Mitä tehdä, kun emäntä ottaa joka asiasta hernettä nenään. Nyt eritoten kun olemme muuttamassa, tuntuu, että kaikki mikä ei just mene sen pillin mukaan, aiheuttaa riidan. Jos hiemankin yritän jarruttaa sen yletöntä häsläämistä tai sanoa johonkin asiaan eriävän mielipiteen, muija pitää sitä vittuiluna ja haukkuu laiskaksi. Siinä sitä sitten pitäis luovia suuttumatta itse, vaikka välillä sapettaa aivan sairaasti.Saa nähdä mitä tapahtuu kun päästään sisustaan!
Muijalla herne nenässä jatkuvasti
Kalle
184095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sama täällä, paitsi, että se on mun mies, joka vetää joka asiasta herneen nenään. suuttuu pienimmästäkin asiasta, mistä vaan voi ylipäätään suuttua. Olen sanonut hänelle, että voisi hieman harkita itsehillinnän opettelua, ja huomata, ettei kaikki pyöri niinkuin hän haluaa. Kyllä se auttaa, ainakin vähäksi aikaa....
Munkin armas avopuoliso suuttuu joka asiasta. Se hankaloitti suhdetta varsinkin alussa. Olen kyllä itsekin aika suorasanainen, mutta ilmeisesti kullanmuruni ei ole tottumut kritiikkiin. Välillä tuntuu, että miehet ovat niitä joilla on pinna kireällä ja ne ei osaa relata edes kotona. Ja itsekritiikki on myös miesten ongelma siinä missä naistenkin. Olen myöhemmin suhteemme kuluessa oppinut sen, että muruseni on niin itsekriittinen että luulee kaiken mun sanomisien olevan jotain armotonta kritiikkiä. Jälkeenpäin opin myös sen että puolisoni äiti osaa kritsoida kaikkea, mikä ei mene hänen pillin mukaan. Ei siis tarvi kovin kummoista kotipsykologiaa tajutakseen miksi avopuolisoni kenkä purristaa koko ajan...
No mulla on muutto jo takana ja voi sitä herneiden määrää. Nyt kun ollaan sisällä niin rempattu on niin pirusti ja koko ajan kiire tehdä lisää. Turhan pikkutarkkaa on ja "vikoja" löytyy aina uusia. No ehkäpä 10v. päästä on nurkat kunnossa, jolloin voidaan aloittaa uusi kierros. Et siis ole ainoa, joka joutuu kestämään muuttostressiä, jota muija sairastaa.
Meillä on rempattu jo jonkin aikaa ja on se kumma miten herkästi siinä hommassa tulee tappelu seesteisellekin pariskunnalle!
Olin onneni kukkuloilla kun saimme kämpän, jollaisesta aina olin haaveillut. Se oli huonossa kunnossa, ja kun emme ole ylettömän varoissamme, päätimme tehdä mahdollisimman paljon itse.
Silmissäni siintelivät ihanat kuvat valmiista huoneista kauniine sisustuksineen. Tähän astisen elämäni suurin unelma.
No, kuinka ollakaan. Osoittautui, että ukolle kelpaisi ihan mikä vaan, mieluiten kuitenkin aina halvin vaihtoehto. Ulkonäköseikkoja ikään kuin ei ole olemassakaan. Asuihan ne ihmiset savupirteissäkin... jne. Hänestä on tosi kunnioitettavaa, että hän esim. omin käsin ylipäätään kaakeloi kylpyhuoneen (niin kyllä sinänsä minustakin). Jos kuitenkin sattuu, että alusta olikin epätasainen, saumat vinksin vonksin tai saumausaine vahingossa tullut vaikkapa punaista - niin mitä tuosta! Saman asianhan ne ajavat. On se kumma kun alkaa eukko jäkättämään ja nipottamaan joka asiasta! Ja uusiks ei oteta, se on varma!
Sitten, kun keittiössä on hana pystyssä, niin kyllä se jo sen verran on valmis, että jonkusen ajan voi elpasta (vuosi? kaksi? kolme? Ei saa kysyä, tappelu tulee kun maaninen muija on koko aika takalistoon potkimassa.)
Miks pitää vetelehtiä joka käänteessä? Ja eikö sitä voisi ajatella, että onhan se sitten hauskaa kun kämppä on kunnossa? Mikä siinä on niin vaikeeta?
Ei sitä kannata huonolla jäljellä pilata. Munkin mies kyllä osaa jos viitsii paneutua asiaan. Usein on vaan niin kiire, ettei ehdi "nysvätä". Kiire vaikka motskarin putkia kiillottelemaan.
Minä teen mukana kaikkea mitä osaan. Hemmottelen häntä erityisen hyvällä muonituksella työn lomassa. Hoidan muksut yksin jne. Lisäksi teen pitkää päivää töissä ja tienaan remppakirstuun ihan mukavasti.
Täytyy sanoa, että olen aika pettynyt. Alkaa valjeta, ettei tästä ikinä sitä ihanaa kämppää tulekaan, mistä haaveiltiin. Ei sinne päinkään. Homma etenee tasan sitä tahtia, mitä jaksan tapella. Kun ympärilleen katselee, luulempa että loppuu voimat kesken.
Muuten mies on mitä parhain :)
..että mulle tulee käymään juuri tuon suuntaisesti. Sillä erotuksella, että kun muija alkaa märmättämään niin mulla putoo pensseli kädestä just, mutta jos saan tehdä hommia omaan tahtiini, syntyy myös tulosta. Ja mielessäni olen jo päättänyt, että meikäläinen ei tapetin kuoseihin tai värikarttoihin sotkeudu.
Näyttää siltä, ettei miehesi ole lainkaan kiinnostunut remontoimisesta yms. Onko loppujen lopuksi tarpeeksi taitojakaan sille toiminnalle.
Tuolla tavoin pilataan sitten remontit ja ihimissuhteet, kun epärealistisesti aletaan toteuttamaan unelmia. Valitettavasti vain ammattimies voi tehdä kunnollista jälkeä, ja se maksaa.
Työpäivän jälkeen kuka tahansa on loppurätti ja uuden työn aloittaminen illalla on katkeraa kalkkia.
Ei saa vaatia liikaa toiselta. Jos kerran miehesi muutoin on mitä parhain, nauti siitä ja lopeta remontilla kiusaaminen.
Antaisit sille naisellesi kunnolla parrua aina remontin ohessa niin pysyisi tyytyväisenä. Yleensä nuo tuollaiset siivouksesta/remontista/ym. askareista johtuvat naiselliset nipotukset johtuvat ainakin itselläni silkasta puuteesta.
Minäkin ruikutan kaikesta mahdollisesta, kunnes mies antaa melaa. Sitten olen tyytyväinen pikku keijukainen, joka vaan liitelee hymyillen huoneesta toiseen. Tämä reaktio siis vaan silloin, kun en ole saanut vähään aikaan;)
Ei auta meillä sekään. Puutteessa ei nimittäin tarvi olla, sen asian hoitamiseen riittää miehen voimat ja into vaikka muuten olisivatkin tyystin lopahtaneet.
Meillä muuten mies jo ihan puolijulkisestikin on alkanut kutsua kaikkia listojen laittamisia sun muita hyllyjen ruuvaamisia ja valaisinten asentamisia esileikeiksi.
Ja se on ihme kyllä totta: minulla nuo toimet miehen suorittamina synnyttävät sukupuolista halukkuutta. Eikä se ole kaupankäyntiä, se on varmaan pesänrakennusviettiä :)
Naisesta tulee ihan sietämätön jos mies menettää "vallan" parisuhteessa. En tarkoita että nainen pitäisi hakata kuriin ja nuhteeseen. En kannata väkivaltaa tippaakaan. Lyödä ei saa.
Mutta kuri se pitää olla naisellakin. Äläkä usko niitä itkuvollotuksia yms muuta rääyntää joka on vain naisten ase jolla pyrkivät ottamaan valtaa itselleen.
Nainen on kumma otus. Oikeasti ei halua valtaa, mutta ottaa sitä jos on otettavissa ja sitä saadessaan tulee ihan mahdottomaksi.
Sinusta Kur-1 ottaisin niska-perseotteen ja heittäisin ikkunasta pellolle. Siellä voisit miettiä parisuhteen onnistumisreseptiäsi kaikessa rauhassa.
ja kärsivällisyyttä teille molemmille. Ehkä toi muutto tai mikä tahansa on aiheuttanut naiselle kovan stressin? Hänestä tuntuu, että kaikki on kaatunut hänen harteilleen ja hän joutuu hoitamaan kaiken. Sitten kun sinä sanot siihen, että älä hössötä, hänestä tuntuu vaan entistä enemmän siltä, että et arvosta hänen ponnistelujaan ja hän tekee turhaan työtä - yksin.
Ihailtavaa, jos olet jaksanut olla kärsivällinen. Katsopa nyt sen muuton ohi, kun kaikki tavarat on paikallaan ja elo näyttää taas normaalilta. Ellei se täti siitä ole rauhoittunut, suosittelen pitkällistä keskustelua. Yleensäkin aina ja kaikessa miesten pitäis muistaa kertoa naisilleen, että niistä tuntuu pahalle se ja tämä ja satuttaa moiset puheet eikä jaksais aina riidellä kun se repii rikki. Naiset puhuu hanakammin tunteistaan ja odottaa, että miehet tekee samoin. Mut eihän ne tee.
Jaksapa, Kalle, vielä hetki ...
No just! Samanlaista vääntöä meillä on ollut kun kuukausi sitten muutettiin.Eukko shoppaa ja suunnittelee eikä puhe auta,no way.Välillä ollaan naama näkkärillä vaikka on siisti kämppä,uutta maalia ja tapettia,piha ja kissat ja koirat...koko ajan pitäis olla ruuvamassa jotain lamppua kattoon vaikka kolmivuoroduunin jäljiltä väsyttää niin s-tanasti ettei jaksais puurokuppia nostaa!Ja jos jotain omaa juttua koettaa ehdottaa niin siitäpä vasta riemu repeää,ei sovi ei sitten millään!Mut mä kuitenkin duunaan ne mun omat "äijäkamat" nurkkiin ja sitten taas murjotetaan.
Mutta sitten joku ilta grillaan hyvät herkut,avaan
pullon viiniä,annan muijalle kunnon hoitoo ja pari päivää menee taas ihan ok.
Eli sellaistahan tämä on niinkuin sanoit;jatkuvaa luovimista, välillä kovaakin kähinää.Ei tästä mun kirjoituksesta varmaan mitään apua sulle ollut,mutta mua kyllä vähän helpotti kun huomaa että muillakin on samanlaisia ongelmia.
Onnea vaan sisustamiselle,sitä mäkin pelkään...
hän syö e-pillereitä niin käske vaihtamaan.
oma muija vaihto laastariin ja loppu nalkutus,
eikä se ole läheskään niin pahalla tuulella kuukautisten aikaan...minäkin saan olla silloin kotona.kuulemma joku hormooni juttu...ota noista sitten selvää.
En tiedä, onko ko. tapauksessa siitä kyse, mutta yhdyn kyllä ed. kirjoittajan mielipiteeseen oman kokemuksen pohjalta. Avokki repi pelihousujaan jatkuvasti, kun minä olin ku perseeseen ammuttu karhu. En edes muista, mistä moinen idea tuli, mutta e-pillerit vaihtoon ja siinä samalla tuli takaisin se lempeämpi versio vaimokkeestakin.
Oon kuullut myöskin, että pillereiden lopettaminen saattaa aiheuttaa samanlaisia raivarijaksoja.
Toki kannattaa kokeilla.. Tosin olen sitä mieltä, että hormoneita ei sais liian herkästi kaikesta syyttää.
työpaikallamme kävi taannoin psykologi, joka muun tarinoinnin ohessa tuumasi: Jokaisen miehen pitäisi tietää kuinka huutavasta pirttihirmusta saadaan kyynelehtivä niilin prinsessa. Siis halaa vaimoa ja sano, minä rakastan sinua. Ylettömän hässläämisenkin voit katkaista viemällä vaimosi leffaan syömään tai jotain... Sitten taas jaksaa sovussa kinastella.
Muuten toimii tää juttu toisinkin päin. Siis väsyneen miehen saa hyvälle tuulelle myös halailulla suukottelulla ja pienellä hemmottelulla :)
kuin pelkäsinkin!
Toissapäivänä muija pyysi mua hakemaan varastosta joitakin tavaroita ja kun siihen sitten erehdyin sanomaan, että poltan tän tupakin ensin, alkoi hirveä kälätys. Olen kuulemman laiskin ja vittumaisin ihminen maan päällä jne.
Sen jälkeen en ole kuulut sen suusta muuta kuin vittuilua, suhdekin jo kuulemma vaakalaudalla, moisesta syystä, en tajua!!!
Kuinka on Kalle mahdollista, että mun rakas muija asuukin myös teillä? ainakin kuulostaa elkeet ihan identtisiltä. Meillä on muutto onneksi takana, muuton ja remontin aikana sain päivittäin kuulla olevani maailman tyhmin ja vittumaisin mies. Ainoa tapa saada edes vähän hyvää mieltä on houkutella muija juomaan itsensä humalaan, silloin se kyllä pyytelee anteeksi, puhuu toiveestaan päästä naimisiin, hankkia lapsi jne. Seuraavan päivän krapula nostaa taas kiukun ja kaiken ajateltavissa olevan tyytymättömyyden tappiin. Olen kuulemma pilannut elämän muijalta, vienyt itsenäisyyden jne. Parrun antaminen ei ole mikään keino, kun toinen ei anna hipaistakaan, ja raiskaaminen on rikos. Kotoa en saa olla poissa, onneksi sentään työ on ainakin toistaiseksi ollut riittävä alibi päästä pakoon hetkeksi, ja kotona saan koko ajan "ohjeita" mitä pitää tehdä seuraavaksi, "ruuvaa sejase lamppu seinään, eikun leikkaa nurmikko, no etkö sä ruuvannukaan lamppua paikoilleen, miksetsäsiivoojälkiäsi, tuu kattoon toi on vinossa, miksetsäkoskaanteemitäänkunnolla?!!!"
En kuitenkaan aio erota, rakastan avovaimoani, tiedän että hän ei ole henkisesti ihan tasapainossa ja pienikin stressi aiheuttaa hänessä skitsoilua, uskon, että ilman em.ominaisuuksia hänestä ei myöskään löytyisi rakastettavaa, luovaa luonnonlasta. Yritän vetäytyä tilanteista henkisesti, luovia, keksiä keinoja, joilla hän saisi itselleen onnistumisen iloa ja kokemuksen siitä, että hänen toiveensa ja sanomisensa otetaan todesta (minkä kyllä ihan mukavuussyistä teen muutenkin, aina!). Voimia sinulle kalle kestää muuttoprosessi loppuun, uskotaan, että elämä tasaantuu kun tavarat on saatu paikoilleen.