Olen itse lähellä 40 iän puolesta. Meidän ensimmäinen ja ainoa lapsemme on nyt reilut 2 vuotias. Mies on minua muutaman vuoden nuorempi.
Ongelmaksi on nyt tullut se asia että itse haluaisin vielä toisen lapsen ja mahdollisesti kolmannenkin jos ajallisesti vielä siihen ehtisin mutta hän tyytyisi tähän tilanteeseen. Ymmärrystä ei ole tullut minun ikää kohtaan ja toisaalta hän on tietysti ollut myös rehellinen ettei toista lasta halua.
Tämä on nyt alkanut jo hiertämään välejämme siten että esim seksielämä on kuihtunut käsiin, minun puolelta siihen että kun kerran en kelpaa enää äidiksi niin ei ole oikein seksiä haluttanut ja mies taas pelkää varmasti että tulisin vielä raskaaksi.
Myös muuten olen huomannut että minusta on tullut turhautunut kumppani koska ei tämä "ongelma" tästä mihinkään katoa tuosta vaan ja tietysti se alkaa heijastua parisuhteeseen.
Joten olenko nyt kohtuuton jos mielestäni ero taitaa jo olla ainoa ulospääsy tilanteestamme?
Koen että siten minulla voisi vielä olla mahdollisuus ns. aloittaa alusta uuden kumppanin kanssa joka aidosti haluaisi lapsia. En haluaisi olla katkerana siinä vaiheessa elämää kun mahdollisuus omiin lapsiin on jo ohitse!
Tottakai minua harmittaa että tämän piti mennä näin enkä ollenkaan sitä tuuleta onnessani koska olisi ollut paras vaihtoehto että lapsemme saisi olla juuri oman isän kanssa arjessa ja nyt se saattaa tuhoutua tähän :(.
Ongelmaksi on nyt tullut se asia että itse haluaisin vielä toisen lapsen ja mahdollisesti kolmannenkin jos ajallisesti vielä siihen ehtisin mutta hän tyytyisi tähän tilanteeseen. Ymmärrystä ei ole tullut minun ikää kohtaan ja toisaalta hän on tietysti ollut myös rehellinen ettei toista lasta halua.
Tämä on nyt alkanut jo hiertämään välejämme siten että esim seksielämä on kuihtunut käsiin, minun puolelta siihen että kun kerran en kelpaa enää äidiksi niin ei ole oikein seksiä haluttanut ja mies taas pelkää varmasti että tulisin vielä raskaaksi.
Myös muuten olen huomannut että minusta on tullut turhautunut kumppani koska ei tämä "ongelma" tästä mihinkään katoa tuosta vaan ja tietysti se alkaa heijastua parisuhteeseen.
Joten olenko nyt kohtuuton jos mielestäni ero taitaa jo olla ainoa ulospääsy tilanteestamme?
Koen että siten minulla voisi vielä olla mahdollisuus ns. aloittaa alusta uuden kumppanin kanssa joka aidosti haluaisi lapsia. En haluaisi olla katkerana siinä vaiheessa elämää kun mahdollisuus omiin lapsiin on jo ohitse!
Tottakai minua harmittaa että tämän piti mennä näin enkä ollenkaan sitä tuuleta onnessani koska olisi ollut paras vaihtoehto että lapsemme saisi olla juuri oman isän kanssa arjessa ja nyt se saattaa tuhoutua tähän :(.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Loppujen lopuksi asia on varsin yksinkertainen
, kumpi on sinulle (ja lapsellesi) tärkeämpää: 1) ehjä perhe nykyisellä kokoonpanolla vai 2) hajonnut perhe ja sinulla uusioperhe (ehkä) uuden miehen kanssa, jonka kanssa EHKÄ voit vielä saada lapsia. Elämä ei ole täydellistä ja kompromisseja joutuu tekemään. Jos parisuhteesi on muuten hyvä, niin harkitsisin kahteen kertaan...Huomioi myös se, että jos nyt eroat, niin lapsesi joutuu kärsimään sinun vauvahalujesi vuoksi ja ei ole mitään takuuta, että uusi parisuhteesi onnistuu tai että edes saatte lapsia tai uusi mies haluaisi. Jos "pakotat" miehen toiseen lapseen, niin ei sekään ole hyvä, koska sitten siinä helposti käy niin, että sinä hoidat kokonaan lapset ja kodin ja vielä lisäksi työt päälle. Kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että kahden lapsen hoitaminen on paljon rankempaa kuin yhden lapsen hoitaminen ja kotitöiden määrä nelinkertaistuu! (itsellä 1- ja 2-vuotiaat lapset)
Parempi onkin että aloittajan perhe hajoaa heti ja mies pääsee viettämään vihdoinkin normaalia elämää ja löytämään nuoremman ja paremman kumppanin. Toivottavasti akka ei katkaise isukin mahdollisuutta tavata lastaan. Jos jo haikailee uudesta miehestä niin lunttuhan se on.
1 hyvä, tommosessa talossa joutunut asumaan vauvahullun kanssa. Tottele miestä perkele! Mies on perheen pää! Nainen on parheen alapää :DD
En ymmärrä miksi pitää noita kakaroita työntää maailmaan niin paljon kärsiin , niiden avulla yritetään vaikka mitä esim pitää mies tai saada miehen rahat ym .. todella ikävää nailtä akoilta
joo et taida todellakaan ymmärtää. Mies ei tosiaankaan ole se jota tässäkään yritetään lapsen avulla pitää omanaan ei edes miehen rahat. Päinvastoin mies ja miehen rahat on se millä naaras yrittää hankkia jälkikasvua ja jälkikasvulle turvallisen kasvualustan. Yksinkertaisesti biologiassa mies haluaa seksiä ja nainen haluaa seksillä jälkikasvua ellei hormonivalmisteet ole tätä jatkumoa manipuloimassa niin että nainen ei sitä seksiä halua edes jälkikasvun toivossa.
nii ja mahtaisitko välttämättä edes löytää uutta miestä äkkiä. vieläpä sellaista,joka haluaa lapsen kanssasi HETI ja eihän sulla tuota aikaakaan oikeen enää oo jos 40 alkaa olla mittaris. kiiruskin tulis uuden ukon kans alata sitä muksua hommaamaan, saatikka tärppäiskö heti. aika monen asian summa,aika tuuria pitäs olla et löytäsit äkkiä uuden miehen,joka haluaa alata muksua kanssasi tekemään heti ensitreffeillä, plus raskaustestin pitäis näyttää plussaa hyvin pian.
Hyviä näkökulmia tuli kyllä sinulta ja usko pois kyllä kaikki nuokin asiat on tulleet jo mielenviereen ja jopa keinohedelmöitys ;).
Ainoa mistä ei tietty ole kokemusta on juuri tuo kahden lapsen kanssa eläminen. Mutta esim. sinulla on hurjan pieni tuo lasten ikäero niin en ihmettele että on käynyt raskaaksi! Nostan kyllä hattua niille joilla on nimimerkillä 5 lasta about 2 vuoden ikäerolla. Itse koen että nyt viimeistään olisi jo toisen lapsen aika koska mielestäni se ikäeron kasvattaminen on vain järjen köyhyyttä monella tapaa.
Sehän tässä todella harmittaa että sen oikean löytäminen vei aikaa jolloin ikääkin tuli riittävästi ennenkuin edes ekan lapsen sain ja kaiken lisäksi ei meillä oikein ole mikään ihannesuhde edes olemassa... Että siinä mielessä se erokin varmaan herkemmin on aika-ajoin ollut mielessä :(.
Ja toinen pointti on se että kun ei tajunnut varmistaa mieheltä haluaako hän useamman lapsen mutta olisinhan myös minä voinut siinä asiassa ekan jälkeen mieleni muuttaa. Kuitenkin haaveissa oli että yhden ja saman kanssa lapset jos teen mutta nyt ei niin välttis tule käymään eli ehkä joudun perumaan sen periaatteen...
Kyllähän monet 40 ja risatkin tekee vielä lapsia ja esim olen itse aika pitkäikäisen hyväkuntoisen suvun jälkeläinen että luotan täysin siihen ettei se ajatus lapsia lisää ja toisen miehen kanssa nyt niin utopiaa olis. Tottakai se kiirettä / hyvää onnea vaatii ja siltikin tietää että pakko ois minimissäänkin joku toista vuotta katsella olisiko suhteesta yhteisiin lapsiin asti edes mahdollisuuksia juuri tuo että onnistuisiko edes...
On tässä aikalailla ajatukset sekaisin ja tottakai aidosti mietin sitäkin vaihtoehtoa että katselen vielä vuoden kaksi jos tästä jotain syntyisi, jopa vaikka vauvakin =). Mutta ei pakolla se on selvää eikä johtais kuin kahta kovempaan kriisiin koko parisuhteessa.
olet todella itsekäs ja äläkä vaan mene tekemään "vahinkoa"!
Tunnut olevan lapsellinen tuossa-minähaluanvauvan-ajatuksessasi..Olet kypsällä iällä saanuut vieläpä terveen lapsen..etkö voisi helliä ja hoivata ainokaistasi? ..Olette ilmeiseti miehesi kanssa kilometrien päässä toisitanne ajatustasolla..Ero tulee ennenpitkää..Voithan vaikka hoivaviettiäsi käyttää sijaislasetn viikonloppuhoitoon..?..niille olis tässä maassa tarvetta..
mietitäämpäs asiaa vähän pidemmälle:
esikoinen on jo yli vauvaiän, uutta lasta kehiin, ihan vain siksi että haluat vauvan? Isästä viis, ihan sama kuka pukkaa paksuksi?
Vauva tai lapsi, ei ole nukke, vaan ihminen. Olisit sitten viemässä tältä yhdeltä - jo olemassa olevalta lapselta ehjän perheen, jotta voisit tehdä uuden vauvan. Ja onhan tämä tragedia myös miehellesi, sinähän olet luvannut rakastaa häntä niin myötä- kuin vastamäessä. Mutta miehellä on kyllä se etu, että hän on tässä vapaaehtoisesti. Lapsesi ei ole.
Ja mennäämpä eteenpäin. Jos nyt sitten kuitenkin päätät, että mies mäkeen ja uutta tilalle, niin sinulla on todellakin kiirus. Olet ensinnä siittäjää etsivä YH, eli markkina-arvosi ei ole huippua. Mitkä olisivat kriteerit uuden vauvan isälle? Mitä jos isukki paljastuu jo parin vuoden päästä täydeksi kuspoksi? Ja ajattele tämä myös sen vauvan näkökulmasta, ihanko yksi taivaanlysti kuka on se toinen geenien antaja?
Sinun ainokaisesi on ihan tarpeeksi arvokas jo itsellään, keskity häneen. Mikä idea on jonkun sinun päähän pinttymän takia lyödä koko palapeliä paskaksi, ihan vain sinun tarpeitesi tähdenkö? Entä ne muut?
Tätä täällä oli odotettavissa. Ei siis mitään rauhallista ja järkevää kommenttia.
Juu en ole todellakaan niin typerä että tulisin "vahingossa" raskaaksi.
Pitäkää mielipiteenne ja olkaa ymmärtämättä asioiden toista puolta.
Edelleen olen sitä mieltä että ovat nekin miehet todella itsekkäitä jos asioita miettimättä tekevät mielivaltaisen päätöksen että perheeseen tulee vain yksi lapsi. Ja jos näin vakaa ajatus on niin reilu pitää olla naista kohtaan ja se myös sanoa suhteen alussa, tai jos vähänkään on asiasta epävarma! Muutoin kyllä koen raukkamaiseksi moisen mielivallan.
Ja tottakai minulla on lapsi nytkin eikä nukke. Olen kyllä aivan riittävä äiti jotta teidän ala-arvoiset kommenttinne saisivat minun itsetuntoani laskemaan. Tiedän kykyni äitinä ja myös jaksamisen äitinä mahdollisille uusille jälkeläisilleni.
Lopuksi ihmisillä on erilaisia kriisejä elämässään. Kaikkea ei heti tarvitse olla tulkitsemassa epäitsekkääksi minä-hakuiseksi hutuksi. Sitä vartenhan tänne kirjoitellaan että kuulee mielipiteitä ja voi jopa purkaa pahaa oloaan tai ajatuksiaan. Ei ne kaikki tunnetilat jää pysyvästi päälle toisin kuin jotkut näkyvät niin luulevan.
Kyllä todennäköisesti tässä vielä yhdessä pari vuotta katsellaan mitä tulee tapahtumaan. Sinnikko mikä sinnikko.
Minä menisin pariterapeutille, jos mies ei avaudu muuten. Täytyy olla syy. Myös sinulla täytyy olla kunnon perusteet lasten hankkimiselle.
Monet ovat oikeassa siinä, että nyt tiedät mitä sinulla on. Jos teet muutoksia, niin et tiedä ennenkuin ajan kanssa.
Ymmärrän kyllä halusi saada toinen lapsi. Mutta sinun pitäisi mielestäni rauhassa miettiä mitä elämältä haluat. Elämässä joka tapauksessa kannat vastuun ratkaisustasi. Myöskään ihan kaikkea ei voi saada ja täytyy osata iloita siitä mitä jo on saavuttanut. Sinulla on jo nyt enemmän kuin moni koskaan saa elämässään. Minulla on yksi lapsi, vanhemmuuteni saavutin jo varttuneemmalla iällä ja toki olisin voinut toisenkin lapsen haluta, mutta olen joka päivä äärimmäisen onnellinen yhdestä lapsestani, joka on terve, iloinen ja hauskaa seuraa. Täydellinen onni jo sinällään, ja, tosiaan paljon enemmän kuin monella koskaan on.
Eroatko miehestäsi vai et, tulisi olla ratkaisu, joka perustuu siihen millainen liittonne on. Ei niinkään mahdollisen toisen lapsen saamiseen tms. Ero on aina iso muutos kaikille osapuolille, eikä vähiten jo olemassaolevalle lapsellesi.
En nyt kyllä älyä, mitä ihmettä oikein urputat? Suurin osa näistä kommenteista on ollut hyvinkin asiallisia, kun vertaa siihen millaista settiä näillä Suomi24-palstoilla valitettavan usein heitetään. Mitään järkyttävän "ala-arvoista" en täällä näe noita paria epämääräistä höperrystä lukuunottamatta tuolla edellä. Jos et halua kommentteja, älä aloita koko keskustelua ja kysy ihmisten mielipiteitä asiasta - niin helppoa se on. Et kai tosissasi kuvitellut, että saat pelkästään omia toiveitasi myötäileviä viestejä? Jos yksinomaan sellaisia toivoit, niin ei ole mitään järkeä olla olevinaan kiinnostunut siitä mitä ihmiset oikeasti tästä asiasta ajattelevat. Justhan tossa sanoit, että "sitä vartenhan tänne kirjoitellaan että kuulee mielipiteitä ja voi jopa purkaa pahaa oloaan tai ajatuksiaan", niin mitä sitten huutelet änkävääränä perään että pitäkää mielipiteenne? Naurettava vain tollainen asenne, että ensin pyydetään muita pohdiskelemaan asiaa ja sitten vedetään hernettä nokkaan ja solvataan muiden mietteitä ala-arvoisiksi ja huonoiksi kun kaikki eivät jaa omaa näkemystä.
Taidat vain haluta vierasta munaa ? Oletko varma, että joku ottaisi yhärin pitoon???
Itsekin haluat lapsen itsekkäistä syistä? Eikö? Ja toisaalta mies ajattelee myös lapsen parasta, hän ei halua tehdä lasta jota ei halua. Onhan täällä näitä kirjoittelijoita, jotka on tehnyt lapsen puolison mieliksi (tai anopin tai jonkun muun...) ja sitten valittaa kuinka inhoaa tai jopa vihaa lasta! Onko se sitten oikein lasta kohtaan?
"En haluaisi olla katkerana siinä vaiheessa elämää kun mahdollisuus omiin lapsiin on jo ohitse!".
Tarkoitat varmaan tällä, että mahdollisuus muihin omiin lapsiin? Kai tuo yhteinen lapsenne on sinun? En mitenkään vähättele lapsen kaipuutasi, mutta onhan sinulla kuitenkin jo yksi. Toisilla ei ole mahdollisuutta siihenkään.
Jos ei halua yhtään lasta niin sen ehkä tietää jo suhteen alussa, sitä ei välttämättä, että ei halua kuin yhden.
Sinun on nyt vain mietittävä mikä sinulle ja lapsellenne on parasta.
Mielestäni täällä oli ihan järkeviäkin kommentteja! Ja miksi tosiaan kysyä mielipiteitä ja sitten kun ne ei miellytä todeta, että "pitäkää mielipiteenne"?
Itse olen myös sitä mieltä, että jos vielä pari vuottakin katselet ja sitten kenties jätät miehen, niin kiire tule lisääntymisen suhteen (kolmannestakin kun jo haaveilet). Jos haluat oikein kunnon parisuhteen, etkä hankkiudu raskaaksi yhden illan suhteesta. Voihan tietysti löytyä mies, joka myös kovasti haluaa lasta ja on valmis lyhyen seurustelun jälkeen sellaisen hankkimaan kanssasi. Mutta ei kai lapsen pitäisi olla pääasia parisuhteessa? Mitä jos parisuhde ei muuten toimi? Vai eikö sen ole niin väliä? Taas ero edessä...
Et sinäkään voi mielivaltaisesti päättää, että meidän perheeseen tulee useampi lapsi. Piste.
Eipä siinä auta kuin keskustella edelleen miehen kanssa ja toivoa, että muuttaa mielensä (ei painostamalla kuitenkaan) tai vaihtaa miestä. Joka ei tosiaan lapsenne kannalta ole paras vaihtoehto. Et kertonut syitä miksi mies ei halua toista lasta? Onko hän kuitenkin perustellut kantansa sinulle?
Ei me pidetä meidän mielipiteitä, koska meillä on vapaus niitä ilmaista. Olipas typerästi sanottu...
Se, että mies on itsekäs eikä tahdo lisää lapsia, ei ole millään tavalla vertailukelpoista siihen että Sinä tahdot lisää lapsia isän kustannuksella.
Jos ydinperhe teidän tapauksessa hajoaa, niin kuinka todennäköistä on, että miehesi saa sanoa yhdenmukaista kohtelua kuntanne lastenhuollolta?
Kai tiedät, että ero-tilanteessa lapsen "määräysvalta" pysyy biologisella äidillä...poikkeuksetta.
Joten se, että miestäsi ei tunnu suuremmin kiinnostavan sinun mielihalusi, voi hyvinkin olla valmistautumista siihen rumbaan mikä jo olemassa olevan lapsen kohdalle tulee.
Miten voikaan olla näin autuaan tietämätön lapsen huoltajuuteen vaikuttavista asioista...en ymmärrä.
onko rauhallinen ja järkevä kommentointi sitä, että sinun haluja ja näkemyksiä mukaillaan ja puolletaan? Anteeksi, jos olin tyly. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään laskea arvontuntoasi tai muuta vastaavaa, vaan herätellä sinua ruususen unestasi.
Näet, että miehesi näkemys on mielivaltaa. Mitä sinun sitten on? Onko miehen mielivaltaa se, ettei anna naisen yksin päättää lapsiluvusta?
Otetaan nyt faktat pöydälle:
sinä: Haluat sellaisessa iässä lisää lapsia, jolloin riskit vammaisen lapsen saannista ovat jo selkeästi koholla. Oletko myös miettinyt, että miten jaksat lapsesi murrosiän ajan ja mahdollisesti siitä eteenpäin?
Miehesi: ei halua enempää lapsia. Onko miestä kohtaan oikein neuvotella (=pakottaa) toinen suurempaan lapsimäärään? Onko se ennenkaikkea oikein _lasta_ kohtaan?
Korkealla iällä lapsen teko olisi kuin ajasi mopolla peilikirkkaalla jäällä ilman kypärää. 17 vuotiaan ajatuksen tasolla voi vielä ymmärtää sen kuolemattomuuden ajatuksen "ei mulle mitään tapahdu". Voihan tuossa käydä hyvinkin ja päästä perille ehjin nahoin, mutta riskin otto on jo kohtuutonta.
Ja ennenkaikkea: mihin sinä enempää lapsia tarvitset? Koitappas paneutua niihin juurisyihin, että miksi ei ainokaisessasi ei ole sinulle tarpeeksi? Kieltämättä minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää sitä sinun puoltasi tässä asiassa. Anteeksi siitä.
älä eroa
Neljänkympin kriisi ei korjaannu lapsella. Tuossa iässä pitää pystyä ajattelemaan asioita myös järjellä.
Järjellä ajateltuna olen ajatellut kyllä aika monipuolisesti asioita. Ja täysin uskon siihen että en ole mikään riskiodottaja. Nykyään se alkaa jo olla juurikin näin päin että äidiksi tullaan aina vaan vanhempana. Ja sitäpaitsi ei elämä vain kaikilla mene kuin elokuvissa vaan äidiksi tulee siitäkin syystä vanhempana kuin itsekään haluais. Eli ei kannata osoittaa sormella kun ei tiedä toisen elämästä mitään.
Riski saada vammainen lapsi on myös nuorilla vanhemmilla, ikä ei todellakaan ole mikään takuu asian suhteen.
Varmaan se saattaa siltä vaikuttaa että ajattelen vain yksin omalta kantilta asiaa mutta niinhän se tekee myös vastapuoli. Kumpi on oikeassa?? Selvää vastausta tähän ei kyllä ole. Ihminenhän on sisimmässään itsekäs ja toisaalta kuka muu minun asioistani vastaa tai niitä ajaa kuin minä itse?
Voihan asian tulkita kiristyksenä tai minä vaan mielivaltana, mutta kun itse tiedän mitä vielä elämältäni haluan niin tottakai otan asian silloin puheeksi. Ei sekään ole reilua olla ajattelematta minun puoltani asiasta. Itseasiassa tuntuu entistä enemmän siltä että väärän miehen kanssa tällä hetkellä elelen jos tällainen asia tekee perheeseemme pattitilanteen.
Pitäisi osata ajatella asioita pidemmälle eikä vain tähän päivään. Voihan sitä tietysti elää miehen kautta elämää ja kärsiä siitä myöhemmin kuten täällä hanakasti yritetään ajatusta syöttää. Esim. voi käydä myös niin että tämä puoliskoni itsekin päätyy eroajatuksiin nimim. 5 vuoden kuluttua. No minulla on tullut 40 mittariin jo vähän aiemmin ja tilanne patti edelleen lapsi"määrän" suhteen. Hänellä nuorikko 20 kainalossa ja aikaa lapsentekoon vaikka huru mykke ja vaikka kuinka monta. No mites minun kävi?! Jäin rannalle ruikuttamaan.
Kuten olen todennut, elämme täällä vain kerran. Millaisen elämän itse haluaa itselleen sen myös saa. Tahdon voimalla tehdään jopa ihmeitä.
Olipa negatiivisia viestejä...tänne kertyy kaikenlaista kuonaa, mitä ei normaalisti päästetä ulos.
Tosiaan, 40 vuotiaalla voi olla elämää vielä yli puolet edessä, ja monilla varsin hyväkuntoista elämää. Onhan se kiva, jos miehet vaihtuukin, niin jälkikasvu ja heidän muodostamansa suku on ympärillä.
Jos fysiikka kestää, ja ei isoja sairauksia ja sukurasitteita ole, niin ei kai ole mitään estettä toiselle lapselle. Toinen lapsi isohkolla ikäerolla ensimmäiseen on mukava asia. Ja onhan sikiölle tutkimukset, jos niihin haluaa.
Ellei miehesi halua lasta, kannattaa harkita tekemistä toisen miehen kanssa. Onhan tuo miehesi tinkimätön asenne hyvin itsekäs, voi olla että ennustaa sitä, että eroaisitte muutenkin.
Ymmärrän tilanteesi tosi hyvin. Itselläni myös pian 40 mittarissa eikä edes sitä ensimmäistä lasta. Itse olisin yhden lapsen halunnut mutta tällä iällä on tosi vaikea löytää sopivaa kumppania ja vielä sellaista joka haluaisi lapsen. Kaikki tietysti saavat tehdä omat valintansa, mutta olen samaa mieltä että naisia halveksitaan liikaa lapsitoiveiden takia. Lapset ovat maailman luonnollisin asia ja jos naisella ei olisi tuota viettiä, niin tässä maailmassa ei olisi ihmisiä! Mielestäni on järkyttävää kuinka moni mies pakoilee vastuuta perheasioissa. Jotkut aikuistuvat viisikymppisinä, jotkut eivät koskaan. Onhan tuossa teidän suhteessanne aika perustavaa laatua oleva ongelma. Miehesi voi tehdä lapsia vielä 20 vuodenkin kuluttua, sinä et. Miehellesi taitaa olla tällä hetkellä ura tärkeämpi kuten monelle muullekin tuossa iässä eivätkä lapset ole ihan ensimmäisenä listalla.
Kuullostaa siltä, että sinä haluat toisen lapsen vain omaksi turvaksesi. Minustakin tuollainen on itsekästä. Äidin on oltava turvana lapselleen. Ei lapsen pönkittämässä äitiä. Tämän naiseutta yms. tukemassa.
Jännä juttu, nimittäin minun mielestäni on järkyttävää, kuinka erolasten lähivanhemmat, jotka suurilta osin ovat äitejä, laiminlyövät kasvatusvastuutaan ja saavat sen vuoksi pyyteetöntä sympatiaa vaikka olisivat itse niin sanotusti mokanneet mahdollisuuden kokonaiseen perheeseen.
Minä kyllä myös tavallaan ymmärrän keskustelun aloittajaa. Joillekin lapset ovat todella tärkeä asia elämässä, ja silloin on miehen puolelta myös todella itsekästä rajoittaa naiselta tätä ihanaa asiaa, mitä lasten saaminen voi parhaimmillaan olla. Lapselle on myös varmasti mukava saada sisarus, kyllähän ne ovat elämää rikastuttavia ihmissuhteita, oli kyseessä sitten täyssisarus tai puolisisarus. Yksi asia, mitä omassa elämässäni en ole ainakaan koskaan katunut on lasten hankkiminen! Elän tällä hetkellä uusperheessä, joten minullakin on lapsia kahden miehen kanssa, 4 yhteensä, ikäjakauma on 12 vuodesta 8kk:een. Vaikea se on sanoa, tekisikö ero ja mahdollinen uusi elämä lapsineen sinut onnellisemmaksi, mutta saa näitä asioita ainakin miettiä ja punnita mielessään, ennen kuin tekee päätöksiä. Tsemppiä jatkoon sinulle!
Suosittelen, että käytte yhdessä terapeutilla puhumassa tilanteestanne. itsekin olin suhteessa itseäni nuoremman miehen kanssa ja olisin halunnut lapsen mutta hän ei. Keskustelimme asiasta ja mielestäni hänen perustelunsa oli sen arvoisia, että jätin vauva-haaveet sikseen. Tosin oma elämäntilanteeni oli muutenkin erilainen kun olin jo yh-äiti kun hänet tapasin (lapsen isä jätti kun ei ollutkaan valmis isäksi vaikka lapsi oli harkittu, ei vahinko). No, ero tuli uudenkin kanssa mutta eri syystä joten se siitä.Toista miestä en halua niin kauan kuin lapsi asuu kotona joten mielummin elän hänen kanssaan kahdestaan ja pidän lapsen isään sellaiset välit, ettei lapsi kärsi. Meillä on yhteishuoltajuus ja molemmat ajattelemme lapsen parasta nykyisin ja hyvä niin. Mielestäni haluttomuuteesi ei voi olla syynä, ettet saa miestäsi muuttamaan mieltään ja että ajattelet äidiksi kelpaamattomuutta jne. On myöskin itsekästä ajatella eroa siksi, ettei hän halua toista lasta. Lapset ovat viattomia eivätkä pyydä tuloaan tähän maailmaan. Nyt on ajateltava olemassa olevaa lasta ja hänen tulevaisuuttaan, ei sinun eikä miehesi. Helppoa olisi sanoa, että olisit varmistanut asian ajoissa mutta turha on räpistellä kun on huonot housuissa joten se on nyt myöhäistä. En tuomitse sinua koska naisena ymmärrän halusi mutta toivon, että todellakin siirrät omat halusi syrjään ja ajattelet järkevästi lapsesi tulevaisuutta. Tsemmpiä sulle kuitenkin :)
Äidiksi tuleminen keski-ikäisenä on todellakin riski äidille ja sikiölle..se että nykyään tullaa-n jos tullaan raskaaksi myöhemmällä iällä-ei muuta sitä tosiasiaa..Hyvin vaikeita ja komplisoituneita raskauksia ja synnytyksiä,,ja vauvat eivät olekaan terveitä..Sinä toki kuljet omaa tietäsi mutta kulje se tiedostaen oma vastuusi -myös puolisollesi.Ehkä tämä kriisi vie teidät erillenne..
Kyllä teidän olis pitänyt tehdä lapset ajat sitten .. Lisäksi 40 vuotiaanan vauvan tekeminen on riskinsä
mää en ainaka voi tehdä lasta kenen kaa vaan.......pitää löytää oikeesti se oikee....ikääki alkaa jo olla mut näin on näreet,sit ilman jos ei......
Miehesi ei ehkä halua lisää vastuuta nähtyään kaiken miten jo yksi lapsi muuttaa elämää.
Yli nelikymppisillä naisilla on suurempi mahdollisuus saada vammainen lapsi.
Sinuna en uskaltaisi edes ajatella toisen lapsen hankkimista. Miehesi on siis muutama vuosi sinua nuorempi. Hänellä on vielä paljon aikaa ja voi vaikka muuttaa mielensä ja hankkia toisen lapsen; vaikka toisen naisen kanssa, koska ette tunnu olevan kovin onnellisia yhdessä.
No jo nyt on, lähipiirissäni on useita jotka synnyttäneet joko ainoan tai seuraavat lapset ikävälillä 35-45, ainoat esim. 43v ja 39v eikä mitään ongelmia raskauden alusta loppuun. Usean lapsen perheissä mennyt myös kaikki suht hyvin. Yhtään sairasta tai vammautunutta lasta ei ole. Naiset yleensä synnyttävät n.20-35 ikäisinä, heitä on siis valtavat määrät verrattuna 36-45 synnyttäviin, tämä vääristää tilastoja, moni asia ratkaisee paljon enemmän vauvan terveyden kuin äidin ikä.
Ymmärrän aloittajaa joka toivoisi lisää lapsia, tunne on vahva joten ei sitä voi helposti sivuuttaa, toisaalta jos hänellä on jo yksi se on jo iso lahja kun moni lasta kaipaava ei koskaan saa sitä ainoatakaan. Jos mies on sinulle rakas ja suhde muutenkin toimiva ja antoisa niin siitäkin kyllä voisi koettaa nauttia ja iloita yhden lapsen perheenä. Uusia kestäviä parisuhteita ei aina tuosta vaan solmitakaan.
Eli kun lähipiirissäsi olevat yksittäistapaukset eivät ole saaneet vammaisia lapsia, tilastot voi heittää romukoppaan?
Fakta: mitä vanhempi nainen, sitä suuremmat riskit. Niitä eivät yhtään vähennä ap-kirjoittajan usko (=harhakuva) omasta poikkeuksellisuudestaan.
mustamaria: Esittelisitkö vielä meille kaikille, miten tilastoja on vääristetty?
Sillä välin faktoja:
Ultraäänitutkimuksella raskausviikolla 11–13 ja äidin verinäytteestä tehtävän seerumiseulonnan avulla voidaan tunnistaa raskauksia joissa on lisääntynyt riski ihmisen tavallisimpaan kromosomipoikkeavuuteen, 21-trisomiaan eli Downin oireyhtymään. Ultraääni ja verinäyte ovat alustava seulonta, ja vasta, jos riski todetaan, tehdään varsinaiset sikiötutkimukset, istukkanäytetutkimus tai lapsivesitutkimus. 21-trisomian esiintymiseen vaikuttaa äidin ikä siten, että iän myötä riski lisääntyy. 20 vuotiailla riski on 1/1530, 30 vuotiailla 1/910 ja 40 vuotiailla 1/97.
(http://www.appelmedi.fi/index.php?id=26)
Äidin 40 vuoden ikä painaa raskauden ajan sikiöseulonnoissa niin paljon, että tämän ikäisten naisten mahdolliset poikkeavuudet raskaudessa käytännössä havaitaan aina seulonnoissa; sikiöseulatestithän koostuvat monista osatekijöistä, joista yksi on äidin ikä. 40 vuotta täyttäneillä naisilla on myös mahdollisuus päästä suoraan sikiön kromosomitutkimukseen ja lähetteen saa neuvolasta.
(http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/odottajille-neuvontapalsta/useinkysyttya/aidinika.html)
Sinulla saattaa olla jokin piirre, jota et itse tiedosta ja siksi miehesi ei halua lapsia lisää. Esimerkiiksi et hoida kotia tai itseäsi, laiminlyöt kotiaskareet, sotkuisuus ym. voivat olla miehesi mielestä liikaa. Jos kotisi on ehjä ja turvallinen ja nämä asiat kunnossa, kysy ihmeessä, mikä hiertää, miksi ei halua lisää lapsia. Tärkeää on, ettei ainoastaan lapset ja seksi ole yhteenpuristava liima, vaan muutakin täytyy olla perheessä. Harrastukset, taide, opiskelui, matkailu,lemmikit, elämänkatsomus. Ole nyt kuitenkin tälle parivuotiaalle lapselle turva ja äiti, vähän niinkuin paistaa, että oletko onnellinen edes tuosta yhdestä. Monelle yhden lapsen saaminen on työn ja tuskan takana.
Suomessa on kuitenkin aika yleistä, että on pari lasta ja sitä toista on kovasti toivottu. Ei kai tämä mitenkään meinaa, että ensimmäinen ei ole tarpeeksi? Ihan ihmeellisiä tulkintoja. Jollain voi olla vaikka 10 lasta, ei se merkkaa sitä että on kaikkiin yhdeksään ollut tyytymätön. Hyvänen aika sentään. Kaikkia lapsia nyt sentään normiperheessä rakastetaan samalla lailla.
Ja ap:llä saattaa toki olla jokin piirre, mikä ei miestä innosta lapsien hankintaan mutta tuskinpa se aina näin on. Itsellä kaikki kunnossa, mutta totesin yhden jälkeen että nyt saa riittää. Lisäksi olen 36, ja omasta mielestäni vähän liian vanha tulemaan äidiksi. Muut saavat lisääntyä kyllä 40v. tienoilla, ei minulla sitä vastaan ole mitään. Ei minua kiinnosta muiden lisääntymiset, kunhan ihmiset pitäisivät huolta jälkikasvustaan. Se ei oikein taida onnistua ja sikäli hassua on että kypsiä äitejä syyllistetään raskaudesta kun laiminlyötyjen lasten vanhemmissa on ihan varmasti yhtälailla nuoria kuin kypsän ikäisiä!
Kuules miehelle kahden lapsen kanssa olo on paaaljon paaaljon rankempaa miehelle..miehesi aavistaa sen..?? ..olen huomanut että kaikkein parhaiten parisuhde voi kahdenkesken, yksi lapsi tekee jo aika särön rakkauteen ja kaksi lasta upottaa laivan. Minulla kyllä yksi todella lahjakas ja hieno lapsi mutta enempää en halua.
Jos haluat lapsen niin siitä vaan,on siinä hyviäkin puolia..ja jos halu on suuri mitä sitä odottelemaan joko mies ymmärtää tai sitten ei sillon heitä pellolle koko ukko..sulla viel mahdollisuus iän puolesta älä anna KENENKÄÄN sitä mahdollisuutta sulta pois ottaa.
kyllä Jumalan säätämys. Nöyryyttä meiltä ihmisiltä on pyrkiä elämään Jumalan säätämyksen mukaan, niinkuin se on totuudellisesti opetettu Raamatussa. Jumala jättää meille ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa elämäämme sen mukaan mitä on opetettu. Kaikkea ei ole opetttu nykyisistä mahdollisuuksita mutta periaatteita on opetettu. Avioliitto on kahden sopimus ja Jeesuksen opetuslapsena se solmitaan Isän Jumalan kasvojen edessä, toki ymmärtää meidän vajavuuden ja tämän vaikean ajan. Miehen kannattaa rakastaa vaimoaan ja vaimon on hyvä kunnioittaa miestään, toki sopii myös toisinpäin, mutta Jeesus on miehen pää ja mies on vaimon pää, ja lasten tulee olla kuuliaisia vanhemmille.
Toimikaa asiassa Jumalan tahdon ja opetuksen mukaan, nin enempää ei kukaan ihminen voi tehdä. Turvatkaa Jumalaan Jeesuksen nimessä ja anokaa Hengen siunausta elävän veden kautta, niin saatte avun, sitten on hyvä kiittää ja kunnioittaa Jumalaa Jeesuksen nimessä.
Te mielipuoliset ja narsistiset ak** halautte vain tehdä tähän hulluun maailmaan lisää lapsia kärsimään. Se todistaa että omat pakkomielteenne on tärkeäpää kuin todellisuudessa lapsenne, jälkeläisenne hyvinvointi, turvallisuus.
Maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan karumpaan suuntaan ja ei ole todellakaan järkevää tehdä tähän maailmaan ketään kärsimään jos oikeasti osaa rakastaa ja olla edes vähän inhimillinen. Lapset ja perhe ym. on kaunis asia ja ajatus mutta maailma ei voi tarjota valitettavasti sitä mitä kuvittelette.
ihminen ei voi valita syntymäänsä eikä sitä millaisena syntyy eikä myöskään sitä millaiset vanhemmat heille tulee. Nykymaailmassa on liikaa muuttuvia tekijöitä ja lapsen tekeminen on mielestäni yksi pahin itsepetos jossa haluaa laittaa lapsen ja vieläpä lapsenlapset kärsimään ja näkemään sotia, sairauksia ja vääryyttä.
Järjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa. Miehesi taitaa osata tämänkin asian paremmin kuin narsisti äiti ja äidit !
Morjes itsekäs äiti! Teillä on epävakaa parisuhde niinkuin itse totesit ja silti yrität patistaa tätä ukkoa tekemään kanssasi toisen lapsen, mitä vittua taidat olla melkoinen vajakki!!!!! Hoitoon
Huh huh. Tuo on just sitä narsistisuutta mistä on paljon puhuttu. Se tulee joskus niin odottamatta ihmisestä jossakin vaiheessa esille.
Minä minä minä minä ja mulle mulle mulle ja mulle.
Kuvottavaa itserakkautta eikä mitään muuta.
Hyi velve**i mitä otuksia loisia olette!.
# Tämän linkin kautta löydät lisää tietoa itsestäsi ja mielihaluistasi.
http://www.google.fi/webhp?hl=fi#hl=fi&gs_nf=1&cp=6&gs_id=14&xhr=t&q=narsisti&pf=p&sclient=psy-ab&biw=1366&bih=598&site=webhp&source=hp&pbx=1&oq=narisi&aq=0s&aqi=g-s2&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=2076696da52d19ad
Löydä itsesi ja mielihalusi suoraan netistä ja sen millainen todellisuudessa olet.
Olet täysi sekopää!
Ei mikään ihme että miehesi ei halua lapsia. Varmasti mies on nähnyt millainen narsisti olet ja haluaa hienosti sanoa suhteenne olevan loppu ja lähteä naisen luo joka osaa käyttää ihan omia aivojaan. Narsistina et kykene pyörittämään asioita kuin oman napasi ympärillä ja hyötymään muista. Pidät selvästi miestäsi pelinappulana.
Olet luuseri etkä mitään muuta!
Lapsen etu on aina ensin! Tunnen perheen, josta lapset on huostaanotettu äidiltänsä. Uusi mies, vatsa pystyssä, koti sekaisin. On siinä tulevalle lapselle haastetta kerrakseen. Tässä näkyy kuitenkin se perintö mitä äiti on jättänyt tyttärelleen. Sama rinki jatkuu sukupolvesta toiseen, jos ei kukaan katkaise.
Aarre on sijaisperhe näille nuorille tytöille, koska heidän on tultava ehyeksi tuosta syöksykierteestä. Oikean mallin löytäminen on erittäin tärkeää. Kyllähän tietysti ajattelisin, minkä perinnön olemme yleensä jättämässä lapsillemme. Rakkaus, isä ja äiti ja ehjä koti on lapselle tärkeimmät asiat.
On tainnut aloittajalla jäänyt lääkkeet ottamatta tai täysin väärä lääkitys.
Otappa pian yhteyttä omaan lääkäriisi jotta saat lääkityksen kohdilleen. itse kyllä suosittelisin suoraan hoitolaa.
Olen samaa mieltä muiden kanssa että olet vain raukkamainen moukkaäiti joka kiristää. Tuo suhde ei tule onnistumaan.
Mitä jos menisitte psykiatrin ja psykologin juttusille ja selvittäisitte asiaanne siellä. Sielä varmasti selviäisi kuka on päästään laho.
"Joten olenko nyt kohtuuton jos mielestäni ero taitaa jo olla ainoa ulospääsy tilanteestamme?"
Mistä näitä kaikki mulle nyt ja heti -naisia oikein sikiää.
Suosittelen olemaan lisääntymättä.
Tai jos lisäännyt(te) niin mielummin poikia.
"Koen että siten minulla voisi vielä olla mahdollisuus ns. aloittaa alusta uuden kumppanin kanssa joka aidosti haluaisi lapsia. En haluaisi olla katkerana siinä vaiheessa elämää kun mahdollisuus omiin lapsiin on jo ohitse!"
Sitä kun nainen 'kokee' jotain, niin se on aina se tie totuus ja elämä.
Turha siihen on putkiaivoinsinöörin vastaan sanoa.
Tosiaan kannattaa keskustella kuunnellen asioista oikein loogisesti ja yksityiskohtaisesti. Eli mistä kaikista syistä toista lasta ei haluta tai halutaan. Täytyy tietysti ottaa huomioon myös naisen ikä. Dr. Philhän kehotti molempia antamaan pisteet yhden ja kymmenen välillä sille, miten tärkeää olisi saada lapsi ja miten paljon tätä vastustaa. Toisen argumentit saattavat hyvinkin painaa enemmän. Miehesi ei kai kuitenkaan olisi eroamassa, jos lapsi tulisi? Jos keskustelu pysyy rauhallisena, molemmat voisivat varmasti myös perustella toisen puolesta, että mistä syistä käsittävät tämän ajattelevan niin kuin ajattelee. Ehkä voisit sanoa, että kaksi pientä lasta menee siinä missä yksikin, ja neuvotella käytännön asioista sopimuksen jo etukäteen. Tuo myös olisi tärkeää, että pyritään vaikka allakasta varaamaan säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa ja aikaa myös itselle varoen, ettei suhteesta tule vain isän ja äidin suhde.
Taidat olla ihan pipi päästäsi.
Miksi vanhat kurpat halua lapsia. öksettavaa!!!!!
En jaksanut kaikkien viestejä lukea, mutta itse olen sitä mieltä että ero voi olla ratkaisu, olla kummankin vielä onnellinen! tiedän tunteen, kun haluaa vauvan, ja mies ei halua...siinä kyllä kannattaa silti vielä miehen kanssa keskustella vakavasti, miksi, ja miksi taas sinä haluat! ehdottomasti itse olen toisen lapsen kannalla! toivottavasti saat tilanteen vielä hallintaan ja pääset nauttimaan raskaudesta ja uudestakin vauvasta!
Meillä tilanne on juuri toiste päin ja syy siihen miksi en toista lasta mieheni kanssa halua on se että itse hoidin esikoista 2.5 vuotiaaseen saakka yksin, ilman että mies teki mitään. (hän ei ollut edes töissä silloin johon olisi voinut vedota ettei jaksa. istui kotona 24/7) Olo oli jo silloin sellainen että onkohan minulla nyt kaksi lasta tässä hoidettavana. Vaikka hän on kuinka luvannut että kyllä nyt hoitaisi, millä sitä todistamaan. Pyöräytän toisen lapsen ja katon että hoidanko nyt "kolmea" lasta. Sisaruksia haluaisin kyllä esikoiselle, mutta sellaisen miehen kanssa joka ottaa vastuuta.
Sinuna ap juttelisin miehensi kanssa että miksi hän ei halua toista lasta, pitäähän siihen olla kunnon perustelut. :)
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saadaan joskus vielä ne toisetkin ;)
Paras kun tyydyt miehesi päätökseen sinäkin. Ottakaa ehkäisy niin ei tule vahinkoja.
Näin minäkin tein. Meidän lapsi lähti juuri maailmalle.
Haikeatahan se on kun ei ole enempää lapsia tässä mutta jos olisin myös tehnyt 40 kymppisenä vielä lapsen jota yksin toivoin, niin kyllä nyt olisin aika väsynyt.
Työelämä on rankaa ja kun ikää tulee lisää niin aina vaan rankemmalta tuntuu fyysisestikkin.
Minusta on harkitsematonta jättää mies vain tämän asian takia. Älä riko lapsen kotia jos todella hänestä välität.
Minä ole löytänyt paljon harrastuksia tästä elämästä kun niihin on ollut enemmän aikaakin kun on ollut vain yksi lapsi.
Poikani sai elää rauhassa ehjässä kodissa ja hän lähti hyvinvoipana maailmalle. Pidämme yhteyttä häneen ja hän meihin ja melkein viikottain näemmekin. Olemme saaneet myös "tyttären". Niin ihanan tytön on poikani tavannut etten ikimaailmassa olisi sellaista itse saaanut.
Meillä on nyt "kaksi"lasta siis ja tulevaisyuus tuo aivan varmasti myös ne ihanat lastenlapset.
Ajattele tarkkaan mitä teet.
Ihana, että on äärimmäisen viisaita ihmisiä. Tämä "elämää elämää" juuri.
Siis:älä riko lapsen kotia. Parasta, mitä ikinä olen kuullut. Tässähän tämä valmis lapsi näillä keinoin hukkuu hankeen, kun rouvan omat halut menevät kaiken edelle.
Lapsi, perhe ja ehjä koti, siinä elämän aarteet. Elämä lapselle, hyvänen aika!
2-vuotias ihana pirpana!
kolme lasta 3 vuodessa ja neljässä kuukaussa vuoden aviosopimuksemme jälkeen. Nyt on vuosia kulunut ja tahtoo iltatähteä kenties siitä syystä että on unen kautta ilmaantunut uhkaaja parisuhteelle. Mitä teen?
Onneksi luontoäiti pitää huolen siitä ettei idiootit pysty kansoittamaan koko palloa, ei meinaan niin helposti kehitys vaihda suuntaa!! :D
Kyllä ainoana lapsena oleminen on aika tylsää ja pitäisi ukkosikin käsittää,että kun teistä aika jättää,lapsellanne ei ole ketään. Tietysti on mahdollista,että hänellä on perhe,mutta ei faktaa. Myös odotukset ainutta lasta kohtaan saattavat olla kohtuuttomat. Ehkä olet näistäkin "naruista" jo vedellyt.
Siis ei ihme että tulee eroja noin helposti kun akat painostaa miehiä lisäntymään!
Jos ei saa lisää kakaroita niin eroksi vaan tai pihtaa seksillä! HUH, oletko ollenkaan miettinyt nyt miltä sun miehestäs tuntuu?
Sä periaattees haluat vain siemenneste koneen joka tekee sulle nelapset, mutta kumppanista viis!
Toivottavasti saat maistaa omaa lääkettäs ja osuu toi ahneus omaan nilkkaan!
Miksi ylipäätään kukaan mies haluis lisää lapsia kun menee jo noinki huonosti ja väkisin sitä tivataan toiselta! :/ Sääliksi käy kaveria..
Tässä parisuhteessanne ei ole rakkaudesta kyllätietoakaan...
Eihän tollanen ole rakastamista, se on kiristämistä!
Terve.Onko sinulla siskoa.Minä haluan tutustua sellaiseen naiseen joka myös pitää lapsista ja haluaa tehdä itse.Voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia kun he ovat pieniä.Tai ehkä sinä haluat lapsia minun kanssa.Olen alkoton,tupakaton,normaalipainoinen yrittäjä jolla ylempi yliopistotasoinen koulutus.Asun uudessa 5 huoneen omakotitalossa ja keittiössä on varmasti kaikki koneet.Leipäkoneitakin kaksi ja perunat kuorin koneella.Robottipölynimuri siivoaa ja on myös pesurobotti.Haluan tutustua kotielämää arvostavaan naiseen
Heitä se runkkari pihalle on meitä miehiä vielä jotka normaalia perhe-elämää kaipaamme.Mistä näitä rahan perässä itsensätyydyttäjiä riittää.Nauti elämästä ja tee lapsia.Anna sellaisen sikiön tyydyttää käsillään itseään.
mä miettisin ihan jo sitäkin että jos eroatte niin oletko varma että tulet löytämään uutta miestä niin nopeasti että lapsia voisitte tehä ? suuri mahdollisuus että tilanne menis niin että jäisit ilman miestä ja ilman toista lasta. ja sekin että teetkö sä oikein jo olemassa olevaa lasta kohtaan jos lähdet suhteesta, jos kerta muuten toimii ?
En nyt jaksanut kaikkea lukea. Tässä minun näkemykseni:
Jos sinä haluat lapsen (toisen) ja mies ei, kysymyksessä on todella iso näkemysero. Sinulla on kuitenkin jo ikää sen verran, että uuden kumppanin kanssa lapsen hankkiminen on minusta lähes epärealistinen ajatus. Jos oikeasti rakastat nykyistä kumppaniasi, ero, uuden rakkauden löytäminen ja häneen sillä tavoin sitoutuminen, että voisitte yhteisen lapsen edes yrittää hankkia, vie vuosia.
Enemmänkin minun mielestäni sinun täytyy miettiä, onko tämä sellainen asia, että voit sen miehelle antaa anteeksi. Et siis ehkä syytäkään häntä varsinaisesti eri näkemyksestä, koska ette olleet asiasta keskustelleet, mutta voitko elää katkeroitumatta hänelle, jos luovut unelmastasi hänen vuokseen? Siinä on parisuhteen kannalta se iso kysymys. Se, voitko saada lapsen vielä jonkun toisen kanssa, se on oma kysymyksensä eriksen - ja kuten kirjoitin, minusta aika epärealistinen.
Lasten saaminen on aikuisen ihmisen elämän huippukohta ja ainoa oikea syy millekkään. Mutta se on tärkein, joka jo on.
On väärin riistää kumppanilta mahdollisuus lapsiin siksi, ettei itse halua...
Tietenkin se joka enemmän haluaa, myös enemmän hoivaa ja onko tässä nyt tasapuolista kellään elämä, lapset on kuitenkin parasta kaikessa.
On miehesikin omalla tavallaan itsekäs, jos hän ei halua toista lasta. Tai onko näin, että hän ei halua toista lasta sinun kanssasi.
Mä olen sitä mieltä että jos olet jo nelikymppinen ja sinulla on kuitenkin jo yksi lapsi, ja kun olet tuon lastenteon niin myöhäseen jättänyt, niin kannattaako tänne pahaan maailmaan niitä enempää tehdäkkään? Jos vielä teet lapsia lisää, niin mieti että olet 50v kun lapsesi on 10 jne. Lapsesi tarvitsee äitiään kuitenkin vielä monia vuosia. Eikä se nyt kauheen mukavaa ole sille lapselle sitten joskus kouluun mennessä että on niinkin iäkkäät vanhemmat. Olen sivusta seurannut veljeni perheen kuopuksen elämää kun vanhemmat on yli 50v ja tyttö on nyt 14v. Tyttö ei halua vanhempiaan mihinkään koulun juttuihin mukaan, kun häntä hävettää kun hänen vanhemmat on sen ikäisiä (vaikka ovatkin aika nuorekkaita), mutta kun muitten lasten vanhemmat on heitä 20v nuorempia.
Lapselle se on rankkaa sitten teininä. Kun ei ne lapset ikuisesti ole taaperoita ja siinä kotona jaloissa pyöri. Eikä sitä vanhempi ihminen samalla laila jaksa nuorten touhuja kuin nuoremmat vanhemmat.
Enkä suinkaan ole mikään lasten vihaaja. Itse olen 49v ja minulla on neljä jo aikuista poikaa ja 6 lastenlastakin. Ja olen elämääni tyytyväinen.
Miehesi varmaan ajattelee että jos vielä teette lapsia niin eihän teille koskaan kerkee tulla aikaa jolloin voitte nauttia eläkepäivistä kahdenkesken. Olen sitä mieltä ikäsi huomioon ottaen, että kuuntele miestäsi, vaikka ne lapset ihania onkin. Nauti hänestä joka sulla on ja anna hänelle kaikki rakkautesi mikä mahdollista että hänestä kasvaa itseään ja muita kunnioittava nuori ja aikuinen :)
Ihanaa että olette kuitenkin saaneet yhden lapsen, onnea hänestä.
Jos vielä tekisitte lapsen niin sun olisi kyllä mahdollisimman pian hankkiuduttava raskaaksi...ja jos miehesi ei halua lasta, niin onko sulla siinä muuta vaihtoehtoa kuin erota ja nopeesti hommata toinen mies joka suostuu tekemään sulle lapsen...jos suostuu. Kiirettä siis pitää. Toisaalta, onko mielestäsi fiksua heitää hyvä avioliitto (jos se on hyvä) tuollasen asian takia roskiin ja pilata siinä sivussa lapsen- ja ehkä miehenkin elämä, vaikket voi koskaan olla varma, suodaaanko sulle enään edes lasta. Mites sit suu pannaan jos erosta huolimatta et sittten saisikaan enään lasta? Nyt järki käteen hyvä ihminen kun ikääkin on 40 mittarissa.
Jos oot yhtään naisen näkönen niin minä voisin käydä ...köräseen...vaikka useamman kerran niin saisit sen lapsen...siis ihan niinku kaveripohjalta
Ymmärrän hyvin että toisen lapsen hankkiminen on iso ja tärkeä asia. Olisi varmasti jo ensimmäiselle lapselle ihana asia saada sisko tai veli. Kaikki ystäväni, jotka ovat ainoita lapsia, ovat kertoneet, että olisi ihanaa jos olisi sisaruksia. Ehkä tämä on hyvä argumentti kun perustelet miehellesi miksi toisen lapsen hankkiminen on tärkeää. Sisaruksista antavat vanhempana toisillee korvaamatonta tukea. Ei se tarkoita sitä, että teille muuten olisi asiat huonosti, mutta ymmärrän, että lapsen hankkimisasiasta voi tulla suuri ongelma parisuhteeseen. On mielestäni itsekästä ettei miehesi tajua, että sinulla alkaa olla viime hetket saada toinen lapsi.
Itse odotan kolmatta, ja mieheni oli aluksi hieman epäröivä kolmannesta, mutta kun hän näki kuinka toinen lapsemme toi tukea ensimmäiselle, ja kuinka hoitaminen helpottuu pikkuhiljaa, on hän nyt innoissaan kolmannesta lapsesta. Mielestäni hyvässä parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja, ja hyvässä parisuhteessa mies ja nainen haluavat tehdä toisensa onnelliseksi. Siksi en olisi ikinä voinut ymmärtää jos oma mieheni ei olisi halunnut jo ihan ensimmäisen lapsen ja minun vuokseni toista lasta. Loppujen lopuksi se ei ole mikään valtavan suuri myönnytys, jos on jo yksi lapsi. Uskon että mikäli teille tulisi toinen lapsi, olisi miehesi myös ikionnellinen lapsesta. Ja voin sanoa, että minulla on usein moninpuolin nykyään helpompaa kun on kaksi lasta, kuin silloin yhden lapsen kanssa, koska lapset pitävät toisilleen niin paljon seuraa, eikä ainut lapsi valita usein, että mitä mä leikkisin seuraavaksi.
mitä jos yrittäisitte vielä yhdessäoloa ja seksielämäkin voi piristyä kun ostat kortonkipakan tai jos miehellä ei seiso kortsun kanssa, voit antaa hänen laskea kassit tyhjiksi kitarisoihin että heilahtaa tai vaihtoehtoisesti B rappuun pökäten, ei raskaaksitulon pelko tänä päivänä ole ongelma, näin me teimme nuorempana kun lapset oli jotehty
Olet kyllä jo aika iäkäs, unohda vauvat ja nauti siitä mitä sinulla jo on mies, perhe ja terve yli 2v lapsi
Pian alkavat vaihdevuotesi ja siinä sitten ollaan hikipuuskissasi haalaat aamulla hoitoon nuorintasi ja esikoisesi käy alakoulua. Muut ikäisesi naiset pääsevät jo helpommalla. Ajattele kun lapsesi on teini ja joudut yökausia valvomaan ja hakemaan häntä kavereiden luota yms. kyllä siinä tilanteessa ei 50v naista käy kateeksi.
Onhan elämässä muuutakin....
Säälin kyllä lastasi, että tuollaisen äidin on saanut.
Ajatella, että äiti laittaa oman onnellisuutensa lapsensa edelle. Toki ymmärrän ettei äiti saa kokonaan elämäänsä heittää hukkaan, mutta että tälläisen syyn takia.
Siis ajatelkaa nyt, mitä tuokin lapsi joutuu ehkä käymään läpi? Perheen rikkoutuminen, isän "menettäminen", kuvioihin tulee tuntematon mies ja vielä sen lisäksi tuntematon lapsi. Mistä sitä edes tietää, alkaako uusi mies hylkimään tätä vanhempaa lasta ja suosimaan omaa, biologistaan?
Ja kaikki tämä sen takia, koska äiti ei kokenut tuon lapsen olevan tarpeeksi hänelle. Millaisen kuvan lapsi saa itsestään, kun tuntee ettei ollut tarpeeksi?
Puhumatta siitä, että entä jos tulee jotain ja kuolet synnytyksessä. Sitten on perhe hajalla, äiti kuollut ja koko tilanne sekasin.
Saisit hävetä. Et sinä ole äiti, vaan sinä olet itseäsi ajatteleva itsekäs ihminen.
Nykyajan NAINEN haastaa miehensä oikeuteen sillä hänellähän on vain avioliitossa oikeuksia!!!
Parisuhteet jaksaa parhaiten kun pitää kiinni vain omista MINÄ asioista ja tarvitaessa vaatii puolet ja vähän lisää.
Mitä tuota empimään eikun MINÄ ITE asiaa kehiin.
Kadut korkeintaan sitä että sinulla on monta lasta. Kyllä se yhden lapsen pitäisi riittää,sitkun on kaksi lasta niin kun suosii toista niin toinen kokee itsensä hylätyksi,kotityöt moninkertaistuu, ja rahaa palaa! Kyllä kannatan yhtä lasta, jää aikaa omaan aikaan,voitte helposti kolmistaan reissata ja muutenkin kun perheessä on yksi lapsi ja vanhemmat keskittyvät häneen tulee lapsen lapsuus todennäköisesti olemaan onnellisempi. Niin että mietippä vielä?
Tiedätkö kuka olet? Jos et, niin silloin lapsen ehkä tahtoo joku muu.
Hanki hyvä kirja, katso www.alkuajatus.org
Hei!
Valitettavasti olen oman työni puolesta joutunut kohtaamaan vastaavanlaisia tapauksia. Eli nainen on halunnut lisää lapsia, mies ei. Vaimo on kuitenkin päättänyt pitää pintansa ja hankkiutunut raskaaksi vastoin toisen osapuolen tahtoa. Vaikka yhteinen lapsi syntyykin, tämä saattaa olla niin rankka paikka toiselle osapuolelle, että syntyneitä ongelmia ja luottamuspulaa ei ole enää saatu korjattua, vaan ainoa ratkaisu on ollut ero.
Mieti seuraavia lähtökohtia: a) olet jo nelikymppinen, joten tässä vaiheessa uuden suhteen aloittaminen ja eteneminen siihen vaiheeseen, että päättäisitte hankkia lapsia saattaa viedä aikaa, joten onko enää mahdollista tulla raskaaksi? Onko kaiken sen arvoista luopua nykyisestä parisuhteestasi? b) jos nyt päättäisit etsiä uuden miehen päämääränäsi saada toinen lapsi ja päädyt todella hankkimaan lapsen hyvin nopean tuttavuuden perusteella, entäpä jos uudessa suhteessasi tulee eteen muita ongelmia ja olet lopulta yksin lapsiesi kanssa? c) mieti tilannetta myös pienen lapsesi kannalta. Mikä olisi hänen tilanteessaan parasta?
Tilanteesi on todella haastava. Onko oikein, että mies estää sinua saamasta haluamaasi toista lasta? Entä onko oikein, että hankkisitte toisen lapsen vastoin miehesi tahtoa? Tilanteessasi ei ole olemassa varsinaista kompromissiratkaisua. Neuvon sinua edelleen keskustelemaan miehesi kanssa ja pohtimaan yhteistuumin erilaisia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Koska ongelmat ovat selkeästi syventyneet, voisin suositella keskustelua esimerkiksi pariterapeutin tai perheterapeutin kanssa. Neuvoisin kuitenkin miettimään ratkaisunne mahdollisimman tarkkaan, koska näiden valintojen kanssa on lopulta elettävä, sitähän tämä elämämme on, erilaisia valintoja.
Toivotan sinulle voimia ja toivottavasti saatte tilanteenne ratkeamaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla!
Sulla ilmeisesti on elämässä asiat sujuneet melkoisen hyvin, ilmeisesti vain mikään ei riitä. MUTTA KUN SÄ NIIN HALUAT SITÄ JA TÄTÄ.
Sama se miten esikoinen eron ottaa, kun on uusi jo pian tulossa.
Onko käynyt mielessä, minkälainen maailman ja yhteiskunta lasta odottaa. Tarvitaan miltei ihme, että lapsesta kasvaa osapuilleen tasapainoinen yksilö tässä ajassa.
Pitäähän SINUN toki saada toteuttaa itseäsi, eiköhän muut siivoa sotkusi jos SINUA ei enää huvitakkaan.
nyt mummu pidät mielen virkeänä ja alat kutomaan sukkaa että sitten kun kaksivuotiaasi on 16 alat pistämään vauvan kuvia seinälle. Toivottavasti ainokaisesi on tyttö sillä pojat on hankalempia taivuteltavia vauvakuumeeseen.
Tee se toinen lapsi vahingossa. Kyllä se mieskin siihen ajatukseen tottuu ja varmaan lasta rakastaa. Ehkä ei sinua enää niin paljon, mutta sitten se ero tulisi ehkä joka tapauksessa. Ottaisin kyllä sellaisen riskin itse. Mutta älä koskaan ikinä paljasta miehellesi, että raskaus ei ollutkaan puhdas vahinko. Ja kyllä siitä arjesta selviää kahden lapsen kanssa, itse olen yksin neljän kanssa. Tosin en samasta syystä, vaan onnettomuuden seurauksena. Ja kyllä lapselle sisarukset ovat arvokas asia, ihan juuri niin kuin joku aiemmin totesi, kun sinä ja miehesi täältä jonain päivänä lähdette lopullisesti,niin hänellä on joku, johon turvata.
Ja luuletko,että mies uskoo että oli muka vahinko? Toivottavasti mies käy äkkiä vasektomiassa.
Ihan sairasta tehdä lapsi pakolla. Ihan kuin aikuinen ihminen olisi itse lapsi.MÄ HALUUN! MÄ HALUUN TOISEN LAPSEN! Aivan sama kuka kärsii ja kuinka paljon,kunhan saa haluamansa.
Ja muutenkin kuka ei puhu noinkin tärkeitä asioita täysin selväksi ENNEN avioliittoa ja lapsia? Sehän on helppoa selvittää. Kysyy toiselta kuinka monta lasta haluaa vai haluaako edes ainuttakaan.Ja jos on ihan erilaiset mietteet,niin silloin ei edetä suhteessa pidemmälle.
Ap saa mielestään syyttää itseään,jos ei ole kunnon selvitystä tehnyt.
Ota ero niin nopeasti kuin pystyt. Pääsee miehesi eroon sinusta.
Hei!
Meillä oli tavallaan vastaava tilanne muutamia vuosia sitten... No toki meillä oli silloin jo useampi lapsi ;)
Minulle vain tuli kova hinku saada vielä yksi vauva ja ehkäpä se pikkuinen tyttö
Yleensä en näihin kommentoi mitään mutta tällä kertaa oli pakko.
Jos eroat, etsit uuden miehen jonka kanssa pistät hynttyyt yhteen, niin oletko miettinyt että sinun ikäisillä miehillä tai 10 vuotta nuoremmillakin, on yleensä jo lapsia?
Jos he ovat vapailla markkinoilla, heillä todennäköisesti on lapsi edellisestä suhteesta.
Oletko valmis ottamaan samaan pakettiin myös aivan uudet vieraat lapset ja saat jatkuvasti vääntää sinun exän ja uuden miehesi exän kanssa lapsista? Lapsia voi olla jopa kolme ja usko minua, uusioperhe ei ole samanlaista kuin ydinperheessä eläminen.
No hyi hel.. tuon ikäisiltä pitäis katkaista piuhat. Lapset pitää tehdä alle kolmekymppisenä, ku on vielä nuori ja terve.
Kompromissi voisi olla yksi lapsi lisää.
Ihan hullun puhetta! Mieti nyt oikeasti sitä lasta jonka saisit siinä vaiheessa kun täytät 41. 50-vuotiaana sulla olis kolmasluokkalainen, joka todennäköisesti häpeäisi vanhaa äitiään joka ei jaksa eikä ymmärrä niinkuin kavereiden kolmekymppiset äidit. Siis sinä olisit silloin samanikäinen kuin kavereiden mummot!
Minulla on parikin tuttavaa, joiden vanhemmat saivat heidät todella kypsällä iällä. Toisen pojan äiti oli 46-vuotias kun kaikkien yllätykseksi päätti tehdä tuon yllätysvauvan. Poika on nyt kaksviis ja äiti siis ihan vanhus. Isä vielä vanhempi. Ehtivätkö enää edes nähdä tämän pojan mahdollista jälkikasvua... Eikä puhettakaan että hän voisi omia lapsiaan tulevaisuudessa viedä mummolaan pariksi päiväksi hoitoon. Ei 70-80-vuotiaat jaksa enää leikki-ikäisten perässä juosta.
Toisen kaverin ISÄ oli viisissäkymmenissä pojan syntyessä, ja muistan omankin hämmästykseni, kun tämä parikymppinen kaveri puhui "faijasta", joka oli kyyryssä kulkeva harmaa vanhus. Jota ei paljon kavereille esitelty...
Ihan perceestä oikeasti tämä nykypäivän trendi, että ne ekat lapset tehdään vasta vaihdevuosien kynnyksellä! Ennen nuo iltatähdet oli vahinkoja ja yllätysvauvoja (esim nämä em. tuttavani), mutta nykyään ihan tahallaan herätään vasta nelikymppisenä siihen että aikahan loppuu pian.
Itse myönnän, että hiukan lapsena hävetti, kun isääni ja äitiäni luultiin isovanhemmakseni. Ja ärsytti kyselyt, että minkä ikäisiä vanhempani ovat ja sain selitellä, että vanhempani ovat olleet aikaisemminkin naimisissa jne. Mutta lapsena nyt usein lapset häpeää vanhempiaan, ne pukeutuu vähemmän muodikkaasti tai mitä milloinkin. Varsinkin teininä vanhempia hävetään... Isäni varsinkin oli hyvä isä ja ihana ihminen. Ei vanhempien ikä ole pääasia. Ja isäni oli varmasti paljon parempi kuntoinen kuin moni nuorempi isä. Isäni kuntoili paljon. Itseäni hävettäisi enemmän vaikka isä joka konttaa kännissä vapputorilla perhe mukana...
Ja enemmän mua kiusattiin siitä, että vanhempani olivat köyhiä. Mulla ei ollut muotivaatteita, ei vaihdepyörää, vääränlaiset monot, koti jne. Pitäisikö köyhienkin olla tekemättä lapsia, ettei lapsia kiusattaisi koulussa tai heidän ei tarvisisi hävetä? Niiden muiden lasten kuuluisi hävetä ja vanhempien, jotka ei ole opettanut lapsilleen, että muita ei kiusata ja kaikki ei ole yhtä hyväosaisia.
Entä lihavat vanhemmat? Rumat?
Ehkä kaverisi häpesi vanhempiaan eikä esitellyt heitä siksi, että kun tiesi kaverinsa olevan suvaitsemattomia idiootteja. Ja arvasi miten he suhtautuisivat.
Itse halusin lapsen juuri nykyisen mieheni kanssa, en kenen kanssa vaan. Jos mieheni ei olisi halunnut lapsia, todennäköisesti olisimme jatkaneet kahdestaan. En olisi miestä vaihtanut. Ihmiset tietysti ovat erilaisia ja toiset haluavat lasta niin kovasti, että ovat valmiita tekemään sen vaikka "yksin". Itsellä ei niin kovaa halua ole koskaan ollut.
Mitään takeita ei tosiaan ole. Voitte hyvin erota miehesi kanssa jostain muustakin syystä. Sitä ei tiedä.
nauti siitä mitä sulla on turha ruikutus pois tässä maassa on narisijoita aivan riittämiin .yhdessäkin on tekemistä.
Jos lasten hankinta on tärkeämpää kuin kumppanin toiveiden kuuntelu niin ehdottomasti ero on ainoa vaihtoehto. Vauvakuume on siinä vaiheessa sairaus kun keinolla millä hyvänsä haluaa lapsia.
Olet valmis hajottamaan perheesi siksi että vain sinä haluat jotain, minä, minä, minä...keskustele miehesi kanssa uudestaan ja pyydä häntä miettimään asiaa vielä uudestaan. Varmasti suhteessanne on jotain hyvää koska olette yhdessä saaneet yhden ihanan lapsen. Itse en ole saanut miestäni puhuttua edes yhteen vielä, enkä koskaan voisi edes ajatella jättäväni häntä vai siksi että joku muu tekisi lapsen kanssani vaikka heti...ihan pöhköä !
Ole hyvä ihminen tyytyväinen, että sinulla on lapsi ja mieskin vielä. Eikö mikään riitä.
Ota kissa.
Kivempaakin katsottavaa on liikekeskuksissa, kun 100 kiloinen äiti työntää vaunuissa kuopustaan ja pari vuotinen riippuu siinä jossakin mukana. Äiti tiuskii tälle kuin pikkuinen kakara, älä roiku älä ja älä ja äläää. ANNA RUNSAASTI AIKAASI TÄLLE AINOALLE.
Jotenkin surullinen koko kysymyksen asettelu. Lapsi tai tulee ero? Suhde ei tuolla menolla toimi, joten ero lienee edessä joka tapauksessa.
Se että auttaako ero asian ratkaisuun on toinen juttu, itse eronneena sanoisin että ei juurikaan auta. Ero on vakava, rankka prosessi - ei siinä päätetä lähteä ja alkaa tykittämään uutta lasta maan päälle, on pari muutakin fyysistä ja mentaalista prosessia läpikäytävänä.
En suosittele, mitä suosittelen on että menette terapiaan - juttelette ja opettelette elämään yhteistä elämäänne onnellisena!
Ensi alkuun sanoisin, että älä laita liikaa painoarvoa ihmisten vuodatuksille täällä.. Tämä on monelle sellainen avautumispaikka, hyvistä tavoista ei aina ole tietoakaan.
Ongelmasi on vaikea, enkä lähde esittämään siihen valmista ratkaisua - en osaisi. Kyseessähän on lopulta tahto vastaan tahto, joku joutuu väkisinkin joustamaan. Varmasti parhaiten miehesi ja suhteesi tunnet, jolloin voit arvioida miten hän ajattelee ja miten reagoisi mihinkin ratkaisuun. Tylsästi ehdotan teille keskustelua, yritä kaivella miehestäsi irti edes joku syy, miksi hän ei halua lasta. Kaikki miehet eivät lapsia halua eivätkä osaa / katso tarpeelliseksi asiaa perustella mitenkään, mutta omasi on kuitenkin yhden tehnyt, eli jokin lie muuttunut matkan varrella. Vaikuttaa sitä, että suhteessa ei ehkä kaikki ole kohdallaan muutenkaan. Pariterapia tms.?
Ikäsi ei välttämättä ole ongelma eikä automaattisesti tee sinusta "huonoa äitiä". Päälle nelikymppisenäkin on aina synnytetty, ennen vanhaan vain on saattanut olla jo puolentusinaa tai kymmenenkin eri-ikäistä tenavaa pohjalla sitä ennen.
Jos elämä tuntuu epäreilulta (mitä se lähes poikkeuksetta onkin), kannattaa yrittää ammentaa voimaa siitä, että sinulla kuitenkin on jo yksi oma lapsi. Monet eivät saa sitäkään. Sillä on myös arvonsa, että lapsi saa kasvaa isänsä kanssa, jos suhde yhtään mitenkään toimii nykyisellään (ei kuitenkaan missään nimessä väkisin, jos suhde ei yrityksistä huolimatta toimi, koska se ole eduksi lapselle).
Pakko vielä mainita, että olen itse syntynyt kuvaamasi tapaisesta tilanteesta. Äitini sai ensimmäisensä suht myöhäisellä iällä ja alkoi muutama vuosi myöhemmin kaivata toista lasta. Isäni ei toista lasta halunnut, mutta äitini tuli raskaaksi omaehtoisesti (isälleni siis) ja sai minut. Isäni piti päänsä raskauden ja synnytyksen ajan, sanoi ettei ole tämän lapsen kanssa tekemisissä, mutta lopulta se ajatus hautautui arjen alle ja minusta tuli osa perhettä siinä kuin veljestänikin. Luulen että osin siksi, että isälleni oli helpotus, että olin tietyllä tapaa "helpompi" lapsi kuin veljeni.
Hetkittäin olen tuntenut alemmuuskompleksia siitä, että isäni ei minua alkuun halunnut, mutta äitini toimintaa en pidä itseäni tai veljeäni kohtaan vääränä - isääni kyllä, tavallaan, koska hän tuli isäksi toistamiseen tahtomattaan. Sen suuremmin asia ei ole elämääni vaikuttanut. En kuitenkaan tarjoa tätä ratkaisuksi muille, koska jokainen liitto on erilainen. Lisäksi omien vanhempieni kohdalla suhteessa oli paljon isompiakin ongelmia kuin kysymys lasten hankinnasta. Ajat olivat silloin myös erilaiset, lapsia vain tehtiin - nykyään lapsen hankkimista analysoidaan ja mietitään paljon neuroottisemmin.
Tsemppiä sinulle ja miehellesi, toivottavasti saatte liittonne raiteilleen ja pääsette eteenpäin asiassa ja elämässä.