Tilanne on se, että tarvitsen vähän neuvoja. Kaikki alkoi siitä, kun tapasin erään itseäni kahdeksan vuotta vanhemman miehen aamuyöstä taksijonossa ja meillä oli hauskaa small talkia. Ilmeisesti jäin mietityttämään häntä, koska hän etsi minut käsiinsä myöhemmin. Aluksi olin hyvin epäluuloinen hänen suhteen, koska tapaamisaika ja -paikka oli sellainen, että useimmiten se tuntuu olevan monille se viimeinen mahdollisuus saada yöseuraa.
Nyt olemme tunteneet toisemme kaksi ja puoli vuotta, eikä hän ollut niin epäilyttävä kuin aluksi luulin :) Tähän aikaan on mahtunut ylä-ja alamäkiä. Ihastuimme toisiimme niin, että ns. rajoitimme toistemme elämää pitkillä skype-puheluilla jne. Tapailimme ja viihdyimme toistemme seurassa todella hyvin, olimme samalla aaltopituudella suurimmaksi osaksi aikaa, pieniä nahinoita lukuun ottamatta.
Tiedän virheeni, enkä ole pystynyt olemaan täysin avoin hänelle kaikesta, koska minusta hän halusi tietää liikaa minusta liian nopeasti. Häntä se selvästi häiritsi monesti, koska ei saanut suoriin kysymyksiin suoria vastauksia. Minulla itselläni on asioita tapahtunut menneisyydessä, joita jaan ainoastaan ihmisten kanssa, joihin luotan 100%. Hänen tapauksessaan olisin voinut olla avoimempi, koska hän selvästi on sen arvoinen, mutta huomannut sen ehkä liian myöhään. Ollessani lähes vuoden ulkomailla, hän piti minuun yhteyttä koko ajan, vaikka olimme sopineet, ettemme seurustele tai mitään.
Tulin syksyllä vaihdosta ja ajattelin, että haluaisin kokeilla vielä, olisiko suhteellamme vielä mahdollisuuksia, koska omat tunteeni eivät olleet kadonneet minnekkään. Eikä selvästi hänenkään, koska pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä ja lähettelimme kuvia jne.
Käännekohta tapahtui , kun huomasin hänen käytöksensä muuttuneen ykskaks. Viestit vähentyivät ja vastaukseksi sain, että kiirettä töissä ja syysuupumusta. Ei hänen tapaista ollenkaan, sen verran hyvin olen oppinut tuntemaan. Kerroin jo ystävillekin, että ihan varmasti joku nainen on nyt pelissä. Ja ei kulunut kuin hetki, hän kertoi minulle pienen kannustuksen jälkeen, että on tapaillut yhtä naista parisen kuukautta. Samalla hän päätti paljastaa, kuinka tosissaan hän on minua ajatellut, jopa tulevana vaimonaan.
Olen pohtinut, onko parempi hyväksyä asia tällaisenaan vai taistella? Nyt he ovat tapailleet muutaman kuukauden. Olemme silti viestitelleet, mutta pienen eron huomaan viesteissä. Osittain hän kuitenkin samanlainen ja huomaan sen, että hän välittää minusta edelleen. En ole tavannut ketään vastaavaa, joka osaa olla niin ärsyttävä ja silti tunnen vetoa häneen. Vinkkejä?
Nyt olemme tunteneet toisemme kaksi ja puoli vuotta, eikä hän ollut niin epäilyttävä kuin aluksi luulin :) Tähän aikaan on mahtunut ylä-ja alamäkiä. Ihastuimme toisiimme niin, että ns. rajoitimme toistemme elämää pitkillä skype-puheluilla jne. Tapailimme ja viihdyimme toistemme seurassa todella hyvin, olimme samalla aaltopituudella suurimmaksi osaksi aikaa, pieniä nahinoita lukuun ottamatta.
Tiedän virheeni, enkä ole pystynyt olemaan täysin avoin hänelle kaikesta, koska minusta hän halusi tietää liikaa minusta liian nopeasti. Häntä se selvästi häiritsi monesti, koska ei saanut suoriin kysymyksiin suoria vastauksia. Minulla itselläni on asioita tapahtunut menneisyydessä, joita jaan ainoastaan ihmisten kanssa, joihin luotan 100%. Hänen tapauksessaan olisin voinut olla avoimempi, koska hän selvästi on sen arvoinen, mutta huomannut sen ehkä liian myöhään. Ollessani lähes vuoden ulkomailla, hän piti minuun yhteyttä koko ajan, vaikka olimme sopineet, ettemme seurustele tai mitään.
Tulin syksyllä vaihdosta ja ajattelin, että haluaisin kokeilla vielä, olisiko suhteellamme vielä mahdollisuuksia, koska omat tunteeni eivät olleet kadonneet minnekkään. Eikä selvästi hänenkään, koska pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä ja lähettelimme kuvia jne.
Käännekohta tapahtui , kun huomasin hänen käytöksensä muuttuneen ykskaks. Viestit vähentyivät ja vastaukseksi sain, että kiirettä töissä ja syysuupumusta. Ei hänen tapaista ollenkaan, sen verran hyvin olen oppinut tuntemaan. Kerroin jo ystävillekin, että ihan varmasti joku nainen on nyt pelissä. Ja ei kulunut kuin hetki, hän kertoi minulle pienen kannustuksen jälkeen, että on tapaillut yhtä naista parisen kuukautta. Samalla hän päätti paljastaa, kuinka tosissaan hän on minua ajatellut, jopa tulevana vaimonaan.
Olen pohtinut, onko parempi hyväksyä asia tällaisenaan vai taistella? Nyt he ovat tapailleet muutaman kuukauden. Olemme silti viestitelleet, mutta pienen eron huomaan viesteissä. Osittain hän kuitenkin samanlainen ja huomaan sen, että hän välittää minusta edelleen. En ole tavannut ketään vastaavaa, joka osaa olla niin ärsyttävä ja silti tunnen vetoa häneen. Vinkkejä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hän on kuitenkin ilmeisesti tehnyt valintansa, koska tapailee toista. Kysy mieheltä haluaako katsoa naisen kanssa mitä siitä tulee. Kerro, että sinäkin haluaisit, jos haluat. Muutenhan jos ei halua, niin tuo on helppo kuvio. Lisäksi helpommaksi sen voi vielä tehdä se, jos mies haluaa katsoa kortit tuon toisen naisen kanssa. silloin sinä olet vapaa menemään eteenpäin.
Mietin, et onko se vähän liian myöhäistä ja epäreilua tätä miestä kohtaan, jos en aikaisemmin ole ollut tarpeeksi rohkea saadakseni suuta auki?
Ajattelen ystävyyttä, enkä haluaisi pilata tai satuttaa...
Miksi olisi epäreilua jos rehellisesti kerrot tunteistasi aikaisemmin ja nyt.
Tuskin se ystävyys siitä häviää ja jos häviää on ehkä parasta niin. Oli tulos mikä tahansa älä jää pohtiman menneitä, niitä et voi muuttaa vaan suuntaa ajatuksesi eteenpäin.
Onni ei tule etsien vaan eläen!
NO ELÄTKÖ???
Eikä mittään yhteyttä ukkoon ennee! Jos hän olisi todella välttänyt sinusta, niin hän ei olisi alkanut olla toisen kanssa. Ja sitten vielä valehteli väsymyksestä yms.
Maailma on miehiä täynnä.