Hei kaikille,
Kehityskeskustelu lähestyy. Olen ollut uudessa työssä 3kk. En tule lainkaan toimeen lähimmän kollegani kanssa, jonka kanssa on ihan pakko jakaa työtehtävät. Kyseinen kollega on pomon ehdoton suosikki kaikista osastomme työntekijöistä.
Teenkö hallaa uralleni jos sanon suoran että välimme ovat erittäin kireät ja yhteistyö hänen kanssaan on todella hankalaa? Vai yritänkö vaan kestää hiljaa?
Esimieheni kehoitti työssä aloittaessani minua hissuttelemaan ja myötäilemään tätä kollegaani ettei hän hermostu. Ko. kollega ei voi sietää minua, enkä enää jaksa yrittää olla hänen mielikseen. Sellainen nöyristely ei kuulu perusluonteeseeni. Teen vain työni, minua ei haittaa vaikka työpävänä keskustelemme ainoastaan sähköpostin välityksellä (istumme 1m päässä toisistamme).
Suurin ongelma on kollegani huono stressin hallintakyky, tai jos totta puhutaan hänellä ei ole sitä ollenkaan. Kiireisen päivän jälkeen hän oksentaa kaiken pahan olonsa minun niskaani, milloin olen kysellyt liikaa päivän aikana, tai milloin käynyt väärässä välissä ruokatunnilla. Pitäisi osata kaikki mutta ei saa kuitenkaan kysyä mitään neuvoja. Ja auta armias jos olen sattunut jotenkin töppäämään, hän suurinpiirtein syö minut elävältä.
Olemme työssä samanarvoisia. Tai ainakin pitäisi olla.
Työhön päästäkseni minun oli läpikäytävä pitkät psykologiset testit. Olen niiden perusteella normaali, ns. hyvä tyyppi.
Onko kellään hyviä vinkkejä & kokemuksia?
Kehityskeskustelu lähestyy. Olen ollut uudessa työssä 3kk. En tule lainkaan toimeen lähimmän kollegani kanssa, jonka kanssa on ihan pakko jakaa työtehtävät. Kyseinen kollega on pomon ehdoton suosikki kaikista osastomme työntekijöistä.
Teenkö hallaa uralleni jos sanon suoran että välimme ovat erittäin kireät ja yhteistyö hänen kanssaan on todella hankalaa? Vai yritänkö vaan kestää hiljaa?
Esimieheni kehoitti työssä aloittaessani minua hissuttelemaan ja myötäilemään tätä kollegaani ettei hän hermostu. Ko. kollega ei voi sietää minua, enkä enää jaksa yrittää olla hänen mielikseen. Sellainen nöyristely ei kuulu perusluonteeseeni. Teen vain työni, minua ei haittaa vaikka työpävänä keskustelemme ainoastaan sähköpostin välityksellä (istumme 1m päässä toisistamme).
Suurin ongelma on kollegani huono stressin hallintakyky, tai jos totta puhutaan hänellä ei ole sitä ollenkaan. Kiireisen päivän jälkeen hän oksentaa kaiken pahan olonsa minun niskaani, milloin olen kysellyt liikaa päivän aikana, tai milloin käynyt väärässä välissä ruokatunnilla. Pitäisi osata kaikki mutta ei saa kuitenkaan kysyä mitään neuvoja. Ja auta armias jos olen sattunut jotenkin töppäämään, hän suurinpiirtein syö minut elävältä.
Olemme työssä samanarvoisia. Tai ainakin pitäisi olla.
Työhön päästäkseni minun oli läpikäytävä pitkät psykologiset testit. Olen niiden perusteella normaali, ns. hyvä tyyppi.
Onko kellään hyviä vinkkejä & kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos alat pehmonyyrikiksi, olet nyyrikki loppuikäsi.
Ei ole mitään pelättäävää, jos sinut todettu ns. hyväksi tyypiksi.