Muutin miehen perässä toiselle paikkakunnalle ja erään riidan päätteeksi vain 15 vrk yhteen muuton jälkeen luin hänen puhelintaan...siellä oli koko suhteemme aikainen keskustelusuhde toiseen naiseen...raivostuin ja itkin ja olin sekaisin kuukausia asiasta...mieheni lähti laivalle miesystävänsä kanssa...lähtöpäivää edeltävänä päivänä kuulin että myös miehen tyttöystävä olisi mukana...no itse lähdin oman ystäväni syntymäpäiville...viikonpäästä siitä kuulin sattumalta eräältä ystävältäni että heidän mukanaan oli myös ollut Eeva tyttönen jonka minäkin olin joskus tavannut...no mieheni oli pettänyt minua hänen kanssaan...se paljastui muutama päivä siitä...en tiedä miksi suhteeseen silloin kaksivuotta sitten jäin...kai uskoin asioiden vielä kääntyvän...nyt en enää jäisi...olen yhä onneton...en saanut koskaan kokea ihanaa suhteen alkuaikaa...masennuin pahasti...otimme koiran reilu vuosi sitten ja se sai minut taas hymyilemään...koira kuoli sydänvikaan alle vuoden iässä...masennuin taas...nyt on uusi koira auttamassa minua elämään...tämä kaikki on vaikuttanut minuun niin psyykkisesti kuin fyysisestikin...katsoin muutaman vuoden takaisia valokuvia...niissä nauroin...enää en naura siten...pidän etäisyyttä jopa ystäviini...miehen kanssa riitelemme koko ajan...ja juuri äsken katselin kuinka hän oli tykännyt milloin kenenkin naisystävänsä facebook-kuvasta...hän syyttää minua kaikesta...että koska riehuin hän petti...hän sanoo että pilaan kaiken koska kyselen missä hän on ja miksei tullut silloin ja tällöin kotiin vaikka oli jo päässyt töistä...en vain luota...minusta tuntuu että koska hän ei koskaan ota vastuuta itse teoistaan en pääse tästä ylitse...hän on tappanut minusta sen kaiken iloisuuden ja avoimuuden mitä minussa ennen oli...nyt on vaikea perääntyä...on koira on talo....ja kai jossain syvällä rakkauskin joka vain on odottanut että saisin sitä antaa...mutta mieheni ei kosketa minua enää...ei anna pusuja kuin pyynnöstä...elämäni ilo ja rakkaus on koirani...kaltoinkohdeltu edellisessä elämässään kuten minä...olen sellainen että uskon viimeiseen saakka...en tiedä enää mitä teen...olen jo väsynyt uskomaan mahdottomaan...ehkä pitäisi jo luovuttaa. Tämä jo kolmas pitkä suhteeni ja olen yli 30-v...en jaksa enää aloittaa alustakaan suhteiden rakentamista...mutta en vain koskaan ole saanut tuntea olevani rakastettu...ehkä niin on vain tarkoitettu...saan rakkautta vain veljen lapsilta ja koiraltani.
Petetty kaksi vuotta sitten...luottamus ei kai enää palaa?
Jaksanko?
4194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä huoli. Sinun ongelmasi on miesten ihannointi ja niissä roikkuminen.
Pää pystyyn nyt nainen!
Älä ruoki itsesääliä. Mieti miksi olet törmännyt tuollaisiin kukkakaalikyrpiin? Oliko isäsi samanlainen, huono itsetunto..Millainen lapsuus sinulla on ollut kun olet noin passiivinen ja puolustuskyvytön? Mikä mättää? Miksi jäät roikkumaan moiseen paskaan suhteeseen?
Jätä se kusipää, ansaitset parempaa. Kerää kimpsut ja kampsut, ota koira mukaan, jätä eropaperit, talo puoliksi... jne. Turhaan kiusaat itseäsi tuolla tilanteella.
Mieti mitä suhteesta olet oppinut ja sitten NEXT STEP.
Älä ryve.
Hopi hopi elämä odottaa ja varmasti mies joka sinua osaa kohdella paremmin.
Ymmärrän sua hyvin. Olen ollut joskus samanlaisessa tilanteessa, ehkä vielä pahemmassakin...
Sitä vain toivoo että tilanne muuttuisi paremmaksi, onnelliseksi. niin kuin silloin joskus...
Mutta yhden asian olen huomannut. Ei se muutu. Siinä voi mennä aikaa ennen kuin sen huomaa. Toiset ovat vain sellaisia että haluavat syödä kakkua toiseltakin puolelta. Jossain vaiheessa vain tajusin, että elämme vain yhden kerran ja onko tämä nyt sellaista mitä haluan. jätin miehen ja ylitsepääsemiseen meni vuosia ja monet itkut. Mutta se oli sen arvoista. omaisuus yms. on vain tavallaan tekosyitä itselle olla jättämättä. Eihän se helppoa ole kun on vielä tunteita jäljellä. Mutta jokin parempi odottaa sua vielä, usko pois.
YKSI KYSYMYS MIKSI OLET TUON ÄIJÄN KANSSA KUN KERRAN SE LUOTTO EI ONNISTU. USKOTKO ETTÄ EI OLE OLEMASA MIESTÄ JOTA VOI USKOA LUOTTAA JA JOKA EI PETÄ. TUO SUN KAVERI SYÖ SINUT SISÄLTÄ. MITÄ SILL' ON SELLAISTA ETTÄ KANNATTAA?? MIETI ??
EI TAATUSTI MIKÄÄN LOTTO VOITTAJA TYYPPI ??
Pidätkö huolta ulkonäöstäsi? Onks sulla ja sun miehellä seksiä suhteessa? Entäpä mihin rakastuit häneen alkuaikoina? Mun mielestä omasta ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeetä! Sun pitää näyttää haluttavalta sun miehen silmissä! paremmalta kuin kukaan muu nainen! Mut tärkein kauneuden salaisuus on itsevarmuus! Ei kukaan halua katella mitään angstavaa möllykkää koko ajan... Nyt pistät ittes kuosiin ja mietit mitä juttuja tykkäät tehä! meet sun tyttökavereitten kanssa juhlimaan ja jaatte ilot ja surut! ja vautsivau ku sun miehes huomaa mitä on menettänykkää nii kyllä alkaa vanha suola janottamaan! Oletko ikinä jutellu sun miehen kanssa et miks se pettää? Jätä se mulkku ja pistä se katumaan! Kosto on suloinen! ;))))