Kuinka pitkään tapaillaan enne seurustelua?

No jos 3 kuukauden jälkeen mies viel sanoo että te vaan ' hengailette' niin mies ei halua edes seurustella.

Tuskinpa kysymykseesi voi vastata kukaan muu kuin tuo mies. Jos nautit seksistä hänen kanssaan ja tyydyt siihen, että sitä kestää aikansa ja that's it, niin kaikki hyvin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että haluat enemmän ja siksi kissa pitää ennemmin tai myöhemmin nostaa pöydälle. Kysy häneltä mitä hän tahtoo suhteeltanne.

Jokainen pari määrittelee 'tapailun', ja 'seurustelun' omalla tavallaan. Itse kokisin vieraaksi keskustella siitä, että 'alettaisko seurustella', minulle seurustelu on sitä, että ollaan yhdessä ja suunnitellaan olevamme yhdessä myös tulevaisuudessa. Seurustelu voi ilmetä siten, että on yhteisiä suunnitelmia (esim. seuraavalle kesälle) tai esitellään kumppani omille sukulaisille ja ystäville... mutta ei siihen ole mitään ohjesääntöä tietääkseni olemassa.

Seksi on kivaa sekä seurustelussa että sen ulkopuolella ;-)

Oon samaa mieltä. Unohda toi ei se haluu muuta ku painaa. Tai sit kysyt seurustellaanks vai erotaa? Jos se ei haluu seurustella, ni jätä se. Ansaitset PAAALJON parempaa.
t: Nainen

Naisena minulla on nyt sellainen tilanne, että olen tapaillut miestä jo PUOLI VUOTTA, tosin harvoin koska asumme eri kaupungeissa ja yhdessä vaiheessa oli 3 kuukautta ettemme nähneet. Minulla on koko tämän ajan ollut epävarma fiilis tästä miehestä - toisaalta olen ihastunut, toisaalta en ole varma haluanko seurustella. Tunteet ovat kuitenkin tässä ajassa vahvistuneet ja kohta varmaan ehdotan seurustelua.;) Haluan olla vain varma ennenkö annan lupauksia. Enkä kadu yhtään että olen roikuttanut tätä suhdetta puolitiessä, sillä näin olen vain saanut tutustua paremmin mieheen ja osa epävarmuudestani on johtunut omasta epävarmuudestani, mutta nyt kun olen huomannut miten hauskaa tämän miehen kanssa on olla niin näen asiat jo ihan eri tavalla kuin alussa parin kuukauden jälkeen. Ei ole siis mielestäni oikeita ja vääriä tapoja tehdä asioita vaan pitää tehdä fiiliksen mukaan eikä ole mitään sääntöä että kolmen kuukauden päästä pitäisi jo päättää. Jotkut ovat vain hitaasti lämpeneviä, niinkuin minä. En sitten tiedä tuosta miehestä, että mitä sen päässä liikkuu...

Älä nyt näiden vastausten perusteella tee päätöstäsi. Ihan naurettavia ;)
Heidän mielestään ilmeisesti seurustelupäätös pitäisi tehdä heti tavattua.
Niin ei tapahdu tosielämässä. Varmasti moni pari toimii samalla tavalla kuten te, että ensin katsotaan ja seurustelusuhteen aloittaminen tulee myöhemmin, jos on tullakseen.
Itse sun kysymykseen ei varmaan kukaan voi antaa täällä vastausta, koska jokainen pari toimii sen suhteen omalla tavallaan.

Onnea matkaan!

Hyvän suhteen takaa se molemminpuolinen romantiikka.Olet ansainnut tuon miehen!

Onnittelut.

yks akka kysyi kans multa että seurustellaanko me? voi anaali, seurustelu sanakin jo kuulostaa niin vammaselta.

Paras tapa saada mies karkuun on kaikenlaisten puheiden viritteleminen parisuhteen tilasta ja vakiintumisesta tai pahimmassa tapauksessa erolla uhkailu. Uskoisin että parhaan lopputuloksen saat kun teet ensin itsellesi selväksi että tyydyttääkö nykyinen parisuhde sellaisenaan ( plussat ja miinukset) ja millaista kumppaanuutta todella itse haluat.Sitten kerrot ne vilpittömästi kaverillesi. Jos silloinkin kaveri lähtee karkuun niin usko pois, se ei ollut ns. sun juttusi vaan 34 v poikanen saa lisäaikaa kasvaa vielä jonain päivänä täysi ikäiseksi.

pöhköä, se on aivan sama millä nimellä yhdessäoloa sanotaan.

Vaikuttaa siltä, että Amerikan kuviot alkavat rantautua Suomeenkin. 34-vuotias alkaa olla kyllä jo liian vanha "vain hengailemaan".

Laitahan itsekunnioitusta kehiin, käy keskustelu hänen kanssaan suorin selin ja lähde etsimään sitoutuvampia miehiä, jos tyyppi venkoilee. Kaipa niitäkin jostain löytyy. En käy lupaamaan, mutta toisaalta tuokaan tilanteesi ei vaikuta järin hyvältä. Haluaisitko esim. mennä naimisiin miehen kanssa, joka vähättelee suhdetta? Seurustelua tai ei, vähintäänkin tyyppi voisi pitää suunsa kiinni ihan siitäkin syystä, ettei satuttaisi sinua, mutta ilmeisesti se on liikaa vaadittu.

Mä kysyin kerran, kun tapailin yhtä miestä ja halusin tietää missä mennään, että haluaako hän että me tapaillaan vielä muitakin vai vaan toisiamme - siis että siirrytäänkö vakituiseen tapailuun toistemme kanssa. Ja olimme monta kuukautta hengaillu jo tuossa vaiheessa ja tosi paljon vielä. Tykkäsimme paljon toisistamme ja viihdyimme yhdessä, mutta kummallakin oli takaraivossa, ettei haluaisi luvata vielä toiselle mitään - ei haluttu liian vakavaa touhua - kunnes hän sitten sanoi minulle, ettei tapaile muita!!!! Mutta kävi ilmi myöhemmin, että tapaili kuitenkin... HAHA - miehet!!!!! Kusipää, mutta se siis hänestä! Eli voi kysyä toiselta ihan vaikka niin että haluatko tapailla muitakin vai vaan minua? Ja jos hän on että vaan sinua, niin silloin se on "seurustelua" minun mielestä (minä olin yli 30 vuotias - hän 8 vuotta vanhempi)

Kysy siltä mieheltä, että onko hän rakastunut sinuun vai haluaako hän vain pitää hauskaa. Sillähän se selviää. Jos mies ei osoita mitään merkkejä siitä että hän olisi tosissaan, niin ei varmaan kannata elätellä toiveita tyyliin "jos tästä vaikka sittenkin tulisi jotain, eihän sitä koskaan tiedä".

oot varmaan ihan kiva, mutta olet sille pelkkä pano loppupeleissä.. jos seurustelu on alkaakseen,niin kyllä se tapahtuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja tulee puheeksi luonnostaan.

Miksi seukkailet noin paljon vanhemman miehen kanssa ja heillä ei ole muuta mielessä kun saavat nuorta vaista että silleen.

va inin

Oman miehen kanssa "hengailtiin" ja "oltiin vaan kavereita" yli puoli vuotta. Molemmat ihastuneita, kumpikaan ei "myöntänyt". Uskaltauduin itse "kysymään" että onko tämä nyt ihan seurustelua, vastaus oli myöntävä. KYSY jos häiritsee. Sillähän se selviää. Nykyään olen Tyttöystävä / avopuoliso ihan vaan.

Jos asia noin paljon häiritsee, niin kai sitä sitten pitäisi siltä mieheltä kysyä, mitä mieltä hän on teidän suhteesta. Itse olen ''hengaillut'' yli puoli vuotta saman miehen kanssa, molemmat vähän arkoja noitten sitoutumis lupailujen kanssa, mutta meillä on kumminkin hyvin sujunut. Tiedän ettei hän tapaile muita kuin minua ja haluaa olla kanssani. Kaverit jos kysyvät seurustellaanko, sanotaan et ei nyt oikeastaan tai jtn sen tapaista. Mutta ystävätkin luokittelevat tämän seurusteluksi vaikka siitä ei mitään erikoisempia pelisääntöjä tai nimikkeitä olekkaan annettu =)) Jokainen tavallaan

Reilu kuukausi on lyhyt aika!
Sitäpaitsi kovin vierastan jo elämää nähneenä (50v) nykyistä joka asioiden analysointia. Eläkää hyvät ihmiset! Antakaa elämän kuljettaa, älkää sörkkikö ja analysoiko kaikkea. Ihmissuhteet ovat tunne-asioita. Nauttikaa hetkistä, älkääkä pelätkö mitään.

Kysäseppä ukolta, hengaileeko hän muidenkin kanssa samaan aikaan. Vaikuttaa siltä, että joko hän haluaa hengailla (eli panna) aika monen kanssa eikä vain sinun tai sitten hän ei tiedä itsekään, mitä haluaa jatkossa.
Jos sulle ei nykyinen tilanne kaikessa epätietoisuudessaan riitä, niin silloin asia pitää selvittää. Lopputuloksena on sitten joko ero tai seurustelu mutta ainakin pääset epävarmasta tilanteesta ulos.

On aloittaa seurustelu,kun on tapailtu 3-4vuotta ja sitten seurustelua 5 vuotta,jonka jälkeen voi mennä kihloihin 7 vuotta ja sitten naimisiin,jossa ollaan 1-2 vuotta,jonka jälkeen erotaan ja exä on sitten ikuinen.

Opimme lapsuudesta lähtien ajatuksia siitä miten meidän tulisi toteuttaa elämämme. Opimme minkälainen on "kunnon" mies ja "hieno" nainen, ja alammekin esittämään näiden ohjeiden mukaista roolia sen sijaan että olisimme omat itsemme. Tämä sama teatteri toteutuu myös parisuhteissa, ja monesti kuulemmekin kaikenlaisia pelisääntöjä siitä mikä on sopiva aika deittalulle jne mutta koska se on valmiiden ohjeiden mukaista teatteria, niin se on epäaitoa, eli valhetta.

Tavallisesti ihminen ei ole tietoinen siitä että esitää ajatusten mukaista roolia, sillä tuo ajatusoppi alkoi jo niin nuorena, ja yleensä hän uskookin olevansa se henkilö joksi hänet kasvatettiin. Useimmat kokee kuitenkin elämän tyhjänä, ja sitä se onkin, sillä tuolloin toteutetaan ulkoisia ajatuksia oman tahdon sijaan, sillä se on vajonnut tiedottomuuteen.

Olen lukenut erästä kirjaa joka kuvailee ongelman erittäin tarkalla tavalla. Siitä löytyvän tiedon varassa oppii myös paljastamaan ulkoiset ajatukset mielessään. Kun ajatus paljastuu, niin siitä tulee tietoiseksi ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä edes huomaa sitä. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä vähitellen kasvaa, ja jossakin vaiheessa tuon roolileikki loppuu kokonaan. Tämä mahdollistaa myös aidot ja toimivat suhteet. Kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja suosittelen tutustumaan siihen, sillä se todella toimii. Katso www.alkuajatus.org

Reilu kuukausi?
Ite olen "hangaillut" erään mihen kanssa yli vuoden.
ja se on edelleen hengailua.

Hän ei kai halua sitoutua.
Liikaa vastuuta kun pitäisi koko ajan jotain akkaa kattella :D
Kun hällä on kumminkin paljon harrastuksia yms tekemistä...
Ja niin on minullakin.

Välillä haluaisi tutustua hänen enemmän, mutta ei tämä tapailukaan
mitenkään huonoa ole, ei täsä mitään kiirettä ole :D

Olet ikäiseksesi erittäin lapsellinen.
Miksi et kysy mieheltä, missä mennään?
Yhdessä voitte varmaan keskustella parisuhteestanne paremmin, kuin nettipalstoilla.

Parempi vaan myöntää itselleen mahdollisimman äkkiä, että on vaan vakipano :)
Se on sitä miehistä ajatusmaailmaa..

Ei kai tosta sen kummempia voi päätellä aika autistista toimintaa vaan, jos et kykene asiasta puhumaan. Ehkä ei kannata seurustella edes jos moinen ei luonnistu - jos luonnistuu niin sitten. Ihan oikeesti nautinnostahan nyt ensisijaisesti on kyse - ette tekään varmaan mikään lopullinen pari ole. Mikäli seurustelu tuntuu noin hyvältä idealta, sun kannattaa se varmasti toteuttaa ja ottaa selvää toisen haluista.

Kuukausi on lyhyt aika ja kiva, jos tunnet isoja tunteita. Musta voit hyvin kysäistä vähän muulla tavalla asiaa, että "mitäs mieltä olet, kun ollaan nyt sun kertoman mukaan tässä kuukausi hengailtu" niin sitten katsot, mihin suuntaan hänä alkaa vastailemaan. Jos mies vaan toteaa ykskantaan, että kiva on joo hengailla eikä sano mitään muuta ja vaihtaa aihetta, sitten voit itse ajatella, että hän ei ala puhua seurustelusta ja korostaa tuota kevyempää seurustelua. Tai kysy, kun tv:stä tulee ihana lomaohjelma, että "mitäköhän pitäisi tehdä kesälomalla" niin sitten näät, kertooko, minne hän menee kavereiden kanssa vai alkaako kyselemään, mitä te voisitte tehdä yhdessä. Musta nainen ei voi hirveesti ehdotella seurustelua ja sillä termillä ei ole loppupeleissä väliä, riippuu siis miten muuten asiat on. Eli kysele sen vanhemmista ja siskoista ja että kuinka usein näkee niitä ja katso lähteekö siitä luonnostaan keskustelua, että haluaako hän sut joskus mukaansa sinne. KYllä tuolla tavalla voi tilannetta kartoittaa ja koskaan ei kenenkään kanssa kannata niin seurustella, että toinen kokee sinun olevan liian riippuvainen toisesta ja ei siksi pelästy pakoon. Toki 3 kk jälkeen voi hyvin kysyä, että miten hän kokee, että seurustellaanko me vai hengaillaanko vai mitä hän ajattelee. Sitten voit itse tehdä johtopäätöksiä. Jos itse kovasti haluat sitoutua, sitten jos toinen ei osaa edes seurustella 3 kk jälkeen jos kerran tapaatte koko ajan, säkin voit välillä käydä baareissa ja katsella aviomiestä, kun nykyisen kanssahan te "vieläkin vaan hengaatte"....

vastausta voisi tuollaiseen kysymykseen tietääkään ... toki mielipiteitä voi esittää ... mutta on Yksi, johon kannattaa turvata Nimessään!

ei olla huonossa.

Kuule, tässä läpi historian toimiva resepti: tee mies epävarmaksi. Kun et ole/esität ettet ole kiinnoistunut, jotkut luolamiehen geenit aktioituvat ja sille tulee kova tarve valloittaa sinut. No matter what. Hinnalla millä hyvänsä. Tää on niin sata toimiva tsydeemi että melkein naurattaa, miksei kaikki naiset tajua sitä heti??!!? Miehet on niin ihanan yksinkertaisia :-)

taitaa pitää sua vaan panopupun

Itse olen "hengaillut" miehen kanssa puolitoista vuotta ja edelleen vaan "hengailemme" koska MINÄ niin tahdon!!!Mies olisi ostanut jo talot ja kaikki mutta tsot tsot...Mikä kiire???Kiire vaan pilaa kaiken ja kokemusta siitä on,joten nyt mennään niinkuin minä sanon ja jos ei miellytä voi poistua elämästäni,miehiä kyllä maailmassa riittää!!!!Joten kuukauden tapailun jälkeen ei kannata hätäillä,ennemmin sanoisin niin että jos olet tosissas jaksat odottaa vaik pari vuotta suhteen virallistamista.Tosi rakkaus kun jaksaa eikä vaadi.....

eli huorannut oot huoranreikääsi jokatapauksessa.

Itsensä antanut, nyt katsotaan ketkä tahtovat sen mukaan elää ja rakastaa!

Moni mies jos nainenkin on nykyään itsenäisempi kuin aikaisemmin. Ei kaikki halua suoraan perhettä ja yhteistä kotia. Moni mies jos nainenkin haluaa katsastella tilanteita jopa pitempäänkin. Toki miehelle voi suoraankin sanoa mitä itse haluaa ja jos se ei miehen mielestä ole ok niin sitten teillä on erilaiset haaveet tulevaisuuden varalle joten suhde todennäköisesti ei toimi. Jos taas sinun kannaltasi hengailu on ok niin mihis kiire. Ja itsehän parhaiten tietää omat asiat ja sen missä mennään. Tsemppiä

En haluaisi olla julma, mutta olette jo sen verran vanhoja, ettei tuossa iässä enää hengailla. Mielestäni mies haluaa suhteesta vain ne hyvät puolet eli seksin. Kyllä hän varmasti tykkää sinustakin, mutta vastuuta hän ei tahdo ottaa.

Jos nyt sitten odotat, että mies alkaa seurustella, voi siihen tuhlaantua vuosia. Sitten seurustellessa haluaisit ehkä kihloihin tai naimisiin, mutta mies odotuttaa taas vuosia. Lastenhankkimisesta puhumattakaan.

Voi olla kauheaa, mutta jos nyt vain pamautat miehelle, että jos suhteenne ei ole varsinaista seurustelua, lähdet pois. Jos käy tuuri, mies pelästyy, ja ottaa sinut tosissaan.

Taitaa olla ihan vakipano suhde, mikä on toki parempi kuin ei mitään?

Ei taida mies haluta kanssasi mitään vakavampaa, syitä voi vain arvailla.

Olette tapailleet vasta kuukauden, mikä kiire?

Tapasin oman mieheni jo 7 vuotta sitten. "Hengailimme" peräti 4 vuotta, kunnes totesimme seurustelevamme.
Loput 3 vuotta on mennyt sitten nopealla etenemisellä, vaikka ensimmäiset kolme vuotta tuntui ettei suhde liiku mihinkään suuntaan.

Vaikka "hengailua" olikin kovin pitkä aika, en kadu sekuntiakaan.
Tuona aikana opin tuntemaan mieheni läpikotaisin, niin hyvässä kuin pahassa. Eipä tullut hankittua sikaa säkissä kun muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Hän on paras ystäväni, elämänkumppanini ja toinen puoliskoni ja meillä on jo 7 vuoden yhteinen historia takana. Suhteemme on käynyt läpi monia rankkoja ja vaikeita asioita, ja tässä sitä ollaan edelleen. Tämä on myös syy, miksi kumpikin meistä uskoo suhteeseemme täysillä. Suhteemme on vankka kuin kallio eikä sitä 7 vuoden aikana käyneet suuret vastoinkäymiset ole kaataneet vaan päinvastoin vahvistaneet. Silloin eroaminen ja lähteminen olisi ollut paljon helpompaa mutta sitä ei kumpikaan tehnyt.

Ja syy miksi "hengailimme" noin kauan johtuu ihan siitä, että mieheni epäröi pitkään, uskaltaako heittäytyä täysillä suhteeseen, ja minä puolestani taas en ollut valmis vielä sitoutumaan. Tavatessamme olin kuitenkin vasta 18 ja hän 24. Halusin ensin elää teini-iän, matkustella ja ihmetellä, ennen kuin olin valmis.
Emme koskaan sopineet mistään toisen odottamisesta, vaan asiat vaan etenivät omalla painollaan tähän pisteeseen missä nyt olemme. Kai se sitten oli tarkoitettu niin.

Jälkeenpäin mietittynä olen 100% varma, että emme olisi enää yhdessä jos jo heti 18-vuotiaana olisimme ruvenneet seurustelemaan. Olisin omalla lapsellisuudellani, naiiviudellani ja tuolloisella mustavalkoisella maailmankatsomuksellani pilannut suhteen, tai meistä kumpikin olisi kokenut jotain jääneen nuorempana tekemättä, mikä pitäisi tehdä ja erota.

Pointtina vaan, että miksi pitää käydä vasta kuukauden jälkeen keskustelu, että ollaanko vaiko eikö olla. Kuukauden jälkeen ei oikeasti vielä tunne toista. Itse uskon siihen että asiat etenee omalla painollaan, ja näin se on tähänkin asti mennyt. Turha sitä on kiirehtiä tällaisissa asioissa.
Me ei koskaan keskusteltu, ja miksi pitäisi. Kyllä sydän tietää.

Olet miehelle vakihuora, ei sen enempää. PS. Oikeasti hengailu tarkoittaa yhdessä olemista KAVEREINA.

Mulla on ilmeisesti vanhentunut kuva seurustelusta mutta kyllä tuo AP:n homma seurustelulta kuulostaa. Jos viettää kaiken aikansa jonkun kanssa ilman että käy kastamassa kärkeään muihin, se on seurustelua ja sillä sipuli. Tuntuu että nykyään ihmisillä on kauhea pelko "alkaa oleen". "Joo ollaan yhdessä joka päivä 8 tuntia ja naidaan ku kanit mut ei me seurustella"