Annoit pakit vaikka olitkin kiinnostunut?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10418279

1) 34

2) kyllä olin kiinnostunut

Kaduttaa, n. 3 kuukautta aikaa...

1) 48

2) kävi kylläkin päinvastoin. Sain pakit, vaikka kipinä kävi :)

Ottaa päähän ja aikaa kulunut vasta muutamia vuosia;)))

1) 19-21 vuotta

2) Annoin pakit, vaikka olin varattu. Varattu miehelle, jolle minun taas olisi heti alussa pitänyt antaa pakit... Minun olisi pitänyt jättää silloinen mies ja ottaa tilalle tämä henkilö. Ajattelin niin jo silloin, mutta tuohon aikaan painiskelin myös hyvin vakavien mielenterveysongelmien kanssa. Olin suoraan sanottuna psykoottinen. Kuvittelin, että mua jahdattiin ja pelkäsin, että "ne" tappaa mut... Ei ollut voimia heittää vastaan väittävää miestäni pellolle, vaikka tämä käyttäytyikin aika törkeästi mua kohtaan. Enkä pelännyt niitä tappamisjuttuja niin paljon kun en ollut yksin etenkin öisin... Olin oikeasti sekaisin.

Kaduttaa... Joskus olen ajatellut, että matkustaisin toiselle puolelle Suomea tätä henkilöä tapaamaan ja kysymään, kelpaisinko vieläkin. Tuosta on nyt kaksi tai kolme vuotta. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, etten pakottanut tätä henkilöä kohtaamaan minun sairauttani... Nyt olen taas varattu ja minun mieheni on ihana. Hän on tukenut minua läpi vaikeiden aikojen, enkä ole häntä jättämässä. Joskus vaan tämä toinen mietityttää. Mutta en kuitenkaan jättäisi nykyistä miestäni hänen vuokseen.

Nuorena näin tapahtui, koska olin tavattoman ujo ja jouduin vieraiden ihmisten vuoksi helposti paniikkiin. Nämä olivat ihan aloitusruututilanteita. Joskus kaduin töksähtävää käytöstäni, mutta minkäpä ihminen mahtaa vaivoilleen! Muistan pari kolme kertaa toivoneeni, että olisin saanut vielä uuden tilaisuuden.

Ja niin sitkeä vaiva tämä ujous on, että vieläkin saatan säikähtää, jos joku haluaisi tutustua.

Terve taas ja kiitos tähän asti tulleista vastauksista. Lisää kaipailisin silti..

1) Ikäsi jolloin tämä tapahtui? 26

2) Oletko ollut vakavasti kiinnostunut miehestä mutta ratkaisevalla hetkellä annoitkin pakit tai pakenit tilannetta? Kyllä. Annoin pakit työkaverilleni. Haluan pitää työni ja vapaa-aikani tiukasti erillään toisistaan. Työkaverit ovat vain työkavereita. Vapaa-aikaa vietän oikeiden kavereideni kanssa.

Kaduttaako ratkaisusi? Ei kaduta.
Onko ratkaisusi vaikuttanut nykyiseen elämäntilanteeseesi hyvässä tai pahassa? Seurustelen nykyään, joten ei vaikuttanut huonosti.

Mitä ne pakit oikeastaan on? Mä yritän muistella, mutta en muista tilannetta, että olisin antanut pakit kellekään. Mutta varmaankin olen, koska en ole kauhean monen kanssa seurustellut, enkä harrasta yhden illan juttuja.

Jos joku ihminen alkaa ehdotella baarissa jotain ja tavanomaiset; olen varattu, ja eikös meillä ole sööttejä lapsia (kaivaa lompakosta lasten tarrakuvat esiin) ei tepsi, sanon meneväni vessaan ja häivyn takavasemmalle, esim. toiseen raflaan.Oli tyyppi kiinnostava tai ei. En koe tota vielä pakkien antamisena.

Ei varattuna ollessa tarvi odottaa pakkien antamista, kun kertoo heti, että on varattu, ei ainakaan selvin päin oleva ihminen enää silloin yleensä yritä ketään pokata. Sinkkuaikana taas yritin viedä aina keskustelua sellaisille vesille, että ei tarvis antaa pakkeja, ettei yritettäiskään ehdotella mitään, jos en ollut kiinnostunut. Aika hyvin onnistui. Ihan aina en.Jos olin kiinnostunut, niin en tietenkään pakkeja antanut, miksi olisin. Tai no kyllä tarkemmin ajatellen, jos pokaaja oli varattu. Joo, silloin kyllä. Se oli 90-luvulla.

1) oma ikä 31,5, miehen ikä about 5v nuorempi

2)aikaa antamistani pakeista 1kk.Olen jossain määrin kuvitellut haamuviestejä mieheltä kännykkääni mutta yhteydenottoja ei ole tullut, eikä varmastikaan tule koskaan.En kadu pakkeja vaikka jollain tavalla meillä oli yksi yhteinen vitsikin.
En tunne antipatiaa miestä kohtaan - jos hän kävelisi vastaan ehdotellen jotain pientä & kivaa, en välttämättä sanoisi ei.Voisin yrittää uudelleen hänen kanssaan ainakin seksimielessä.Mutta näillä näkymin mies evvk musta.En usko Tarot-viitenäkymiin vaan olen jo päättänyt kulkea uudella hiusvärillä uuteen suhteeseen.

Olen toki, useitakin kertoja. Mutta kerron vaikka yhden.

Koin hänet huomattavasti itseäni paremmaksi monissa sellaisissa asioissa, joille itse annan arvoa. Ajattelin realistisesti, että emme ole samaa liigaa ja että suhde päättyisi sen takia myöhemmin minua satuttaen. Sittemmin rakastuin toiseen, joka myöhemmin särki sydämeni.

Kiitos uusista vastauksista.. en halua siis syytellä naisia mistään vaan haluaisin oikeesti kuulla naisten kokemuksia näistä.. Itse nimittäin pelkään joutuneeni tällaisen tilanteen "uhriksi".. en vieläkään jaksa uskoa että nainen piti mua "vaan kaverina"...

Naisella oli koliikki,tai koleerinen koira nostettuna kolera-altaasta?

1) Vähän yli parikymmentä.

2) Myöhemmin ajatellen vähän niin saattoi tapahtua, tai siltä se saattoi vaikuttaa. Varmaan ajattelin koko tilanteen eri tavalla kuin toinen. Oman kiinnostumiseni tiesin, mutta epäilin, että toinen ei ollut. Minulla oli aika negatiiviset ajatukset jo valmiiksi, ja jotenkin tuli varmempi ja varmempi olo siitä, että "ei varmaan". Että mitä ihmettä tein siellä. Vasta myöhemmin ajattelin, että olisiko ehkä sittenkin voinut olla.

Mietin myöhemmin kertoa, että mikään ei johtunut negatiivisella tavalla toisesta, mutta sekin vei aikaa. Mietin myös, olisiko siinä mitään järkeä tai parantaisiko se mitään, mutta toisaalta harmitti, kun en ollut tehnyt sitä jo heti. Eikä sekään ollut hyvä, että se, mitä tapahtui, olisi jossakin piilotettuna. Oma moka koko juttu. Sain sanottua jotain, ja sen jälkeen olen yrittänyt pysyä vähän kauempana.

Kyllä, vuosia ja varmaan jotakin voisi olla erilailla, jos olisi käynyt toisin tai jos olisin saanut sanottua jotain heti.

Hieno nainen ei kerro ikäänsä, voin toki hieman paljastaa että olen
nainen parhaassa iässä, nuori vielä ja sopivasti lapsenmielinen.

Pakenin tilannetta koska haluan olla yksin tämän kevään,
ihan käytännön syistä...on asioita jotka pitää saada pois alta.

En voi katua koska ajankohta oli minulle huono.
Aikaa on kuukausi ja risat jo kulunut...
Ihan hyvä ratkaisu koska haluan nyt vain elämääni jo suotuisia olosuhteita.

En kerro ikää, mutta aikaa reilu puolivuotta. Kiertelin tilanteesta ulos kahdesta syystä. En ollut varma oliko mies tosissaan ja olisin kaivannut pidempi kestoista todistetta asiasta.Toiseksi miehen olisi ollut hyvä saada asiansa vähän parempaan järjestykseen. Harmittaa, että asiat menivät kuten menivät. Tulevaisuuden kannalta toivon kuitenkin ratkaisuni olleen oikea.

Pakenin tilannetta ja annoin pakit todella hätäisesti noin vuosi sitten. Sillä hetkellä en edes tajunnut pakenevani, myöhemmin olen ehkä katunut - en osaa sanoa, kuinka paljon. Kyseinen mies oli ehkä liian mukava, liian kiinnostunut, ja juuri eronnut toisesta naisesta kunnon riidan kera. En todellakaan tahtonut sekaantua muiden suhdesotkuihin. Miehellä oli myös paljon muita naispuolisia tuttuja, joten tietenkin ajattelin, että olin vain seuraava höynäytettävä listalta. Näin myöhemmin tajuan, että niin ei ollut.

Silti pakit taisivat olla oikea ratkaisu. En tiedä miten tilanne olisi kehittynyt, jos mies olisi odottanut parempaa hetkeä ja jos itse olisin saanut selvitellä ajatuksiani. Joka tapauksessa, toivon tehneeni oikean ratkaisun!

Ikää oli riittävästi.

Torjuin noin vuosi sitten. Kadun tietysti, kuten aina jos torjuu aidon rakkauden. Siitä olisi tullut isoja ongelmia molemmille, ja kai yritin ajatella järkevästi molempien puolesta. En tiedä olisiko siitä tullut mitään, mutta menetimme jotain kaunista.

1) 21 going on 22

2) Tapahtui jokunen kuukausi sitten. Kyse ei varsinaisesti ollut mistään pakkien annosta (mielestäni) vaikka toinen osapuoli sen luultavasti niin tulkitsikin. Niin kävi, koska olen äärettömän ujo ja säikähdin lähestymistä (olen koko nuoruuteni ollut ns. näkymätön tyttö). En voinut uskoa että kyseinen henkilö voisi olla kiinnostunut minusta millään tavalla. Kyllä kaduttaa etten lähtenyt mukaansa... Nähdään nykyäänkin usein, melkein joka päivä ja toivon että voisimme olla edes ystäviä. Mietin usein mitä (positiivista) olisi voinut tapahtua jos olisin ollut rohkeampi ja tehnyt toisin.

Musta o inhottavaa ku ihmisten pitää yrittää lukee toisia = ( tuomita ihminen omien elämänkokemusten perusteella) ?? itse tykkään kuunnella ja jos en ymmärrä niin pyydän tarkennusta.. monille se vaan tuntuu olevan liian raskasta.

kuuntelun tasot

http://www.verkkohaltuun.fi/kaikkien_kirjasto/kuuntelun_eri_tasot

Muussa tapauksessa vastaisin, mutta kun tällä foorumilla viatonta keskustelemista käytetään vain urkkimiseen, en taida viittiä. Mitä sä niillä tiedoilla tekisit? Mulla ei ole nettielämää, eikä mitään kokemusta esimerkiksi nettiseuranhausta, eli jos siihen viitataan, en jaksa lukea. Netin kautta en siis ole koskaan harrastanut ihmissuhteita.

No eräänlaiset pakit oli päästä eroon yhdestä ahdistelijasta aikoinaan ts. että se lopetti ahdistelemisen jota kohdisti minuun( tai en tiedä onko lopettanut, koska en tidä mitä netissä puuhataan): mielikuvitusmaailmoissaan elävä yksinäinen hampaita omaamaton alle satakuuskytsenttinen tyyppi, joka ei peseytynyt koskaan - joku sellainen esimerkiksi kerran luuli että sillä muka olisi joitakin "saumoja minuun" silloin parikymppiseen kauniiseen opiskelleeseen naiseen ja siinä piti sitten käyttää jo ihan psykologista älyä, että sai sen vainoamisen loppumaan, kun tapaus selvitti jopa perheeni puhelinnumerot ja muut ja pommitti iltaisinkin minua soitoilla - niin siis sen lisäksi, että olin työpaikalla vielä kaikki päivät koko ajan sen säälittävän rassukapojan vainoama ja että se toimitti hehtaareittain rakkauskirjeitä - paperimuodossa- aina mun työpöydälle ja kävi seksuaalisesti käsiksi käytävillä, eikä edes puljun pomo siihen puuttunut - mutta lafkakin oli epämääräinen halpatyöriistofirma missä nuoret ei saaneet kuin pari euroa palkkaa tai siis silloisittain pari markkaa.

Muut eroamiset minä olen tehnyt sovussa, mutta siinä nyt ei ollut edes kyse olemassaolevasta ihmissuhteesta.

Mut jos ajattelis niin että kaikella on tarkoitus, joku sammakon kanssa vietetty aika saa lähtemään kadunkulmasta vasempaan joka johtaakin jonnekin missä tapaa toisen sammakon tai prinssin jonka kanssa viettää loppu elämän.... ja taas edespäin. Elikkä minä ajattelen niin että kaikki elämäämme tulleet /lähteneet/jääneet ihmiset antavat meille jotain tai me niille joka taas vaikuttaa meidän ratkaisuihin seuraavassa kadunkulmassa. En taida osata selittää? Mutta kuitenkin ajatus on että kaikella on tarkoitus, ehkä ? Kun mietin itse omaa elämää niin yhden sammakon kanssa vietetty 5 vuotta sai mut vaihtamaan alaa sairaanhoitajasta konekuskiksi ja siellä yöaurauksilla tapasin tämän nykyisen prinssin jonka kanssa elämä oikeesti on shampanjaa ja suklaata myös arkena jo viidettä vuotta.....

1) Ikäsi jolloin tämä tapahtui?

30

2) Oletko ollut vakavasti kiinnostunut miehestä mutta ratkaisevalla hetkellä annoitkin pakit tai pakenit tilannetta? En tarkoita tapauksia joissa jotain intiimiä on jo ehtinyt tapahtua vaan että tilanne on ollut vielä lähtöruudussa.

Kyllä. Vietettiin aikaa yhdessä (ei intiimiä) ja nautittiin toistemme seurasta, se oli selvää. Olin ihastunut mutta hän oli varattu. Tosta syystä otin sen kevyen flirtin vaan kivana leikkinä ja sit kun se meni astetta raskaammaksi, menin jäihin.

Tosta on jo vuosia. On edelleenkin mulle erityinen. Silloin harvoin kun nähdään, ilo on kyllä molemminpuolista eikä meinata saada toisistamme tarpeeksi (ei edelleenkään intiimiä). Meni myöhemmin naimisiin sen naisen kanssa jonka kans seurusteli tuolloin.

Ei kaduta koska noi välit on pysyneet tollaisina. Tosin, jos palaisin ajassa taaksepäin -tekisin toisin. Silläkin riskillä ettei enää voitais olla tekemisissä.

Liikaa ikäeroa, 25v.
Hän nuorempi.

1) Ikäsi jolloin tämä tapahtui?
Kymmenvuotiaasta lähtien :) Silloin jo lapsellisen ihastukseni tunnustaneena, ja kun poika tunnusti tykkäävänsä myös, säikähdin enkä enää puhunut pojalle vaikka oli ollut ihan hyva kaveri ennen sitä. Siitä lähtien paha kaava jatkuu. Story of my life.

2) Oletko ollut vakavasti kiinnostunut miehestä mutta ratkaisevalla hetkellä annoitkin pakit tai pakenit tilannetta?
Kyllä, jatkuvasti. Viimeksi eilen närkästytin kivan miehen joka lähestyi baarissa, ja viikko sitten tein saman hetken aikaa tuntemalle miehelle.

Olen ujo ja epävarma, herkkä ja intohimoinen, aiemmn suinpäin suhteisiin heittäytyneenä joutunut lopulta petetyksi ja hylätyksi, joten aivot sanoo, että parempi paeta paikalta ennen suuria tunteita ja mahdollisuutta joutua jälleen kärsimään. Vaikka tämäkin tietysti on kärsimystä, kun vientiä olisi mutta silti jää yksin... Ulospäin varmaan näyttää v'ittumaisuudelta ja ymmärrän hyvin jos minua pidetään idioottina ja ylimielisenä scheissena, mutta oikeasti vaan pelkään.
Jonkun pitäisi uskaltaa juosta perään ja pitää kii, kun pakenen... tai minun kasvaa vahvemmaksi ja olla pakenematta.

Kaduttaako? No ehkä pikkasen, mutta turha jäädä murehtimaan. Pitää olla optimistinen ja toivoa, että seuraavalla kerralla jo uskaltaisi jäädä. Jos kerran länsimaisella ihmisellä on se 400 sitä oikeaa (Iltalehti) niin jos sitä oppisi olemaan antamatta pakkeja ennen kuin on tavannut ne kaikki.

Ikää jo 30 , ja silti piti käyttäytyä tyhmästi. Asetelma oli toki huono: sama työpaikka ja molemmat varattuja. Mielestäni olisi ollut meiltä molemmilta erittäin moraalitonta hylätä pitkäaikainen, hyvä kumppani satunnaisen tunnehörhöilyn takia, ja olisi se ollut hölmöäkin yrittää hypätä suoraan yhdestä suhteesta toiseen. Toisaalta voi olla että mies oli vain salarakasta vailla, ja se taas olisi sopinut minulle vielä huonommin. Lisäksi olin niin järjettömän ihastunut, että olin ihan pihalla ja paniikissa sen takia, enkä millään vaan voinut mitenkään uskoa, että se olisi ollut molemminpuolista. Edelleenkin ajattelen että hän oli liian "hyvä" minulle, enkä usko, että siitä mitään olisi tullut pitemmän päälle. Ja voihan olla, että kuvittelin koko jutun. Silti minulla on huono omatunto, yritin toimia oikein ja minimoida vahingot, mutta jotenkin väärin se silti meni. Kunpa olisin tässä sähläyksessä satuttanut vain itseäni. ..Enpä tiedä, ehkä en sovellu parisuhteisiin, pitäisi olla vain yksinään...

1) 24
2) Kyllä, aloin epäillä, että mies ei tunne samoin minua kohtaan, enkä enää luottanut häneen. Päätin lopettaa tapailun ennen kuin asiat etenisivät liian pitkälle ja rikkoisin vain itseäni. Päätös ei kaduta, päinvastoin. Opin itsestäni uusia asioita ja elämääni ei olisi mahtunut ylimääräistä päänvaivaa siihen aikaan. Löysin itselleni ihanan miehen pian hänen jälkeensä.