Oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni en välitä yhtään siitä mitä muut minusta ja ulkonäöstäni ajattelevat. Ihan sama. Kamalat ovat kyllä ulkonäkövaatimukset nykypäivänä, joskus nuorena niitä tulikin kovasti stressattua ettei osannut edes nauttia elämästä. Mutta nuorenahan identiteetti ei ole muodostunut ja ulkopäin tulevat vaikutukset tekevät hallaa itsetunnolle joidenkin tapauksessa.
Ihminen lisääntyy jos on lisääntyäkseen. Ja lisääntyminenhän on pariutumisen tarkoitus eikä mikään muu. Eli jos joku kaunis tai ruma päivä joku mukiinmenevä uros tahtoo paritella niin ok, jos taas ei niin whatever :).
Nykyaika on liian parisuhdekeskeistä ja heti kun 2. asteen opintoihin pääsee niin kaikki aivopestyt likat voivottelevat "Pakko saada joku ettei mua pidetä outona ja kun kaikilla muilki o joku. En haluu leimautua vanhaxpiiax niiku tätini Marjatta.."
Sitten alkaa yhteiselämä sen rakkaan narsistin/vaimonhakkaajan tai ylipäätään ihmisen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Bläh.
Harvat ja onnekkaat löytävät kuitenkin sielunkumppanin. Paino sanalla harvat. Ja nämä ovat todella onnekkaita.
Mutta lähinnä kun ajattelee avioliittoja ja suhteita nykypäivänä niin tunnen sääliä.
Ei kyllä käy kateeksi parisuhteellisia nykypäivänä: petettyjä, kulissiavioliittoja ja intohimon laantumista.
Turhaa koko epätoivoinen etsiminen ja itsensä tyrkytys.
Asiaa voi yhtä hyvin ajatella tältä kannalta: haluatko pentuja? Jos et, niin mitä vikaa on siinä jos haluaa olla yksin?
Elämä saattaisi itse asiassa olla paljon mielenkiintoisempaa jos kukaan ei pariutuisi? Tai siis jos ei olisi seksuaalisuutta. Pennut vain tippuisivat taivaasta niille, jotka niitä haluavat.
Minä:
Olen lyhyt, 155cm
normaalipainoinen (siis läski ; )) 50 kg
pienirintainen (siis lauta ;)) a-kuppi
reiteni eivät ole mallimaisen kapeat (eli sotanorsu)
Hiukseni ovat vaaleat (olen siis haalea)
Silmäni tylsän harmaat ( siis rumat)
Mutta, olen oppinut elämään omaa elämääni ja rakastamaan itseäni luonteeni ja ulkonäköni puutteista huolimatta. Sitä samaa toivon muillekkin naisille : ) Pää pystyyn siskot!
Kaunista helmikuunalkua.
Ihminen lisääntyy jos on lisääntyäkseen. Ja lisääntyminenhän on pariutumisen tarkoitus eikä mikään muu. Eli jos joku kaunis tai ruma päivä joku mukiinmenevä uros tahtoo paritella niin ok, jos taas ei niin whatever :).
Nykyaika on liian parisuhdekeskeistä ja heti kun 2. asteen opintoihin pääsee niin kaikki aivopestyt likat voivottelevat "Pakko saada joku ettei mua pidetä outona ja kun kaikilla muilki o joku. En haluu leimautua vanhaxpiiax niiku tätini Marjatta.."
Sitten alkaa yhteiselämä sen rakkaan narsistin/vaimonhakkaajan tai ylipäätään ihmisen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Bläh.
Harvat ja onnekkaat löytävät kuitenkin sielunkumppanin. Paino sanalla harvat. Ja nämä ovat todella onnekkaita.
Mutta lähinnä kun ajattelee avioliittoja ja suhteita nykypäivänä niin tunnen sääliä.
Ei kyllä käy kateeksi parisuhteellisia nykypäivänä: petettyjä, kulissiavioliittoja ja intohimon laantumista.
Turhaa koko epätoivoinen etsiminen ja itsensä tyrkytys.
Asiaa voi yhtä hyvin ajatella tältä kannalta: haluatko pentuja? Jos et, niin mitä vikaa on siinä jos haluaa olla yksin?
Elämä saattaisi itse asiassa olla paljon mielenkiintoisempaa jos kukaan ei pariutuisi? Tai siis jos ei olisi seksuaalisuutta. Pennut vain tippuisivat taivaasta niille, jotka niitä haluavat.
Minä:
Olen lyhyt, 155cm
normaalipainoinen (siis läski ; )) 50 kg
pienirintainen (siis lauta ;)) a-kuppi
reiteni eivät ole mallimaisen kapeat (eli sotanorsu)
Hiukseni ovat vaaleat (olen siis haalea)
Silmäni tylsän harmaat ( siis rumat)
Mutta, olen oppinut elämään omaa elämääni ja rakastamaan itseäni luonteeni ja ulkonäköni puutteista huolimatta. Sitä samaa toivon muillekkin naisille : ) Pää pystyyn siskot!
Kaunista helmikuunalkua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Ja lisääntyminenhän on pariutumisen tarkoitus eikä mikään muu."
Aika kummallinen oletus.
Kyllä kumppani tuo elämään paljon lisää sisältöä, mutta tietenkin se vie myös jotain pois. Jos ei erityisemmin nauti alkuhuumasta ja yhden yön jutuista, en tiedä miksi ihminen ei seurustelisi. Kumppanista on kuitenkin seuraa, jollaista kavereista on vaikea saada. Esimerkiksi vanhempana voi olla vaikea löytää lomamatkoille seuraa, koska kaikki lomailevat perheineen. Kumppanin kanssa on mukavampi lähteä kuin yksin.
Kumppani tuo elämään myös paljon mukavia ihmisiä. Ainakin minun avovaimoni vanhemmat ja siskot ovat todella mukavia ihmisiä.
Ei minulla ole mitään aikomusta näillä näkymin hankkia lapsia. Nautin vain avovaimoni seurasta ja kaikesta muusta hyvästä, jota hänen mukanaan tulee. Jos suhde muuttuu ongelmaiseksi, sen voi laittaa poikki. Ei tässä mitään voi hävitä.
Onko se niin kummallinen oletus?
Kyllä biologiselta kannalta se suvunjatkaminen on naaras ja urospuolisen nisäkkään yhteiselon tarkoitus. Siksi se vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa murrosiässä kun suvunjatkamisvietti herää. Sitä ennen useimmat pelkäävät tyttö/poikabakteereita.
Totta kyllä, että elämä kaksin on varmasti mielenkiintoisempaa kuin elämä yksin. Sillä ehdolla että on kumppanin kanssa samalla aaltopituudella; yhteisen mielenkiinnon kohteet, arvot, ystävyys, kunnioitus ym.
Eli siis sillä ehdolla että parilla on muutakin yhteistä kuin seksi. Ja tämä on havaintojeni mukaan harvinaista.
"Jos ei erityisemmin nauti alkuhuumasta ja yhden yön jutuista, en tiedä miksi ihminen ei seurustelisi"
Siis kyseessähän on ystävyyssuhde, joka sisältää myös seksiä. Seksiin taas ei liity automaattisesti halu lisääntyä. Täysin turha miettiä asiaa biologiselta kannalta, sillä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa.
Ei parilla tarvitse olla kovinkaan paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Harrastaa voi kavereidenkin kanssa kunhan löytyy sitten jotain yhteistä tekemistä myös kumppanin kanssa. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät keksi mitään yhteistä tekemistä.
Komppaan kyllä viesti aloittajaa, eli jos seksi (tai siis seksuaaliset halut) *simsalabim* poistuisi ihmisten välisestä kanssakäymisestä, olisi hyvin toisennäköinen maailma kysessä. Ts. siis kyllä parisuhteet ovat siksi koska seksi, muutoin uskoisin miesten ja naisten elelevän lähinnä kommuuneissa siten että naiset ja miehet olisivat pitkälti omissa porukoissaan. Sillä kyllähän yleisesti ottaen naiset tajuavat paremmin toista naista ja niin ikään miehet toista miestä tietyin poikkeuksin ja varauksin tietysti.
Lisääntymistarkoituksessa sitten joutuisi aina joku uhrautumaan (ajatellen nyt vaikka että oltaisiin kaikki aseksuaaleja eli seksi ei kiinnostaisi mutta sen avulla edelleen lisäännyttäisiin) käytäisiin vastakkaisessa 'leirissä' hieromassa kauppoja.
Puhumattakaan siitä että naisilla ja miehillä ei olisi sellaisia paineita pariutua tavan vuoksi tai ylläpitää epätodellisia ulkonäkö-ihanteita. Vapaus olisi aivan eri. Ehkä ihmiset sitten kehittäisivät itseään enemmän henkisesti, eivätkä vain tyytyisi mukautumaan yhteiskunnan valamaan muottiin "perhe, parisuhde, kultainennoutaja rivitalonpätkä, tylsä vakiduuni."
Komppaan myös aloittajaa että monet ongelmat myös vähenisivät jos seksuaalisuutta ei olisi; syrjäytyminen, atm ytm- paskanjauhannat, kauneusleikkaukset, syömishäiriöt, lihaskimput, raiskaukset, seksuaalinen häirintä.
Seksi taitaa olla kaiken pahan alku ja juuri. Ihmekös kun syntiä tuo.
Minä en ainakaan koe mitään painetta pariutua. Ehkä koin painetta silloin kun en ollut vielä seurustellut kertaakaan, mutta sen yhden kerran jälkeen minulla ei ollut enää mitään painetta.
Kyllä nuo muotit ovat aika vahvasti jo murentuneet ja murenevat yhä enemmän. Kyllä yksin saa olla kunhan ei ole yksinäinen.
Voisihan maailma olla parempi paikka ilman seksiä, mutta mielestäni aika turha edes pohtia tuollaista.
Jos sitä nyt rupeaa miettimään niin reippaasti yli puolet ihmiselämästä menee vastakkaisen sukupuolen miellyttämiseen. Aika härskiä touhua, miten muuten tuonkin ajan voisi käyttää?
Ja sitten kun on pariuduttu ja lisäännytty niin mitä sitten?
Kun lapset ovat lentäneet pesästä ja vierailevat korkeintaan hautajaisissasi, huomaat olevasi suhteessa vain tottumuksesta. Lapsesi paljastuvatkin talipäiksi, samoin kumppani, töissäkään ei enää jaksa. Saipahan geeninsä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle... Aika vittumaista varmaan vähän yli nelikymppisen elämä.
Kenellä menee yli puolet elämästä vastakkaisen sukupuolen miellyttämiseen? Ei kyllä varmasti kenelläkään. Sitäpaitsi itse koen vastakkaisen sukupuolen miellyttämisen aika hauskaksi tekemiseksi enkä suinkaan aikani tuhlaukseksi.
Sen sijaan voi miettiä kuinka paljon aikaa omasta elämästään käyttää lapsen kasvattamiseen ja hänen elämästään huolehtimiseen. Itse haluan pitää tämän ajan minimissä, koska en ainakaan näillä näkymin tee sitä mieluusti.
Katkeruus on kamala tauti
Ei kyseessä ole mikään katkeruus. Vaan elämän realiteetit, niitä vain harva ihminen jaksaa itselleen tunnustaa. Vaivalloista on tämä elo maan päällä, kunnes kuolla kupsahtaa ; )
Joskus tuntuu että ihmisten huomio käännetään aina lisääntymiseen ja seksiin; media, lehdet, nuorisokulttuuri, porno...
Ja samalla kaikki kriittisyys ja oma ajattelu häviää kun on liian kiire lisääntyä ja kuluttaa..
Kukaan ei kysy että MIKSI? Miksi lisääntyä? Miksi kuluttaa? Mikä tarkoitus tälläkin on? Mikä yhteiskunnassamme mättää?
Kukaan ei ajattele liian kiire...ja kaikkea. Sad very sad.
Ei vastustaminen ole aina ajattelua. Itse ainakin tiedän mikä on elämäni tarkoitus ja siihen kuuluu myös kuluttaminen, koska nautin siitä. Työnteon haluan pitää minimissä, koska siitä en nauti. Teen kaikkeni, jotta saan sellaisen työn josta voisin edes vähän nauttia.
Juuri kenelläkään ei ole kiire, he vain kuvittelevat olevansa kiireisiä. Huvittavinta on kiire rentoutumaan.
Ajattelen aika samalla tavalla. Ja pienet naiset on parhaita!
Jos pariutuminen johtaa lapsentekoon, silloin on äiti luonto onnistunut suunnitelmassaan. Turha väittää, että kumppani otetaan vain seuran/seksin vuoksi. Lapsettomat pariskunnat ovat surullisia, kuin pariutumaton, lapseton sinkku ennenpitkää. Ei ole kyse paineesta tehdä lapsia vaan halusta.