Kuvittelin löytäneen elämäni naisen. Arvot, kiinnostuksen kohteet, ulkonäkö jne. olivat aivan kohdallaan. Joitain kuukausia olimme aivan hurmoksessa kunnes alkoi tuntumaan, että taidan olla ainut kuka on vielä oikeasti kiinnostunut toisesta. Pari viikkoa sitten se tapahtui ja hän jätti minut. Mitään riitaa ei ollut vaan erottiin sovussa. Murruin kuitenkin aivan täysin ja meni noin viikko ennen kuin olo oli yhtään parempi. Näen kuitenkin vielä unia hänestä ja ajatukseni pyörivät hänessä päivittäin. Tein tunteeni häntä kohtaan selviksi mutta vaikuttaa siltä, että yhteen ei olla palaamassa vaan jäätiin kavereiksi.
Nyt olo on epätoivoisen tuskainen ja vaikka välillä tuntuu, että olo olisi ihan hyvä niin sitten tapahtuu jotain aivan käsittämätöntä. Muutama päivä takaperin näin hänen kaikin puolin positiivisen facebook päivityksensä mutta tämähän sai minut vain ajattelamaan häntä ja masentumaan kun tiedän mitä menetin. Haluan hänen olevan onnellinen mutta mieluummin minun kanssani. Kai se satuttaa enemmän kun näkee, että toisella ei ole minkäänlaisia tunnontuskia kun taas itse olet aivan murtuneena.
Toinen pieni mies toisella olkapäällä kuitenkin sanoo, että pitäisi unohtaa ja jatkaa matkaa... suhteellisen hankalaa kuitenkin vaikka mieli tekisi tehdä niin.
Pitäisi kai tehdä uusi profiili treffit palstalle ja antaa jonkun muun viedä sydämeni, että pääsen tästä piinasta eroon.
Tekstissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Lähinnä avautumista kun tunteita ei ole päässyt purkamaan kunnolla. Olisi niin paljon sanottavaa mutta ei ole ketään kenelle puhua näistä asioista.
Nyt olo on epätoivoisen tuskainen ja vaikka välillä tuntuu, että olo olisi ihan hyvä niin sitten tapahtuu jotain aivan käsittämätöntä. Muutama päivä takaperin näin hänen kaikin puolin positiivisen facebook päivityksensä mutta tämähän sai minut vain ajattelamaan häntä ja masentumaan kun tiedän mitä menetin. Haluan hänen olevan onnellinen mutta mieluummin minun kanssani. Kai se satuttaa enemmän kun näkee, että toisella ei ole minkäänlaisia tunnontuskia kun taas itse olet aivan murtuneena.
Toinen pieni mies toisella olkapäällä kuitenkin sanoo, että pitäisi unohtaa ja jatkaa matkaa... suhteellisen hankalaa kuitenkin vaikka mieli tekisi tehdä niin.
Pitäisi kai tehdä uusi profiili treffit palstalle ja antaa jonkun muun viedä sydämeni, että pääsen tästä piinasta eroon.
Tekstissä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Lähinnä avautumista kun tunteita ei ole päässyt purkamaan kunnolla. Olisi niin paljon sanottavaa mutta ei ole ketään kenelle puhua näistä asioista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjotan sulle, koska itse joudun aika samanlaiseen tilanteesen kuin sinä, tosin seurustelimme vuoden ja erosta on kohta kolmisen kuukautta.
Itsellä aluksi oli sama tilanne, hyvä että töissä jaksoin käydä. Se piti mielen kuitenkin virkeänä. Keskity aluksi oman arjen rullaamiseen saavuttamiseen, aloita vaikka uusi harrastus. Tee suunnitelmia, mitä aiot tehdä yksin.
Tee ero sille, millainen toivoit toisen olevan ja millainen hän oli oikeasti. Jos oikeasti seurustelee ja oikeasti kiintyy toiseen, ei siitä pysty irtautumaan tuosta vaan. Kaikki eivät vain osaa kiintyä. Haluatko sellaisen ihmisen kanssa elää lopun ikääsi? Et.
Tää on aika kylmää, mutta vanha totuus: Poissa mielestä, poissa silmistä. Jos sulla on oikeasti muita kavereita, niin en suosittele kaveriksi jäämistä. Suosittelen jopa tämän facebookista poistamista, niin etpä väkisin joudu seuraamaan toisen elämää. Melkeimpä suosittelen tämän ihmisen kokonaan pois pyyhkimisestä sinun elämästäsi. Jos joku asia vie sinua eteenpäin toipumista kohtaan, tee niin.
Mut en kuitenkaan suosittele toisia ihmisiä sekoittaa asiaan, kun olet vielä rikki.
Aika parantaa, mut varaudu siihen, että muutamia kuukausia siihen menee.
Ite jo seison ihan hyvin jaloillani, mut en pysty kuvittelemaan itseäni vielä suhteeseen. Ehkäpä sit kesällä:p
Miten te kykenette jatkamaan? Kun tapaan uuden ihmisen ja tunne tulee peliin, muistuu myös edellinen hylkäys mieleen ja kauhea epävarmuus. Jotenki luovutan enkä tahdo jatkaa, en jaksais ottaa enää takkiin.
Melko hyvä kysymys. Oon itekin täs miettinyt, et miten monta kertaa voi pettyä ihmissuhteissa, ennen kuin katkeroituu ja kyynistyy. Mulla tuo nyt oli toinen kerta, kun noin on käynyt.
Onneksi mulla on yks pidempi suhde takana ja tiedän, että noiden naisten kanssa kukaan mukaan ei ole onnistunut minua paremmin.
Minun siis on mahdollista vielä löytää hyvä suhde, kunhan valitsen kumppaninini oikein. Itsellä on vaan huono tapa juuri ihastua naisiin, jotka pinnalta olleet lähes täydellisiä, ulkonäkö kohdillaan jne. , mutta sisällä näissä on ollut jotain pahasti pielessä. Kumpikaan ei ollut kertonut kenellekään, että rakastaa, vaikka miehiä oli ollut useita.
Mutta miten tuollaisesta tavalliseen suhteeseen kykenemättömyydestä ottaa selvän? No jos nainen on aiemminkin vaihtanut miehiä kuin paitaa, todennäköisesti tulee tekemään samalla lailla jatkossakin...
Sit varsinkin jos tulee nainen vastaan, jota ovat monet pettäneet. Helpostihan ajattelee, että tämä nainen on kuin enkeli ja hänelle on tullut vain huonoja miehiä vastaan. Kiinnostavampaa on se, että miksi miehet ovat pettäneet. Väittäisin näin, että suuri osa miehistä hakeutuu toisen kainaloon, jos oma nainen ei osaa rakastaa.
Seuraava nainen joutuu kyllä heti suhteen alkuun sellaiseen ristikuulusteluun, että...
Jos se sitä säikähtää, niin sitten säikähtää.
Jos sitä jatkais unia...
"Väittäisin näin, että suuri osa miehistä hakeutuu toisen kainaloon, jos oma nainen ei osaa rakastaa"
Meillä oli toisin päin. Mies petti koska ei osannut rakastaa. Kamala tyyppi kun lopulta paljastui sen teot.
Rakastava ihminen ei hakeudu toisen kainaloon vain siksi, että toinen on tavalla tai toisella keskeneräinen (kuten me kaikki)
Tai siis kolmannen kainaloon ;) siksi, että oma kumppani on keskeneräinen
Rakastava opettaa rakastamaan, toinen toistaan
Mulle riitti tasan yksi pitkä liitto. Meillä oli lapset, talo, työt ja kaikki muukin aikalailla kohdallaan... ainakin minun mielestä, mutta vaimo lähtikin vieraan mukaan.
Enää en päästä ketään niin lähelle. Kestää varmaan aika kauan, että voisin ajatella mitään uutta pysyvämpää suhdetta, nyt lapset ovat tärkein ja tällä hetkellä ainoa asia mikä minulle merkitsee jotain.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa joku rohkea yrittää tulla pehmittämään tätä kivikovaa sydäntä.