Hyvät ihmiset. Muistan tämän tunteen yhdeksän vuoden takaa kun ihastuin/rakastuin erääseen vaaleaverikköön tyttöön joka kuitenkaan ei minulle lämmennyt. Kaikki nämä vuodet ovat menneet todella mukavasti sinkkuna, olen ollut ehkä vähän yksinäinen, mutta olen silti tuntenut voivani henkisesti ja fyysisestikin hyvin. Joka tapauksessa tilanne on muuttunut, kun eräs opiskelutoveri, suhteellisen nätti nainen on ollut epäilyttävän lähestyvä, mutta kuitenkin jollain tapaa viileä suhtautumiseltaan minua kohtaan. Tämä on kuitenkin herättänyt minussa tunteita, jotka eivät ole missään määrin mukavia, koska pelkään suunnattomasti että tämä ns. sauma menee sivu suun, jos sitä ylipäätään on olemassa. Tunnen fyysistä kipua kun olen hänestä erossa, ajatukset ovat vain hänessä, en pysty keskittymään mihinkään olennaiseen, olen ärtynyt ja tuskastunut kun olen yksin. En tiedä miten tässä asiassa nyt tulisi edetä, mutta pelkään oikeasti kauheata pettymystä ja tietyllä tapaa tunnen jo nyt sen kokeneeni ja haluaisin jotenkin vain unohtaa tämän ihmisen mutta en vain kykene, kun häntä lähes joka päivä tapaan. Muistan kuin eilispäivän tämän ahdistuksen tunteen mitä yhdeksisen vuotta sitten koin. Se oli helvettiä ja se on tullut takaisin elämääni. Minusta tuntuu, että tässä on hakeuduttava psykologin juttusille, sillä en oikeasti kykene kokemaan sitä pettymystä mikä tästä ehkä ja todennäköisesti on luvassa. Tämä on kaikki toisaalta pelkkää arvailua tämän naisen suhteen, mutta silti, en saa iltaisin nukahdettua, herään aamuisin ennen kellon soittoa tätä tilannetta miettimään, kärsin univajeesta tämän asian suhteen ja alkaa opinnotkin vähitellen kärsimään kun en vain voi keskittyä asioihin kun tämä ihminen on miltei alati mielessä tai lähinnä se että minulla ei varmaankaan ole tähän ihmiseen saumaa vaikka hän minulle on minusta flirttaillutkin. Huh huh.
Epävarmuus ahdistaa
ressaaaantunut ja hu
11177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Tämä on kuitenkin herättänyt minussa tunteita, jotka eivät ole missään määrin mukavia, koska pelkään suunnattomasti että tämä ns. sauma menee sivu suun, jos sitä ylipäätään on olemassa. Tunnen fyysistä kipua kun olen hänestä erossa, ajatukset ovat vain hänessä, en pysty keskittymään mihinkään olennaiseen, olen ärtynyt ja tuskastunut kun olen yksin."
"Minusta tuntuu, että tässä on hakeuduttava psykologin juttusille, sillä en oikeasti kykene kokemaan sitä pettymystä mikä tästä ehkä ja todennäköisesti on luvassa."
Mene juttelemaan psykologin kanssa. Mahdollisimman pian. Tuo päänhänpinttymä ja pelko on saatava asettumaan. Ja univajeesta eroon vaikka lääkkeillä.
Tuo kuulostaa ns. one-itisiltä. Olet riippuvainen.
Minulle tuo one-itis on tuttu juttu, se todellakin on hyvin tuskallinen.
Voih, sinä se pelastit tämänkin päivän.
9 vuotta sitten olet ollut viimeksi kiinnostunut jostain tytöstä?
miksi epäilet, että tämä tyttö ei sitten lämpenisi sinulle? Miten flirttailu ilmenee?
No onhan tässä nyt sanoisinko lieviä kiinnostuksen kohteita ollut tuon yhdeksän vuoden aikanakin, mutta ei mitään sen suurempaa. Se oli vain niin hirveä fiilis silloin kun rukkaset viisitoista-kuusitoistavuotiaana sain että en halua moista kokea enää uudelleen. Minulla on tosiaan mennyt todella todella monta vuotta todella hyvin yksikseni sinkkuna ilman suurta huolta mistään.
Epäilenpä että tämä yksikään ei minulle lämpiä kun lukuisat lukuisat muutkaan joiden kanssa olen tekemisissä näiden kaikkien vuosien aikana ollut tekemisissä eivät ole lämmenneet.
Tämä flirttailuksi tulkitsemani on lähinnä ollut tällaista vierellä kulkemista, samaan pöytää ajautumista, kauniita katseita, keskustelun avauksia ym. jollaista en havaintojeni mukaan ole hänen nähnyt muiden suhteen tekevän. Inhottaa vain kun en yhtään tiedä mitä tämä ihminen ajattelee, kovin tuntuu kyllä pitävän onnettomasta huumoristani ja näin, mutta kahdenkeskistä hetkeä en tunnu hänen kanssaan löytävän.
Koetta ottaa vaan rennosti ja puhella naiselle. Nainen voi olla kiinnostunut sinusta tai sitten ei. On hyvä muistaa että naisilla on aina niin paljon sitä p/s- kokemusta tai siis kokemusta miehistä, ja tätä kokemustaustaansa vasten naiset hahmottavat miehiä.
No miten se viileys sitten ilmenee? Kirjoitit, että nainen on viileä mutta toisaalta flirttaileva? Oletko tuntenut naisen koko opiskeluajan? Onko hän nyt yhtäkkiä alkanut ottamaan enemmän kontaktia suuntaasi, vai oletko sinäkin lähestynyt häntä?
Voisit ainakin pyytää naisen facebookiin kaveriksi. Sieltähän pystyt hyvin tarkkailemaan hänen elämäänsä. Tiedätkö naisen kuitenkin olevan sinkku?
Sillä tapaa tunnen sellaisen ilmenevän, että hänellä tuntuu olevan kovin kiire aina jonnekin - en tiedä minne. Olen tuntenut tässä reilut puol vuotta kun ollaan samaa miesvaltaista alaa opiskeltu, aiemmin ei ole ollut mitään kontaktia mutta alkoi tässä taannoin eräs ryhmätyö ja hyvinkin helposti muodostettiin tässä parin kaverin kanssa ryhmä johon tämä nainen littyi erittäin mielellään ja jotenkin siinä tätä työtä tehdessä kiinnitin tähän läheiseen kiehnäämisen huomiota, jota ei muiden ryhmäläisten suuntaan tapahtunut.
Mitä tulee facebookiin, on hän kaverina, mutta tietoa hänen elämästään ei tihku koska hän ei sitä juurikaan päivittele. En tiedä hänen olevan varmasti sinkku, pelkään hieman, että hänellä jokin suhde saattaa olla - ulkonäön puolesta varsinkin olettaisin että ei hän yksin ainakaan jää jos ei tahdo.
Aika vaikea tilanne. Onko teillä mitään opiskelijabileitä missä voisi viettää aikaa vähän rennommin, tai pääsetkö hänen kanssaan usein kahdestaan juttusille? Onko teillä opiskeluja vielä kauankin jäljellä?
Tilanne on varsin hirveä. Lähinnä tässä toisaalta tekisi mieli antaa koko asian olla, sillä haluaisin takaisin sen mielenrauhan ja jonkinasteisen hyvän olon mikä minulla oli ennen tätäkin episodia. Toisaalta taas haluaisin vierelleni jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa tätä elämää jakaa.
Itse en ole mikään bileihminen ja toisekseen en noissa yökerhoissakaan viihdy, olen enempi pubi-ihmisiä ja tykkään pöytäkeskusteluista pienessä seurueessa rauhallisessa baarissa enemmän kuin meluisista seduloista. Olen tässä kartoittanut näitä rentoja ajanvietetapoja, asiaa kuitenkin mutkistaa hirvesti se, että asumme suht, ison kaupungin eri puolilla. Opintojen parissa kahdenkeskistä aikaa ei siunaannu kuin sattumalta, eli äärimmäisen harvoin. Opintoja toki on vielä ainakin pari, kolme vuotta jäljellä, joten sen suhteen en katso minulla mitään kiirettä olevan.