäteen sopia että kuinka usein seksiä harrastetaan :)) Kyllä se puulta varmaan tuolla ajatusmaailmalla maistuukin.
Seksiä tulee kyllä joka tuutista, mutta ihmisellä on vapaus valita kuinka sen vastaan ottaa. Ja toisille ihmisille seksi on hyvinkin arvokas, yksi ihanimpia asioita koko elämässä, ei mitenkään "yliarvostettua". Ja tällä en tarkoita pettämistä.
No parempi niin, että keskustellaan ja sovitaan avioliiton pelisäännöistä etukäteen kuin että mennään hetken hurmiossa yhteen ja kyllästytään muutaman vuoden päästä. Kuten nykyisin usein tapahtuu. Sillä linjalla ei onnistu ensimmäiset eikä toiset eikä kolmannet liitot...
juuri tätä tarkoitan Njaaaaaa, ja Angeliiii siis sitä että kuinka usein harrastetaan jotta tehdään toiselle selväksi kuinka tärkeää tai ei tärkeää se on itselle. En tarkoita tarkkoja kellon aikoja vaikka jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä että kalenteriin täytyisi merkitä aina päivät ja ajat valmiiksi:D Mutta siis että tehdään selväksi mitä odotetaan ja että vastaako toisen elämän suunnitelmat ollenkaan omia.
Viisaita sanoja, mutta helmiä sioille. Tällä foorumilla riekkuu "rakastuneet" kakkoset ja pillun/kullin perässä menevät pettäjät omaa oikeuttaan todistellen. Viis siitä pahasta, jonka muille aiheuttavat. Kun MINÄ, MINÄ, MINÄ.
Mielestäni täällä ovat selkeästi enemmistönä tuomitsijat. Tuollaiset kuin "olet oikeassa", jota ilmeisesti on joku kohdellut kaltoin. Ja seurauksena on sitten ollut tuon sorttinen avautuminen eri nimimerkoillä täällä. "Minä, minä, minä..." Niinpä omassa liemessään asianomainen(kin) kiehuu ja omasta "minä" näkökulmastaan maailmaa vain katselee.
Ja joku väitti, että vanhoina aikoina väkisin aviolittossa pysyneet tekivät sen yhteisestä halustaan. Höpö, höpö, kyllä siinä ympäristön paineet ja kulissien ylläpitäminen olivat määrääviä tekijöitä.
Tuli tuosta mieleen yksi ukkomies, joka petti raskaana olevaa vaimoaan ja puolusteli sitä sillä, että hänellä on siihen oikeus. Vaimo ei nimittäin keskenmenovaaran takia pystynyt seksiin muutamaan kuukauteen ja äijän mielestä hänellä oli oikeus mennä vieraisiin silloin. Tyypin mielestä vaimo teki väärin, kun vaati häntä elämään ilman seksiä kokonaista neljä kuukautta vauvan takia. Siksi hänellä oli OIKEUS pettää.
Vähän samalla lailla palstan pettäjät ja kakkosetkin selittelee käytöstään. Kun he nyt sattuvat rakastumaan ja kiimaantumaan, niin heillä on oikeus tehdä mitä huvittaa ja paskat muista!
kamalaa ´totta turiset´ kuinka joku kehtaa! Ja miksihän vaimo oli raskaana, aivan sairasta touhua tuolta mieheltä!
Rakastuneet kakkoset?? Entä ykköset, eikö ne osaa rakastaa vai mikä omistamisen tarve siellä on vaikuttimena?
Yhteen en menisi ilman rakkautta mutta ehkä nykyäänkin lasketaan vaan rahoja ja siinähän ei rakkaus paljoa paina.
Lainausmerkeissä rakastuneet, typerät kakkoset kun pakkaavat kuvittelemaan joka salapanoa rakkaudeksi. Sitä kuvitellaan, niin kaiken voittavaksi, vaikka harvoin se rakkaus edes päivänvaloa kestää. Sellasta "rakkautta". Jos se pettäjämies oikeasti rakastaisi kakkosta, niin ero olisi hyvin äkkiä tehty vaimosta. Muu on selittelyä ja itsensä pettämistä.
Ihan hyvä aloitus ja asiantynkääkin. Samaa mieltä aloittajan kanssa, että nyky-yhteiskunnassa semmonen outo henki, että ihmisiä ihan yllytetään pettämään. Työpaikatkin järjestää pikkujouluja ja laivaseminaareja ja oikein tarjoaa tilaisuuksia pettämiselle. Semmoistakin kuullut, että miespuolisille työporukoille pomo järjestänyt ilotyttöjä, vaikka iso osa ollut varattuja ja se seikka hyvin tiedossa. Luulisi, että olis työnantajankin etu, että alaisten avioliitot ja perheet pysyis koossa, mutta ilmeisesti ei? Lehdetkin suitsuttaa julkkisten syrjähypyistä ja eroista suorastaan positiiviseen malliin. Oikeesti outoa, että niin on, vaikka toisaalta kaikki tietää, mitä pahaa voi pettämisestä seurata. Se on realimaailmassa ihan eri juttu kuin jonkun lehden romantisoidut kertomukset salarakkaista. Minkä takia pettämisestä on tullut yhtäkkiä myönteinen juttu ja pettäjistä ja heidän salarakkaista sankareita ja tosirakkauden ilmentymiä? Miks?? Miks petettyä pidetään luuserina, joka oikeesti ansaitsi kohtalonsa? Milloin tää oikein meni tähän???
Löytyypä niin ala-arvoisia (tokko muita kakkosena edes on) jotka ilkkuvat vain hauskanpidosta. Kuitenkin ollaan tuhoamassa toisen ihmisen elämää ja perhettä, mitä sellaisen päässä liikkuu? Aika tyhjältä näyttää. Pettäminen on parisuhteen pahimpia kriisejä, en voi ymmärtää ajatusta; oikeudesta hauskanpitoon. Siihen tangoon tarvitaan kaksi ja kyllä se kakkonen on aivan samanlaisesti syyllinen petokseen.
Omaatuntoa tuskin löytyy, pistää miettiin vain, miten tynnevammaisia voivat ihmiset olla. Naisena en voi ymmärtää, miksi kukaan oikeasti alentuu? Miten vähän itseään sellainen nainen arvostaa? Millaisen kasvatuksen on saanut? Eikö ole minkäänlaisia arvoja opetettu?
Totuus on, että mielenterveysongelmaisia tulee riittämään, töitä tietää toisille.
a34
Ihan nappiin sanot, silloin kun kakkonen tietää että mies on varattu ja siltikin vaan on valmis olemaan juuri se-----kakkonen----niin jotain vikaa täytyy olla päässä ja sehän siinä hatuttaakin että mies etsii älyvapaata seuraa naisesta jolla ei ole muuta tarkoitusta hänen elämässään kun saada seksiä eri lailla kun kotona.
Ja minäkin olen usein tuuminut millaisista oloista tälläiset ihmiset ovat lähtöisin, ihmiset joilla ei ole kunnioituksen kipinää toisen ihmisen parisuhdetta kohtaan vaan sekaantuu asioihin joissa hänellä ei ole mitään tekemistä. Tälläinen ihminen on lähtöisin kodista jossa ei ole lapsia kasvatettu kunnioittamaan toisen ihmisen suhdetta, ja kodista jossa ei naisen arvolla ole ollut merkitystä, siksi nämä typerykset ovat sellaisia kuin ovat.
Ja vielä kuvittelevat että se on rakkautta. Niin traagikoomista.
Vai Jumalasta seuraava, kun kaikkien tunteetkin ja niiden aitouden noin tarkkaan tiedät? Eipä ihme että sinua ja monta saman kaltaisesti asioita tässäkin ketjussa kommentoinutta petetään. Sen verran kammottavia ja itsenne jalustalle asettaneita kaiken ja kaikki muut tukehduttavia ihmisiä olette. Pakoonhan tuollaisia on lähdettävä.
Ihan on monia kohtia jotka ovat viisaasti kirjoitettu, mutta tuo yli 2000 vanha juttu olisi jo aika jättää laskuista pois. Kuka tänäpäivänä uskoo johonkin mitä kukaan ei voi todistaa, nyt on tiede se joka on tärkeämpi asia eikä olla missään lahkon kourissa peläten rangaistusta jos sattuu olemaan onnellinen väärässä paikassa.
Aviorikos ei ole mikään synti siinä tarkoituksessa kun sinä haluat sen tuoda esille. Aviorikos on avioliiton jonkinlaisen epäonnistumisen tulos, joten ero saattaa tulla joten eipäs puhuta synnistä ja saarnata. Ihminen joka pettää toisen ihmisen on tietysti epäkypsä rooliinsa olemalla jonkun aviopuoliso, joten aiheuttaa teollaan paljon kärsimystä sille toiselle osapuolelle ja tuskaa. Ja silloin on paras kun pariskunta keskustelee toistensa kanssa mahdollisesta erosta, sillä kun kerran tulee petetyksi niin luottamusta ei saa siihen ihmiseen enää koskaan takaisin, mutta samalla myös pitää sen toisenkin mennä itseensä ja ajatella josko olisi hänessäkin jotain syytä tapahtumaan.
Lapsillehan asia on aina hirveä, sillä he rakastavat molempia vanhempiaan a haluavat että he asuisivat saman katon alla.Ja sitten käy usein myös niin että sitä kasvetaan erilleen ja rakkaus lopahtaa ja vaan jonkinlainen veli/sisko suhde jää jäljelle ja silloin on usein avioero vähemmän raastava puolisoille.
Mutta että aletaan puhumaan synnistä, se ei ole nykyisin ajankohtainen aihe, nykyisin katsotaan asiat tieteellisestä vinkkelistä. Ja kun meillä jokaisella on vaan yksi elämä elettävänä niin silloin ei kannata jäädä suhteeseen joka ei toimi.
Joten eiköhän olisi aika jättää satukirjan saarnat ja olla realistinen mitä tulee ihmiseen---avioliittoon---rakkauteen ja ihmisten ymmärtämiseen toisia ihmisiä kohtaan, eikä tuomitsemiseen jonkun lahkon ollessa tukena. Uskotaan siihen mikä on näkyvää ja kosketeltavaa eikä jonkun hyvän ikivanhan kirjoittajan juttuihin synnistä ja rangaistuksesta. Me olemme ihmisiä , jotka haluamme elää elämäämme, ja kun kompastuskiviä sattuu tiellemme niin ne nostetaan nätisti sivuun----eikä potkita.
No niin. Katsotaanpa sitten siitä tieteellistä vinkkelistä. Tieteellisen vinkkelin mukaan ihminen on eläin ja eläimellisten vaistojen alainen. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että ihminen haluaa vaihtaa puolison heti uuteen, kun parempi ilmestyy näköpiiriin. Tieteellisen näkemyksen mukaan ei ole ollenkaan väärin, että mies vaihtaa vaimonsa nuorempaan ja nätimpään. Hän toimii vain biologisten vaistojensa mukaan. Ei ole myöskään väärin, jos nainen vaihtaa miehensä uuteen löydettyään vahvemman uroksen. Niin eläinlaumoissakin toimitaan. Eikä ole väärin, jos isäpuoli tai äitipuoli vihaa lapsipuoliaan. Luonnossakin leijonauros tappaa kilpailevan uroon pennut. Se on vaan biologiaa ja luonnonlaki. Jos tukeudumme tieteeseen, niin tiedehän ei ota kantaa oikeaan eikä väärään. Uskonto taas ottaa. Jos unohdetaan uskonto ja tieteellinen näkemys sanelee kaiken, niin silloin on ihan luonnollista, että luontainen vaihtelunhalu ajaa ihmiset pettämään eikä sitä tule millään tavoin moralisoida. Ongelma onkin siinä, että suurin osa ihmisistä vaistoaa, ettei tiede sittenkään selitä kaikkea ja on kuitenkin olemassa se oikea ja väärä.
Tässä linkki yhteen mielenkiintoiseen kirjoitukseen.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/2161/j_budziszewski_uskoa_jumalaan_pidetaan_nykyaan_ylpeytena
Tämä ketju on uskottomuuspalstan parhaimpia aloituksia. Ihmiset ovat uskomattoman itsekkäitä nykyään ja se ei voi olla kostautumatta lastemmekaan elämässä, saatikka tässä ajassa elävien ihmisten elämässä.
Ihmistä ei luotu eläimeksi vaan Jumalan kuvaksi, eläimet joilla on eläinten luonto ja himot, luotiin erikseen. Ihmisellä on sielu henki ja ruumis ja jos joku näistä alueista ei elä sopusoinnussa korkeimman auktoriteetin neuvojen mukaan mennään helposti tielle joka johtaa omaan ja toisten onnettomuuteen.
Synti on kuin sairaus, mitä syvemmälle se ihmisen elämässä tunkeutuu, sitä suurempi on sen tuhoava voima. Nykyään ei saisi sanoa syntiä synniksi, silti se on sitä.
Itsekkyys tuhoaa ihmiset mutta aito rakkaus, armollinen elämänasenne ja todellinen toisesta välittäminen parantaa, tuo rauhaa ja onnea ihmisten elämään. Jokainen meistä voi olla parantava "lääkäri" itselleen tai lähimmäiselle.
Annammeko pikkusormen pahuudelle vai hyvyydelle riippuu meistä jokaisesta itsestämme. Jumalan lait ovat tärkeitä viittoja elämän tiellä siitä syystä että pysyisimme rakkauden tiellä omaksi onneksemme kaikilla elämän alueilla.
Armo ei ole niin halpa että siihen voisi turvata tehdyn synnin tueksi. Se ei koskaan puolusta syntiä jota ihminen tekee.
Se antaa anteeksi erehtyneelle ja aidosti katuvalle mutta pyytää lopettamaan väärät teot, koska niistä seuraa paljon pahaa.
Oletko Jumala? Miten sinulla on oikeus määritellä kuka on hyvä ja kuka paha? Onko avioliiton ulkopuolinen seksi kaikista pahin teko, minkä ihminen voi tehdä. Eikö mikään mene sen edelle, ja jos niin miksi?
Eikö pettävä puoliso tai kakkonen voi olla hyvä ihminen, vaikka muuten eläisi täysin kaikkien Jumalan lakien ja maallisten lakien mukaan, ja olisi avulias muita kohtaan ja tekisi hyviä tekoja, mutta ainut synti olisi tuo seksisuhde? Eikö siihen ole mitään "lieventäviä asianhaaroja", entä jos on aidosti rakastunut varattuun, tai jopa varattu on aidosti rakastunut toiseen?
Miten sinulla on oikeus määritellä kenen rakkaus on aitoa? Eikö toinen nainen tai mies voi rakastaa aidosti sitä ukkomiestä tai aviovaimoa, ja jos niin miksi? Mikä hänen tunteistaan tekee vähemmän aidot, kuin jos vapaa ihminen rakastaisi toista vapaata, tai aviopuolisot toisiaan? Miten sinä pystyt määrittelemään toisten ihmisten tunteet, ja niiden aitouden?
Eikö petetyssä puolisossa sitten ole koskaan mitään vikaa, onko hän aina täysin syytön tilanteeseen? Entä jos hän on väkivaltainen, harrastaa joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Entä jos hän on täydellisen itsekäs, ja kävelee elämässään kaikkien yli -niin työpaikalla, ystävyyssuhteissa, sisarusten keskeisissä suhteissa, ja myös parisuhteessaan sekä suhteessaan lapsiinsa? Entä jos hän on suoraan sanottuna vittumainen ja ilkeä ihminen? Entä jos hän rikkoo kaikkia muita Jumalan lakeja ja maallisia lakeja, mutta ei petä puolisoaan, sekö hänestä tekee paremman ihmisen kuin muut? Hänkö on se, jonka Jumala ottaa avosylin vastaan, ja jolla ei mitään anteeksi pyydettävää keneltäkään ole -onhan häntä petetty?
Jos näin on, niin kaikki te petetyt -kiittäkää pettäviä puolisoitanne, ja heidän kakkosiaan ja kolmosiaan jne. sillä he ovat teille varman taivaspaikan varanneet omalla toiminnallaan. Teidän ei tarvi ikinä ottaa ketään toista huomioon ja vastuuta yhtään mistään, ja saatte olla niin julmia ja ilkeitä kuin ikinä kerkeätte ja tuhota kaiken edestänne. Onhan teitä petetty, joten te varmasti pääsette taivaaseen! Ei ole syytä katsoa peiliin koskaan, ja kysyä onko itsessä mitään vikaa.
Ei pettämisessä ole pelkästää kyse seksistä. Kyse on valehtelusta, salailusta ja toisen luottamuksen pettämisestä. Kun oma puoliso pettää, niin se vie pohjan kaikelta. On hyvin vaikea enää luottaa kenenkään ihmiseen ja yleensäkään elämään. Se ihminen johon olet luottanut ja rakastanut paljastuu ihan joksikin muuksi. Se jos mikä tappaa ihmisen sielun. Äärimmäinen petos. Pettämisen jälkeen elämä on muuttunut peruuttomattomasti. Niin iso loukkaus se on.
Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseen. Se on aina pettäjän yksipuolinen päätös. Pettäjä ja petetty ovat molemmat osapuolina parisuhteessa, joten molemmat ovat vastuussa parisuhteen tilanteesta. Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa, niin siitä voi ihan vapaasti lähteä. Kyse on vain pettäjän itsekkyydestä, että haluaa pitää parisuhteensa ja saada vähän ekstraa sivusuhteella. Ihan turha selitellä millään olosuhteilla, ne ovat vain tekosyitä.
Enkä sanoisi pettäjää pahaksi ihmiseksi, itsekkääksi ja heikoksi kyllä. Jossain tapauksessa myös sairaaksi.
Mutta kakkoset siis ovat kuitenkin pahoja, vai mitä? Suhteesta voi myös lähteä se petetty, jos niin kovasti korventaa. Kenestäkään ihmisestä ei voi loppupeleissä tietää millainen hän todellisuudessa on, ja ikäviä yllätyksiä voi tulla vastaan. Jos ei pysty hyväksymään millaisen kanssa on naimisiin mennyt, niin mitä jäädä sitten katkerana kituuttamaan? Aina on mahdollista lähteä.
Tekee mieli sanoa, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Jos toimii väärin ja tekee toiselle sellaista, jota ei haluaisi että itselleen tehdään (kuten pettäjä ja kakkoenen aina tekevät), niin on typerää ja lapsellista puolustautua sillä, että kyllähän tuo ja tuokin tekee niin tai noin. Se olisi sama kuin joku raiskaisi jonkun ja vetoaisi siihen, että kyllähän tuokin tyyppi tappoi ja tuo varasti, eli miksi minua arvostellaan. Jokaisen pitää vastata omista vääristä teoistaan itse eikä aina vedota siihen, että kyllähän tuokin teki näin tai noin.
Kysyt, miksei petetty lähde, jos pettäminen häiritsee. Yleensä naimisiin mentäessä lähtöoletuksena on, että pariskunta pysyy yhdessä eikä joku ulkopuolinen sotkeudu heidän parisuhteseensa. Eiköhän jokainen odota sitä uskollisuutta kumppaniltaan. Tuo kuulostaa taas siltä, että petetty yhtäkkiä onkin se syypää kaikkeen.
Et nyt taida alkuunkaan ymmärtää edell.kirjoituksen pointtia. Siinä ei ole yritetty olla kenellekään Jumalana. Siinä on Raamatun tuntevan ihmisen kirjoitus mitä Jumala ihmiseltä odottaa. Synti on aina syntiä, sitä ei ihminen määrittele mikä on pahin ja mikä pienin synti. Jumala näkee.
Jokaisessa ihmisessä on vikaa ja jokainen tekee virheitä. Yleensä ns. "pahasta ihmisestä" otetaan ensin ero jos asiat ei luista. Sivusuhde on väärin ja jos puolustat uskottomuutta, se on helmasyntisi jota hellit etkä tahdokaan päästää siitä irti. Raamattu kuitenkin varoittaa aina synnistä eikä puolusta sitä koskaan.