Tapasin erään miehen baarissa elokuun lopussa kun alotin opiskelut uudella paikkakunnalla. Siitä lähtien ollaan juteltu välillä enemmän välillä vähemmän. Välillä välit on lämmenny oikeen kunnolla kun ollaan samalla paikkakunnalla mutta välimatkaa oli välillä niin paljon, että syksyllä unohdettiin toisemme, mikä ei sinänsä ollu ihme kun oltiin vasta tavattu ja yhtäkkiä erossa 6 viikkoa. Nyt keväällä ollaan nähty aika usein. Juttelu sujuu, hiljaisuus ei tunnu kiusalliselta, suutelu vie jalat oikeesti alta ja yhteisiä juttuja löytyy ihan luonnottoman paljon. Ainoo että fb/tekstiviestitse juttelu ei suju. Alotan AINA kaikki keskustelut ja tuntuu että jos en alottais niin ei juteltais ollenkaan. Sitten kun oon alottanu juttelemisen niin juttua kyllä riittää ihan ok hyvin.
Välillä tuntuu että yritän rakentaa tästä suhdetta yksin. Oon yrittänyt unohtaa tän miehen mutta joka kerta heti unohduspäätöksen jälkeen joku asia muistuttaa miehestä (joko mies alkaa ite jutella yhtäkkiä, mitä ei tapahdu lähes ikinä tai joku puhuu miehen syntymäpaikkakunnasta (joka on tosi pieni paikka)).
Nähtiin taas ja vietettiin aikaa kahdestaan enkä pysty nyt ajattelemaan yhtään mitään/ketään muuta. En vaan tiedä miten edetä... Pitäiskö tunnustaa mitä tunnen vaikka mies kai jo tietääkin? Vai pitäiskö oottaa että jotain tapahtuu miehen puolelta (mitä tuskin tapahtuu).....? Vai yrittää TAAS unohtaa?
Välillä tuntuu että yritän rakentaa tästä suhdetta yksin. Oon yrittänyt unohtaa tän miehen mutta joka kerta heti unohduspäätöksen jälkeen joku asia muistuttaa miehestä (joko mies alkaa ite jutella yhtäkkiä, mitä ei tapahdu lähes ikinä tai joku puhuu miehen syntymäpaikkakunnasta (joka on tosi pieni paikka)).
Nähtiin taas ja vietettiin aikaa kahdestaan enkä pysty nyt ajattelemaan yhtään mitään/ketään muuta. En vaan tiedä miten edetä... Pitäiskö tunnustaa mitä tunnen vaikka mies kai jo tietääkin? Vai pitäiskö oottaa että jotain tapahtuu miehen puolelta (mitä tuskin tapahtuu).....? Vai yrittää TAAS unohtaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt taas ymmärrä tätäkään aloitusta. Näette usein, juttu kulkee sujuvasti ja suudeltuakin tulee. Ja sitten on kitinä jostain FACEBOOKIN kautta juttelemisesta, jota mies ei oma-aloitteisesti harrasta kuin hyvin harvoin, mutta on kyllä mukana jos itse aloitat? Minkä ihmeen takia tuollaisesta edes pitää valittaa? Puhumattakaan, että sen vuoksi yrittää unohtaa jonkun.
Eiköhän siinä vaiheessa kun suutelemaan aletaan useamminkin ole jo selvät merkit siitä, että kiinnostusta on johonkin. Onko se sitten parisuhde vai jotain muuta, se selviää kysymällä. Ja taas mietitään, että pitäisikö odottaa sen toisen tekevän jotain. Tajuatteko ihmiset hyvät, että elämänsä jumiuttamisessa odottamalla ei ole mitään järkeä. Jos jotain haluat, niin tee asialle jotain ihan itse.
Totta.... Entä jos suutelu on yhtä kertaa lukuunottamatta ollu baarissa? Ja jos mies vaan baarista pyytää luokseen yöksi? Mut ilman baariakin suostuu/haluu viettää aikaa yhdessä (mutta ei ikinä selvänä pyydä yöksi)?
Niin, oliko tässä jutussa seksikin mukana? Vai onko muutoin vaan yökylässä käyty tai jäänyt pyyntöjen asteelle koko homma? Baarikäyttäytymiseen tulee usein tämä kuuluisa alkoholilisä mukaan, mikä näkyy usein estottomuutena selväpäisen toimintaan verrattuna. Tekee ja sanoo asioita, joita ei muutoin kehtaa / halua.
Mutta jos tosiaan muutenkin vietetään aikaa yhdessä ja silloinkin on huulet eksyneet toisiinsa kiinni, niin enpä tiedä sitten mitä tuohon sanoisi. Vaikea se on kenenkään muun tekemisistä ottaa selkoa. Omalle kohdalle ajateltuna täytyisi olla kyllä romanttista kiinnostusta toiseen osapuoleen, jos useampaan kertaan suutelemaan päädyttäisiin, oli paikka ja tilanne mikä tahansa.
En oo lähteny baarista mukaan kertakaan eli ei olla ees nukuttu yhessä..