Oletko limerenssin kokenut`?

ex-lime

https://sites.google.com/site/dissidentti/limerenssinpauloissa

Ihastumiseen voi liittyä moisia tuntemuksia yleisestikin, mutta oletteko kärsineet pakkomielteenomaisesta limerenssinsä?

Itse olen ja vaikka olen itsetietoinen, voimakastahtoinen ja järkevästi ajatteleva mies niin voin sanoa että pari vuotta kesti ennen kuin pääsin tuosta tilasta eroon vaikka tajusin jo aiemmin että kyseessä on limerenssi.

87

7372

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • limepippuri

      Tais tuommoinen kohtaus alkaa siinä ennen joulua. Vaikeuttaa paljon opiskelua, olo tulee paremmaksi ajatusten kautta ja liikaa ajattelu taas tuottaa pahaa oloa. Kai siitä vielä keho ja mieli oppii tulemaan toimeen? Onnistuvaa avioliittoa odotellessa.

      • Kokemuksen ääntä

        Ensi lukemalla vaikutelmaksi tuli se, että rakkautta selitetään näin ,koska järki-ihminen ei sitä ymmärrä.

        Käytännöllisenä ja rakkauden kokeneena sanoisin, että sen avulla oppii tuntemaan omat hyvä ja huonot puolensa.( ei aina niin mukavaa)

        Toisena, jokaisessa ihmisessä oleva hyvä/paha kääntyvät niin, että näkee ihmiset ja asiat myönteisempänä.
        Kolmantena unelmointi auttaa pahojenkin ongelmien yli. Kokemuksen lopputulos voi olla mikä vaan, mutta ainakin yksi merkittävä kohtaaminen tarvitaan.
        Kaikilla tapahtumilla on kääntöpuolensa. Jos kokemuksen haitat ovat suuremmat kuin ilot, voi toimia sen mukaan.
        Jäin miettimään, että onko herkkää kokemusta edes järkevää näin kuvata. Sen vain kokee. Kiitos kirjoittajalle, antoi aiheen ajatella.


      • ex-lime
        Kokemuksen ääntä kirjoitti:

        Ensi lukemalla vaikutelmaksi tuli se, että rakkautta selitetään näin ,koska järki-ihminen ei sitä ymmärrä.

        Käytännöllisenä ja rakkauden kokeneena sanoisin, että sen avulla oppii tuntemaan omat hyvä ja huonot puolensa.( ei aina niin mukavaa)

        Toisena, jokaisessa ihmisessä oleva hyvä/paha kääntyvät niin, että näkee ihmiset ja asiat myönteisempänä.
        Kolmantena unelmointi auttaa pahojenkin ongelmien yli. Kokemuksen lopputulos voi olla mikä vaan, mutta ainakin yksi merkittävä kohtaaminen tarvitaan.
        Kaikilla tapahtumilla on kääntöpuolensa. Jos kokemuksen haitat ovat suuremmat kuin ilot, voi toimia sen mukaan.
        Jäin miettimään, että onko herkkää kokemusta edes järkevää näin kuvata. Sen vain kokee. Kiitos kirjoittajalle, antoi aiheen ajatella.

        "Ensi lukemalla vaikutelmaksi tuli se, että rakkautta selitetään näin ,koska järki-ihminen ei sitä ymmärrä. "

        Joskus on kuule pakko yrittää ymmärtää ihan ajattelemalla, jotta voi astua illuusioista ulos.

        En kokisi tuota rakkautena vaan todellakin depressiona. Kun toinen tulee pakkomielteisesti mieleen pitkän ajan kuluessa ja tämä vaikuttaa käytökseen niin ei se ole hyväksi. Sen lisäksi aika monesta asiasta on minulla suoranainen kaksoismuistikuva tuolta ajalta. Siitä miten koin asiat muuten sekä siitä muistikuvasta jonka liitin tuohon kohteeseen.

        Tuo "herkkä kokemus" voi estää muut kokemukset sekä laittaa koko elämän aivan kuin tietynlaiseen sumuiseen vaippaan jossa monet asiat ovat tuon henkilön hunnuttamia ilman hänen läsnäoloaan.

        Koin kokemuksen tietysti merkityksellisenä, mutta samalla se halvaannutti minut toimimaan muilla tavoin.
        Vaikka tiesin limerenssistä tuota ennen niin kielsin tuon mahdollisuuden koska koin kokemuksen sisäisesti niin merkityksellisenä itselleni, aivan kuin jonkinlaisena kohtalona.

        Kun vähitellen aloin sitten havahtua typeryyteeni (enkä tarkoita tällä sitä että minut torjuttiin koska limerenssi jatkui siitä huolimatta = nainen edelleen kiersi ajatuksissani jatkuvasti) niin aluksi tarvittiin poissaoloa toisen läheisyydestä, useampi kolaus illuusiolle ja lopulta tajuaminen että kyse on limerenssistä.

        Tämän jälkeen asiaa oli helpompi käsitellä tietoisesti ilman että jumiuduin siihen tuntemusten, muistkuvien yms. verkkoon.

        En erityisesti näe tässä myönteistä sen takia että on mahdollista että pilasin jopa mahdollisuuteni tuohon naiseenkin limerenssini takia koska arkailin hänen lähestymistään silloin kun hän oli ehkä jopa kiinnostunut ja toisaalta sitten kun olisi pitänyt tajuta ettei jutusta tule mitään niin pakkomielle esti siirtymästä elämässä eteenpäin.

        Osa tuosta ihastuksen kokemuksesta oli ehkä tärkeäkin, mutta kokonaisuutena se pahasti rajoitti elämääni sekä aiheutti tuskaa.

        Limerenssi kannattaa tunnistaa ja on sairaalloinen olotila.


      • Kokemuksen ääntä
        ex-lime kirjoitti:

        "Ensi lukemalla vaikutelmaksi tuli se, että rakkautta selitetään näin ,koska järki-ihminen ei sitä ymmärrä. "

        Joskus on kuule pakko yrittää ymmärtää ihan ajattelemalla, jotta voi astua illuusioista ulos.

        En kokisi tuota rakkautena vaan todellakin depressiona. Kun toinen tulee pakkomielteisesti mieleen pitkän ajan kuluessa ja tämä vaikuttaa käytökseen niin ei se ole hyväksi. Sen lisäksi aika monesta asiasta on minulla suoranainen kaksoismuistikuva tuolta ajalta. Siitä miten koin asiat muuten sekä siitä muistikuvasta jonka liitin tuohon kohteeseen.

        Tuo "herkkä kokemus" voi estää muut kokemukset sekä laittaa koko elämän aivan kuin tietynlaiseen sumuiseen vaippaan jossa monet asiat ovat tuon henkilön hunnuttamia ilman hänen läsnäoloaan.

        Koin kokemuksen tietysti merkityksellisenä, mutta samalla se halvaannutti minut toimimaan muilla tavoin.
        Vaikka tiesin limerenssistä tuota ennen niin kielsin tuon mahdollisuuden koska koin kokemuksen sisäisesti niin merkityksellisenä itselleni, aivan kuin jonkinlaisena kohtalona.

        Kun vähitellen aloin sitten havahtua typeryyteeni (enkä tarkoita tällä sitä että minut torjuttiin koska limerenssi jatkui siitä huolimatta = nainen edelleen kiersi ajatuksissani jatkuvasti) niin aluksi tarvittiin poissaoloa toisen läheisyydestä, useampi kolaus illuusiolle ja lopulta tajuaminen että kyse on limerenssistä.

        Tämän jälkeen asiaa oli helpompi käsitellä tietoisesti ilman että jumiuduin siihen tuntemusten, muistkuvien yms. verkkoon.

        En erityisesti näe tässä myönteistä sen takia että on mahdollista että pilasin jopa mahdollisuuteni tuohon naiseenkin limerenssini takia koska arkailin hänen lähestymistään silloin kun hän oli ehkä jopa kiinnostunut ja toisaalta sitten kun olisi pitänyt tajuta ettei jutusta tule mitään niin pakkomielle esti siirtymästä elämässä eteenpäin.

        Osa tuosta ihastuksen kokemuksesta oli ehkä tärkeäkin, mutta kokonaisuutena se pahasti rajoitti elämääni sekä aiheutti tuskaa.

        Limerenssi kannattaa tunnistaa ja on sairaalloinen olotila.

        Luin ansiokkaan vastauksen, kiitän. Se on oikea ratkaisu kirjoittajalle. Omille tuntemuksille on onnekasta löytää merkitys. Hyvä näin, onnittelen.

        Toin oman näkökulmani, johon voi yhtyä, jos omakseen kokee. Omiin, sisältä tulleisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa, vaikka ne eivät edustaisikaan yleistä mielipidettä.

        Rakkaus on elämän suurin ja merkittävin myönteinen voima - emmehän selitä sitä piloille?
        Oli ilo kohdata ajatusten merkeissä - merkityksellisiä päiviä kirjoittajalle ja kaikille muillekin.


      • ex-lime
        Kokemuksen ääntä kirjoitti:

        Luin ansiokkaan vastauksen, kiitän. Se on oikea ratkaisu kirjoittajalle. Omille tuntemuksille on onnekasta löytää merkitys. Hyvä näin, onnittelen.

        Toin oman näkökulmani, johon voi yhtyä, jos omakseen kokee. Omiin, sisältä tulleisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa, vaikka ne eivät edustaisikaan yleistä mielipidettä.

        Rakkaus on elämän suurin ja merkittävin myönteinen voima - emmehän selitä sitä piloille?
        Oli ilo kohdata ajatusten merkeissä - merkityksellisiä päiviä kirjoittajalle ja kaikille muillekin.

        "Rakkaus on elämän suurin ja merkittävin myönteinen voima - emmehän selitä sitä piloille?"

        Tuo ei ole rakkautta, siitä olen varma. Se on hulluutta joka ehkä muistuttaa rakkautta.

        "Omiin, sisältä tulleisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin kannattaa luottaa, vaikka ne eivät edustaisikaan yleistä mielipidettä. "

        Pahinta mitä limerenssissä voi tehdä on sotkeentua niihin omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin ilman objektiivisuutta.
        Samalla olet sellaisessa verkossa kiinni tai kuljet sellaisessa sokkelossa jota koko ajan itse rakennat.

        Jos olet nähnyt Inception-leffan ja sen miten yksi yksinkertainen idea voi muuttaa kaiken niin tuota juuri limerenssi on. Se on tietynlainen idea tai objekti joka on luotu jostakusta henkilöstä ja se hallitsee maailmaasi-elämääsi jatkuvasti tai ainakin häiritsee sitä monilla tavoin.


    • ei onneks ollut

      Eipä ole tullut koettua moista tunnetta. Vähän olisikin ollut hullua, jos näin ruma olis päättömästi rakastunut johonkin tyyppiin, joka inhois ja vihais ja herjais mua. Olis aika koomista, mutt onneks ei ollut, ei tullut kenestäkään pakkomiellettä.

      • --

        Rumia ne miehetkin voi olla, jotka päättömästi rakastuvat joihinkiin tyyppeihin, jotka inhoavat ja vihaavat ja herjaavat. Koomista? Ehkä, tai sittenkin traagista.

        Ei ole myöskään kiva olla tuollaisen pakkomielteen kohde. Jos ja kun on ehtinyt olemaan sitä useammalle henkilölle, joutuu miettimään mikä itsessä edistää moisen inhottavan hulluuden syttymistä ja erityisesti sitä, että se ei lopu pyydettäessä.


      • --
        -- kirjoitti:

        Rumia ne miehetkin voi olla, jotka päättömästi rakastuvat joihinkiin tyyppeihin, jotka inhoavat ja vihaavat ja herjaavat. Koomista? Ehkä, tai sittenkin traagista.

        Ei ole myöskään kiva olla tuollaisen pakkomielteen kohde. Jos ja kun on ehtinyt olemaan sitä useammalle henkilölle, joutuu miettimään mikä itsessä edistää moisen inhottavan hulluuden syttymistä ja erityisesti sitä, että se ei lopu pyydettäessä.

        Tai no eihän se pyydettäessä voikaan loppua :) Mutta se ei lopu siten kuin kypsillä ihmisillä yleensä, jos ei tule vastakaikua - vähitellen, ajan kanssa.


      • ex-lime
        -- kirjoitti:

        Tai no eihän se pyydettäessä voikaan loppua :) Mutta se ei lopu siten kuin kypsillä ihmisillä yleensä, jos ei tule vastakaikua - vähitellen, ajan kanssa.

        Voisin laskea itseni kypsäksi ihmiseksi ja varsinkin tunneasioissa varsin kykeneväksi kontrolliin, mutta kyllä tuo limerenssi veti mielen sekaisin.

        Pelkkä vastakaiun puute ei riitä vaan itsensä pitää repäistä siitä irti sekä vähitellen ohjelmoida itseään pois siitä.

        Pahinta on limerenssiä seuraava tyhjyyden, arvottomuuden sekä merkityksettömyyden tunne mielessä. Aivan kuin rakkaus olisi kuollut, mutta et tunne surua vaan välinpitämättömyyttä.
        Sen takiakin mielessään tahtoisi pitää kiinni jopa siitä limerenssistä koska tuo välinpitämättömyys tuntuu todella armottomalta kun toinen on ollut mielessä tahtomattakin niin kauan.


      • ex-lime
        -- kirjoitti:

        Rumia ne miehetkin voi olla, jotka päättömästi rakastuvat joihinkiin tyyppeihin, jotka inhoavat ja vihaavat ja herjaavat. Koomista? Ehkä, tai sittenkin traagista.

        Ei ole myöskään kiva olla tuollaisen pakkomielteen kohde. Jos ja kun on ehtinyt olemaan sitä useammalle henkilölle, joutuu miettimään mikä itsessä edistää moisen inhottavan hulluuden syttymistä ja erityisesti sitä, että se ei lopu pyydettäessä.

        "Rumia ne miehetkin voi olla, jotka päättömästi rakastuvat joihinkiin tyyppeihin, jotka inhoavat ja vihaavat ja herjaavat. Koomista? Ehkä, tai sittenkin traagista. "

        Aika karmeasti sanottu.

        "Ei ole myöskään kiva olla tuollaisen pakkomielteen kohde. Jos ja kun on ehtinyt olemaan sitä useammalle henkilölle, joutuu miettimään mikä itsessä edistää moisen inhottavan hulluuden syttymistä ja erityisesti sitä, että se ei lopu pyydettäessä. "

        Parasta on ehkä sanoa tiukasti mutta ystävällisesti ettei kiinnosta. Pelkkä toisen välttely ei ehkä auta.

        Pahinta ainakin minun kohdalla oli se etten oikeasti saanut selvää olisiko nainen voinut olla kiinnostunut vai ei, toisin sanoen vaikka olisin ollut normaalistikin ihastunut niin tilanne olisi jäänyt auki.
        Samalla kun tietoisesti ajattelin että häntä ei kiinnosta ja tai hän on varattu niin se ei paljon tuota limerenssiä helpottanut.
        Välillä vättelin tuota kohdetta aivan väkisin sekä käyttäydyin itsekin täysin välinpitämättömästi häntä kohtaan yrittäen opettaa itseäni pois noista mielen reaktioista.

        Vaikeinta kuitenkin ovat ne muistikuvat jotka jotenkin ihmeellisesti automaattisesti syntyy toisesta henkilöstä eri asioiden yhteyksissä ja kertautuu. Joten asiat jotka eivät suoranaisesti liity edes tuohon henkilöön alkavat muistuttaa tuosta kohteesta.

        Lisäksi tuona aikana on hyvin vaikea ihastua kehenkään muuhun koska limerenssin kohde voittaa aina mielessä kaikki haastajat ja ainakin itse tunsin suoranaista syyllisyyttä jos olin kiinnostunut jostakusta toisesta naisesta. Aivan kuin olisin pettänyt limerenssin kohdetta vaikka meillä ei ollut mitään suhdetta edes!


      • --
        ex-lime kirjoitti:

        "Rumia ne miehetkin voi olla, jotka päättömästi rakastuvat joihinkiin tyyppeihin, jotka inhoavat ja vihaavat ja herjaavat. Koomista? Ehkä, tai sittenkin traagista. "

        Aika karmeasti sanottu.

        "Ei ole myöskään kiva olla tuollaisen pakkomielteen kohde. Jos ja kun on ehtinyt olemaan sitä useammalle henkilölle, joutuu miettimään mikä itsessä edistää moisen inhottavan hulluuden syttymistä ja erityisesti sitä, että se ei lopu pyydettäessä. "

        Parasta on ehkä sanoa tiukasti mutta ystävällisesti ettei kiinnosta. Pelkkä toisen välttely ei ehkä auta.

        Pahinta ainakin minun kohdalla oli se etten oikeasti saanut selvää olisiko nainen voinut olla kiinnostunut vai ei, toisin sanoen vaikka olisin ollut normaalistikin ihastunut niin tilanne olisi jäänyt auki.
        Samalla kun tietoisesti ajattelin että häntä ei kiinnosta ja tai hän on varattu niin se ei paljon tuota limerenssiä helpottanut.
        Välillä vättelin tuota kohdetta aivan väkisin sekä käyttäydyin itsekin täysin välinpitämättömästi häntä kohtaan yrittäen opettaa itseäni pois noista mielen reaktioista.

        Vaikeinta kuitenkin ovat ne muistikuvat jotka jotenkin ihmeellisesti automaattisesti syntyy toisesta henkilöstä eri asioiden yhteyksissä ja kertautuu. Joten asiat jotka eivät suoranaisesti liity edes tuohon henkilöön alkavat muistuttaa tuosta kohteesta.

        Lisäksi tuona aikana on hyvin vaikea ihastua kehenkään muuhun koska limerenssin kohde voittaa aina mielessä kaikki haastajat ja ainakin itse tunsin suoranaista syyllisyyttä jos olin kiinnostunut jostakusta toisesta naisesta. Aivan kuin olisin pettänyt limerenssin kohdetta vaikka meillä ei ollut mitään suhdetta edes!

        Onhan se karmeasti sanottu, koska se on vastaus yhtä karmeaan sanomiseen. Kaikella on kontekstinsa, se täytyy niellä milloin on itse valinnut sen kontekstin (henkilö, jolle vastasin).

        Tiukkuus ja ystävällisyys on toki kokeiltu monta kertaa, mutta se poistaa ongelman vain hetkeksi. Henkilöt kuvittelevat helposti, että pölyn laskeuduttua (ja muutenkin milloin vaan siltä alkaa taas tuntua) sopii yrittää uudestaan. Siinä mielessä pysyvä etäisyys on osoittautunut ainoaksi ratkaisuksi voimakkaan kieltäytymisen jälkeen.

        "Vaikeinta kuitenkin ovat ne muistikuvat jotka jotenkin ihmeellisesti automaattisesti syntyy toisesta henkilöstä eri asioiden yhteyksissä ja kertautuu. Joten asiat jotka eivät suoranaisesti liity edes tuohon henkilöön alkavat muistuttaa tuosta kohteesta."

        Hyvin sanottu ja tämän ovat varmasti kokeneet kaikki ihastuneet.

        Tuo limerenssin kohteen pettäminen taas kuulostaa miltei hirveältä minun korvaani. ;-) Mutta se on toki ymmärrettävämpää sinun tilanteessasi, missä et edes tiedä, onko toinen kiinnostunut.


      • ex-lime
        -- kirjoitti:

        Onhan se karmeasti sanottu, koska se on vastaus yhtä karmeaan sanomiseen. Kaikella on kontekstinsa, se täytyy niellä milloin on itse valinnut sen kontekstin (henkilö, jolle vastasin).

        Tiukkuus ja ystävällisyys on toki kokeiltu monta kertaa, mutta se poistaa ongelman vain hetkeksi. Henkilöt kuvittelevat helposti, että pölyn laskeuduttua (ja muutenkin milloin vaan siltä alkaa taas tuntua) sopii yrittää uudestaan. Siinä mielessä pysyvä etäisyys on osoittautunut ainoaksi ratkaisuksi voimakkaan kieltäytymisen jälkeen.

        "Vaikeinta kuitenkin ovat ne muistikuvat jotka jotenkin ihmeellisesti automaattisesti syntyy toisesta henkilöstä eri asioiden yhteyksissä ja kertautuu. Joten asiat jotka eivät suoranaisesti liity edes tuohon henkilöön alkavat muistuttaa tuosta kohteesta."

        Hyvin sanottu ja tämän ovat varmasti kokeneet kaikki ihastuneet.

        Tuo limerenssin kohteen pettäminen taas kuulostaa miltei hirveältä minun korvaani. ;-) Mutta se on toki ymmärrettävämpää sinun tilanteessasi, missä et edes tiedä, onko toinen kiinnostunut.

        "Onhan se karmeasti sanottu, koska se on vastaus yhtä karmeaan sanomiseen. Kaikella on kontekstinsa, se täytyy niellä milloin on itse valinnut sen kontekstin (henkilö, jolle vastasin)."

        Konteksti tuskin on sama jos toinen puhuu säälivästi itsestään rumana ja sinä puhut muista ihmisistä rumana.
        Nähtävästi näet siis nuo miehet rumana? Se ei kerro mitään kaunista sinusta ehkä?

        "Henkilöt kuvittelevat helposti, että pölyn laskeuduttua (ja muutenkin milloin vaan siltä alkaa taas tuntua) sopii yrittää uudestaan. Siinä mielessä pysyvä etäisyys on osoittautunut ainoaksi ratkaisuksi voimakkaan kieltäytymisen jälkeen. "

        Itseasiassa sanoisin että etäisyys ei välttämättä auta kuin hetkellisesti myöskään.
        Parasta olisi olla "saatavilla", mutta mahdollisimman välinpitämätön ja vain asiallinen (ei ilkeä).

        "Hyvin sanottu ja tämän ovat varmasti kokeneet kaikki ihastuneet. "

        Ihastuessa sitä voi jollakin tavalla hallita sentään ja toisaalta se ei seuraa perässä joka paikkaan vaikka olet jo monta kertaa käsitellyt asian alta.

        "Tuo limerenssin kohteen pettäminen taas kuulostaa miltei hirveältä minun korvaani. ;-) Mutta se on toki ymmärrettävämpää sinun tilanteessasi, missä et edes tiedä, onko toinen kiinnostunut. "

        Itseasiassa tiesin että tämä kohteeni on varattu ja silti tunsin syyllisyyttä siitä että olin aikeissa jostakusta toisesta naisesta kiinnostua tai oikeammin lähestyä.
        Sen takia se onkin sairaalloisuutta ja kuten sanottu tuhoaa myös mahdollisuuksia muihin naisiin.
        Itse en millään tavalla stalkannut jne. tuota kohdetta, mutta kärsin tuosta kaikilla muulla tavoin.


    • Järjenkäyttö sallitt

      Voi helvetti. Ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä löytää.

      • ajattelu sallittu

        "Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksl rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi , tuhoavaksi, sairaalloiseksi, näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on aseettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle."


      • ex-lime
        ajattelu sallittu kirjoitti:

        "Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksl rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi , tuhoavaksi, sairaalloiseksi, näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on aseettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle."

        Tuossa on pikkaisen asiaa ehkä liioiteltu ja maalailtu liikaakin.

        Itse sanoisin limerenssin olevan tietynlainen "virus" joka sotkee normaali toiminnot. Se on vähän kuin huume, mutta käytännössä ei siinä ole mitään hyviä tuloksia.

        Todella ahdistavaa kun joutuu oleskelemaan toisen lähistöllä jonkun syyn takia ja toisaalta jos toisesta on erossa niin ajatukset vähän kuin jäätyvät miettimään sitä kohdetta.

        Toden totta välillä en edes tiennyt olinko ihastunut vai en kyseiseen henkilöön, mutta silti ajatukset hänestä vaivasivat mieltä.


      • ex-lime

        En löytänyt tuota sattumalta vaan etsin käsiini kun halusin käsitellä aihetta täällä.
        Olen tiennyt jo tuosta tilasta jo vuosia, mutta en tiennyt mitä se todella on ennen kuin itse huomasin langenneeni siihen.


      • larger than life ;)
        ex-lime kirjoitti:

        Tuossa on pikkaisen asiaa ehkä liioiteltu ja maalailtu liikaakin.

        Itse sanoisin limerenssin olevan tietynlainen "virus" joka sotkee normaali toiminnot. Se on vähän kuin huume, mutta käytännössä ei siinä ole mitään hyviä tuloksia.

        Todella ahdistavaa kun joutuu oleskelemaan toisen lähistöllä jonkun syyn takia ja toisaalta jos toisesta on erossa niin ajatukset vähän kuin jäätyvät miettimään sitä kohdetta.

        Toden totta välillä en edes tiennyt olinko ihastunut vai en kyseiseen henkilöön, mutta silti ajatukset hänestä vaivasivat mieltä.

        Olisko siinä jotain eskapismin henkistä, pakenemista omien ideaalien maailmaan, jota luodaan ja johon halutaan sisällyttää fantastisia (puolet omaa kuvitelmaa) henkilöitä...


      • larger than life ;)
        larger than life ;) kirjoitti:

        Olisko siinä jotain eskapismin henkistä, pakenemista omien ideaalien maailmaan, jota luodaan ja johon halutaan sisällyttää fantastisia (puolet omaa kuvitelmaa) henkilöitä...

        ... samalla toki ajatus, että se oma pala taivasta kävelee maan päällä, tuon henkilön hahmossa ja odottaa jotain suurta kohtalon hetkeä toteuttamaan itsensä ?


      • ex-lime
        larger than life ;) kirjoitti:

        Olisko siinä jotain eskapismin henkistä, pakenemista omien ideaalien maailmaan, jota luodaan ja johon halutaan sisällyttää fantastisia (puolet omaa kuvitelmaa) henkilöitä...

        Mielestäni alat tuossa mennä enemmän sellaiseen naiiviin ihastukseen jota voisi kuvailla sanalla "infatuation".

        Ainakaan omassa tapauksessani kyse ei ollut fantasiasta vaan lihaa ja verta olevasta ihmisestä jota ei voinut oikein paeta mihinkään.

        Voisi ehkä enemmän sanoa että ainakin itse sorruin eskapismiin silloin kun en tajunnut mistä tuossa oli kyse ja yritin päästä eroon tuosta tilasta.
        Sen takia puhuin "verkosta" tuossa ylempänä koska silloin alkaa fantasioida jo siitä miten hankala on päästä eroon tuosta tunteesta.

        Mutta samalla on hetkiä kun esimerkiksi näet tuon henkilön ja mietit että mitä ihmeellistä tämä mies eli minä näenkään hänessä? mutta silti ajatukseni ovat obsessoituneet häneen...

        Toki jos tarkoitat että se tuottaa epätodellisia tuntemuksia niin kyllä, mutta ainakin itsellä pahinta oli se että tiesin tuosta henkilöstä jotakin ja hänen olemassaolonsa nimenomaan ei ollut fantasiaa.

        Kaikkein vaikeinta oli luopua ei niinkään siitä etten minä merkinnyt hänelle erityisesti mitään vaan siitä että hänkään ei merkinnyt minulle paljon mitään.

        Toisaalta monet asiat joita elämässä kohtaamme niin teemme niistä elämää suurempia ja aika monet asiat ovat tietynlaista ideaalia maailmaa.

        En kuvailisi tuota tuntemusta enkä tuosta naista "palaksi taivasta" vaan toisinaan helvetilliseksi sekä useimmiten "mitä ihmettä tämä oikein on?" tunteeksi.


      • mielipide_
        ex-lime kirjoitti:

        Mielestäni alat tuossa mennä enemmän sellaiseen naiiviin ihastukseen jota voisi kuvailla sanalla "infatuation".

        Ainakaan omassa tapauksessani kyse ei ollut fantasiasta vaan lihaa ja verta olevasta ihmisestä jota ei voinut oikein paeta mihinkään.

        Voisi ehkä enemmän sanoa että ainakin itse sorruin eskapismiin silloin kun en tajunnut mistä tuossa oli kyse ja yritin päästä eroon tuosta tilasta.
        Sen takia puhuin "verkosta" tuossa ylempänä koska silloin alkaa fantasioida jo siitä miten hankala on päästä eroon tuosta tunteesta.

        Mutta samalla on hetkiä kun esimerkiksi näet tuon henkilön ja mietit että mitä ihmeellistä tämä mies eli minä näenkään hänessä? mutta silti ajatukseni ovat obsessoituneet häneen...

        Toki jos tarkoitat että se tuottaa epätodellisia tuntemuksia niin kyllä, mutta ainakin itsellä pahinta oli se että tiesin tuosta henkilöstä jotakin ja hänen olemassaolonsa nimenomaan ei ollut fantasiaa.

        Kaikkein vaikeinta oli luopua ei niinkään siitä etten minä merkinnyt hänelle erityisesti mitään vaan siitä että hänkään ei merkinnyt minulle paljon mitään.

        Toisaalta monet asiat joita elämässä kohtaamme niin teemme niistä elämää suurempia ja aika monet asiat ovat tietynlaista ideaalia maailmaa.

        En kuvailisi tuota tuntemusta enkä tuosta naista "palaksi taivasta" vaan toisinaan helvetilliseksi sekä useimmiten "mitä ihmettä tämä oikein on?" tunteeksi.

        kuulosta ihan normaalilta ihastumiselta.


      • Tietoa tuli lisää
        ex-lime kirjoitti:

        En löytänyt tuota sattumalta vaan etsin käsiini kun halusin käsitellä aihetta täällä.
        Olen tiennyt jo tuosta tilasta jo vuosia, mutta en tiennyt mitä se todella on ennen kuin itse huomasin langenneeni siihen.

        Paljon sanoja, jotka jättivät surullisen jäljen. Pääasia lienee, että kirjoittaminen selvitti tilanteen ja sille tuli nimi. Hyvä näin. Tietämystäni kirjoitus lisäsi.

        Rakkaus on niin merkityksellinen kokemus, että kohdatessaan sen, sitä ei hetkeäkään epäile, mitä se on. Seikkaperäiset selitykset ovat turhia vaikka "he eivät toisiaa saisi". Parempaa onnea uusiin valintoihin.


      • ex-lime
        mielipide_ kirjoitti:

        kuulosta ihan normaalilta ihastumiselta.

        Voi kun tuo olisikin ollut totta.
        Ehkä jossakin välissä se olikin ihan normaali ihastus, mutta ei se sitä ollut.

        Limerenssissä ihastutaan siihen mielen objektiin ja ajatukset kiertävät tuossa. Vaikka oikea henkilö ja kohde jakavat ominaisuuksia ne eivät ole sama asia.

        Pakkomielle ei ole ihastuminen.

        Itse olin takertua verkkoon yhä enemmän kun aloin selvittämään että "miksi ihastuin tähän naiseen?". Sitten kun tajusin että kyseessä on limerenssi niin olo helpottui kun vähitellen ymmärtää että se objekti ja se oikea henkilö eivät ole samoja asioita.

        Jos olisin ollut normaalisti ihastunut niin ehkä olisin kyennyt toimimaan paremmin hänen kanssaan. Tiedä vaikka hän olisi lopulta ollut kiinnostunut minusta enemmänkin.

        Törmäsin häneen eräässä kahvilassa kerran tai oikeastaan näin häntä. Oli pakko poistua koska kahvikuppini ei meinannut pysyä kädessä.

        Se ei ollut hyvä tuntemus vaan depressiota lähes koko ajan.

        Miehelle joka on tottunut itsekontrolliin ja joka useimmiten kiinnostuu naisista kuin ihastuu päätäpahkaa niin tämä oli jotain täysin käsittämätöntä.


      • ex-lime
        Tietoa tuli lisää kirjoitti:

        Paljon sanoja, jotka jättivät surullisen jäljen. Pääasia lienee, että kirjoittaminen selvitti tilanteen ja sille tuli nimi. Hyvä näin. Tietämystäni kirjoitus lisäsi.

        Rakkaus on niin merkityksellinen kokemus, että kohdatessaan sen, sitä ei hetkeäkään epäile, mitä se on. Seikkaperäiset selitykset ovat turhia vaikka "he eivät toisiaa saisi". Parempaa onnea uusiin valintoihin.

        Yritin lisätä toisten tietoisuutta aiheesta.
        Ymmärsin yskän kyllä asiasta jo tuolloin pitkän aikaa sitten ja käsittelin asiaa.

        "Rakkaus on niin merkityksellinen kokemus, että kohdatessaan sen, sitä ei hetkeäkään epäile, mitä se on. Seikkaperäiset selitykset ovat turhia vaikka "he eivät toisiaa saisi".

        En usko että se oli rakkautta. Ja rakkauteen kuuluu vastarakkaus jossa molemmat osapuolet vahvistavat toistensa tuntemuksia.
        Siihen ei kuulu se että toisen yksi ele saa tahtomatta pienen toivon heräämään kiinnostuksesta tai toisen eleen syöksemään itsensä epätoivoon.

        Tässä tapauksessa naista oli hyvin vaikea juosta karkuun ja selkeästi en kyennyt siihen ennen kuin olin selvittänyt asian itselleni lopullisesti.
        Silti olo on tyhjä koska limerenssi täytti tuon tyhjän tilan ja rakkautta elämässäni en ole koskaan kokenut.

        "Parempaa onnea uusiin valintoihin. "

        Kiitos sanoistasi, mutta en tainnut valita tuota tunnetta enkä häntä.


      • larger than life
        ex-lime kirjoitti:

        Mielestäni alat tuossa mennä enemmän sellaiseen naiiviin ihastukseen jota voisi kuvailla sanalla "infatuation".

        Ainakaan omassa tapauksessani kyse ei ollut fantasiasta vaan lihaa ja verta olevasta ihmisestä jota ei voinut oikein paeta mihinkään.

        Voisi ehkä enemmän sanoa että ainakin itse sorruin eskapismiin silloin kun en tajunnut mistä tuossa oli kyse ja yritin päästä eroon tuosta tilasta.
        Sen takia puhuin "verkosta" tuossa ylempänä koska silloin alkaa fantasioida jo siitä miten hankala on päästä eroon tuosta tunteesta.

        Mutta samalla on hetkiä kun esimerkiksi näet tuon henkilön ja mietit että mitä ihmeellistä tämä mies eli minä näenkään hänessä? mutta silti ajatukseni ovat obsessoituneet häneen...

        Toki jos tarkoitat että se tuottaa epätodellisia tuntemuksia niin kyllä, mutta ainakin itsellä pahinta oli se että tiesin tuosta henkilöstä jotakin ja hänen olemassaolonsa nimenomaan ei ollut fantasiaa.

        Kaikkein vaikeinta oli luopua ei niinkään siitä etten minä merkinnyt hänelle erityisesti mitään vaan siitä että hänkään ei merkinnyt minulle paljon mitään.

        Toisaalta monet asiat joita elämässä kohtaamme niin teemme niistä elämää suurempia ja aika monet asiat ovat tietynlaista ideaalia maailmaa.

        En kuvailisi tuota tuntemusta enkä tuosta naista "palaksi taivasta" vaan toisinaan helvetilliseksi sekä useimmiten "mitä ihmettä tämä oikein on?" tunteeksi.

        En tarkoittanutkaan, että hänen olemassaolonsa olisi fantasiaa.

        Hän on tietysti totta ja hänen ominaisuutensa mitkä-ikinä, jotka ovat tuon hullaantumisen alun perin aiheuttaneet, ovat aina läsnä ja vahvistamassa tunteitasi, antamassa yhä uudelleen niille merkitystä. Mutta olisin voinut kuvitella, että loppu on silti fantasiaa, täydennät hänestä ottamaasi kuvaa omilla ideaaleillasi.


      • larger than life
        ex-lime kirjoitti:

        Yritin lisätä toisten tietoisuutta aiheesta.
        Ymmärsin yskän kyllä asiasta jo tuolloin pitkän aikaa sitten ja käsittelin asiaa.

        "Rakkaus on niin merkityksellinen kokemus, että kohdatessaan sen, sitä ei hetkeäkään epäile, mitä se on. Seikkaperäiset selitykset ovat turhia vaikka "he eivät toisiaa saisi".

        En usko että se oli rakkautta. Ja rakkauteen kuuluu vastarakkaus jossa molemmat osapuolet vahvistavat toistensa tuntemuksia.
        Siihen ei kuulu se että toisen yksi ele saa tahtomatta pienen toivon heräämään kiinnostuksesta tai toisen eleen syöksemään itsensä epätoivoon.

        Tässä tapauksessa naista oli hyvin vaikea juosta karkuun ja selkeästi en kyennyt siihen ennen kuin olin selvittänyt asian itselleni lopullisesti.
        Silti olo on tyhjä koska limerenssi täytti tuon tyhjän tilan ja rakkautta elämässäni en ole koskaan kokenut.

        "Parempaa onnea uusiin valintoihin. "

        Kiitos sanoistasi, mutta en tainnut valita tuota tunnetta enkä häntä.

        Pidätkö mahdollisena, että henkilö joka on taipuvainen limerenssiin, ei ole välttämättä kykenevä (tai kypsä) oikeaan rakkauteen?


      • ex-lime
        larger than life kirjoitti:

        Pidätkö mahdollisena, että henkilö joka on taipuvainen limerenssiin, ei ole välttämättä kykenevä (tai kypsä) oikeaan rakkauteen?

        Tarkoitatko tuossa tapauksessa vai yleensä?

        koska tuossa on loukkauksen makua jos tarkoitat että henkilö kuten minä en kykene kypsään oikeaan rakkauteen ja olen taipuvainen limerenssiin.

        En usko että on olemassa ihmistä joka on "taipuvainen" limerenssiin koska olen itse kaikkea muuta kuin joku haaveilija-tyyppi. Minulle oli hyvin vaikea alunperin myöntää että kyseessä oli ihastus ja kun huomasin ihastuneeni niin asetin sen sopivasti aikuismaisen kypsällä tavalla tiettyyn asiaankuuluvaan lokeroonsa. Kunnes tapahtui jotain jota en ollut odottanut eli nuo pakkomielteet. En ole kohdannut koskaan ennen moista ilmiötä.

        Yritän selittää tässä että tuota limerenssia ei pidä selittää rakkaudella joten en usko että se mitenkään estää henkilöä oikeaan ja kypsään rakkauteen paitsi ehkä tuon limerenssin aikana ja limerenssiobjektiin liittyvän henkilön kohdalla koska hän ei todennäköisesti näe tuota henkilöä koskaan sellaisena kuin hän oikeasti on.


      • ex-lime
        larger than life kirjoitti:

        En tarkoittanutkaan, että hänen olemassaolonsa olisi fantasiaa.

        Hän on tietysti totta ja hänen ominaisuutensa mitkä-ikinä, jotka ovat tuon hullaantumisen alun perin aiheuttaneet, ovat aina läsnä ja vahvistamassa tunteitasi, antamassa yhä uudelleen niille merkitystä. Mutta olisin voinut kuvitella, että loppu on silti fantasiaa, täydennät hänestä ottamaasi kuvaa omilla ideaaleillasi.

        "jotka ovat tuon hullaantumisen alun perin aiheuttaneet,"

        Tässä olet väärässä.
        Tuo limerenssi ei todellakaan johdu siitä että kyseessä olisi joku henkilö joka oikeasti aiheuttaisi rakkauden kaltaisen tilan. Tätä olen yrittänyt koko ajan selittää.

        "Mutta olisin voinut kuvitella, että loppu on silti fantasiaa, täydennät hänestä ottamaasi kuvaa omilla ideaaleillasi. "

        Tässäkin olet väärässä.
        En todellakaan nähnyt kyseistä henkilöä millään tavalla täydellisenä vaan koko homman idea on se että se limerenssi objekti hallitsee ajatteluasi. Ehkä se limerenssiobjekti tuntuu täydelliseltä, mutta ei se sitä ajatuksen tasolla ole.

        En todellakaan ymmärrä miksi muka näin tämän henkilön tai siis tuon objektin niin tärkeänä itselleni.

        Naiivissa ihastuksessa jossa puhuin aiemmin ja ihastuksissa yleensä voidaan fantasioida toisesta "täydellisenä" josta osa voi olla tottakin, mutta limerenssissä tuosta toisesta syntyy pakkomielle jota ei voi selittää pelkästään sen kaltaisella fantasialla että "tuo henkilö on täydellinen minulle ja tulisimme elämään täydellistä elämää".

        Joku ja tässä tapauksesa objekti voi vallata mieltäsi vaikket näkisikään häntä täydellisenä tai jonaine "saavuttamattona unelmana".


      • larger than life
        ex-lime kirjoitti:

        Tarkoitatko tuossa tapauksessa vai yleensä?

        koska tuossa on loukkauksen makua jos tarkoitat että henkilö kuten minä en kykene kypsään oikeaan rakkauteen ja olen taipuvainen limerenssiin.

        En usko että on olemassa ihmistä joka on "taipuvainen" limerenssiin koska olen itse kaikkea muuta kuin joku haaveilija-tyyppi. Minulle oli hyvin vaikea alunperin myöntää että kyseessä oli ihastus ja kun huomasin ihastuneeni niin asetin sen sopivasti aikuismaisen kypsällä tavalla tiettyyn asiaankuuluvaan lokeroonsa. Kunnes tapahtui jotain jota en ollut odottanut eli nuo pakkomielteet. En ole kohdannut koskaan ennen moista ilmiötä.

        Yritän selittää tässä että tuota limerenssia ei pidä selittää rakkaudella joten en usko että se mitenkään estää henkilöä oikeaan ja kypsään rakkauteen paitsi ehkä tuon limerenssin aikana ja limerenssiobjektiin liittyvän henkilön kohdalla koska hän ei todennäköisesti näe tuota henkilöä koskaan sellaisena kuin hän oikeasti on.

        Kiitos vastauksistasi. En tarkoita mitään henkilökohtaisesti vaan yleensä, koska osaat kuvailla omaa kokemustasi hyvin.

        Ajattelen itsekin, että tuo on "vain" yksi kokemus elämässä: ei määrittele ihmisen myöhempiä ihmissuhteita tai kykenevyyttä niihin.

        "En todellakaan ymmärrä miksi muka näin tämän henkilön tai siis tuon objektin niin tärkeänä itselleni."

        Olisiko tämä silti avainkysymys, joka sinun tulisi yrittää itsellesi rehellisenä ratkaista. Kaikilta kanteilta, mutta tärkeimpänä ehkä sinun omat ominaisuutesi, tarpeesi, ne ajatukset jotka ovat voineet vähitellen pakkomielteiseen käyttäytymiseen/ajattelemiseen johtaa.


      • larger than life
        ex-lime kirjoitti:

        Tarkoitatko tuossa tapauksessa vai yleensä?

        koska tuossa on loukkauksen makua jos tarkoitat että henkilö kuten minä en kykene kypsään oikeaan rakkauteen ja olen taipuvainen limerenssiin.

        En usko että on olemassa ihmistä joka on "taipuvainen" limerenssiin koska olen itse kaikkea muuta kuin joku haaveilija-tyyppi. Minulle oli hyvin vaikea alunperin myöntää että kyseessä oli ihastus ja kun huomasin ihastuneeni niin asetin sen sopivasti aikuismaisen kypsällä tavalla tiettyyn asiaankuuluvaan lokeroonsa. Kunnes tapahtui jotain jota en ollut odottanut eli nuo pakkomielteet. En ole kohdannut koskaan ennen moista ilmiötä.

        Yritän selittää tässä että tuota limerenssia ei pidä selittää rakkaudella joten en usko että se mitenkään estää henkilöä oikeaan ja kypsään rakkauteen paitsi ehkä tuon limerenssin aikana ja limerenssiobjektiin liittyvän henkilön kohdalla koska hän ei todennäköisesti näe tuota henkilöä koskaan sellaisena kuin hän oikeasti on.

        Ja mitä sinä toivoit saavasi häneltä/hänestä pohjimmiltasi?


      • ex-limelle
        ex-lime kirjoitti:

        Tarkoitatko tuossa tapauksessa vai yleensä?

        koska tuossa on loukkauksen makua jos tarkoitat että henkilö kuten minä en kykene kypsään oikeaan rakkauteen ja olen taipuvainen limerenssiin.

        En usko että on olemassa ihmistä joka on "taipuvainen" limerenssiin koska olen itse kaikkea muuta kuin joku haaveilija-tyyppi. Minulle oli hyvin vaikea alunperin myöntää että kyseessä oli ihastus ja kun huomasin ihastuneeni niin asetin sen sopivasti aikuismaisen kypsällä tavalla tiettyyn asiaankuuluvaan lokeroonsa. Kunnes tapahtui jotain jota en ollut odottanut eli nuo pakkomielteet. En ole kohdannut koskaan ennen moista ilmiötä.

        Yritän selittää tässä että tuota limerenssia ei pidä selittää rakkaudella joten en usko että se mitenkään estää henkilöä oikeaan ja kypsään rakkauteen paitsi ehkä tuon limerenssin aikana ja limerenssiobjektiin liittyvän henkilön kohdalla koska hän ei todennäköisesti näe tuota henkilöä koskaan sellaisena kuin hän oikeasti on.

        Itselleni kuvailemasi limerenssi-asia oli uusi ja hyvin, hyvin taitavasti olet kokemustasi osannut kuvailla, kuten Larger than life-nikkikin totesi.

        Kuitenkaan en voi olla puuttumatta siihen seikkaan, että tuolla hyvin alussa kirjoituksessasi kerrot, kuinka jopa kenties pilasit mahdollisuutesi naiseen limerenssisi vuoksi. Sinulla oli siis toiveita naisen suhteen, mutta ristiriitainen käytöksesi ei ilmeisesti vakuuttanut naista, niinkö?
        Sitten täällä alempana kerrot " En todellakaan ymmärrä miksi muka näin tämän henkilön tai siis tuon objektin niin tärkeänä itselleni."
        Hmmm, itse näen tässä hieman selityksen makua ja että ristiriitaisuus asioiden välillä jatkuu.

        Mutta niin tai näin, haluaisin kysyä sinulta, kumpa seikka on itsellesi nyt merkittävämpi. Se, että välillenne ei syntynyt limerensistäsi huolimatta mahdollista suhdetta vai se, että ymmärsit limerensin "vääristäneen" kuvaasi naisesta.


      • ex-lime
        ex-limelle kirjoitti:

        Itselleni kuvailemasi limerenssi-asia oli uusi ja hyvin, hyvin taitavasti olet kokemustasi osannut kuvailla, kuten Larger than life-nikkikin totesi.

        Kuitenkaan en voi olla puuttumatta siihen seikkaan, että tuolla hyvin alussa kirjoituksessasi kerrot, kuinka jopa kenties pilasit mahdollisuutesi naiseen limerenssisi vuoksi. Sinulla oli siis toiveita naisen suhteen, mutta ristiriitainen käytöksesi ei ilmeisesti vakuuttanut naista, niinkö?
        Sitten täällä alempana kerrot " En todellakaan ymmärrä miksi muka näin tämän henkilön tai siis tuon objektin niin tärkeänä itselleni."
        Hmmm, itse näen tässä hieman selityksen makua ja että ristiriitaisuus asioiden välillä jatkuu.

        Mutta niin tai näin, haluaisin kysyä sinulta, kumpa seikka on itsellesi nyt merkittävämpi. Se, että välillenne ei syntynyt limerensistäsi huolimatta mahdollista suhdetta vai se, että ymmärsit limerensin "vääristäneen" kuvaasi naisesta.

        Mielenkiintoisia kysymyksiä ja en ole ehkä päässyt niin pitkälle mietinnöissäni.
        Pitää vähän pohtia miten muotoilen asiaa ja kirjoitella tänne myöhemmin jos keksin vastaukset.

        Kaikki ei ole vielä kirkkaana mielessäni ja voisi sanoa että tuo ajanjakso on minulla vielä tietyllä tavalla "utuinen" tietyiltä osin.


      • ex-lime
        larger than life kirjoitti:

        Kiitos vastauksistasi. En tarkoita mitään henkilökohtaisesti vaan yleensä, koska osaat kuvailla omaa kokemustasi hyvin.

        Ajattelen itsekin, että tuo on "vain" yksi kokemus elämässä: ei määrittele ihmisen myöhempiä ihmissuhteita tai kykenevyyttä niihin.

        "En todellakaan ymmärrä miksi muka näin tämän henkilön tai siis tuon objektin niin tärkeänä itselleni."

        Olisiko tämä silti avainkysymys, joka sinun tulisi yrittää itsellesi rehellisenä ratkaista. Kaikilta kanteilta, mutta tärkeimpänä ehkä sinun omat ominaisuutesi, tarpeesi, ne ajatukset jotka ovat voineet vähitellen pakkomielteiseen käyttäytymiseen/ajattelemiseen johtaa.

        "Kiitos vastauksistasi. En tarkoita mitään henkilökohtaisesti vaan yleensä, koska osaat kuvailla omaa kokemustasi hyvin."

        Ymmärrän ettet tarkoita mitään henkilökohtaista.
        Aihe on vain vielä arka minulle eikä se haava ole vielä täysin parantunut vaikka olen yrittänyt ommella sen kiinni. Sen tökkiminen on hieman epämukavaa joten voi olla että otan asian henkilökohtaisesti koska samalla yritän etäännyttää itseäni etten vajoaisi limerenssiin uudelleen.

        "Ajattelen itsekin, että tuo on "vain" yksi kokemus elämässä: ei määrittele ihmisen myöhempiä ihmissuhteita tai kykenevyyttä niihin. "

        Kyllä, kokemus ja itse pidän tätä tietynlaisena ajanjaksona ja episodina elämässämi. Tosin vielä en kykene näkemään asiaa selkeänä kokonaisuutena ja löytämään vastauksia.

        "Olisiko tämä silti avainkysymys, joka sinun tulisi yrittää itsellesi rehellisenä ratkaista. Kaikilta kanteilta, mutta tärkeimpänä ehkä sinun omat ominaisuutesi, tarpeesi, ne ajatukset jotka ovat voineet vähitellen pakkomielteiseen käyttäytymiseen/ajattelemiseen johtaa. "

        Varmaan yhdistelmä että kyseinen henkilö täytti tietyt ihannekumppanini kriteerit ilman fantasiointiakin, hänen suhteellinen lähellä olonsa ilman että tunsin häntä kunnolla (tietynlainen puolituttavuus joten vaikka vaihdoin hänen kanssaaan joskus joitakin sanoja niin keskustelujen käyminen ei ollut helppoa ilman tekosyytä), oma ehkä hieman epävakaa elämäntilanteeni, aikaisemmin "rakkaudeton" elämäni (olen ollut ihastunut mutten rakastunut) sitä kautta halu voimakkaaseen tunnekokemukseen, mahdollisesti myös halu löytää parisuhde jne.

        Huomattavaa kuitenkin on että limerenssi ei lopulta helpottanut noihin asioihin pyrkimystä vaan kuten totesin suurimmaksi osaksi esti sen. Kyseessä ei ollut siis "ihana uni josta ei halua herätä" vaan vähän kuin painajainen josta on vaikea herätä.
        Kyseinen henkilö tai oikeammin tuo mieleni objekti oli vähitellen kietonut minulle itse tekemääni vankilaan jonka avainta kuvittelin tämän henkilön pitävän käsissään vaikka tämä nainen eli vain omaa elämäänsä.

        Ehkä sitä voisi verrata jonkinlaiseen peliriippuvuuteen. "Haluaa" pelata sitä peliä tämän objektin kanssa vaikka oikeasti kärsii siitä ja jää sen vangiksi.


      • Sisäänkirjautuja
        ex-lime kirjoitti:

        Yritin lisätä toisten tietoisuutta aiheesta.
        Ymmärsin yskän kyllä asiasta jo tuolloin pitkän aikaa sitten ja käsittelin asiaa.

        "Rakkaus on niin merkityksellinen kokemus, että kohdatessaan sen, sitä ei hetkeäkään epäile, mitä se on. Seikkaperäiset selitykset ovat turhia vaikka "he eivät toisiaa saisi".

        En usko että se oli rakkautta. Ja rakkauteen kuuluu vastarakkaus jossa molemmat osapuolet vahvistavat toistensa tuntemuksia.
        Siihen ei kuulu se että toisen yksi ele saa tahtomatta pienen toivon heräämään kiinnostuksesta tai toisen eleen syöksemään itsensä epätoivoon.

        Tässä tapauksessa naista oli hyvin vaikea juosta karkuun ja selkeästi en kyennyt siihen ennen kuin olin selvittänyt asian itselleni lopullisesti.
        Silti olo on tyhjä koska limerenssi täytti tuon tyhjän tilan ja rakkautta elämässäni en ole koskaan kokenut.

        "Parempaa onnea uusiin valintoihin. "

        Kiitos sanoistasi, mutta en tainnut valita tuota tunnetta enkä häntä.

        Miten niin rakkauteen kuuluu vastarakkaus? Rakkaus ja vastarakkaus ovat kaksi eri asiaa. Tosirakkaus kestää, vaikka ei vastakaikua saisikaan.


      • : ///
        ajattelu sallittu kirjoitti:

        "Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksl rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi , tuhoavaksi, sairaalloiseksi, näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on aseettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle."

        "Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksl rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi , tuhoavaksi, sairaalloiseksi, näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on aseettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle."

        Eli millaiset ihmiset mahtavat päätyä tällaisten fantasioiden kohteeksi, siis limerenssiobjekteiksi?


      • K a l l e
        : /// kirjoitti:

        "Psykologit ja sosiologit ovat limerenssin kaltaista tunnetta käsitellessään nimittäneet sitä kypsymättömäksl rakkaudeksi, vastuuntunnottomaksi, alentavaksi , tuhoavaksi, sairaalloiseksi, näennäiseksi, itsekkääksi. Sitä on pidetty emotionaalisena manipulaationa, tuhoavana himona, sairaalloisena riippuvuutena. Nämä käsitteet on aseettu vastakohdaksi kypsälle, aidolle, tulokselliselle, todelliselle rakkaudelle."

        Eli millaiset ihmiset mahtavat päätyä tällaisten fantasioiden kohteeksi, siis limerenssiobjekteiksi?

        En oikein osaa sanoa tuosta että millaiset ihmiset objecteiksi joutuu.

        Tuli lähinnä tässä mieleen että se miten se ulospäin kontakteissa tuon vastapuolen kanssa tulee esiin, on varmasti paljolti tämän tunnekuohun vallassa olevan henkilön luonteesta kiinni.
        Omalla kohdalla kaikki yhteydenotot oli jotenkin helliä ja kannustavia, kahta lukuunottamatta jotka tapahtui kun hän oli 'särkenyt' sydämmeni jolloin kirjoitin suoraan ne tunteet jotka sillähetkellä oli päällimäisenä vähän ruomomuotoisena, ja myöhemmin kun pyysin että voitasiin käydä kahdenkesken tämä asia läpi että saisi päätöksen, kun hän kieltäytyi vastasin jotain tyyliin että 'et sitten voi senvertaa minua auttaa saamaan asiaa päätökseen.'
        Molemmat tuntui jälkeenpäin itselle kauheilta, ajattelin että miten olen voinut hänelle pahasti kirjoittaa. Vaikka ihan normaalia asiallista tekstiä se kait kuitenkin oli.
        Loppujenlopuksi se nimittäin on juuri tämä kohde joka on ainoa joka voi tämän myös saada loppumaan, kun saa olla kanssakäymisissä ja huomaa ettei vastakaikua tule, tietty voi olla jollain toisella henkilöllä toisin.
        Se voi olla vaikeata olla tekemissä ihmisen kanssa joka osoittaa sen ihailun selkeästi, kun ei itse tunne mitään häntä kohtaan.

        Jotenkin ajattelen että se on tälle ylikierroksilla käyvälle henkilölle itselleen enemmän tuota mitä nuo psykologit ja sosiologit ovat siitä mieltä.

        Näin tätä olen jälkeenpäin tuumaillut.


      • .....
        ex-lime kirjoitti:

        Voi kun tuo olisikin ollut totta.
        Ehkä jossakin välissä se olikin ihan normaali ihastus, mutta ei se sitä ollut.

        Limerenssissä ihastutaan siihen mielen objektiin ja ajatukset kiertävät tuossa. Vaikka oikea henkilö ja kohde jakavat ominaisuuksia ne eivät ole sama asia.

        Pakkomielle ei ole ihastuminen.

        Itse olin takertua verkkoon yhä enemmän kun aloin selvittämään että "miksi ihastuin tähän naiseen?". Sitten kun tajusin että kyseessä on limerenssi niin olo helpottui kun vähitellen ymmärtää että se objekti ja se oikea henkilö eivät ole samoja asioita.

        Jos olisin ollut normaalisti ihastunut niin ehkä olisin kyennyt toimimaan paremmin hänen kanssaan. Tiedä vaikka hän olisi lopulta ollut kiinnostunut minusta enemmänkin.

        Törmäsin häneen eräässä kahvilassa kerran tai oikeastaan näin häntä. Oli pakko poistua koska kahvikuppini ei meinannut pysyä kädessä.

        Se ei ollut hyvä tuntemus vaan depressiota lähes koko ajan.

        Miehelle joka on tottunut itsekontrolliin ja joka useimmiten kiinnostuu naisista kuin ihastuu päätäpahkaa niin tämä oli jotain täysin käsittämätöntä.

        mutta ihastuminen on pakkomielle.


      • Seed
        Sisäänkirjautuja kirjoitti:

        Miten niin rakkauteen kuuluu vastarakkaus? Rakkaus ja vastarakkaus ovat kaksi eri asiaa. Tosirakkaus kestää, vaikka ei vastakaikua saisikaan.

        Niin, eikä siitä voi koskaan olla edes varma, saako todella vastarakkautta vai luuleeko vain.


    • ex-lime

      Olen miettinyt aihetta ja yrittänyt pari kertaa aloittaa viestin kirjoittamisen aiheesta, mutta huomannut että edelleen olen pikkaisen kiinni aiheessa liian tunteellisella tasolla.

      Tai oikeammin limerenssi vaivaa edelleen siinä mielessä että ajatuksia on vaikea pitää koossa.

      Syy miksi limerenssistä voi tulla näin "vakava" johtunee ainakin minun osalla siitä että etsin jonkinlaista merkitystä elämääni ja ehkä voimakas tunnekokemus sekä alun viaton ihastus muuntuivat jonkinlaiseksi suuremman merkityksen etsinnäksi jolle on vaikea löytää loppua.

      Tuo objekti on kietoutunut monella tapaa kiinni elämääni ja se näyttää yhä uudelleen nousevan pintaan tosin vähemmällä tunnereaktioilla kuin aiemmin.

      Tosi kivaa elämää tällainen kun on jumissa jossain hemmetin mielen objektissa (tavoittamattomassa naisessa) ja naisia kuitenkin saattaisi muuten pyöriä ympärillä kun osaisi ja jaksaisi vain iskeä.

      Jonkun pitäisi herättää minut.

      • 34

        Terve miia lesbo.


      • planet earth

        Voisko se herätys olla niinkin vaikean tai sattumallisen asian kautta, kuin hieman paremman merkityksen löytäminen elämällesi? Tietysti tuollaisesta unelmoinnista voi joku nauttia aikansa, mutta kuvasit tai joku muu kuvasi, että se on pikemminkin kärsimystä.


      • ex-lime
        planet earth kirjoitti:

        Voisko se herätys olla niinkin vaikean tai sattumallisen asian kautta, kuin hieman paremman merkityksen löytäminen elämällesi? Tietysti tuollaisesta unelmoinnista voi joku nauttia aikansa, mutta kuvasit tai joku muu kuvasi, että se on pikemminkin kärsimystä.

        Tiesin että tämänkaltainen kommentti tulisi jossakin vaiheessa, jossa on tietynlaista syytöstäkin mukana ja myös täyttä ymmärrystä mistä on kyse.

        Kuvitteletko että se on omasta aktiivisuudesta kiinni ja että itse aktiivisesti haluan tätä?

        Sinun kommenttisi on samaa luokkaa kuin sanoisit masentuneelle että "ole posiitivisempi" tai nälänhädässä kärsivälle että "unohda että on nälkä" tai syömishäiriöiselle että söisi jotain ettei kuihdu pois.

        Tämä "unelmointi" ei ole minun aktiivista ja tietoista toimintaa. Se ei ole minun valintani jos tuo objekti tulee ajatuksiini tahtomattani ja tuntee toisen läsnäolon.

        Totta kai minun tulisi löytää joku muu tai parempi merkitys elämääni, mutta se ei ole niin yksinkertaista että se tapahtuu sormia napsauttamall. Tästä objektista tulee niin tärkeä sinulle että muu elämä tuntuu kulkevan sen kautta ja vaikuttavan kaikkeen mitä tekee.

        Toki olen tuossa asiassa jo pitkällä, mutta huomasin kun aloin miettimään asiaa jotta voisin kirjoittaa aiheesta tähän ketjuun että se edelleen vaivaa.

        Yritän myös selittää sitä että objekti ja henkilö eivät ole samoja asioita. Tällainen on melkein sama asia kuin rakastuisi johonkin rocktähteen hänen musiikkinsa kautta ja koska olet kuunnellut musiikkia niin paljon niin joka paikassa jossa olet saatat kuulla tuota musiikki ilman että erityisesti yrität muistella tuota musiikkia ja samalla kun kuulet muistat musiikin muistat rocktähden.
        Se on kuin laulu jota ei saa pois päästä ja jonka sanoja et ihan täysin tiedä, mutta yrität arvailla.

        En suhtaudu tuohon henkilöön pakkomielteisesti, mutta huomaan että sekin olisi mahdollista.

        Et nähtävästi ymmärrä lainkaan jos ajattelet että tämä on jotain unelmointia josta nauttiin aikansa ja sitten voi vain napsauttaa ajatuksen sekä unohtaa unelmoinnin.

        Se on pakkomielle joka häiritsee elämääsi ja tunkeutuu mieleesi jolloin joudut jatkuvasti nimenomaan itse estämään sitä. Eikä se ole hauskaa.


      • ex-lime kirjoitti:

        Tiesin että tämänkaltainen kommentti tulisi jossakin vaiheessa, jossa on tietynlaista syytöstäkin mukana ja myös täyttä ymmärrystä mistä on kyse.

        Kuvitteletko että se on omasta aktiivisuudesta kiinni ja että itse aktiivisesti haluan tätä?

        Sinun kommenttisi on samaa luokkaa kuin sanoisit masentuneelle että "ole posiitivisempi" tai nälänhädässä kärsivälle että "unohda että on nälkä" tai syömishäiriöiselle että söisi jotain ettei kuihdu pois.

        Tämä "unelmointi" ei ole minun aktiivista ja tietoista toimintaa. Se ei ole minun valintani jos tuo objekti tulee ajatuksiini tahtomattani ja tuntee toisen läsnäolon.

        Totta kai minun tulisi löytää joku muu tai parempi merkitys elämääni, mutta se ei ole niin yksinkertaista että se tapahtuu sormia napsauttamall. Tästä objektista tulee niin tärkeä sinulle että muu elämä tuntuu kulkevan sen kautta ja vaikuttavan kaikkeen mitä tekee.

        Toki olen tuossa asiassa jo pitkällä, mutta huomasin kun aloin miettimään asiaa jotta voisin kirjoittaa aiheesta tähän ketjuun että se edelleen vaivaa.

        Yritän myös selittää sitä että objekti ja henkilö eivät ole samoja asioita. Tällainen on melkein sama asia kuin rakastuisi johonkin rocktähteen hänen musiikkinsa kautta ja koska olet kuunnellut musiikkia niin paljon niin joka paikassa jossa olet saatat kuulla tuota musiikki ilman että erityisesti yrität muistella tuota musiikkia ja samalla kun kuulet muistat musiikin muistat rocktähden.
        Se on kuin laulu jota ei saa pois päästä ja jonka sanoja et ihan täysin tiedä, mutta yrität arvailla.

        En suhtaudu tuohon henkilöön pakkomielteisesti, mutta huomaan että sekin olisi mahdollista.

        Et nähtävästi ymmärrä lainkaan jos ajattelet että tämä on jotain unelmointia josta nauttiin aikansa ja sitten voi vain napsauttaa ajatuksen sekä unohtaa unelmoinnin.

        Se on pakkomielle joka häiritsee elämääsi ja tunkeutuu mieleesi jolloin joudut jatkuvasti nimenomaan itse estämään sitä. Eikä se ole hauskaa.

        Itse en ole löytänyt mistään ihmistä joka ymmärtäisi limerenssin oikein, ellei ole itse kokenut sitä. Jotkut kiistävät sen olemassaolon, jotkut luulevat ymmärtävänsä. Vähänpä tietävät.

        Siulla kävi tuuri siinä kun olit jo tietoinen limerenssistä. Itse kuulin koko termistä vasta vuosia koko episodin jälkeen ja siinä vaiheessa olin jo peruttamattomasti ihan toisenlainen henkilö kuin mikä minusta olisi tullut ilman tuota kokemusta.


    • ohimennen

      Minulle tulee tuosta vain olo, että ihmisillä on pakkomielle selittää auki ja yrittää hallita tunteitaan. Kyllähän jokainen voi liikaa erilaisia tautikuvauksia lukiessaan ns. alkaa tunnistaa samoja oireita itsestään, kuten minäkin huomasin joitakin yhtäläisyyksiä omaan elämääni tuosta tekstistä, mutta tilanteita, tunteita ja ihmisiä on niin monenlaisia. Ehkä jokainen rakastunut kokee limerenssin, mutta onko pysyvä rakkaus ja kaipuu toiseen, saavuttamattomaankin, aina pakkomielle vai jotain muuta?

      • ex-lime

        "Ehkä jokainen rakastunut kokee limerenssin, mutta onko pysyvä rakkaus ja kaipuu toiseen, saavuttamattomaankin, aina pakkomielle vai jotain muuta? "

        Mitä muuta se olisi?

        Onko kuva siitä henkilöstä johon olet rakastunut realistinen?
        Onko kuva sinusta hänen kanssaan realistinen?
        Onko kuva teidän suhteestanne tällä hetkellä realistinen?
        Onko kuva teidän suhteessanne tulevaisuudessa realistinen?

        Rakastumisessa varmaan koetaan limerenssi, mutta ero on siinä että sen jälkeen aivot "neuvottelevat "siitä että miten se limerenssi objekti eroaa siitä oikeasta henkilöstä sekä yrittää sovittaa sitä yhteen.

        Limerenssissä et välttämättä täysin tunne henkilöä ja huomaat että olet enemmän kiinni siinä mielessä lilluvassa objektissa kuin todellisessa henkilössä.

        Kyllähän tunteiden hallinta on suhteellisen tärkeää vai kuvitteletko että minulle on ollut hyötyä kellua yli kaksi vuotta tuossa limerenssissä?
        Mitä muuta se olisi?

        Että ikuisesti kaipaan ja "rakastan" tätä henkilöä jota en täysin tunne sekä se laittaa koko elämäni jäihin varsinkin mitä tulee mahdollisuuteen ihastua ja rakastua kehenkään muuhun?


      • 8+6
        ex-lime kirjoitti:

        "Ehkä jokainen rakastunut kokee limerenssin, mutta onko pysyvä rakkaus ja kaipuu toiseen, saavuttamattomaankin, aina pakkomielle vai jotain muuta? "

        Mitä muuta se olisi?

        Onko kuva siitä henkilöstä johon olet rakastunut realistinen?
        Onko kuva sinusta hänen kanssaan realistinen?
        Onko kuva teidän suhteestanne tällä hetkellä realistinen?
        Onko kuva teidän suhteessanne tulevaisuudessa realistinen?

        Rakastumisessa varmaan koetaan limerenssi, mutta ero on siinä että sen jälkeen aivot "neuvottelevat "siitä että miten se limerenssi objekti eroaa siitä oikeasta henkilöstä sekä yrittää sovittaa sitä yhteen.

        Limerenssissä et välttämättä täysin tunne henkilöä ja huomaat että olet enemmän kiinni siinä mielessä lilluvassa objektissa kuin todellisessa henkilössä.

        Kyllähän tunteiden hallinta on suhteellisen tärkeää vai kuvitteletko että minulle on ollut hyötyä kellua yli kaksi vuotta tuossa limerenssissä?
        Mitä muuta se olisi?

        Että ikuisesti kaipaan ja "rakastan" tätä henkilöä jota en täysin tunne sekä se laittaa koko elämäni jäihin varsinkin mitä tulee mahdollisuuteen ihastua ja rakastua kehenkään muuhun?

        Kiitos tästä linkityksestä.
        Kun luin tekstin ja sitten kommenttejasi, niin tuntui kuin olisin lukenut omista kokemuksistani.
        Keskeinen tunne, joka itsellä on tässä kammottavassa olotilassa ollut, on
        -itseinho,
        -limerenssin kohteen tekemien asioiden ja ratkaisuiden kohtuuttomat mittasuhteet omaan tunnetilaan ja tuntemuksiin,
        -patologinen masennus,
        -tieto ja ymmärrys siitä, että en tule edes haluamaan suhdetta tämän henkilön kanssa (elän onnellisessa parisuhteessa jo lähes 20 vuotta ja rakastan vaimoani ja perhettäni kovasti - enkä ole koskaan häntä pettänyt, enkä petä nytkään)
        - limerenssin kohde tulee jatkuvasti mieleen, vaikka yritän kovasti päästä tästä asiasta eroon. Hän hallitsee ajatuksiani jatkuvasti.

        Omalla kohdallani on myös tilanne yleisesti ottaen niin kuin mainitsit. Hyvä tunnekontrolli, kypsä ja emotionaalisesti kehittynyt tunne-elämä. Rakastan perhettäni valtavasti.
        Hyvä että tälle tilalle - sairaudelle - löytyi nimi.
        Kiitos


      • Lime?
        8+6 kirjoitti:

        Kiitos tästä linkityksestä.
        Kun luin tekstin ja sitten kommenttejasi, niin tuntui kuin olisin lukenut omista kokemuksistani.
        Keskeinen tunne, joka itsellä on tässä kammottavassa olotilassa ollut, on
        -itseinho,
        -limerenssin kohteen tekemien asioiden ja ratkaisuiden kohtuuttomat mittasuhteet omaan tunnetilaan ja tuntemuksiin,
        -patologinen masennus,
        -tieto ja ymmärrys siitä, että en tule edes haluamaan suhdetta tämän henkilön kanssa (elän onnellisessa parisuhteessa jo lähes 20 vuotta ja rakastan vaimoani ja perhettäni kovasti - enkä ole koskaan häntä pettänyt, enkä petä nytkään)
        - limerenssin kohde tulee jatkuvasti mieleen, vaikka yritän kovasti päästä tästä asiasta eroon. Hän hallitsee ajatuksiani jatkuvasti.

        Omalla kohdallani on myös tilanne yleisesti ottaen niin kuin mainitsit. Hyvä tunnekontrolli, kypsä ja emotionaalisesti kehittynyt tunne-elämä. Rakastan perhettäni valtavasti.
        Hyvä että tälle tilalle - sairaudelle - löytyi nimi.
        Kiitos

        Äärettömän kiinnostavaa luettavaa! Saanko kysyä mikä on tilanteesi tänä päivänä ja pääseekö limestä oikeasti joskus yli? Tsemppiä elämääsi.


    • in love again

      Tämä on taas tätä, mitä kukakin nimittää "rakkaudeksi", onko se seesteisempi ajanjakso rakastumisen ja todellisen tutustumisen jälkeen vai mikä tahansa tunne, mikä on kyllin voimakas ja pysyvä?

      • äääääää

        Olipa mielenkiintoinen ketju jonka löysin googlettamalla toista asiaa.


    • huhhahhe

      Musta tuo kuulostaa kyllä ihan normaalilta ihastumiselta tai rakastumiselta. Ihan huuhaatutkimus. Myös jatkuva kristinuskon korostaminen "tieteellisessä" tutkimuksessa oudoksutti. Onko se niin, että ihmisen _pitäisi_ olla tietynlainen ja käyttäytyä aina tietyllä tavalla ja kaikki siitä poikkeava pitää diagnosoida? En jaksanut lukea ketjua, mutta tällanen ajatus heräs tuosta "tutkimuksesta".

    • kosmoskukan omistaja

      Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan tuosta. Olipas ihanaa saada luettua järjellinen teksti omille sekaville tunteille.

      Jopa nuokin pitävät kohdallani paikkansa, että tulin olosuhteista, joita voisi kutsua suljetuiksi ja elämäni oli täydessä kaaoksessa/umpikujassa.

      Ex-limen kanssa ymmärrän hänen kokemuksensa täysin. Kokemuksena tuskainen, hirvittävä, ahdistava. Ristiriitainen, kaoottinen.

      Hänen jälkeensä olen verrannut tilaa, kuin putoaisi mustaan aukkoon ja hajoaisi atomeiksi.

    • ei-vielä-ex

      En tiedä, onko siinä mitään taikaa että miksi sitä tilaa nimittää, mutta tiedän miltä tuo limerenssi tuntuu, ja miten tuskallinen, koukuttava ja masentava se tila on, verrattuna muihin kokemiini "tavallisiin" ihastumisiin... Inhottava yhdistelmä paniikkia ja himoa, epätoivoista tarrautumista ja oman arvon tunnon täysi romahtaminen. Mitään positiivista en tästä keksi, ja siltikään siitä pakkomielteestä ei haluaisi millään luopua, kun tuntuu siltä että mikään muu elämässä ei enää merkitse eikä tunnu enää miltään, haluaisi vain maata sohvalla kelaamassa läpi niitä vähiä muistojaan yhä uudelleen läpi ja vajoamassa pimeään.

      Uskottelen olevani jo melkein kuivilla, kuukausien jälkeen, mutta en silti uskaltaisi nähdä ja jutella kyseiselle ihmiselle, edelleen pelkkä kuvan näkeminenkin laittaa pään ja kropan sekaisin.

    • Puppua1

      Kaikelle sitä nimi pitääkin keksiä. Eikö lienee kysymys rakastumisesta. Tuollaiseksihan se kuvataan biiseissä, runoissa jne. , on kuvattu kautta aikojen. Ei ne entiasaikojen ihmiset olleet sen erimpiä kuin mekään vaikka mentiin naimisiin järjellisin perustein. Moni silloinkin rakastui onnettomasti kuten nykyään mutta ei puhuttu mistään limerenssistä vaan rakkaudesta.

      • rakastuminen?

        Niin, onko se limerenssiä tai pakkomielle, jos se on molemminpuolista..?


      • slime renssi

        Kyllähän tässä keskustelussa limerenssin ja "terveen" ihastumisen välinen ero tulee selväksi.

        Terve ihastuminen perustuu vuorovaikutukseen ja aitoon persoonallisuuteen ja todellisiin, olemassaoleviin luonteenpiirteisiin.
        Limerenssi kohdistuu ihastuneen mielessään luomaan fantasiapersonallisuuteen.

        Toki terveeseenkin ihastumiseen kuuluu haaveilu ja fantasiointi, mutta se ei lähde lapasesta samalla tavalla kuin limerenssissä.


      • 5 + 9
        rakastuminen? kirjoitti:

        Niin, onko se limerenssiä tai pakkomielle, jos se on molemminpuolista..?

        se ikinä ole..


    • limeilijä

      Moi vaan kaikki Lime-keskusteluun osaa ottaneet.
      Itse elän moista vaihetta.
      Ehkä limerenssillä on yhteyttä rakastumiseen. Varmasti ei rakastamiseen, ellei sitten pohjustavana tekijänä.
      Nyt, onnellisessa parsuhteessa, minulle tapahtui tämä kolmanteen osapuoleen.
      Uskon, että ososuhteilla on vaikutuksensa asian mahdollistumiseen, mutta tapahtuessa tällä ei ole kyllä mitään tekemistä järjen kanssa.
      Eikä oikein todellisten tunteidenkaan.
      Minä rakastan miestäni, kaikkea hänessä. SILTI minua pakkomielteisesti vaivaa tämä limerenssini kohde, joka sattuu olemaan naurettava paskan keskellä asuva sitoutumikamoinen "pikkupoika". Ihanko todella. Olen hedelmällisessä iässä, perhettä suunnitteleva. Mitä hyvää hän edes voisi tuoda elämääni? Ei mitään. Silti ajattelen häntä ja yhteydottoa, mahdollista näkemistä, täysin pakkomielteisesti, menettäen keskittymiskykyni kaikkeen. Mieheni kanssa tunnen syyllisyyttä että olen parisuhteessa ja rakastan! Limerenssini mukaan minun pitäisi jättää hänet ja juosta kohti sitä räkänokkaa joka ei voi antaa minulle mitään niistä tarpeistani mitä minulla elämälle on.
      Raivostuttaa nuo kaikki kirjoitukset missä kehotetaan miettimään elämää ja ongelmanratkaisukykään jne.
      Olen looginen ja järkevä ihminen. Tunnistan ihastumisen, rakastumisen, rakkauden. Tämä on jotain aivokemiaa joka ei ole taatusti mitään yllämainituista...
      Noiden kommenttien siivittämänä kuitenkin mietin, olenko kokenut limerenssin aikaisemmin. Ehkä se ensirakkaus oli tätä, tosin tuli ruokituksi. Olisin ollut valmis sietämään kaikkea sitä pettämistä ym siltä ihmiseltä, koska rakastin. Lopulta mies lähti itse. HAH. Luulin että siten ei rakasta kuin sen ensimmäisen kerran, mutta nähtävästi limerenssi voi iskea toisenkin kerran... On se onni että se limerenssini kohde ei ole kovin innostunut tästä jutusta enää.
      Tiedä vaikka ruokittuna tämä sotkisi koko elämäni, ja maksaisi minulle rakkaan mieheni ja tulevan perhe-elämäni. Haasteita se sille asettaa jo nyt häiritsevyydellään.
      Kauhia tauti.

      • Surusilmä43

        Minulla hyvin samanlainen "tilanne päällä", kuin sinulla. Eli hyvä, vakaa kumppani ja sitten mieletön rakastuminen ryysyiseen sitoutumiskammoiseen pikkupoikaan (itseäni 4 vuotta vanhempaan). Mutta vaikka olenkin tunteissani jnkv pakkomielteinen, en silti nyt allekirjoita mitään limerenssiä. En ole koskaan saanut oikeasti rakastaa ketään. Minulla ei ole edes kokemusta vastakaiusta nuoruuden ensirakkauden kanssa. Minusta ei ole siis mikään ihme, että kun tunteiden padot "aukenivat" (tätä ryysyniekkaa kohtaan) niin kaipaan saada rakastaa häntä kuin janoinen juoda keitaasta. Ja kaipaan vastarakkautta, mitä näyttäisi siltä etten saa. Taaskaan.

        Onhan tässä kokemuksessani limerenssimäisiä piirteitä, mutta kellä ei olisi jos on 43v eikä ole koskaan osannut tai edes saanut rakastaa ketään. Äitini oli torjuva. Häntä kuitenkin ilmeisesti ahdisti ajatus, että rakastaisin muita, ja hän jäisi syrjään, joten hän näki vaivaa opastaakseen minulle, ettei minun välittämiseni ja rakkauteni ole kenellekään "minkään arvoista". Miksi uskoin sen :'( ?
        Ikävä kyllä sitoutumiskammoinen rakkauden kohteeni tuntuu tekevän tästä opista totta. Ettei välitä tunteistani "sillä lailla" :''(

        Mieheni rakastaa minua yhä, vaikka tietää kaikesta kaiken. Joudun ehkä oppimaan rakastaa häntä, vaikkei sille tällä hetkellä tunnu. Kun hän, jota etäältä rakastan ja haluan ei ota tunteitani vastaan.


    • KisMis0782

      Laitoin viestin jo pariin muuhunkin ketjuun, mutta pakko on päästä purkamaan, kun täällä olevat kirjoitukset osuivat asian ytimeen. Olen kokenut tunteen kahdesti. Molemmilla kerroilla kyseiset miehet ovat tunteneet jotain saman kaltaista. Ensimmäisen ehdokkaan kanssa seurustelin vajaan vuoden, kun olin vielä alaikäinen. Se päättyi huonosti, kun petin häntä idioottimaisuudessani. Voin sanoa tulevani jollain tasolla rakastamaan häntä aina ja tuosta suhteesta toipuminen kesti siihen saakka, kunnes kohtasin tämän toisen miehen, joka oli vielä suurempi pamaus vasten kasvoja. Hänen kanssaan olin yhdessä reilut seitsemän vuotta. Nyt olemme soutaneet ja huovanneet melkein kaksi vuotta edes takaisin, emmekä kumpikaan tunnu pääsevän eteenpäin. Niinpä olemmekin keskustelleet uudelleen yrittämisestä, ja olemme viettämässä tulevan viikonlopun yhdessä.

      Törmäsin termiin "limerenssi" juuri eilen netissä. Nyt olenkin miettinyt, onko kyseessä jokin täysin sokea, epärealistinen tunne, vaiko aito rakkaus. Tällainen "ensi silmäyksellä" -juttu tuntuu todelliselta, mutta mitä tehdä, jos kyseinen suhde ei toimikaan, mutta rakastat silti hullun lailla pääsemättä tunteesta irti? Suhde tämän miehen kanssa on parhaimmillaan ylimaallisen taivaallista, mutta pahimmillaan ajaa syvimpiin epätoivon syövereihin. Ulkopuolisten on niin helppoa sanoa, että päästä irti, homma ei tule toimimaan. Meidän suhteessamme on niin paljon hyvää, mutta se on myöskin järjettömän mustasukkaisuuden piinaama. Kuitenkin... tekisin mitä hyvänsä hänen vuokseen.

      Ensimmäinen rakkauteni asuu ihan toisaalla, joten irti pääsyä helpotti se, ettei häneen törmännyt missään. Kuitenkin tunnen tuon yhteen kuuluvaisuuden tunteen aina hänet kohdatessani. Mutta tämä toinen mies asuu vain muutaman kilometrin päässä minusta. Hän sanoo yrittäneensä päästää irti viime kuukausien aikana, mutta aina kun toinen meistä uhkaa vetäytyä, toinen seuraa perässä. Toisaalta kaipaisin tyyntä, tasapainoista onnea ja rakkautta, mutta alan uskoa, ettei sitä ole olemassa minua varten. Aika hankalaa sitä on pakottamallakaan luoda, jos typerä sydän huutaa "sen oikean" perään.

      Voiko limerenssi siis "jäädä päälle" jollain tavalla niin, että se uusiutuu tietyin väliajoin saman henkilön kanssa? Olin aina siinä onnellisessa uskossa, että hyvinä hetkinä rakastuimme toisiimme yhä uudelleen, sillä niinhän se mielestäni todellisessa rakkaudessa meneekin. Mutta onko mahdollista, että huijaan itseäni?

    • 13+3

      Minusta aliarvioidaan ihmisen tunteita ja rakkauden merkitystä, sekä tehdään rakastumisesta jotenkin kliininen ja sairas tila tuolla termillä. Ihastumisen huumassa kyllä hormonitoiminta sekoilee ja aivokemiakin menee sekaisin, mutta on kyse asiasta, jota on ollut aikojen alusta saakka, jo paljon ennen kuin joku neropatti keksi nimittää rakkauden huumaa "limerenssiksi".

      Olen kokenut kuvauksen kaltaisen tilan ja lukenut limerenssistä aiemminkin, mutta mieluummin puhuisin ihastumisesta ja rakastumisesta eri voimakkuuksina kuin limerenssistä. Joskus sitä vain sekoaa totaalisesti jostakusta, ja sen pitääkin olla romanttista ja ihanaa ja hullua, eikä "tää on limerenssiä".

    • oon 13 3 kans samaa mieltä

    • K a l l e

      Joo, kokemusta löytyy.

      Ensimmäinen jakso kesti 10-vuotta, ja päättyi 2-vuotta sitten.
      Olin täysin hukassa, mietin mihin mielisairauteen nyt olen vajoamassa.
      Alussa oli molemminpuolista kiinnostusta, mutta nuo ylikierroksilla käyvät tunteet taisivat pilata hyvän mahdollisuuden joka minulla olisi ollut ja ajoi lopulta tilanteeseen että oli pakko muuttaa kulkusuuntaa tai siirtyä vähintäänkin kadun toiselle puolelle jos kyseinen henkilö tuli vastaa, niin vahva oli pelko kohtaamisesta ja tunnemyllerryksestä Ajanmyötä tunteet sitten onneksi haihtuivat tiehensä.

      Nyt tämän joulun alla olen vihdoin saanut ymmärryksen näihin tunteisiin, 'valitettavasti' se on tapahtunut uuden ihastuksen kautta, ehkä nyt kuitenkin osaan hillitä käyttäytymistäni kun tiedän mitä tuleman pitää.
      Jännää on että ei kaikki ihastukset laukaise tätä voimakasta tunnetilaa, vaan siihen tarvitaan juuri joku erityinen ihminen.

      Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty erottelemaan biokemialliset toiminnat erilleen ja toteamaan että aidon rakkauden kohdalla ovat täysin eri aineet valloillaan aivoissa kun mitä tämän ns. limerenssin aikana. Tässä hullaantumisessa se on dopamiini jota elimistö vapauttaa aivoihin, sama aine joka kokaiinikäytössä vapautuu, eli siis voisi sanoa että se riippuvuus tulee juuri samankaltaisella tavalla.

      Ehkä sitä nyt viisaampana osaa vältellä tilanteita jotka ajaisivat noille kaikkein myrskyävimmille vesille ja siten rakentaa oikein toimivaa ja aitoihin tunteisiin perustuvaa kumppanuutta.

      • *limen outous*

        Apua minun käytökselleni löytyi ihan termi olen sairastunut. Voi sen kerran kun oli ihan pummi olo niin eikö sekin oo lime nimellä. No ei ihmekkään ku oon ollut kuin sitruunan popsinut. Limee ollut joo. Mut mitäs nyt. Jäi tyhjäolo. En osaa kuin jatkaa eteenpäin. Tuota itsaria tuskin lähden tekeen. Minä omasta mielestäni kyllä välitän henkilöstä vieläkin. Aika outo olotila ollut kieltämättä. Huh huh on se rakkaus vaan joskus rankkaa.


      • limenpaska
        *limen outous* kirjoitti:

        Apua minun käytökselleni löytyi ihan termi olen sairastunut. Voi sen kerran kun oli ihan pummi olo niin eikö sekin oo lime nimellä. No ei ihmekkään ku oon ollut kuin sitruunan popsinut. Limee ollut joo. Mut mitäs nyt. Jäi tyhjäolo. En osaa kuin jatkaa eteenpäin. Tuota itsaria tuskin lähden tekeen. Minä omasta mielestäni kyllä välitän henkilöstä vieläkin. Aika outo olotila ollut kieltämättä. Huh huh on se rakkaus vaan joskus rankkaa.

        Ei käy kateeksi, nimimerkillä kokemusta on. Ei ole kauheasti naurattanut vähään aikaan itselläkään. On tämä ihmismieli kyllä aika paska välillä...


    • -.-..--..-----....--
    • pöhöpöhö

      höpöhöpö

      • tsemiä hei

        Uskomatonta potaskaa nimenomaan. Vai että kun ihastuu, se on oikein limerenssi? Ja että sitä ihastumista ja pakkomielteistä toisen ihmisen ajattelemista ei voi vaan myöntää itselleen? MYÖNNÄ SE herranjumala niin elämä ei ole pelkkää sairautta. Mikä siinä on väärin ihan perin juurin, että PITÄÄ toisesta ihmisestä? Ei sille mitään voi, että ihastuu johonkin, koska se on biologiaa.

        Olen itse toivottoman ihastunut juuri NYT ja en sitä pyytele anteeksi tai katso olevani sairas, koska ajattelen toista ihmistä koko ajan enkä oikein pysty tekemäänkään mitään. Ihastuminen on kemiallinen prosessi aivoissa. Ihastumiseni kohde on aivan ihana siis minun mielestäni. Miksi en saisi hänestä pitää? Mikä siinä on väärin? Toisista vaan pitää ja toisista ei. Tämä on elämää. Täytyy olla todella huono itsetunto, jos vakuuttelee itselleen, ettei saa olla ihastunut. Haluaisin naida sitä tyyppiä niin että morkoonit soi... ihan btw ja kaikille tiedoksi. Sen tiedän ja se riittää. Se on ihmislajille riittänyt ennenkin ja meitä on sen takia täällä pallolla aika paljon (liikaakin). Kiitos osanotosta niille jotka ymmärtävät miten kamala sairaus on kyseessä BUAHAHAHAAAAAA suckers!!! Oikeasti lopettakaa toi limerenssistä jauhaminen.... :D :D Kuolen nauruun. Ehkä sillä pääsen eroon ihastumisen kamalasta orjuudesta.


      • NeitiTiikeritön
        tsemiä hei kirjoitti:

        Uskomatonta potaskaa nimenomaan. Vai että kun ihastuu, se on oikein limerenssi? Ja että sitä ihastumista ja pakkomielteistä toisen ihmisen ajattelemista ei voi vaan myöntää itselleen? MYÖNNÄ SE herranjumala niin elämä ei ole pelkkää sairautta. Mikä siinä on väärin ihan perin juurin, että PITÄÄ toisesta ihmisestä? Ei sille mitään voi, että ihastuu johonkin, koska se on biologiaa.

        Olen itse toivottoman ihastunut juuri NYT ja en sitä pyytele anteeksi tai katso olevani sairas, koska ajattelen toista ihmistä koko ajan enkä oikein pysty tekemäänkään mitään. Ihastuminen on kemiallinen prosessi aivoissa. Ihastumiseni kohde on aivan ihana siis minun mielestäni. Miksi en saisi hänestä pitää? Mikä siinä on väärin? Toisista vaan pitää ja toisista ei. Tämä on elämää. Täytyy olla todella huono itsetunto, jos vakuuttelee itselleen, ettei saa olla ihastunut. Haluaisin naida sitä tyyppiä niin että morkoonit soi... ihan btw ja kaikille tiedoksi. Sen tiedän ja se riittää. Se on ihmislajille riittänyt ennenkin ja meitä on sen takia täällä pallolla aika paljon (liikaakin). Kiitos osanotosta niille jotka ymmärtävät miten kamala sairaus on kyseessä BUAHAHAHAAAAAA suckers!!! Oikeasti lopettakaa toi limerenssistä jauhaminen.... :D :D Kuolen nauruun. Ehkä sillä pääsen eroon ihastumisen kamalasta orjuudesta.

        Taidat osua ihan oikeaan tuon huonon itsetunnon kanssa. Olen tässä vakuutellut itselleni ilman tuota limerenssikäsitettäkin, että ihastumiseni olisi jotenkin pahasta ja maailman kamalin asia.

        Eli kiitos viestistäsi. Olet ihan oikeassa. Mitä väärää siinä on, jos pitää toisesta ihmisestä? Toki voi alkaa vääntää stooria päässään ja ajatella, ettei kohde tykkäisi, jos saisi tietää... mutta eikö silloin ihastuksen kohteen omassa päässä ole jotain vikaa, jos ei voi vähintään olla otettu siitä, että joku pitää hänestä? Katselee sinua, ajattelee sinua öisin ja hymyilee itsekseen, kun miettii sinua? Tietenkin jos ei tunne samoin, niin voi tuntua ikävältä, kun ei voi vastata samoin... mutta jos pysähdytään hetkeksi, niin eikö se silti ole jotenkin todella ihanaa? Että joku vain pitää sinusta, vain, koska olet vain olemassa?

        Tietenkin terveen rajoissa sen pitämisen täytyy olla, sellainen stalkkerointi tai toisen ihmisen elämän rajoittaminen ei ole enää toisesta pitämistä vaan jotain aivan muuta. Tällainen nyt ahdistaisi ketä vaan.


      • lainaus ylempää
        tsemiä hei kirjoitti:

        Uskomatonta potaskaa nimenomaan. Vai että kun ihastuu, se on oikein limerenssi? Ja että sitä ihastumista ja pakkomielteistä toisen ihmisen ajattelemista ei voi vaan myöntää itselleen? MYÖNNÄ SE herranjumala niin elämä ei ole pelkkää sairautta. Mikä siinä on väärin ihan perin juurin, että PITÄÄ toisesta ihmisestä? Ei sille mitään voi, että ihastuu johonkin, koska se on biologiaa.

        Olen itse toivottoman ihastunut juuri NYT ja en sitä pyytele anteeksi tai katso olevani sairas, koska ajattelen toista ihmistä koko ajan enkä oikein pysty tekemäänkään mitään. Ihastuminen on kemiallinen prosessi aivoissa. Ihastumiseni kohde on aivan ihana siis minun mielestäni. Miksi en saisi hänestä pitää? Mikä siinä on väärin? Toisista vaan pitää ja toisista ei. Tämä on elämää. Täytyy olla todella huono itsetunto, jos vakuuttelee itselleen, ettei saa olla ihastunut. Haluaisin naida sitä tyyppiä niin että morkoonit soi... ihan btw ja kaikille tiedoksi. Sen tiedän ja se riittää. Se on ihmislajille riittänyt ennenkin ja meitä on sen takia täällä pallolla aika paljon (liikaakin). Kiitos osanotosta niille jotka ymmärtävät miten kamala sairaus on kyseessä BUAHAHAHAAAAAA suckers!!! Oikeasti lopettakaa toi limerenssistä jauhaminen.... :D :D Kuolen nauruun. Ehkä sillä pääsen eroon ihastumisen kamalasta orjuudesta.

        "Kyllähän tässä keskustelussa limerenssin ja "terveen" ihastumisen välinen ero tulee selväksi.

        Terve ihastuminen perustuu vuorovaikutukseen ja aitoon persoonallisuuteen ja todellisiin, olemassaoleviin luonteenpiirteisiin.
        Limerenssi kohdistuu ihastuneen mielessään luomaan fantasiapersonallisuuteen.

        Toki terveeseenkin ihastumiseen kuuluu haaveilu ja fantasiointi, mutta se ei lähde lapasesta samalla tavalla kuin limerenssissä."


    • 1912

      ei ole pakko lukea jos ei tykkää ;)

      • Hajotkaa

        Täytyy se lukea ennenkun tietää tykkääkö vai ei. Joo mut iha paskaa toi lime mikä vittu se onkaa hahahahah. Oikeesti ihastunu on vaan sekasin ja se on sillä hyvä pippuri.


    • määritelmä

      onko tuo lime sitä jos tietää ihmisen esim nimeltä tai ulkonäöltä ja kuvittelee mielessä kaiken muun, normaali ihastuminen että tutustuu ihmiseen ja ihastuu sitten kun jo vähän tuntee ja mitä paremmin tuntee niin ihastuu enemmän.

    • hiekkakakku

      Ilmeisesti koettu on. Juuri ohi menneenä täytyy todeta, että huikea kokemus. En vaihtaisi pois. Ja olen todella kiitollinen, että keskityin vain tuntemiseen, en tekemiseen, niin kovasti kuin tunteiden tunnustaminen ym. välillä kiehtoikin. Taustatietona kerrottakoon, että olen perheellinen ja naimisissa, ei täydellisen, vaan itselleni sopivan miehen kanssa.

    • suru+riippuvuus=lime

      Kai se meinaa sitä, kun vihaa ihmistä jota rakastaa, ja joka ei tee hyvää edes sulle, etkä ole edes onnellinen. Kai se on jotain tuskaista rakkautta... Yrittää pyristellä irti ja unohtaa, mut ei pysty, ei sitä vaan voi unohtaa. Jos sydäntä ei särkis joka päivä ilman häntä, olisin jo juossut kauas karkuun.

    • raastavaa

      Olen kokenut ja v*tuikshan se meni sitten lopulta...

    • inloveagain

      Tässäpä tarinani:

      Minulla on ollut aina voimakas rakkaudellinen tunne johonkuhun henkilöön eli limerenssi objekti=LO. Jos olisin muusikko tai runoilija, niin materiaalia olisi riittänyt monen tuotannon verran. Tälläkin hetkellä minulla on LO, jonka kanssa tapailen. Muutaman viikon aikana olemme kuitenkin hieman etääntyneet toisistamme, tämä ikäänkuin nosti nämä limerenssi oireet minulla aivan huippuunsa.

      Olemme toista kertaa yhdessä, monen vuoden tauon jälkeen. Hänellä on lapsia jotka olivat aiemman suhteemme aikana pieniä. Rakastuin tuolloin 100%. Halusimme salata suhteemme läheisiltämme, ja se teki tilanteen jännittäväksi. Vähitellen kuitenkin kyllästyin kun suhteemme hieman tasaantui. En kestänyt epäselvää elämäntilannetta tuolloin, eli en olisi voinut ottaa vastuuta äitipuolena tai toisena naisena. Eli kun minulla olisi ollut mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja ottaa vastuu rakkaudestamme, niin en kestänyt sitä. Niinpä ajoin tuolloin miehen pois tyyliin sun pitää nyt rauhassa miettiä mitä haluat. Mies lähti yrittämään perheensä kanssa, mutta kuitenkin kysyi että "odotatko mua". Ja minähän odotin ja odotin. (Koska limerenssi henkilö elää tragediasta ja rakkaus tuntuu silloin kun sitä ei saa.) Vaikka itse jätin hänet, itkin suhteemme päättymistä kuukausia. Odotin lopulta vuosia että hän tajuaisi sittenkin viimein kuinka täydellisiä olisimmekaan toisillemme. Facebook pahensi asiaa, seurasin hänen päivityksiään, tykkäyksiä jne, seurasin myös hänen vaimonsa päivityksiä. Otin totena kaikki leikkimielisten fb kyselyjen testitulokset ja vertasin "testituloksiamme" hänen ja vaimonsa pisteisiin. Todistelin itselleni että olen paljon parempi match hänelle kuin kukaan muu.

      Näiden välivuosien aikana olen seurustellut pariin otteeseen ja ollut myös yli 5v avoliitossa. Hetkeksi olen unohtanut tämänhetkisen LO:n mutta aina hän on palannut fantasioihini täydellisen miehenmallin kaavana johon vertaan muita kumppaneitani. Välillä palavan rakkauteni kohde eli LO on vaihtunut hetkeksi ja olen fantasioinut mahdotonta ja epäsopivaa puolisoehdokasta itselleni täydellisenä sielunkumppanina. Kuitenkaan en ole uskaltanut useimmiten ottaa suoraan yhteyttä kohteisiini, vaan olen tyytynyt surumieliseen yksinäiseen kaukorakkauteen, Tai jos olen tullut torjutuksi, niin olen torjunut sen.ja ajatellut että "se ei vaan vielä tajua sitä että sisimmissään tietää rakastavansa mua". Olen ajatellut että "kohtalo saattaa meidät pian yhteen". Tämä kaikki huolimatta siitä että olen seurustellut/ollut avoliitossa jonkun toisen kanssa. Tämä limerentti ajattelutapa on kiertänyt kehää päässäni jo teinivuosista saakka. Olen aina ollut epätoivoisen rakastunut johonkuhun saavuttamattomaan kohteeseen ja ikäänkuin tyytynyt olemaan "kakkosvaihtoehdon" kanssa.

      Kun kuulin tämänhetkisen LO:n avioerosta olin onnesta soikeana ja aloin itsekin valmistelemaan eroa avomiehestäni. Ajattelin keväällä jatkuvasti tätä kohdetta, kuinka kohtalomme onkaan heitellyt meitä ja vihdoin saamme pian olla yhdessä, niinkuin kohtalo olisi määrännyt. Kuitenkaan en uskaltanut ottaa edes yhteyttä tähän LO:iin. Lopulta ystäväni puuttui asiaan ja sanoi että olet niin monta vuotta vain puhunut tästä unelmamiehestä, niin miksetpä ottaisi reippaasti yhteyttä. Niinpä järkevää. Mieleni oli tottunut vain passiiviseen kaipaukseen, enkä oikeasti edes osannut toimia. Lopulta otin yhteyttä ja monien sattumuksien jälkeen rakastuimme uudelleen.

      • inloveagain

        tässäpä tarinani jatkuu:
        Kieltämättä elämänarvomme ovat samanlaisia, olemme tasavertaisia älyllisesti ja meillä on samoja kiinnostuksen kohteita. MUTTA olen jälleen täysin limerenssioireiden vallassa. Asiaa pahentaa se että olen töistä vapaalla, eli minulla on kaikki aika ajatella tätä miestä, siis silloin kun en ole hänen kanssaan. Mies on alkanut vähitellen huomaamaan millaiselle jalustalle olenkaan hänet fantasioissani nostanut. Ymmärrän että hän varmaankin ahdistuu minun "oireistani". Olen työntänyt syrjään täysin omat arvoni, mielipiteeni, ystäväni ja harrastukseni. Tajuan tietenkin että hän ei todellakaan ole ihastunut siihen epäitsenäiseen ihmiseen joka minusta on nyt viimeisten viikkojen aikana tullut. Olen halunnut olla kaiken aikaa hänen saatavillaan ja tämä varmaan ahdistaa häntä. Kun hän on ollut sairaana olen loukkaantunut siitä ettei hän tarpeeksi huomioi minua. Analysoin moneen kertaan kaikki viestit fb- ja tekstiviestit, luen rivien välistä jokaisen kommentin ja analysoin hänen kehonkieltään jatkuvasti, rakastaako vai eikö ja rakastaako vielä ex-vaimoaan enemmän.

        Tämä siis tilanne nyt. Muutama päivä sitten tajusin olevani SAIRAS rakkaudesta. Tajusin että tämä ei todellakaan ole enää rakkautta, vaan PAKKOMIELLE. Ei kukaan halua olla pakkomielteisen henkilön mukarakkauden kohde. Tajuan sen nyt ja yritän etsiä itselleni muita mielenkiinnon kohteita. Olen hukannut täysin itseni rakkautta metsästäessäni. Onneksi minulla on ystäviä jotka tukevat minua, vaikka ovat joutuneet kuuntelemaan iänikuisia ja jatkuvia rakkaushuoliani jo yli 20 vuotta.

        Jos joku muu kaipaa neuvoja, niin täältä löysin englanniksi:
        http://www.limerence.net/limerence-faq/limerence-treatment


    • LimeSittuunå

      Feeniks vois jo nousta tuhkasta.

    • Surusilmä43

      Onko se nyt enää mitään limerenssiä, jos suhteeseenkin asti olette päätyneet? Hohhoijjakkaa :) (kun ei kulje poija'kkaa..)

    • yötäantipsykologilta

      Huh huh kärpäsestä härkänen. Voihan sitä noinkin manipuloida ihmisiä uskomaan että oma ihastuminen on viallista koska se ei heti johda mihinkään järkevään tulokseen;) Luin alun ja päätin kuunnella enemmän itseäni ja tunteitani kuin jotain ulkopuolista joka yrittää niitä teoretisoida.

    • Joitakintosiseikkoja

      Niille jotka eivät usko niin vielä kerran:

      LIMERENSSI on olemassa.
      Se on LÄSNÄ kaikissa ihastumisissa ja rakastumisessa.
      TÄSSÄ TAPAUKSESSA kuvailtuna se on kuitenkin SAIRAALLOISTA jossa ihastumisen ja rakastumisen OBJEKTISTA tulee tärkeämpi kuin siitä itse HENKILÖSTÄ.

      Uskon vahvasti että tämä ilmiö on myös monien STALKKAUSTEN yms. syynä.

      LIMERENSSI on PAKKOMIELLE jossa henkilö ei oikeasti välttämättä edes välitä henkilöstä tai

      Limerenssi muistuttaa jonkin verran oireiltaan bipolaarisuutta jossa käytännössä mennään maniasta mahdolliseen syvään masennukseen tuon objektin pienten käytösmuutosten perusteella

      Mistäkö tiedän?

      KOSKA OLEN KOKENUT SEN ja vieläpä monta kertaa.

    • Anonyymi

      Haluan eroon tästä tunteesta. Tässä ei ole järkeä. Minusta ei ole kohde edes kiinnostunut.

      • Tämähän se tässä justiin on.


    • Anonyymi

      ...

    • Anonyymi

      ....

    • Anonyymi

      Sosiaalinen media heittää bensaa liekkeihin. Onneksi en ole kohteen kaveri enkä näe hänestä "liikaa" tietoa tai montaa kuvaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kamala onnettomuus

      Miten tällaiset mönkijäonnettomuudet yleensä tapahtuu? Liikaa vauhtia? Saako mönkijöillä ajaa lasten kanssa ja ilman kyp
      Suomussalmi
      131
      5992
    2. Annetaanko jokainen 3 tunnistetta

      omasta kaivatusta? Minä aloitan: N-nainen, punaiset hiukset ja asuu Pirkanmaalla.
      Ikävä
      105
      2534
    3. KANNATATKO NATOa? Jos olisit saanut äänestää...

      Ihan riittää lyhytkin kyllä tai en.
      Maailman menoa
      703
      2379
    4. Mitä teit väärin?

      Että ikäväsi kohde häipyi elämästäsi?
      Ikävä
      174
      1821
    5. Sinäkin tiedät sen nainen

      Nainen sinä olit kohtaloni mutta minä en sinun ja niin surullista kuin se onkin niin tuun varmaan silti rakastamaan sua
      Ikävä
      79
      1580
    6. Mönkijäpnnettomuus

      Harmillinen homma. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010557170.html
      Suomussalmi
      21
      1558
    7. Tietäisitpä miten haluaisin sinut kohdata

      Vaikka vaan katsella ohimennen. Voisitko telepaattisesti lähettää viestiä, - löytyisikö kohtauspaikkaa?
      Ikävä
      59
      1067
    8. Jos ihmettelit minun käytöstä

      Niin yritin hieman jarrutella juoruja mitä liikkuu. Sinussa ei vikaa.
      Ikävä
      62
      1046
    9. Kaivonkonekuski hukkui etelärannassa

      Oliko paikkakuntalaisia?
      Rovaniemi
      13
      1034
    10. Tilitoimisto!!!

      Mikä tilitoimisto jäi kiinni rikoksesta Rovaniemellä?
      Rovaniemi
      24
      1022
    Aihe