mielenterveyden hoito onnettomuuden jälkeen?

sussu

Hei,
olen töissä sairaalassa ja olen huomannut että edes pahojen onnettomuuksien jälkeen (esim. monivammat, halvaantuneet jne) eivät saa minkäännäköistä mielenterveydellistä apua, ei niin että he olisivat tosiaankaan sekaisin päästään perinteisessä merkityksessä, vaan että arvioitaisiin mahdollinen masentuneisuus tai itsetuhoiset ajatukset ja niihin saamaan mahdollisimman aikaisin tukea ja apua. sekä potilaalle että omaisille. Usein ei edes viikkojen sairaalassaolon jälkeen selvitetä millaista elämä tulee olemaan koko perheelle, ja millaista se siellä kotona sitten tulee olemaan, jos kotikuntoon asti koskaan pääsee. Erityisesti intiimiasioista ei helposti kerrota, eikä pt luonnollisesti itse aina kehtaa kysyä, esim vessassa käyminen tai seksuaalinen elämä jne...
ulkomailla ole huomannut että mielenterveyshoitaja tulee ainakin kerran tsekkaamaan kaikki vähänkin pidempiaikaiset potilaat, ja käy monesti pitkät keskustelut omaisten ja potilaan kanssa jos on vaikeampia ongelmia.
Itse haluaisin auttaa näitä potilaita hoitotyön ohessa: Millaisia neuvoja kaipaisit onnettomuuden jälkeen? Millaisia neuvoja/apua et osannut kysyä sairaalassa ja jäi kaivelemaan mieltä? kaikki vinkit ovat tervetulleita, miten auttaa selviytymään paremmin onnettomuudesta!!!

6

993

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Murmelimato

      Olen itse sosionomiopiskelija ja perehtynyt hieman jo traumapsykologiaan. Suosittelen erityisen lämpimästi tutustumaan kirjaan "Kuin salama kirkkaalta taivaalta", jonka on kirjoittanut Salli Saari. Siinä kerrotaan hyvin tapauksien avulla, mitä ihmismielessä liikkuu silloin, kun trauma iskee kohdalle ja miten siitä selvitään.

      Tärkein apu on heti trauman synnyttyä melkein se, että on läsnä ja jaksaa kuunnella, silloin, kun uhri/potilas sitä itse haluaa. Kun traumasta on kulunut jo aikaa, silloin voi keskustella luottamuksellisesti, mutta painostamatta. (varsinkin siitä arjesta selviytymisestä)

    • Nasuliini

      Olin itse auto-onnettomuudessa koulumatkalla viime lokakuussa, sen verran pahassa, että auto törmäsi 100 km/h toiseen autoon ja itse olin repsikkana ilman turvavöitä...

      Ensimmäisenä sairaalassa tokaistiin, että minun ei pitäisi olla enää edes hengissä. Tuntui aika pahalta kommentilta.

      Eikä minullekaan mitään mielenterveysapua tarjottu ainakaan sairaalan puolesta, koulussa vain tokaistiin ohimennen, että voi käydä puhumassa koulukuraattorille.

      Mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa siten, että minulle oltaisiin vain varattu aika jollekin puhumaan, eikä jättää asiaa oman aktiivisuuteni varaan. Silloin olin meinaan niin sekaisin, etten osannut pyytää apua ja masennuin ja minusta tuli jopa itsetuhoinen liikenteessä ollessani.

      Olisin toivonut saavani purkaa onnettomuuden vaiheita moneen otteeseen, kyllähän sekin jo auttoi, että selitin sen kertaalleen kaikille tutuille. Myös se, että ihmiset tuntuivat unohtavan tapahtuman nopeasti, satutti minua, itse kun ajattelen sitä vieläkin lähes päivittäin.

      Toivottavasti muut onnettomuudessa olleet saavat helpommin apua. Hyvä, että joku välittää! :)

      • crash

        Ei vöitä oma vika


      • ...

        "Kiva" kuulla että kohtalotovereita on. Itse ajoin auton lunastuskuntoon lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten. Olin yksin liikenteessä ja tiellä ei onneksi ollut muita. En loukkaantunutkaan pahasti, korvaan pari tikkiä ja niskat muutaman viikon todella kipeinä.
        Tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan "saarnaani" siitä, että takanani ei istu kukaan ilman turvavöitä, poikaystävääni saan myös muistuttaa turvavyön käytöstä jatkuvasti ja olen myös painottanut varmaakin kyllästymiseen asti sitä, että koskaan ei tiedä milloin kolari voi tapahtua.

        Muistan koko tapahtumaketjun, miten päädyin ojaan auto kyljellään nojaamaan sähköpaimenaitaan ja miten pääsin sieltä ulos. Ojanpenkalla istuessani en osannut silloin muuta kuin nauraa. Jälkeenpäin ei ole kyllä sitten naurattanutkaan koko asian muistelu. Pelkään olla kyydissä hiekkateillä, varsinkin jos nopeus ylittää 40km/h ja itse en suostuisi edes hiekkatiellä ajamaan. Tielle missä onnettomuus sattui en mielelläni auton kyydissä mene. En myöskään ole ajanut autolla kuin pari kertaa onnettomuuden jälkeen. Vähänkin kovempi vauhti hirvittää ja voin "sielunisilmin" kuvitella miten auto lähtee heittelehtimään ja päätyy ojaan tms.

        Vielä sanottakoon, että onnettomuudessani käytin turvavöitä, ylinopeutta ei todellakaan ollut ja selvin päin olin liikenteessä.


    • Minä itse

      Jäin 7 -vuotiaana suksien kanssa auton alle. Raahauduin n. 20 metriä auton mukana, luita poikki, viikon tajuttomuus. Tämä näin ihan lyhyesti.
      Pysyviä vammoja ei jäänyt.
      Ainut onnettomuuden jälkeinen hoito oli se, että testattiin onko "aivot" tallella koulunkäynnille.
      Ei kukaan ollut kiinnostunut miltä on tuntunut ja mitä muistaa tapahtumahetkestä.
      Tulos oli se että minua patistettin ahkeroimaan parempia arvosanoja, koska aivokapasiteettia siihen tutkitusti on. Loput saat arvata

      • psykologi

        Lapset unohtuvat useimmiten edelleenkin traumaattisen tapahtuman kohdatessa sekä hoitojärjestelmissä, että perheissä. jos koko perhe on kokenut järkytyksen ja vanhemmatkin ovat tolaltaan, tarvittaisiin lapsia varten joku tuttu toinen aikuinen tueksi. Lasten reaktiot ovat yllättävän paljon samanlaisia kuin aikuistenkin, mutta aikuisen turva on paras suoja lapsen traumatisoitumista vastaan. Leikki on lapsen traumatyötä ja siitä näkee, meneekö se eteen päin vai juuttuuko traumaa toistavaksi tarinaksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ihanasti alkoi aamu: SDP:n kaula kokoomukseen jo 6,9 %-yks

      Lindtmanin I hallitus on tukevasti jytkyttämässä laittamaan Suomi kuntoon Orvon täystuhohallituksen jäljiltä, jonka kann
      Maailman menoa
      448
      3089
    2. Teidän persujen pitäisi välillä miettiä kuinka Suomen talous saataisiin kuntoon

      Ja lopettaa tuo tyhjänpäiväinen maahanmuuttajista höpöttäminen. Teillä on sentään rahaministerin salkku tällä kierroksel
      Maailman menoa
      137
      2265
    3. Minkä ikäinen

      Minkä ikäinen on kaipauksesi kohde?
      Ikävä
      133
      2116
    4. Persut ei kestä heidän johtajistaan tehtyä huumoria

      Laajalti tiedostettu tosiasia on, että autoritaariset johtajat ja erinäiset diktaattorit eivät kestä heidän kustannuksel
      Maailman menoa
      29
      1574
    5. Kuka omistaa entisen Veljeskodin?

      Kenellä on varaa pitää hiljattain remontoitua rakennusta tyhjillään? Tehdäänkö siitä Suomen kallein kirpputori vai mikä
      Ähtäri
      7
      1435
    6. Kaninkolojen vaikutus?

      Vinkki sinkkumiehille: jos haluatte kunnollisen täysijärkisen naisen, niin kaivautukaa ulos kaninkoloistanne ja parantak
      Sinkut
      208
      1344
    7. Martina ei mennyt naimisiin

      IS 17.9: Martinan häät peruuntui, tajusi, ettei ollut oikea aika. Rahat meni hevosiin. On edelleen parisuhteessa Yhdysva
      Kotimaiset julkkisjuorut
      155
      1287
    8. Kuka opettaja, mikä koulu

      Minkä koulun opettaja saanut potkut
      Nivala
      8
      1096
    9. Millaiset hiukset kaivatullasi on?

      Hiusten pituus, väri, suorat vai kiharat?
      Ikävä
      57
      1066
    10. Ootko miettiny koskaan

      Et oot jonkun mielestä ihanista ihanin ❤️
      Ikävä
      37
      805
    Aihe