Miltä tuntuisi jos olisi raskaana (6kk) ja heräisi aamulla pissalle. Takaisin sänkyyn tultaessa ukko on vallannut kummatkin tyynyt ja peitot alleen ja sanoo, ettei pysty nukkumaan ilman niitä kun on hyvä asento. Väsyttää vielä ja ukko vaan sanoo, että hae kevyempi peitto itsellesi ja anna minun olla. Jos suutut, niin se karjuu, että katkon sormesi tai jotain muuta ja heittää peiton lattialle.
Väsyneenä sitä yrittää tulla nukkumaan takaisin, mutta ukko potkii lattialle ja sanoo, että älä koske! Sitten sieltä kuuluu, että menisit sinäkin pois täältä. Minä ainakin purskahdin itkuun... toinen vain pisti takaisin nukkumaan.
Eilen kävin perheneuvojalla. Seuraava käynti vasta puolentoista kuukauden jälkeen. Vähän masentaa. Itse saan harvoin nukuttua kun hän häärää tietokoneella ja imuttaa musiikkia vieressä. Ei ole päivää jona hän ei mollaisi minua tyhmäksi tai muuten vain olisi vittumainen.
Väsyneenä sitä yrittää tulla nukkumaan takaisin, mutta ukko potkii lattialle ja sanoo, että älä koske! Sitten sieltä kuuluu, että menisit sinäkin pois täältä. Minä ainakin purskahdin itkuun... toinen vain pisti takaisin nukkumaan.
Eilen kävin perheneuvojalla. Seuraava käynti vasta puolentoista kuukauden jälkeen. Vähän masentaa. Itse saan harvoin nukuttua kun hän häärää tietokoneella ja imuttaa musiikkia vieressä. Ei ole päivää jona hän ei mollaisi minua tyhmäksi tai muuten vain olisi vittumainen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miten sinä jaksat tuollaista?
mitäs sitten kun vauva syntyy? se vaan jatkuu pahempana...
todennäköisesti saat nousta joka kerta yölläkin hoitamaan lasta, kun miehesi ei viitsi...
ja sitten jos lapsi erehtyy itkemään saat kuulla miten huuono äiti olet kun et saa lasta rauhoittumaan...
minä ainakin sinuna jättäisin miehesi vaikka varmasti se vaikeaa on... mutta ajattele millaista elämänne on sitten kun teillä on yhteinen lapsi... sitten on vielä vaikeampi erota...
ajattele asiaa itsesi ja lapsesi kannalta, kuinka kauan jaksat sellaista..
Sanonko suoraan..? Henkinen väkivalta on yhtä musertavaa mitä fyysinenkin. Ja tuommoista ukkoa saisi antaa persuuksille, niin että ei pystyisi nukkumaan seuraavaan kahteen viikkoon!! Mutta väkivaltahan ei auta, eikä kannata :)
Itse yrittäisin puhua miehen kanssa, koska tuollainen käytös on todella itsekästä ja lapsellista. Ilkeää suorastaan! Jotenkin tuli sellaine olo, että tuttua on! (vertaan ex-mieheeni)Jos puhumiset ei auta - nakkaa pihalle! Tuollaiset ihmiset ovat itsekeskeisiä ja säälittäviä otuksia.
Päivittäinen haukkuminen/solvaaminen kertoo huonosta itsetunnosta ja siitä, että miehelläsi on paha olla. Ukon pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, muuten pistä hänet takaisin "kotiin kasvamaan"!! Sinun ei kannata kärsiä toisen v****maisuuden takia. Voimia sinulle!
Henkinen väkivalta on pahempaa kun fyysinen väkivalta, se nakertaa itsetuntoa, ja lopulta ihminen ei ole enää mitään, ainakaan omissa silmissään.
Suhteessanne lapsikin kasvaa siihen että äiti ja naispuolinen on arvoton ja tyhmä.
Se on kivaa siitä tulee isän ja "lasten" yhteinen "hupi".
Sinä et vääristä ainoastaa omaa elämääsi vaan myös lastesi elämän.
Ensi-ja turvakodit on olemassa ota selvää ja mieti.
Et ole mikään erikoinen katsoppa erolukuja. Sinulla on kunnon syy.
Olen jo muulla tuonnut;
YLE:n uutis arkisto 21.3-04
Sinikka Mönkäre: läheisen lyömisestä tehtävä rikos
30-40 naista kuolee vuosittain
10-15 lasta kuolee vuosittain
200 lasta vammautuu pysyvästi
Mikä on Sinun valintasi.
Olen todella pahoillani puolestasi, mutta häivy hyvissä ajoin, ennenkuin vaan jäät siihen lapsen takia. Miehesi on idiootti ja lapsellinen, Äläkä vain sano että rakastat sitä kaikesta huolimatta, onhan hänellä hyviäkin päiviä. Todennäköisesti hän ei tule muuttumaan koskaan. Sinulla on kuitenkin koko elämä vielä edessäsi sekä pienellä tulokkaalla. Mieti mitä haluat tulevaisuuden olla, sinä itse päätät. Onnea elämällesi ja jaksamista.
Lähde ihmeessä ajoissa. Jos muualle ei pääse, niin koita Ensi- ja turvakotia. Pelottaa jo valmiiksi sinun ja tulevan vauvasi puolesta. Exäni oli hirveä kanssa öisin ja väsyneenä, uhkasi heittää itkevän vauvan seinään jne. Vaikka olin kuinka väsynyt tai kipeä, hän ei auttanut vauvan yöhuutojen kanssa. Onneksi uhkailut jäivät vain sanailuun, mutta pahaa teki sekin. Voimia sinulle!
kenelläkään alistaa tai tehdä toisen elämää tarkoituksella ahdistavaksi.
Jos miehesi on antanut aihetta siihen että sinulla on syytä pelätä häntä, et varmaankaan uskalla keskustella hänen kanssaan asiasta ja pyytää asiallista selitystä hänen käyttäytymiselleen. Jos et uskalla keskustella, yritä saada neutraali osapuoli mukaan siten että miehesi ei kosta sinulle jälkeenpäin tai yritä saada miehesi perheneuvojalle mukaan. JOS hän sinua oikeasti rakastaa, hän yrittää itsekin. Ellei yritä, niin sinulla ei valitettavasti ole vaihtoehtoja, ellet halua tietoisesti elää alistetussa asemassa ja surullisena lopun elämääsi..
Älä turhaan odota, että miehesi kasvaisi aikuiseksi. Tollainen käytös antaa hyvän käsityksen siitä, että miehelläsi on henkinen kantti todella koetuksella, koska toisille isäksi tuleminen on rasittavaa. Ja luulempa, että hän sen jotenkin on jo sinulle sanonutkin.
Tilanteesi on vaikea, jos et saa miestäsi käsittelemään asiaa. Niin luulempa, että joudut vielä istumaan monet illat yksin miehesi riennellessä muualla ja etsiessä itseään.
Hei
Viestisi teki minut todella surulliseksi. Olen elänyt vaikean elämän henkisesti väkivaltaisen miehen rinnalla. Väkivallan merkit näkyivät jo raskausaikana, mutta en eronnut, koska: luulin, että hän muuttuu, vikaa on myös minussa, lapsi tarvitsee isän...
On helppo sanoa, että eroa. On monenlaista vaikeutta taloudellista ja sosiaalista ja sitten se toivo. Mutta toivo on turhaa. Helpommin saa lotossa täyspotin yksin kuin väkivaltainen mies muuttuu!!! Eroa jo ennen kuin lapsi syntyy, se on helpompaa, koska vielä jaksat toimia ja olet yksin. Pienen lapsen kanssa - sen suloisen ja viattoman käärön - eroaminen on vaikeampaa kaikin puolin. Olet fyysisesti väsynyt, henkisesti herkempi ja epstabiilimpi, sinulla on konkreettisesti vähemmän aikaa käytännön järjestelyihin. En soisi kenllekään niitä pettymyksiä, joita olen joutunut kestämään, kun mies kiroten ja tavaroita paiskoen vaatii nukkumisrauhaa ITSELLEEN! valvottavalta vauvalta. Sitä pettymystä ja häpeää´, kun kuuntelee muiden äitien kertomuksia hiekkalaatikoilla osallistuvista ja rakastavista isistä.
Lue vaikka kirjallisuutta perheväkivallasta, tutustu mm. Marita Husson väitöskirjaan "Lyötyjen aika ja tila", joka on sujuvaa ja riipaisevaa tekstiä naisen elämästä väkivallan uhrina. Kirja ei ole mikään kuiva tieteellinen, vaikea selkoine opus, vaan ymmärrettävää tekstiä, mutta tutkittua tietoa.
Pelasta itsesi ennen kuin miehesi pahuuden suo vetää sinut syvälle, josta on vaikea, mutta mahdollista, kömpiä ylös. Älä pelkää, että et koskaan löytäisi miestä ykinäisenä äitinä, varmasti löydät. Älä odota niin kauan, että olet niin hajalla henkisesti, että et edes halua ja uskalla ja osaa ja pysty solmimaan parisuhdetta - kun sitten joskus olet vuosien rääkin jälkeen eronnut miehestäsi.
Tämä on pessimistinen kirjoitus väkivaltaisen miehen vaimon kirjoittamana, mutta yksi näkökulma aiheeseen. Muistan kuinka isäni silloin minulle aikoinaan vähän ihmetteli mieheni käytöstä vauvan odotus aikana, että sillonhan yleensä istutaan sohvalla käsi kädessä..
Niin kauan kun sä siedät ukkos käytöstä etkä häivy tms. niin se meinaa että hyväksyt sen käytöksen ja niin se jatkuu ja jatkuu...
Mulla oli juuri tuollainen mies. Juttu päättyi verilammikkoon. Meidät erotti poliisi, sosiaaliviranomaiset ja tuomari. LÄHDE HETI SUHTEESTA..... ei haittaa mitään vaikka olet raskaana. Helpommalla pääset ilman ilkeää miestä. Hänen sydämenssään on VIHA joka etsii uusia ilmenemismuotoja. TÄMÄ JONKA OLET KOKENUT ON VASTA ALKUA...
Jos jäät katselemaan huomaat pian miten hän haukkuu myös lasta ja lyö häntä.
moi! itse elän tällaisessa oudossa on-off suhteessa. on yhteistä historiaa monen vuoden ajalta. vaikka emme enää virallisesti seurustele, pidämme hyvin tiiviisti yhtä. ongelmana onkin se, että olisi päästävä eroon tästä suhteesta. mies haukkuu mua päivittäin, käyttää nyrkkejään, potkii, repii hiuksista yms. ja äitinsä vaan siunailee vierestä, että voi voi. on jopa kysynyt multa, että mikä mut saa käyttäytymään niin, että mua on pakko halata. en väitä olevani itse puhdas pulmunen, mutta jokin raja sentään pitäisi olla. monet itkut olen itkenyt. äijää ei kiinnosta kuin seksi, muuten se ei koskekaan minuun paitsi lyödäkseen. vitun säälittävää edes elää tällaisessa suhteessa.
tilanne melko sama. tosin en ole raskaana. kun riita tulee, en saa koskea mihinkään tavaroihin yhteisessä kodissamme koska ne ovat miehen maksamia..sängyssä en luonnollisesti saa nukkua tai sohvalla.. Ennen sain nukkua peitteiden päällä lattialla, nyt sentään varavuoteella..ja aina hän "saa tarpeekseen" minusta ja lopettaa suhteen riidan päätteeksi kunnes parin päivän päästä tulee kinuamaan päissään panoa ja selittää miten tärkeä olen.
Nyt yritän todella kerätä voimia että pääsisin tästä pois. Se ei ole helppoa ja tiedän että jos mies pyytää jäämään niin jään.. Ystäville, läheisille en voi puhua, en halua että huolestuvat. Jos saisin heti huomenna uuden asunnon itselleni tiedän että lähden mutta kun ei uusia asuntojakaan tosta vaan oteta..