mielenterveyden hoito onnettomuuden jälkeen?

sussu

Hei,
olen töissä sairaalassa ja olen huomannut että edes pahojen onnettomuuksien jälkeen (esim. monivammat, halvaantuneet jne) eivät saa minkäännäköistä mielenterveydellistä apua, ei niin että he olisivat tosiaankaan sekaisin päästään perinteisessä merkityksessä, vaan että arvioitaisiin mahdollinen masentuneisuus tai itsetuhoiset ajatukset ja niihin saamaan mahdollisimman aikaisin tukea ja apua. sekä potilaalle että omaisille. Usein ei edes viikkojen sairaalassaolon jälkeen selvitetä millaista elämä tulee olemaan koko perheelle, ja millaista se siellä kotona sitten tulee olemaan, jos kotikuntoon asti koskaan pääsee. Erityisesti intiimiasioista ei helposti kerrota, eikä pt luonnollisesti itse aina kehtaa kysyä, esim vessassa käyminen tai seksuaalinen elämä jne...
ulkomailla ole huomannut että mielenterveyshoitaja tulee ainakin kerran tsekkaamaan kaikki vähänkin pidempiaikaiset potilaat, ja käy monesti pitkät keskustelut omaisten ja potilaan kanssa jos on vaikeampia ongelmia.
Itse haluaisin auttaa näitä potilaita hoitotyön ohessa: Millaisia neuvoja kaipaisit onnettomuuden jälkeen? Millaisia neuvoja/apua et osannut kysyä sairaalassa ja jäi kaivelemaan mieltä? kaikki vinkit ovat tervetulleita, miten auttaa selviytymään paremmin onnettomuudesta!!!

6

1001

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Murmelimato

      Olen itse sosionomiopiskelija ja perehtynyt hieman jo traumapsykologiaan. Suosittelen erityisen lämpimästi tutustumaan kirjaan "Kuin salama kirkkaalta taivaalta", jonka on kirjoittanut Salli Saari. Siinä kerrotaan hyvin tapauksien avulla, mitä ihmismielessä liikkuu silloin, kun trauma iskee kohdalle ja miten siitä selvitään.

      Tärkein apu on heti trauman synnyttyä melkein se, että on läsnä ja jaksaa kuunnella, silloin, kun uhri/potilas sitä itse haluaa. Kun traumasta on kulunut jo aikaa, silloin voi keskustella luottamuksellisesti, mutta painostamatta. (varsinkin siitä arjesta selviytymisestä)

    • Nasuliini

      Olin itse auto-onnettomuudessa koulumatkalla viime lokakuussa, sen verran pahassa, että auto törmäsi 100 km/h toiseen autoon ja itse olin repsikkana ilman turvavöitä...

      Ensimmäisenä sairaalassa tokaistiin, että minun ei pitäisi olla enää edes hengissä. Tuntui aika pahalta kommentilta.

      Eikä minullekaan mitään mielenterveysapua tarjottu ainakaan sairaalan puolesta, koulussa vain tokaistiin ohimennen, että voi käydä puhumassa koulukuraattorille.

      Mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa siten, että minulle oltaisiin vain varattu aika jollekin puhumaan, eikä jättää asiaa oman aktiivisuuteni varaan. Silloin olin meinaan niin sekaisin, etten osannut pyytää apua ja masennuin ja minusta tuli jopa itsetuhoinen liikenteessä ollessani.

      Olisin toivonut saavani purkaa onnettomuuden vaiheita moneen otteeseen, kyllähän sekin jo auttoi, että selitin sen kertaalleen kaikille tutuille. Myös se, että ihmiset tuntuivat unohtavan tapahtuman nopeasti, satutti minua, itse kun ajattelen sitä vieläkin lähes päivittäin.

      Toivottavasti muut onnettomuudessa olleet saavat helpommin apua. Hyvä, että joku välittää! :)

      • crash

        Ei vöitä oma vika


      • ...

        "Kiva" kuulla että kohtalotovereita on. Itse ajoin auton lunastuskuntoon lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten. Olin yksin liikenteessä ja tiellä ei onneksi ollut muita. En loukkaantunutkaan pahasti, korvaan pari tikkiä ja niskat muutaman viikon todella kipeinä.
        Tuntuu, että kukaan ei ota tosissaan "saarnaani" siitä, että takanani ei istu kukaan ilman turvavöitä, poikaystävääni saan myös muistuttaa turvavyön käytöstä jatkuvasti ja olen myös painottanut varmaakin kyllästymiseen asti sitä, että koskaan ei tiedä milloin kolari voi tapahtua.

        Muistan koko tapahtumaketjun, miten päädyin ojaan auto kyljellään nojaamaan sähköpaimenaitaan ja miten pääsin sieltä ulos. Ojanpenkalla istuessani en osannut silloin muuta kuin nauraa. Jälkeenpäin ei ole kyllä sitten naurattanutkaan koko asian muistelu. Pelkään olla kyydissä hiekkateillä, varsinkin jos nopeus ylittää 40km/h ja itse en suostuisi edes hiekkatiellä ajamaan. Tielle missä onnettomuus sattui en mielelläni auton kyydissä mene. En myöskään ole ajanut autolla kuin pari kertaa onnettomuuden jälkeen. Vähänkin kovempi vauhti hirvittää ja voin "sielunisilmin" kuvitella miten auto lähtee heittelehtimään ja päätyy ojaan tms.

        Vielä sanottakoon, että onnettomuudessani käytin turvavöitä, ylinopeutta ei todellakaan ollut ja selvin päin olin liikenteessä.


    • Minä itse

      Jäin 7 -vuotiaana suksien kanssa auton alle. Raahauduin n. 20 metriä auton mukana, luita poikki, viikon tajuttomuus. Tämä näin ihan lyhyesti.
      Pysyviä vammoja ei jäänyt.
      Ainut onnettomuuden jälkeinen hoito oli se, että testattiin onko "aivot" tallella koulunkäynnille.
      Ei kukaan ollut kiinnostunut miltä on tuntunut ja mitä muistaa tapahtumahetkestä.
      Tulos oli se että minua patistettin ahkeroimaan parempia arvosanoja, koska aivokapasiteettia siihen tutkitusti on. Loput saat arvata

      • psykologi

        Lapset unohtuvat useimmiten edelleenkin traumaattisen tapahtuman kohdatessa sekä hoitojärjestelmissä, että perheissä. jos koko perhe on kokenut järkytyksen ja vanhemmatkin ovat tolaltaan, tarvittaisiin lapsia varten joku tuttu toinen aikuinen tueksi. Lasten reaktiot ovat yllättävän paljon samanlaisia kuin aikuistenkin, mutta aikuisen turva on paras suoja lapsen traumatisoitumista vastaan. Leikki on lapsen traumatyötä ja siitä näkee, meneekö se eteen päin vai juuttuuko traumaa toistavaksi tarinaksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. S-kauppa nosti hintoja, K-kauppa laski

      Elintarvikkeiden arvonlisävero laski vuodenvaihteessa 13,5 prosenttiin. S-kauppa siirsi alennuksen suoraan katteisiin pi
      Maailman menoa
      67
      5927
    2. Vilma Nissinen pyytää anteeksi rasistisia lausuntojaan

      Nöyrtyi kuten persut yleensäkin. On kyllä noloa tuollainen vätystely, kun ei ole miestä seisoa omien lausuntojensa takan
      Maailman menoa
      349
      5749
    3. Hiihtäjä Vilma Nissisen kommentit aiheutti paniikkia

      ja hernettä vedettiin nenään. Nissinen kertoi torstaina haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, että tykkääkö hän hiihtä
      Maailman menoa
      93
      4731
    4. Huuto yltyy persujen piirissä Venezuelan johdosta.

      Kohta kakofonia yltyy kun persut tajuavat mitä Venezuelassa tapahtui. Von den Leydenki jo kipuilee kuten persut EU:ssa y
      Maailman menoa
      12
      2235
    5. Ikävä uutinen uudesta Unelmia Italiassa kaudesta - Iso pettymys tv-katsojille!

      Unelmia Italiassa -sarja kertoo Ellen Jokikunnaksen perheen elämästä Suomessa ja Italiassa. Nyt Ellen on kertonut tuleva
      Tv-sarjat
      18
      2048
    6. Nyt ottaa persua pattiin: sähköauto joulukuun myydyin

      🤣 prööt prööt pakoputkellaan pörisevää persua ottaa nyt saamaristi pattiin, kun paristoilla kulkeva sähköauto on noussu
      Maailman menoa
      52
      1952
    7. Ovatko Perussuomalaiset kommunisteja?

      Toiset sanovat että ovat, toiset sanovat että eivät. Ainakin heillä on paljon sen aatteen piirteitä, koska haluavat kont
      Maailman menoa
      43
      1870
    8. Martina vuokraa yksiötä

      Nyt on tarkka'ampujan yksiö vuokrattavana 800 e. Toivottavasti löytyy hyvä asukas.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      251
      1211
    9. Jokaisella tytöllä on supervoimansa

      Millaisia ajatuksia artikkeli herättää? Mainos: Dove | ”Itsetuntoni oli ihan romuttunut” – Peppina Rosén haastaa tavan
      Sinkut
      203
      1114
    10. Voi kauhiaa: keikkapaikat keikahtavat juopottelun puutteessa!

      Vai ei tule rahaa artistille viinanmyynnin vähennyttyä. Missähän muualla kannattavuus korreloi myrkyn imemismäärän ka
      Maailman menoa
      64
      1061
    Aihe