Karkauspäivän

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5244365

perkele, minä sain viime karkauspäivänä pakit Crankylta !1!!1 Tänä vuonna pitänee keskittyä haalimaan isompi lasti niitä hamekankaita kerralla.

Tarvitsen listan kaikista palstan miehistä, jotta voin aloittaa.

Mitäs jos ihan vaan kapsahdat kaulaan ja annat ison hellän halin ehkä pusun tai pari. Katsot ukko kultaasi syvälle silmiin ja rapsuttelet sormilla lempeesti niskasta. Kerrot mitä hän sulle merkitsee, ehkä mainitset yhteisistä vuosistanne ja kuinka onnellinen niistä olet. Sitten vain kosit häntä. :-)

Tarviiko sen olla sen kummempaa näytelmää, kun kertoo sisimmistä tunteistaan ja ilmaisee halunsa avioitua?



Mitäs sä sitten teet, jos se ukkosi sanoo ettei se halua mennä naimisiin?

Avioliitto ja sormus on pahoja. Ainoa oikea ratkaisu on heittää sormukset Tuomiovuoren liekkeihin. Eläköön vapaa maailma.

Kiitos ol_io
Ajatukseni on kyll samansuuntainen kuin sun ehdotus. Jotain pikkuviilausta ja sanakäänteitä kuitenkin vielä pohdin :D (saunanlauteilla, hiihtoreissulla yms...)

Mutta jos rukkaset saan, itken aikani takavasemmalla, mutta palaan pian normiarkeen ja jatkan odotusta, koska sittenhän tämä asia jää täysin hänen varaan.
Olemme kyllä vakavasti sitoutuneita ja yhteisestä loppuelämästä puhuneet, mutta naimisiinmenojutustelu on jäänyt vähemmälle...

Olen psyykannu itseni kaikkeen mahdolliseen ja pahin olisi jos hän luulisi leikinlaskuksi. Meillä kuitenkin pelleillään ja juksaillaan välillä, jottei vaan menis sellaisen piikkiin, niin haluaisin jotenkin "nostaa tilannetta" HITUSEN yli arjen, mutta siis normi arkipuitteissa. (vähän sekavaa, sorry)

kiristä se naimisiin :D

eikö se ole meihen tehtävä kosia eikä naisen
sama tuo milloin menee naimisiin , kimä pakkopaita on mennä karkauspäivänä naimisiin

Pistä lapset nukkumaan ja varaa teille jotain vähän erikoisempaa, vaikka romanttinen leffa, hyvää naposteltavaa tms mistä tiedät hänen pitävän. Ja sitten sopivassa fiiliksessä kysyt soisiko hän sinulle kunnian tulla aviomieheksesi niin myötä- kuin vastamäkiin.

Naiset eivät kosi... ja ensiksi. seurustellaan, sitten naimisiin ja sitten vasta tehdään lapsia. Teillä taas kaikki on toidinpäin.

pitää nostaa hattua jos kosit :) itse olen niin vanhanaikainen että odotan vaikka vielä 10 vuotta että mies kosii!! nyt 5 vuotta seurusteltu mutta ei ole vielä mies lämmennyt vaikka olen vihjaillut, kai se joskus tajuaa kosia..jos ei niin olen siltikin onnellinen jos saan vaan olla hänen kanssaan.. :)

Yllätä miehesi tekstiviestillä. Kirjoita. Tämä on kosinta! Ottaisitko minut
ostoruualla elätettäväksi lopuksi elämää. Voit tietysti keksiä oman tekstisi.
Minulla toimi. Hauskaa Karkauspäivää kaikille

Vähän väärä järjestys. Mutta onnea vaan! Älä vain pety, jos mies ei haluakaa kansasi naimisiin.

ekaks sun pitää ottaa poskeen loppuun saakka. sit ukko on raukeimmillaan ja myöntyy tai vähän ennen mälliä.

kosinta on hel.vetin tyhmää ja turhaa. Naimisiin meno tuhoaa suhteen varmasti.

Älyä on monenlaista. Ei vaan pidä mitään tehdä ennen siemensyöksyä, vain sen perustein et laukee. Mulla on kiva kumppani , mikä ei usko itteensä ja toivoisin, et lopulta toivoo, et me ollaan yhdessä.

Jos halua pitää suhteenne raikkaana ja onnellisena, niin älä kosi!!! Alkää menkö naimisiin !!

Sen jälkeen kun häät on pidetty, on onni liitosta pois. Siitä tulee sataman seisova vesi. Itse tein sen virheen että suostuin kosintaan.

Voisko joku poistaa nää 12 vuotiaat kakarat tältä palstalta? Olis ihan kiva lukee oikeeta asiaa...

Ja sulle kosinta

voi taivas mikä pässi !armahda sulhasta ja unohda koko juttu.mitä on avioelämä jos aloitus on jo noin vaikeaa.

Kysy vain yksinkertaisesti.


LÄHETÄÄNKÖ KÄYMÄÄN SORMUSKAUPASSA.

Minulle ei ainakaan tarvitse sen kummempia koukeroita.

En kosii ikinä itse miestä. Tuollainen asiaa pitää miehen hoitaa ihan itse.. Haluan mielummin itse tulla kosituksi. Täytyy olla aika epätoivoinen nainen, jos itse kosii miestä.....

Tsemppiä, mulla on ihan sama tilanne :D Kaikenhuipuksi me ollaan jo kihloissa, joka mulle siis merkitsee lupausta avioliitosta mutta miehelle ei :D Nyt saan varmaan kauheat haukut tästäkin täällä :D :D Mutta ollaan edetty aika hyvin, koska alkuaikoina mies teki heti selväksi ettei halua naimisiin, mutta siis kihloihin suostui kun sitä kerran sattumalta kysyin ja nyt on jopa puhunut että vois ehkä mennä joskus naimisiin (johtuu varmaan siitä että meidän kaikki kaverit alkaa olla jo naimisissa). Mies on raha-asioissa vähän pihtailija ja tietää että haluan hieman panostaa häihin (hänen mielestä ihan tuhlausta se) ja toiseksi pelkää sitä itse kirkossa tapahtuvaa toimitusta (niinkuin kyllä minäkin, ei olla mitään haluan-olla-keskipisteenä -ihmisiä). Mutta mä siis jahkaan vielä että kysynkö vai enkö kysy... illalla nähdään vasta seuraavan kerran... Mietin että josko lasillisen viiniä tarjoais ja kysyis vaikka tanssimaan takkahuoneen hämyssä kunhan on lapset saatu nukkumaan (jep, meilläkin on lapsia). Jos ei suostu niin eihän se mikään katastrofi ole, jää sitten sen miehen hommaksi, tai sitten neljän vuoden päästä uus yritys ;)

Ja kosinnasta kieltäytymisestähän sai sen hamekankaan tai nykyään saa kuulemma pyytää ihan valmiiksi ommellun hameenkin, joten onhan siinä se yks lohtu jos rukkaset tulee ;)

Ei ole ketään kosittavaa. Enkä just nyt ole 100 varma koko naimisiin menosta. Kihlat ymmärrän, jos sitä pidetään merkkinä/ lupauksena sitoutua toisiinsa.
Naimisiin meno on kristillinen perinne, jossa luvataan kenelle ja mitä?

Saadakseen lakisääteisiä etuisuuksia, pitäis olla naimisissa...mikä on periaatteessa kiristystä.

EI mitään turhaa lii-laarumia vaan kysy siltä äijältäs olisko teirän sukuhauras tilaa sulle

Sano sille äijälle, että aijotko sinä käydä varaamassa sen papin vai et, tai minä lähen. Siihen suat jiähä nyhvertämmään.

Naisena ei menisi kosimaan miestä, tulisi tyrkky olo. Haluan, että mies yllättää minut kosinnallaan täysin, kun sitä vähiten osaan odottaa, polvistuu ja kysyy maagiset sanat samalla, kun avaa sormusrasian. Haluan tällä kertaa ihan oikeasta syystä ihan oikeanlaisen kosinnan, jonka voin vielä kuolinvuoteellanikin hymyssä suin muistaa :)

No onhan sitä kaikenlaista elämää. Me olimme miehenkanssa siinä avoliitossa 20v ja minä kosin ja nyt sitten 19v ja elämä jatkuu yhdessä. Ei muuta tullut muutosta kuin se että miehen omaiset ovat tyytyväisiä ettemme elä susiparina.Kosintapäivä ei ollut karkauspäivä koska elämme tasavertaista elämää miehenä ja naisena ja vielä Suomessa.

ohoijaa.. on taas elokuvista otettu mallia ja keksitäänä jotain yliluonollista romanttista hömppää. Eikö ihmiinen sellaisena vaan käy, onko se sormus joku liiton hyvinvoinnin mittari???

Jos mies ei kosi, hän ei halua kihloihin, itse ainakin suuttuisin jos akka suunnittelisi jotain tuommoista

Ei se pelkkä sormus, mutta sormus on rakkauden sinetöivä symbolinen merkki. Silloin kun mies polvistuu ja kosii naista ihanasti katsoen silmiin varmana rakkaudestaan ja päätöksestään on se vakava, herkkä ja liikuttava hetki molemmille. Mielestäni tuollainen kosinta vaatii paljon rohkeutta, kypsyttelyä ja varmuutta omista tunteista. Naisen kosintaa en ymmärrä, se on mauton ja siihen liittyy tunne, että nainen on epätoivoinen, epävarma miehestä, haluaa sitoa miehen itseensä vain näyttääkseen muille tms.....tyrkky, jolla on paniikki ja pelko menettää mies ja pitää ehtiä kosia ennenkuin mies ehtii löytää jonkun paremman. Nainen uskoo, että mies ei henno raaskia kieltäytyä ja mies häpeää kieltäytyä, siinäpä sitten on ainekset hetken kestävään satuiluun.

Tyrkky ja vitalis toi olisi just siistiä,kun nainen uskaltais tehdä aloitteen.

kosintaperinne karkauspäivänä koskee vain vanhojapiikoja, sori. ;-)

Miehen täytyy olla aika hiiri, jos odottaa naisen kosivan. Minä en menisi sellaisen miehen kanssa naimisiin, joka ei itse uskaltaisi kosia ja siirtäisi kosinnan "vastuun" naiselle. Jos mies on mies hän kosii naista. Naiselle kosinta on tärkeämpi juttu kuin miehelle. Mitä jää naiselle käteen, jos hän itse menee ja kosii, tyhjä tunne että mahtaako se mies rakastaakaan minua, kun ei itse kosinut vaan minun piti itseäni sille tyrkyttää.

Itse en huolisi miestä joka ei kosimaan kykene.

Ite en kosisi jäkättäviä omaan napaan tuijottavia naisia täältä niitä löytyy:DDDDDDDD...minä,minä,minä:DDDDD

Tulen aviomieheksesi! Mutta ensin sinun pitää antaa minulle anusta, muuten en suostu puolisoksesi!

No jos arkielämä sujuu, niin eipä siinä tarvitse mitään ihmeitä. Kuinka saat miehesi lähtemään lähikauppaan hakemaan jotain tarpeetonta kun hän on juuri sieltä tullut painavien kassien kanssa?

(jos miehesi ei jostain syystä kanna kaupasta perhelle ruokaa, en voi auttaa)

MIKSI KOSIA KARKAUSPÄIVÄNÄ...ÖÖÖKKK

Jos luulet, että voit olla aviovaimo, niin sitten. Mies olettaa saavansa naisen.

ole kosimatta jos et itse tiedä miten sen teet.Silloin on parempi olla susiparina tai sinkku

Poskiotosta ne miehet tykkää, eli kosit kesken poskileikin ja jos ei suostu lopeta homma kesken:D

Oliskos tästä apua ?

http://www.youtube.com/watch?v=KLwx9foZvv4

Toivottavasti et pilaa hyvää suhdetta kosimalla.
Riski pilata on suuri.
Ainakin jos otat nokkiisi väärästä vastauksesta.

Sinulle nainen 31 oletkos ilonpilaaja. Mitäs sait itsellesi siitä?

Itse en mene koskaan naimisiin. En todellakaan tule jakamaan itse hankittua omaisuuttani kenenkään kanssa. Sitä paitsi avioliitto on vanhentunut instituutio, jolla siirretään omaisuutta sukupuolelta toiselle. Yleensä miehiltä naisille.

Vastaus naiselle31. Luuletko oikeasti, että joku ei tiedä vastausta sellaiseen kysymykseen. Jos joku kysyy paljonko on 1 1 - se on kysymys. Tälläisia apua, en tiedä mitä tekisin - kirjoituksiä kaikki ovat provoja. Sellaisia on ollut jo aikaisemmin: mieheni pettää minua äitini kanssa -apua jne ja jne.

Karkauspäivä oli jo 24.2.2012...

Olen usein miettinyt, että voisiko olla oikein, että nainen kosii? Ja tulen aina samaan tulokseen, että siinä ei ole mitään väärää, mutta koen sen silti jotenkin toispuoleisena tahtona.

Olen itse ollut aikanaan naimisissa ja eronnut. Tiesin kuitenkin aina sen surullisen asian/ eron jälkeen, että halua olla vielä joskus jollekin niin tärkeä, että hän haluaa kanssani naimisiin.

Olen nyt ollutkin pian kahdeksan vuotta uudessa suhteessa ja kihloissakin kolme vuotta, mutta miehellä ei ole halukkuutta naimisiin, mikäli olen oikein tulkinnut.
Olenkin miettinyt, että olenko sitten kuitenkin väärä nainen hänelle?
Jos ei ole valmis sitoutumaan avioliittoon niin onko tilanne se, että kannattaa lähteä eri suuntiin kokonaan?

Toivotavan kuitenkin Onnea kaikille niille naisille jotka päätyvät kosimaan :)

totkai piti karkauspäivän ainakin yhtä miestä kosia. ;) taidan kyl saada hamekankaan. :D

kuljen mielummin ilman hametta kuin kosin

Nykyisin kun kun on sukupuolikiintiöitä on myös naisilla mahdollisuus kysyä ihan milloin vain allekirjoittaako toinen juridisen sopimuksen omaisuuden jakamisesta tasan kun suhde loppuu, vai riittääkö suullinen lupaus. Avioton lapsi ei ole enää häpeä.

Mitä tuo avioliitto sitten muuttaisi kysyi kosintani kohde. Mitä sen pitäisi muuttaa, kysyin minä. Avioliitto on halu olla yhdessä se on tahto olla toisen kanssa vaikeinakin päivinä. Minulle se olisi muuttanut sukunimen, tunteen voimakkaammin että kuulun perheeseen, olemme yhtä, me kaikki kuusi. Minä tahdoin, hän ei, vielä kahdentoista vuoden jälkeenkään hän ei halunnut................................

Noh avioliitto ei tee suhteesta yhtään parempaa, kun mitä se jo on ilman avioliittoa. Oleellisinta on rakkaus, yhdessä olemisen halu, sitoutuminen toiseen, sitoutuminen yhteiseen elämään ja siinä vastaan tuleviin asioihin hyvinä ja huonoina päivinä. Mikään avioliitto ei takaa mitään, jos noi tunteet puuttuu.

Eli yhtä hyvin ilman avioliittoa voi elää onnellisen parisuhteen hautaan asti, paristahan se on kiinni miten ne suhteeseensa suhtautuu. Kaikki lähtee ihmisistä itsestään. Asennoitumisesta.

Minä taidan kuulua tähän "vanhanaikaisten" sarjaan, joka uskoo avioliittoon ja siihen että kihlaus on lupaus avioliitosta...

Aika pitkä keskustelu tästä näköjään loppusuoralla kirposikin ;)
Enkä ole oikeasti netissä roikkuja, vaan aika spontaanisti ja itsellenikin yllättäen täällä alunperin avauduin :)

Kiitos kaikista kommenteista! Jokaisella on sanavapaus omasta näkemyksestä.
Kun kerran lupasinkin, kerron että

Rohkeasti sitten KOSIN kultaani ja sainkin hänet yllätettyä totaalisesti,
mutta ILOISESTI :)
Ei ylimääräistä ulottuvuuksia, kuin omana itsenäni, meille molemmille sopivassa mukavassa tilanteessa, omin sanoin ja ONNEN kyyneleen saattelemana