Miten pitää lähteä pysähdyksistä liikkeelle ylämäessä? Onko kaasutettava ihan hiljaa, että renkaat ei menetä pitoa tiestä?
Minä painan kaasua sitä enemmän mitä enemmän auto jää sutimaan, tämä on ilmeisesti väärä tapa. Ai niin, nyt alkaa pikku hiljaa muistumaan viime talvesta: juuri ennen kuin pysähdyn kokonaan, käännän rattia niin, etää renkaat ovat hiukan vinossa. Sitten kun pitää lähteä liikkeelle, painan kaasua vain aavistuksen, ja johan lähtee. Eikös se näin mene?
Minä painan kaasua sitä enemmän mitä enemmän auto jää sutimaan, tämä on ilmeisesti väärä tapa. Ai niin, nyt alkaa pikku hiljaa muistumaan viime talvesta: juuri ennen kuin pysähdyn kokonaan, käännän rattia niin, etää renkaat ovat hiukan vinossa. Sitten kun pitää lähteä liikkeelle, painan kaasua vain aavistuksen, ja johan lähtee. Eikös se näin mene?
Vastaukset 8
Vanhimmat
käsijarru päälle,ja kaasu pohjaan.kyllä se siitä lähtee.
Niin yllättävää kuin se onkin, takavetoisella käsijarru saattaa auttaa liikkeellelähtöä. Se kun estää liukkaammalla pinnalla olevan vetopyörän sutimista. Ei tietenkään pidä niin tiukalle vetää, ettei pitävämpikään puoli jaksa pyöriä.
Ja etupyörien kääntäminen lisää lähtövastusta, joten sekään ei ole takavetoisella suositeltavaa.
.
Monesti näkee tuon omituisen ja järjenvastaisen reaktion eli käännetään etupyöriä ties mihin asentoon ja jäädään paikoilleen jumiin kun oikeasti etupyörät pitää osoittaa täysin suoraan
.
Hei paniikkireaktio. Etupyörät suoraan ja menoksi. Ja löydät itsesi edessäolevan takapuskurista.
Olet näköhään hesalaisia.
Kaasun painaminen on se viimeinen keino, kyllä se kesä sieltä esiin tulee kun tarpeeksi sutii. Ennenkuin tähän pisteeseen on jouduttu, on muutama temppu tehtävänä, ja se lähtee ajalta ennenkuin ylämäkeen on edes pysähdytty. Jos pysähtyä pitää, aja auto pois liukkaista urista ennenkuin pysähdyt. Lähtö on helvetin paljon helpompaa, myös pysähtyminen tapahtuu sukkelammin jos pikatilanne tulee. Ja siitä sitten varovasti liikkeelle, jos ei onnistu, tilanteen salliessa laskettele hieman takaisinpäin pitävämmälle alustalle ja kokeile uudestaan.
Jos taas tuntuu että jumiin jäänti on jokapäiväistä, saattaa vikaa löytyä sitten myös kalustosta jolla ajat. Ja sieltä ratin/penkin välimaastosta luonnollisesti kans.
Liukkaalta lähdettäessä pitää käyttää mahdollisimman vähän tehoa. JOskus sitä vedätettiin autoja pois liejusta tai hiekasta pelkän starttimoottorin voimin.
Mahdollisimman vähällä kaasulla ensin vähän jälkeä edestakaisin ja sitten vasta varsinaiseen yritykseen taipaleelle pääsystä.
Vanha konsti on kääntää ohjauspyörästä kaikki oikealle ja antaa auton hiukan peruuttaa, niin nokka kääntyy vasemmalle. Senjälkeen kaikki vasemmalle ja yritetään varovasti eteen päin. Tällä tavalla saadaa nousua loivennettua melkoisesti ja hyvällä tuurilla auto lähtee liikkeelle. Etupyörät ovat peruutuksen jälkeen eteenpäin lähdettäessä usein lähes poikittaisessa suunnassa nousuun nähden eli nousu on edellämainitulla tekniikalla loivennettu melkoisesti, ja usein etupyörät lähtee niin kuin tasaisella ajoradalla. Kapealla tiellä on omat riskinsä juuttua poikittain koko ajoradan tukkeeksi. Leveällä ajoradalla voi tilanteesta selvitä lähtemällä alamäkeen ja vauhtia ottamaan.
Etuvetoisella toimiva konsti on vetää käsijarru päälle, kääntää renkaat oikealle ja painaa kaasua. Onnistuu vielä taskuparkistakin lähteminen tällä tavalla. Annetaan auton vain kääntyä reilusti, kunnes voidaan jatkaa matkaa (ilman käsijarrua) alamäkeen.
Muutenkin etuvetoisella voi kääntää etupyöriä jos lähtee sutimaan, kyllä se keula perässä tulee ja saattaa pito löytyä.
Takavetoisella... Noh, nyt harjoittelen pitkästä aikaa. Avainsana on saada auto liikkumaan edes hieman ja sen jälkeen on vain annettava mennä tasaisen rauhallisesti (jos tilaa on). Jos ei lähde edes hieman eteenpäin, eikä takana ole tilaa, niin hankalaksi menee. Edes etupyörien kääntely ei paljoa auta, kun pitoa pitäisi saada takapyörille... Painoa taakse, eli kaikki kyytiläiset takapenkille istumaan ja kenties vielä avustajat ensin kokeilemaan takaboksin istumismukavuutta, ennen kuin kokeillan työntämistä...