perjantain musiikkiketju

http://www.youtube.com/watch?v=uauCOB7MVnI

http://www.youtube.com/watch?v=osbJqFTz7Bk

http://www.youtube.com/watch?v=2ImZTwYwCug

Jotain munaa täytyy olla soitossa(kin).

http://www.youtube.com/watch?v=32tVMxhLRmI

Kohdassa 4:38 muna alkaa kuoriutumaan kattiloista.

http://www.youtube.com/watch?v=mmdPQp6Jcdk

Yli 17 miljoona kertaa katsottu, eikä turhaan

Upea kitaraklassikko, siitä niin monta versiota tehty. Tässä Animalsien upea esitys. Tosin kitarat on tässä versiossa vähän taustalla ja sähköurkuri ja laulaja pääosissa, mutta ne ovat hyviä.
No minä en vielä -64 paljon mitään musiikkia edes kuunnellut, mutta myöhemmin tämä on aina ollut minun kitarafavoriittini, ja onhan se myös vanha jenkki-folksong. 1800 luvulta.

Tää oli kyllä hauska löytö... :o)

http://www.youtube.com/watch?v=PN2s92hLgl4

http://www.youtube.com/watch?v=TK0PnmdS7Ns&feature=related

Myöhästyin taas.

http://www.youtube.com/watch?v=oah-OYibXfw&ob=av2e

Lupauduin hakemaan äitiä ja veljeä kaupungista myöhemmin, joten valvomiseen on kerrankin syy. Sillä välin voisin luennoida hieman kiinnostavasta sosiaalisesta kokeesta ja sen humoristisesta lopputuloksesta. Toisin sanoen öisenä aiheenamme on Portsmouth Sinfonia -orkesteri.

http://www.youtube.com/watch?v=PLsFGgfvx8o

1970-luvun alussa englantilaisessa taidekoulussa keksittiin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos sinfoniaorkesteri koottaisiin niin, että kukaan ei osaisi soittaa instrumenttiaan. (Taiteen maailmassa tällainen eksperimentaatio on mahdollista ja suotavampaa kuin vaikkapa koulussa, jossa koulutetaan aivokirurgeja.) Soittajiksi haettiin joko totaalisia amatöörejä tai ammattilaisia, joiden tuli vaihtaa tuttu soittimensa sellaiseen, josta heillä ei ollut kokemusta. Ihan pystymetsästä ei silti lähdetty soitellen sotaan, vaan jokainen esittäjä tunsi kappaleet joita oli tulkitsemassa ja tiesi miten niiden suunnilleen olisi pitänyt mennä. Muun muassa nuoret Brian Eno ja Michael Nyman - sittemmin aloillaan varsin ansioituneita tekijöitä - soittivat kokoonpanossa.

Varsinainen idea oli korostaa musiikkia sosiaalisena tapahtumana, johon kaikki saattoivat osallistua aktiivisesti ja tasa-arvoisina. Tässä ajattelutavassa on paljon samaa kuin joitakin vuosia myöhemmin nousseessa punk-kulttuurissa, jossa into ja asenne olivat teknistä osaamista tärkeämmässä roolissa. Sivutuotteena kuitenkin saatiin varsin hauskoja versioita klassikoista, jännittäviä ja raakoja sävelmien "approksimaatioita". Englanninkielinen Wikipedia sanoo sen niin hyvin, että lainaan suoraan:

"The end result was the musical ensemble producing not only the correct note but several notes nearby, 'clouds of sound' that gave an average impression of the piece."

Voitteko muka väittää, ettei Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu olisi toiminut paremmin Portsmouth Sinfonian "Also Sprach Zarathustra" -version kera?

http://www.youtube.com/watch?v=zKH3iemEd-A (Älkää piitatko videon harhaanjohtavasta otsikosta)

Tämä jos mikä kuvaa ihmiskunnan syntyä ja haparoivia ensiaskeleita tietoisuuteen täydellisesti! ...tai hurjistuneita elefantteja.

Jotakin tällaista toivoisin Suomessakin tehtävän. Ei nyt tietenkään suoraan vanhaa ideaa kopioiden, mutta kaikenlaiset sosiaaliset taideprojektit, jotka tuovat "pyhät" asiat - kuten länsimaisen taidemusiikin - lähelle kansaa ja hävittävät joutavanpäiväistä auraa niiden ympäriltä olisivat edelleen tarpeen. Minulle musiikki ja taide on enemmän sitä, että se naapurin epävireinen hoilottaja löytää itseilmaisusta iloa ja merkitystä elämäänsä kuin sitä, että jokin tekniikkavirtuoosi esiintyy rutinoituneesti leipätyönään. Toki huipputason soittajia, maalareita ja muita taiteilijoita saa ja pitää olla jatkossakin, mutta turhaa taide olisi yksinomaan tämän promillejengin vuoksi.