En osaa enää ajatella asuvani saman katon alla toisen kanssa. Silti joka päivä toivon olevani naimisissa onnellisesti, niin kuin joku onneton ennustaja minulle joskus ennustikin; "tulen elämään onnellisessa avioliitossa". Ja katin pashat. Olen kohta 37 eikä elämä ole muuttunut kuin sinkkusuuntaan takaisin perhe-elämästä. Silti miehet eivät jaksa kiinnostaa, koska kiinnostavia ja sopivia tyyppejä ei yksinkertaisesti ole. Miksi ihmiset voivat ollakin niin sopimattomia toisilleen? Itse asiassa seurustelukin voi olla niin työlästä, niin uskomattoman työlästä, ettei halua ajatellakaaan sitä toista kun hän on poissa. Kunpa vaan tietäisittekin mistä puhun.
suhdepuhti poissa
naitu eronnut petetty jätet...
51169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ettet taida tuntea itseäsi ihan kotoisaksi deittailijan roolissa?
Ole enemmän oma itsesi.
just noin taitaa olla tai sit on jo 40 villitys alkamassa.... kyllä se siitä!!!!
Luulempa, että en jaksaisi olla sinun kanssa etes kokonaista päivää saati sitten avioliitossa!!!
Mikähän tarkoitus tuolla sinunkin viestillä loppujen lopuksi oli??
Asiat, jos ei kiinnostavia miehiä ole olemassakaan. Sopivasti positiivinen eli ei yltiöpositiivinen asenne auttaa ja liian pitkälle menevät analysoinnit kannattaa unohtaa. Ehkä kannattaisi välillä unohtaa se päämäärä ja yrittää nauttia matkasta? Jos se ei onnistu, kannattanee unohtaa meidät miehet hetkeksi kokonaan ja yrittää paremmalla asenteella myöhemmin uudestaan.