Hei,
olen töissä sairaalassa ja olen huomannut että edes pahojen onnettomuuksien jälkeen (esim. monivammat, halvaantuneet jne) eivät saa minkäännäköistä mielenterveydellistä apua, ei niin että he olisivat tosiaankaan sekaisin päästään perinteisessä merkityksessä, vaan että arvioitaisiin mahdollinen masentuneisuus tai itsetuhoiset ajatukset ja niihin saamaan mahdollisimman aikaisin tukea ja apua. sekä potilaalle että omaisille. Usein ei edes viikkojen sairaalassaolon jälkeen selvitetä millaista elämä tulee olemaan koko perheelle, ja millaista se siellä kotona sitten tulee olemaan, jos kotikuntoon asti koskaan pääsee. Erityisesti intiimiasioista ei helposti kerrota, eikä pt luonnollisesti itse aina kehtaa kysyä, esim vessassa käyminen tai seksuaalinen elämä jne...
ulkomailla ole huomannut että mielenterveyshoitaja tulee ainakin kerran tsekkaamaan kaikki vähänkin pidempiaikaiset potilaat, ja käy monesti pitkät keskustelut omaisten ja potilaan kanssa jos on vaikeampia ongelmia.
Itse haluaisin auttaa näitä potilaita hoitotyön ohessa: Millaisia neuvoja kaipaisit onnettomuuden jälkeen? Millaisia neuvoja/apua et osannut kysyä sairaalassa ja jäi kaivelemaan mieltä? kaikki vinkit ovat tervetulleita, miten auttaa selviytymään paremmin onnettomuudesta!!!
mielenterveyden hoito onnettomuuden jälkeen?
6
985
Vastaukset
- Murmelimato
Olen itse sosionomiopiskelija ja perehtynyt hieman jo traumapsykologiaan. Suosittelen erityisen lämpimästi tutustumaan kirjaan "Kuin salama kirkkaalta taivaalta", jonka on kirjoittanut Salli Saari. Siinä kerrotaan hyvin tapauksien avulla, mitä ihmismielessä liikkuu silloin, kun trauma iskee kohdalle ja miten siitä selvitään.
Tärkein apu on heti trauman synnyttyä melkein se, että on läsnä ja jaksaa kuunnella, silloin, kun uhri/potilas sitä itse haluaa. Kun traumasta on kulunut jo aikaa, silloin voi keskustella luottamuksellisesti, mutta painostamatta. (varsinkin siitä arjesta selviytymisestä) - Nasuliini
Olin itse auto-onnettomuudessa koulumatkalla viime lokakuussa, sen verran pahassa, että auto törmäsi 100 km/h toiseen autoon ja itse olin repsikkana ilman turvavöitä...
Ensimmäisenä sairaalassa tokaistiin, että minun ei pitäisi olla enää edes hengissä. Tuntui aika pahalta kommentilta.
Eikä minullekaan mitään mielenterveysapua tarjottu ainakaan sairaalan puolesta, koulussa vain tokaistiin ohimennen, että voi käydä puhumassa koulukuraattorille.
Mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa siten, että minulle oltaisiin vain varattu aika jollekin puhumaan, eikä jättää asiaa oman aktiivisuuteni varaan. Silloin olin meinaan niin sekaisin, etten osannut pyytää apua ja masennuin ja minusta tuli jopa itsetuhoinen liikenteessä ollessani.
Olisin toivonut saavani purkaa onnettomuuden vaiheita moneen otteeseen, kyllähän sekin jo auttoi, että selitin sen kertaalleen kaikille tutuille. Myös se, että ihmiset tuntuivat unohtavan tapahtuman nopeasti, satutti minua, itse kun ajattelen sitä vieläkin lähes päivittäin.
Toivottavasti muut onnettomuudessa olleet saavat helpommin apua. Hyvä, että joku välittää! :)- crash
Ei vöitä oma vika
- ...
"Kiva" kuulla että kohtalotovereita on. Itse ajoin auton lunastuskuntoon lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten. Olin yksin liikenteessä ja tiellä ei onneksi ollut muita. En loukkaantunutkaan pahasti, korvaan pari tikkiä ja niskat muutaman viikon todella kipeinä.
Tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan "saarnaani" siitä, että takanani ei istu kukaan ilman turvavöitä, poikaystävääni saan myös muistuttaa turvavyön käytöstä jatkuvasti ja olen myös painottanut varmaakin kyllästymiseen asti sitä, että koskaan ei tiedä milloin kolari voi tapahtua.
Muistan koko tapahtumaketjun, miten päädyin ojaan auto kyljellään nojaamaan sähköpaimenaitaan ja miten pääsin sieltä ulos. Ojanpenkalla istuessani en osannut silloin muuta kuin nauraa. Jälkeenpäin ei ole kyllä sitten naurattanutkaan koko asian muistelu. Pelkään olla kyydissä hiekkateillä, varsinkin jos nopeus ylittää 40km/h ja itse en suostuisi edes hiekkatiellä ajamaan. Tielle missä onnettomuus sattui en mielelläni auton kyydissä mene. En myöskään ole ajanut autolla kuin pari kertaa onnettomuuden jälkeen. Vähänkin kovempi vauhti hirvittää ja voin "sielunisilmin" kuvitella miten auto lähtee heittelehtimään ja päätyy ojaan tms.
Vielä sanottakoon, että onnettomuudessani käytin turvavöitä, ylinopeutta ei todellakaan ollut ja selvin päin olin liikenteessä.
- Minä itse
Jäin 7 -vuotiaana suksien kanssa auton alle. Raahauduin n. 20 metriä auton mukana, luita poikki, viikon tajuttomuus. Tämä näin ihan lyhyesti.
Pysyviä vammoja ei jäänyt.
Ainut onnettomuuden jälkeinen hoito oli se, että testattiin onko "aivot" tallella koulunkäynnille.
Ei kukaan ollut kiinnostunut miltä on tuntunut ja mitä muistaa tapahtumahetkestä.
Tulos oli se että minua patistettin ahkeroimaan parempia arvosanoja, koska aivokapasiteettia siihen tutkitusti on. Loput saat arvata- psykologi
Lapset unohtuvat useimmiten edelleenkin traumaattisen tapahtuman kohdatessa sekä hoitojärjestelmissä, että perheissä. jos koko perhe on kokenut järkytyksen ja vanhemmatkin ovat tolaltaan, tarvittaisiin lapsia varten joku tuttu toinen aikuinen tueksi. Lasten reaktiot ovat yllättävän paljon samanlaisia kuin aikuistenkin, mutta aikuisen turva on paras suoja lapsen traumatisoitumista vastaan. Leikki on lapsen traumatyötä ja siitä näkee, meneekö se eteen päin vai juuttuuko traumaa toistavaksi tarinaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271944
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001690Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy561306Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?731265Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311008Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47916Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51913Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44872- 108830
Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37830