mielenterveyden hoito onnettomuuden jälkeen?

sussu

Hei,
olen töissä sairaalassa ja olen huomannut että edes pahojen onnettomuuksien jälkeen (esim. monivammat, halvaantuneet jne) eivät saa minkäännäköistä mielenterveydellistä apua, ei niin että he olisivat tosiaankaan sekaisin päästään perinteisessä merkityksessä, vaan että arvioitaisiin mahdollinen masentuneisuus tai itsetuhoiset ajatukset ja niihin saamaan mahdollisimman aikaisin tukea ja apua. sekä potilaalle että omaisille. Usein ei edes viikkojen sairaalassaolon jälkeen selvitetä millaista elämä tulee olemaan koko perheelle, ja millaista se siellä kotona sitten tulee olemaan, jos kotikuntoon asti koskaan pääsee. Erityisesti intiimiasioista ei helposti kerrota, eikä pt luonnollisesti itse aina kehtaa kysyä, esim vessassa käyminen tai seksuaalinen elämä jne...
ulkomailla ole huomannut että mielenterveyshoitaja tulee ainakin kerran tsekkaamaan kaikki vähänkin pidempiaikaiset potilaat, ja käy monesti pitkät keskustelut omaisten ja potilaan kanssa jos on vaikeampia ongelmia.
Itse haluaisin auttaa näitä potilaita hoitotyön ohessa: Millaisia neuvoja kaipaisit onnettomuuden jälkeen? Millaisia neuvoja/apua et osannut kysyä sairaalassa ja jäi kaivelemaan mieltä? kaikki vinkit ovat tervetulleita, miten auttaa selviytymään paremmin onnettomuudesta!!!

6

1024

    Vastaukset 6

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Murmelimato

      Olen itse sosionomiopiskelija ja perehtynyt hieman jo traumapsykologiaan. Suosittelen erityisen lämpimästi tutustumaan kirjaan "Kuin salama kirkkaalta taivaalta", jonka on kirjoittanut Salli Saari. Siinä kerrotaan hyvin tapauksien avulla, mitä ihmismielessä liikkuu silloin, kun trauma iskee kohdalle ja miten siitä selvitään.

      Tärkein apu on heti trauman synnyttyä melkein se, että on läsnä ja jaksaa kuunnella, silloin, kun uhri/potilas sitä itse haluaa. Kun traumasta on kulunut jo aikaa, silloin voi keskustella luottamuksellisesti, mutta painostamatta. (varsinkin siitä arjesta selviytymisestä)

    • Nasuliini

      Olin itse auto-onnettomuudessa koulumatkalla viime lokakuussa, sen verran pahassa, että auto törmäsi 100 km/h toiseen autoon ja itse olin repsikkana ilman turvavöitä...

      Ensimmäisenä sairaalassa tokaistiin, että minun ei pitäisi olla enää edes hengissä. Tuntui aika pahalta kommentilta.

      Eikä minullekaan mitään mielenterveysapua tarjottu ainakaan sairaalan puolesta, koulussa vain tokaistiin ohimennen, että voi käydä puhumassa koulukuraattorille.

      Mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa siten, että minulle oltaisiin vain varattu aika jollekin puhumaan, eikä jättää asiaa oman aktiivisuuteni varaan. Silloin olin meinaan niin sekaisin, etten osannut pyytää apua ja masennuin ja minusta tuli jopa itsetuhoinen liikenteessä ollessani.

      Olisin toivonut saavani purkaa onnettomuuden vaiheita moneen otteeseen, kyllähän sekin jo auttoi, että selitin sen kertaalleen kaikille tutuille. Myös se, että ihmiset tuntuivat unohtavan tapahtuman nopeasti, satutti minua, itse kun ajattelen sitä vieläkin lähes päivittäin.

      Toivottavasti muut onnettomuudessa olleet saavat helpommin apua. Hyvä, että joku välittää! :)

      • crash

        Ei vöitä oma vika


      • ...

        "Kiva" kuulla että kohtalotovereita on. Itse ajoin auton lunastuskuntoon lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten. Olin yksin liikenteessä ja tiellä ei onneksi ollut muita. En loukkaantunutkaan pahasti, korvaan pari tikkiä ja niskat muutaman viikon todella kipeinä.
        Tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan "saarnaani" siitä, että takanani ei istu kukaan ilman turvavöitä, poikaystävääni saan myös muistuttaa turvavyön käytöstä jatkuvasti ja olen myös painottanut varmaakin kyllästymiseen asti sitä, että koskaan ei tiedä milloin kolari voi tapahtua.

        Muistan koko tapahtumaketjun, miten päädyin ojaan auto kyljellään nojaamaan sähköpaimenaitaan ja miten pääsin sieltä ulos. Ojanpenkalla istuessani en osannut silloin muuta kuin nauraa. Jälkeenpäin ei ole kyllä sitten naurattanutkaan koko asian muistelu. Pelkään olla kyydissä hiekkateillä, varsinkin jos nopeus ylittää 40km/h ja itse en suostuisi edes hiekkatiellä ajamaan. Tielle missä onnettomuus sattui en mielelläni auton kyydissä mene. En myöskään ole ajanut autolla kuin pari kertaa onnettomuuden jälkeen. Vähänkin kovempi vauhti hirvittää ja voin "sielunisilmin" kuvitella miten auto lähtee heittelehtimään ja päätyy ojaan tms.

        Vielä sanottakoon, että onnettomuudessani käytin turvavöitä, ylinopeutta ei todellakaan ollut ja selvin päin olin liikenteessä.


    • Minä itse

      Jäin 7 -vuotiaana suksien kanssa auton alle. Raahauduin n. 20 metriä auton mukana, luita poikki, viikon tajuttomuus. Tämä näin ihan lyhyesti.
      Pysyviä vammoja ei jäänyt.
      Ainut onnettomuuden jälkeinen hoito oli se, että testattiin onko "aivot" tallella koulunkäynnille.
      Ei kukaan ollut kiinnostunut miltä on tuntunut ja mitä muistaa tapahtumahetkestä.
      Tulos oli se että minua patistettin ahkeroimaan parempia arvosanoja, koska aivokapasiteettia siihen tutkitusti on. Loput saat arvata

      • psykologi

        Lapset unohtuvat useimmiten edelleenkin traumaattisen tapahtuman kohdatessa sekä hoitojärjestelmissä, että perheissä. jos koko perhe on kokenut järkytyksen ja vanhemmatkin ovat tolaltaan, tarvittaisiin lapsia varten joku tuttu toinen aikuinen tueksi. Lasten reaktiot ovat yllättävän paljon samanlaisia kuin aikuistenkin, mutta aikuisen turva on paras suoja lapsen traumatisoitumista vastaan. Leikki on lapsen traumatyötä ja siitä näkee, meneekö se eteen päin vai juuttuuko traumaa toistavaksi tarinaksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä kaivatussasi ärsyttää

      Juuri nyt, tällä hetkellä?
      Ikävä
      97
      1181
    2. Salaisuudet paljastuu

      Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku
      Ikävä
      84
      809
    3. Poliisi pamputti Variskankaalla

      Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella
      Kajaani
      29
      756
    4. vapaa

      sana :) 🚮
      Ikävä
      64
      677
    5. Karita Tykkä mennyt kihloihin.

      Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      93
      606
    6. 31
      593
    7. Nainen tosi ikävä sua

      Näkispä edes ohimennen
      Ikävä
      18
      538
    8. S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan

      S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist
      Maailman menoa
      15
      531
    9. Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa

      Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta
      Ikävä
      43
      503
    10. Rakennus myynnissä

      Joko se loppuu mehtä hallitus sumilta?
      Suomussalmi
      10
      466
    Aihe