kaverilanka. arvostakaa oikeasti teidän kaverisuhteitanne ja pitäkää kaverisuhteista huolta. se on yksi tärkeimmistä asioista. itselläni on oikeasti ongelma, että ei ole kavereita, yhtäkään. sen sijaan kyllä löytyy lapsi ja nainen talosta, mutta ihminen tarvii myös kavereita terveen elämän pyörittämiseen. perjantaina viimeksi kun työt loppuivat ajattelin, että olisipas kiva mennä bisselle kaverin kanssa. selasin puhelimen muistin läpi ja ei yhtäkään kaverin numeroa. menin kotiin perheeni luokse ja vietin taas kerran normaalin perheillan, joka on hieno asia myös. tämä kaverittomuus alkaa syömään minua sisältäpäin ja alkaa ahdistamaan ja vituttamaan suuresti kun ei oikeasti ole kavereita, joidenka kanssa voisi vietää aikaa ja tehdä mukavia asioita. miksi minulla ei ole kavereita? kai minä lokeroiduin koneeni kanssa opiskeluaikoin liian pahasti ja en pitänyt kaverisuhteita yllä. kaikki jäi siinä ohessa sitten kun aloin vielä seurustelemaan 18 vuotiaana ja nyt 23v on paha alkaa miettimään, että mistä niitä kavereita saisi? töissä ei ole työporukkaa ja vapaa-aikani menevät perheen kanssa pääosin. kai mun elämäntilanne on muihin ikäisiini verrattuna sen verran erilainen, että kavereita ei ole ja on erittäin vaikea löytää kun niitä ei ole "kertynyt" nuoruuden aikana. kertokaa, että mistä niitä kavereita löytää? kuinka tässä tilanteessa saisi lisää tuttavia ja kavereita, että olisi jopa mahdollisuus tehdä jotain "erilaista" kivaa perhe-elämän ohessa. vittu, että on ahistunut ja ärsyyntyt olo asian takia.
ystävyys, missä kaverit?
kaveriton :)
3236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Meillä samanlainen tilanne. Ite ollaan 23v. ja pieni vauva. Olen kanssa miettinyt minne kaikki katosivat vauvan syntymän myötä... :( Nyt olisi kova hinku saada uusia ystäviä ettei tule mökkihöperöksi oman perheen kanssa :)
Niin se vaan on että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeampaa on löytää ystävyys suhteita :( Itselläni on ihana mies ja kouluikäinen tyttö mutta ystävät puuttuvat.Olen muuttanut elämäni aikana paljon ja moni mukava ihminen on jäänyt toiselle paikkakunnalle ja pikkuhiljaa yhteydenpito hiipunut. Nykyisellä paikkakunnalla olen asunut jo 6 vuotta mutta en ole löytänyt sellaista ystävää jonka kanssa tulisi vietetyä aikaa muutenkin kuin sillointällöin baaristelun merkeissä.Työkavereita on, mutta ei sellaisia joiden kanssa tulisi vietettyä muuten aikaa. Olen nyt aloittanut kuntosali harrastuksen ja se on ihan mukavaa vaihtelua kotona kököttämiseen mutta kaipaan silti ystävää jonka kanssa voisi keskustella esim. parisuhteeseen liittyvistä asioista,sisustamisesta,muodista,lapsista tai ihan vaan tyttöjen juttuja. Olisi mukavaa kun olisi ystävä jonka kanssa voisi käydä vaikka lenkillä tai leffassa. Tuntuu että kaikilla on jo omat ystävänsä ja minä olen vain se kolmaspyörä.. :(
Mulla on vähän erilainen tilanne kuin teillä, koska mulla on muutamia hyviä ystäviä mutta en seurustele kenenkään kanssa eikä ole lapsia mutta toivottavasti sitten tulevaisuudessa. Muistan silloin teidän vinkit ja arvostan kyllä ystäviä ja kavereitani.
Tiedän kyllä mistä puhut kaveriton, opiskeluaikoina seurustellessa sitä helposti jättää ystävät ja kaverit vähän taka-alalle ja keskittyy seurusteluun. Eikä siinä oikeasti ole mitään pahaa, koska uusi suhde tarvitsee paljon aikaa että oppii tuntemaan toisen, toisaalta se on tilanne jossa helposti unohtaa ystävät vähemmälle. Itselläni kävi niin, että aloin seurustella pari viikkoa ennen kuin lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Muistan ensimmäiset päivät, kuinka jännitin saanko ollenkaan ystäviä ja mitä jos en saa. Toisaalta lohduttauduin aina ajatukseen, että jos en viihdy täällä voin palata kotikaupunkiini, onhan siellä perhe ja poikaystävä. Kaikeksi onneksi kuitenkin tutustuin uusiin ihmisiin ja viihdyin siellä, jokaisella lomalla tulin kotiin ja laskin päiviä seuraavaan. Odotin kesälomaa niin kovasti, koska tiesin että saisin viettää kolme kuukautta kotona perheen ja poikaystäväni sekä muiden ystävien seurassa.
Loppujen lopuksi siinä kuitenkin kävi niin, että poikaystäväni jätti minut. Tunsin itseni niin tyhjäksi ja onneksi minulla oli ystävi ympärillä ja tukemassa, koska muuten olisin ollut yksin. Silti tunsin pienen omantunnonpistoksen sydämessäni, kun muistelin kuinka paljon aikaa olin viettänyt poikaystäväni klanssa. Kaikki lomat menin poikaystäväni luokse, kotona minua n'äkyi tuskin ollenkaan ja aina kun lähdin takaisin opiskelemaan minulla oli huono omatunto etten ollut viettänyt kovin paljon aikaa siskojen kanssa, vaikka tarkoitukseni oli. Eron tullessa, tajusin kuinka onnekas kuitenkin olin ollut että minulla oli vielä kaikki ystävät tukena ja meidän välimme olivat kunnossa. Silloin kuitenkin päätin, että muistan aina pitää ystävät lähellä. Odotin innolla että opiskelu alkaisi taas ja saisin nähdä uudet ystäväni, oli todella mukava nähdä heitä. Auttoi myös paljon toipumaan erosta kun pääsi toiselle paikkakunnalle.
Nyt asioista on kulunut jo melkein kaksi vuotta ja olen tuntenut opiskelijakaverini/ystäväni yli kaksi vuotta. Olen saanut todella hyviä ystäviä, en edes uskaltanut toivoa että voisin niin hyviä ystäviä saada kun lähdin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Tänään olen todell kiitollinen että sain siihden mahdollisuuden ja uskalsin tarttua siihen, ilman sitä minulta puuttuisi todella monta rakasta ihmistä elämästäni. Tottakai olen saanut myös paljon kavereita. Silti olen kyllä valmis aina ystävystymään uudelleen ja tutustumaan uusiin ihmisiin, olen sitä mieltä ettei se ole koskaan myöhäistä.
Vanhempana se voi olla vaikeampaa muttei mahdotonta. En tullut tänne kirjoittamaan siitä että minulla on ystäviä, halusin vain kertoa että olen itse ollut tilanteessa, jossa tajusin kuinka tärkeitä he ovat. Olivat he ennenkin ja arvostin heitä jo silloin, mutta jos olisin opiskellut omalla paikkakunnallani, olisin käyttänyt luultavasti lähes kaiken ajan poikaystävääni ja ajan kanssa ystävät olisivat saattaneet jäädä matkan varrelle. Tästä kokemuksesta viisaampana tiedän etten tulevaisuudessa anna käydä niin.
Olen varma että kaikille teille löytyy kyllä ystäviä, jos osaisin sanoa mistä niin kertoisin sen heti. Mielestäni ystäviä ja kavereita ei ole koskaan liikaa, älkää luopuko toivosta koska aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ystävystä :) Teillä on myös paljon ihanaa elämässänne, niin kuin sanoitte. Maailmasta löytyy paljon ihmisiä, joilla on vaikka kuinka paljon ystäviä mutta he haluaisivat hyvän miehen/naisen ja lapsen. Halusin vain sanoa, että ette ole varmasti ainoita jotka tuntevat niin :)