Terve. Oon 24v likka, ja olen koko elämäni tuntenut pahaa oloa. Paha olo juontuu sosiaalisista odotuksista, jotka herkkänä ihmisenä otan liian vakavasti mutta joita en kuitenkaan kykene täyttämään.
En niitä odotuksia täytä ikinä.
Nyt toki asun ulkomailla, jossa small talk ja tiimityöskentelytaidot ovat äärimmäisen korostuneet. Ehkä nyt ulkomailla karttuneilla taidoilla tulisinkin ihan OK toimeen Suomessa, hiljainen ujo vahva tyttö kykenevä kommunikoimaan kenen tahansa kanssa kunhan vaan ollaan kaksistaan ja ryhmässä hiljaisempi (eli siis PERUSsuomalainen), mutta niin paljon sosiaaliset taitoni eivät ole karttuneet, että täällä pärjäisin.
Minusta tuntuu pahalta, koska asun paikallisessa opiskelijakämpässä mutta minua ei oteta mihinkään mukaan. Ei sitä, että haluaisin. Minua ei kiinnosta heidän aiheet -pinnallisuudet, löpinät, turhanpuhumiset ym. Mutta se, että koen ettei minulla ole oikeutta olla oma itsenikään. Jos en puhu höttöä, minuun suhtaudutaan negatiivisesti. Enkä löydä ystäviä enkä sielunkavereita -koska "kaikki" ovat tuossa pinnallisuudessa mukana!
Tulen palaamaan Suomeen kunhan opiskeluni ovat ohi. Enkä toivo kommentteja "mitäs menit sinne". Minä tulin tänne oppimaan, ja olen oppinutkin jo hurjasti. En ole enää se ujo kiltti maalaishissukka, vaan ujo kiltti NORMAALI tyttö.
En tiedä, mitä täältä haen kirjoituksellani. Kannustavia sanoja ehkä. Sympatiaa ehkä. En tiedä.
Itsetuntoni ei kestä tätä erilaisuutta ja siitä johtuvaa välillä paistattelevaa huonon olon tunnetta (kuten nyt kun muut kämppikset lähtivät pubiin, johon minua ei edes kutsuttu, johon en kyllä olisi edes halunnut mennä, koska en puhu enkä halua puhua joutavia).
En kestä arvostelua koska olen herkkä ja vastaanottavainen. Mutta saan sitä, koska olen outo.
Ja huom, olen hyvin sisäänpäinkääntynyt ja ujo ja hiljainen, mutta minulla ON todella hyvät sosiaaliset taidot -kunhan vain saan tilaisuuden olla kahdestaan jonkun kanssa ja syvemmän kontaktin. En pelkää ihmisiä, enkä ole extreme-outo, mutta en vain saa yhteyttä suurimpaan osaan ihmisistä koska olen ihmisenä niin syvä. Ja tämä muuten pätee myös Suomen mantereelle -vaikka siellä saakin vapauden olla hiljainen koska muutkin ovat.
Eli, vaikka kirjoitin tämän ujouden alle, niin ongelmani ei kylläkään ole varsinaisesti ujous (vaikka sekin olen), vaan syvyys. Syvään ihmiseen vain harva luo kontaktin. Toinen ongelmani on, että syvänä ihmisenä haluaisin todella paljon olla normaali mutta normaali en oikein ole. Ehkä Suomessa sitten koittavat kultaiset päivät mutta sitä odotellessa.
En tiedä, mitä oikein horisen. Ja vieläpä näin sekavalla tekstillä.
Olen kummallinen hyypiö.
4
439
Vastaukset 4
- elämäonn
Kieltämättä aika sekava teksti, enkä oikein tajunnut mitä ajat takaa. :D
Tarkoitatko kenties, että haluaisit sellaisia oikeita ystäviä, ja syvällisiä keskusteluja ihmisten kanssa - etkä jauhaa turhanpäiväistä hölynpölyä, mutta kuitenkin olet liian ujo että saisit sellaisia ystäviä?
Usein kuitenkin kunnollisten ihmissuhteiden solmiminen vaatii sen, että ensin jauhetaan sitä höpö-höpöä, ennen kuin pystytään avautumaan itsestä syvällisemmin. Jos siihen ei ole valmis niin varmaan sitten joutuu tuohon ristiriitatilanteeseen missä itse olet.
Itse kyllä olen todella ujo, ja haluaisin myös sellaisia syviä ihmissuhteita, että voi olla toisen seurassa ihan oma itsensä pelkäämättä vastaanottoa. Olisin myös valmis paskanjauhantaan, jos uskaltaisin vaan osallistua... - aloittaja...
Hmm. Tuo on jotain mitä olen ajatellut viime aikoina.
Koen kuitenkin, että pinnalliset ihmiset (joihin minun näkökulmastani kuuluu suurin osa varsinkin täkäläisistä ihmisistä) pidättäytyvät pinnallisella tasolla. Ihan sama, jauhatko smalltalkkia heidän kanssa kymmenenkin tuntia, eivät ne keskustelun aiheet siitä parane.
Syvällisen ihmisten kanssa yleensä kykenen (jos olemme kahden!) juttelemaan niitä näitä. Ehkä rytmi on niin paljon hitaampi, ja tosiaan syvennymme asioihin jotenkin eri tavalla.
Toisin sanoen small talk ihmisten kanssa (suurimman osan) olisi vain pakote, eikä se antaisi missään kohtaa oikein mitään, mitä haluan.
Mutta se, mikä on pointtini. Olen niin pitkään paininut ujouteni kanssa, ja luullut että se estää minua muodostamasta ihmissuhteita. Nyt kuitenkin elämänkokemuksen myötä olen aimo annoksen ujoutta jo päihittänyt, ja sitten tajunnut aivan muuta: olen myös sisäänpäinkääntynyt. En tarvitse paljon aktiviteetteja! Olen myös syvä ihminen. Minä EN HALUA puhua paskaa!
Ongelma siis ei ole minussa, vaan odotuksissa: ihmisen "pitäisi" puhua iloisena paskaa kenen tahansa kanssa, sehän olisi se ihanne (varsinkin täällä ulkomailla). Ongelma on se, että muiden ihmisten näkövinkkelistä minä olen outo, ja minussa on jotain vialla. Näin helposti syrjäydyn sosiaalisesta menosta, ja sitten kohtaan yksinäisyyden: ei se, että minussa on vikaa, mutta en kohtaa kaltaisiani ihmisiä koska en kohtaa KETÄÄN.
Ja sitten ne ihmiset, joita "kaipaisin", niitä on niin harvassa, että en jaksaisi tehdä sitä paskaa työtä ja lähteä maailmalle katselemaan, puhumaan paskaa ja huomata, että en yhtäkään löytänyt. Ja toisaalta, todennäköisesti tähän noin muutoinkin olisin kyvytön.
Armahtakaa sekainen ajatteluni. - eraberta
Saanko kysyä, millainen keskustelu on mielestäsi syvä? Ja millaiset aiheet siinä pitäisi olla?
- aloittajaaa..
Hyva kysymys.
Joskus ajattelin etta kysymys ei ole aiheista sinansa vaan siita, kuinka paljon niihin syvennytaan.
Nykyaan ajattelen kuitenkin etta kylla kysymys on kuin onkin myos aiheista: aiheista joissa ei palvota materialismia. Ainakin esimerkiksi. Kysymys on siis arvopohjasta. Samankaltaisista ihmisista.
Minua ei kiinnostaisi jutella uusista CD-hankinnoista, jne. Jos toinen haluaa niista jutella, voin toki kuunnella ja komentoidakin koska ajattelen etta se on toiselle tarkeaa. Keskustelut ovat kuitenkin paapiirteittain kohdallani pysyttava ei-materialistisissa asioissa jotta se olisi minusta mielenkiintoista.
Mutta jopa materialistisista asioista keskustellessa tarkeaa on keskustelun verkkaus (ajattelen hitaasti ja tarvitsen aikaa ajatella vastaustani) ja jopa siihen syventyminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Herkkyydestä
Toisessa ketjussa toivottiin keskustelua herkkyydestä. Aloitan omalla näkemykselläni. Mielestäni herkät ihmiset ovat l239754- 67655
Arvaako kukaan?
"Humalojalla metalliromun keräyspaikalla on kulkenut pitkin kevättä ja kesää joku henkilö, joka on vienyt sieltä kymmeni36610Tuntuu pahalta meidän molempien puolesta
Anteeksi, että olen tällainen pelkuri. En vaan usko rakkauteen enää miehen ja naisen välillä omalla kohdalla. Tiedän, et34538En pyytele enää koskaan anteeksi mitään sinulta
Olet ollut kohtuuttoman kylmä ja tyly tilanteeseen nähden.45427- 30424
- 38416
Olen kiinnostunut sinusta, en seksistä
Vihjailuja toiseen suuntaan on tullut niin paljon, että asia on korjattava. En näe sinua esineenä, vaan hienona persoona27406- 37387
- 41371