1900-luvun alun tiedot

Voit itse mennä katsomaan kirkkoherran virastoon kun soitat sinne pyydä yhdistämään genegologiaan, kun he yhdistävät sinne kysy heiltä? Koska olen itse hakenut äitini tiedot sieltä, ja isoäitini tiedotkin tulivat sieltä. Heillä on rullafilmit siellä aakkosjärjestyksessä, seurakunnittain ainakin Turussa oli.

se on, että vanhempiin tietoihin pääsee helpommin käsiksi.
Itse lähdin aikoinani siten, että lähetin kyselyt (otsikoitava "sukututkimusta varten") jokaiseen kirkkoherranvirastoon, missä puolisoni ja omat isovanhempani olivat syntyneet. Siitä se sitten lähti etenemään taaksepäin.
Jos siis on itse mahdotonta päästä käymään ao kirkkoherranvirastossa, niin on lähetettävä kysely. Jos menee itse paikanpäälle, on syytä soittaa etukäteen ja kysyä, milloin sopii tulla. Tilat ovat useinkin niin pienet (yksi ylimääräinen tuoli ...), että jos joku on jo varannut päästä tutkimaan, niin toista ei paikalle mahdu. Useimmiten joutuu myös allekirjoittamaan paperin, jossa vakuuttaa, ettei väärinkäytä löytämiään tietoja.
Jotkut kirkkoherranvirastot eivät halua päästää tutkijoita ollenkaan itse tutkimaan. Syitä voivat tutkijat etsiä myös omasta käytöksestään - ei niitä mahdollisia originaaleja kirjoja voi käsitellä miten tahansa! Osa virastoista myös kieltää tutkijoilta orig. kirjojen käytön ja antaa käyttöön vain mf-kortit, mikä on ihan ok.

Suurkiitokset vastauksista, erityisesti käytännönvinkit olivat erittäin tervetulleita.

Mul on tiedot 1670-luvulle ja on meinaan melkonen suku.

Monissa kirkkoherranvirastoissa sukututkija saa mielihyvin itse käydä tutustumassa kirkonkirjoihin. Virkailijat ovat niin ylityöllistettyjä sukuselvityspyyntöjen kanssa, että heillä ei todellakaan ole aikaa etsiä tietoja sukututkijoille. Vastaukset viipyvät kuukausia.
Tilanpuute saattaa joissakin tapauksissa olla esteenä, joten on aina viisainta sopia aika ennen käyntiä.
Maakunta-arkistoissa on kirkonkirjojen tietoja varhaisilta ajoilta 1800-luvun loppupuolelle sakka mikrofilmeillä. Internetissä Hiski-tiedostossa on samat arkistojen tiedot syntyneistä, vihityistä ja kuolleista, mutta Hiski on vasta työn alla ja sen tiedot puutteelliset toistaiseksi. Aidot kirkonkirjat ovat luotettavimpia tiedonlähteitä.
Sukuusi kuuluvien tietoja saattaa löytyä myös sukusi hautakivistä, jos tiedät minne 1900-luvun henkilöitä on haudattu.

Koska kaikki sata vuotta nuoremmat tiedot ovat vapaasti käytettävissä, niin nyt olisi aika laittaa jo vuonna 1900-luvun alussa syntyneiden tiedot nettiin. On pitkä matka ulkomailla asuvien lähteä tutkimaan kirkonkirjoja ja soittelemaan ympäri maan eri kirkkoherranvirastoihin. Esim. Ruotsissa on jo kaikki nuorempi Tieto netissä . Eikö Suomessakin voitaisi tehdä samoin.

Sata vuotta nuoremmat tiedot EIVÄT ole vapaasti käytettävissä, vaan on tehty lait ja asetukset estämään tietojen saanti. Kirkkoherranvirastoihin ei enää pääse itse tutkimaan, on tilattava kirjallisesti joka tieto ja odotettava sitten kuukausitolkulla vastauksia, sillä ei kanslisteja ole palkattu tekemään sukututkimusta. Jos tiedoissa on virheitä ja on suistuttu väärään sukuun tai muita virheitä on mukana, niin sitä et voi tarkistaa mistään. On vain uskottava, mitä kiireinen kanslisti on paperille ehtinyt hakea. Tuntimaksu on kova.
Kannattaa käydä kaikki hautausmaat ja poimia synt. ja kuolintiedot hautakivistä.

Näin voi olla. Sukulaisilta ei voi kysyä, jos ovat jo kuolleet. Kysyin äidiltä mummonsa tietoja, ei tiennyt edes nimeä, koska hänen äitinsä oli kuollut äitini ollessa kuusi vuotias. Ei edes tiennyt mihin on haudattu. Näin ei pääse edes 1800-luvun alkua pidemmälle. Kirkkoherran virastossa eivät tienneet mihin äidinäiti on haudattu?

Tilasin sukuselvityksen isoäidistäni, joka on kuollut 1940-luvulla. Vastaus tuli puolen vuoden päästä. Oli hyvin valaiseva, vaikka joku virhe oli päässyt mukaan (sellainen, jonka tiedän itse miten on todellisuudessa). Samaan hintaan kanslisti tarkensi selvitystään niihin asioihin, joista toivoin lisätietoja. Hinta oli muistaakseni 60 euroa. Kannatti se silti mielestäni.

Hei! Netissä on eri läänien henkikirjat vuoteen 1915 asti. Googlaa "henkikirjat digihakemisto" ja valitse sitten lääni. Esimerkkinä Kuopion lääni 1809 alkaen: https://digihakemisto.appspot.com/index_sarja?sartun=227123.KA&atun=316375.KA&amnimeke=Kuopion läänin henkikirjat&sarnimi=Henkikirjat
Uudempiakin pääsee lukemaan, kun menee jonnekin Kansallisarkiston toimipisteeseen (ent. maakunta-arkistot) ja allekirjoittaa sitoumuksen tietojen käytöstä sukututkimusta varten.

Mitä henkikirjoihin on kirjattu, vaihtelee ajan mittaan; mutta on parempi kuin ei mitään. Teksti on ammattikirjaajien tekoa ja yleensä kaunista ja selvää.

Kirkkoherranvirastot eivät aina päästä ihmisiä tutkimaan alle 100 v vanhoja tietoja, koska rippikirjoissa ja kuolleitten luetteloissa on sairaus- ym salasssa pidettäviä tietoja (henkilötietolaki: salassapitoaika 50 v kuolemasta tai jos siitä ei ole tietoa, niin 100 v asiakirjan päiväyksestä). Samalla kun etsit sukulaisiasi, näet sivuilta myös muitten tiedot.

Muista, ettet vie elävien sukulaistesi henkilötietoja (nimiä, kuvia, aikoja, sähköpostiosoitteita, sukulaissuhteita) mihinkään nettisukututkimusohjelmaan (Geni, My Heritage ym.) ilman heidän lupaansa (esim. sp-viesti). Älä laita niihin lastesi tai sisaruksiesi tms sosiaaliturvatunnuksia. Kuolleitten henkilöitten tietoihin voisi käyttää väestötietolain 25 vuotta: "Väestökirjoissa oleva tieto on kuitenkin julkinen, kun asianomaisen henkilön kuolemasta on kulunut 25 vuotta." Jos tieto on arkaluonteista /salassa pidettävää, esim. kuolinsyy, salassapitoaika on 50 vuotta.