Olen ollut aupairina kohta 2 kuukautta, ja perheen ruokavalio ottaa kyllä aivoon. Täällä syödään joka päivä ranskalaisia, kalapuikkoja, kananugetteja ja valkoista pastaa. Yleensä kokkaan itsellenikin ruoan samalla kun pojille, tai pienemmälle pojalle, eli tuota samaa roskaa. Ainoat kasvikset olen tässä talossa nähnyt säilykkeinä. Samaten limsaa juodaan joka välissä, ja 5- vuotias syö varmaan puoli kiloa karkkia/suklaata/keksejä jne päivässä.
Mun hostmum tekee töitä osa-aikaisena ja on osan viikosta kotona, jolloin luonnollisesti huolehtii lapsista ja ruoanlaitosta. Menin äsken katsomaan, että joskos siellä olisi jotain ruokaa mullekin, kun ei nää ikinä kutsu mua kanssaan aterioimaan. Huomasin että hostmum oli tehnyt jotain pastaruokaa, mistä loput oli jääkaapissa (luultavasti hostisää varten) ja loput koiran kupissa! En ole ikinä tuntenut itseäni näin arvottomaksi suoraan sanottuna. Ja vielä se, että mulla tosiaan on tänään ilta babysittaus, joten en pääse edes sinne ulos syömään tai kauppaan ostamaan sitä ruokaa. Tämä(kin) päivä menee sitten paahtoleivällä.
Samaten jääkaapissa on aina 4 pizzaa, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Eli kokkaan pojille sitten ne pizzat ja itse keitän pastaa jota syön ketsupin kera. Onko tämä oikeasti reilua? Ainakin au pair- kaverit kertoo tarinoita heidän yhteisistä ruokahetkistä ja monipuolisesta ruoasta.
Lisäksi 5- vuotias uhkailee ja lyö jatkuvasti, ei usko minun sanaani, nirsoilee tms. 15- vuotias teini ei puhu sanaakaan ja jos puhuu, niin se on yksi naama norsunvitulla esitetty lause. Hostisä valittaa joka asiasta, vaikka teen jo aika paljon palkkaani nähden; siivoan koko talon kahdesti viikossa, silitän 2 tuntia päivässä ja vien ja haen lapsen, kokkaan, kylvetän ja hoidan nukkumaanmenon.
Mun hostmum tekee töitä osa-aikaisena ja on osan viikosta kotona, jolloin luonnollisesti huolehtii lapsista ja ruoanlaitosta. Menin äsken katsomaan, että joskos siellä olisi jotain ruokaa mullekin, kun ei nää ikinä kutsu mua kanssaan aterioimaan. Huomasin että hostmum oli tehnyt jotain pastaruokaa, mistä loput oli jääkaapissa (luultavasti hostisää varten) ja loput koiran kupissa! En ole ikinä tuntenut itseäni näin arvottomaksi suoraan sanottuna. Ja vielä se, että mulla tosiaan on tänään ilta babysittaus, joten en pääse edes sinne ulos syömään tai kauppaan ostamaan sitä ruokaa. Tämä(kin) päivä menee sitten paahtoleivällä.
Samaten jääkaapissa on aina 4 pizzaa, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Eli kokkaan pojille sitten ne pizzat ja itse keitän pastaa jota syön ketsupin kera. Onko tämä oikeasti reilua? Ainakin au pair- kaverit kertoo tarinoita heidän yhteisistä ruokahetkistä ja monipuolisesta ruoasta.
Lisäksi 5- vuotias uhkailee ja lyö jatkuvasti, ei usko minun sanaani, nirsoilee tms. 15- vuotias teini ei puhu sanaakaan ja jos puhuu, niin se on yksi naama norsunvitulla esitetty lause. Hostisä valittaa joka asiasta, vaikka teen jo aika paljon palkkaani nähden; siivoan koko talon kahdesti viikossa, silitän 2 tuntia päivässä ja vien ja haen lapsen, kokkaan, kylvetän ja hoidan nukkumaanmenon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähde, älä jää kattelemaan tuommoista. Ei ole kyse pelkästä ruuasta, vaan siitä, ettei sinua arvosteta perheenjäsenenä tai edes työntekijänä. Voithan ensin yrittää ihan rauhallisesti ja järkevästi puhua perheen kanssa kaikista sinua vaivaavista asioista, mutta jos minkäänlaista muutosta ei ala tapahtua niin senkus etsit uuden perheen joka lähialueilta tai rohkeesti kauempaakin. :) Itse olen nyt myös aika iloisessa tilanteessa, perheeni ilmoitti että viikon päästä tulee häipyä, enkä haluaisi palata vielä suomeen... Joten mielipiteeni voi olla hieman negatiivisesti kyynisen puolella tällä hetkellä. :D Mutta mielestäni au pair on oikeutettu arvostukseen, ja tuo ei siltä kyllä kuulosta.
Tunnut olevan vähän reppana, miksi et ota asioita puheeksi ja spekuloit vain tietämättä asioiden oikeaa laitaa? Ruokavaliosta kannattaisi keskustella perheen kanssa, sanot, että olet tottunut syömään vihanneksia tms ja voisitko perhe sisällyttään näitä ostoslistaansa? Jos jääkaappiin oli laitettu pastaa, niin olisit kysynyt voitko sitä syödä (tai miksi et ilmaantunut ruokailuaikaan syömään muiden kanssa? Ei kai ole perheen tehtävä metsästää sinua pikkulasten tapaan ruoka-aikoina?) Ja et kai siis tosissasi omalla rahallasi osta ruokaa itsellesi?
Suoraan sanottuna suututtaa miten saamaton olet asian suhteen!
Alussa kun tulin tänne, sanoin aina että viitsitkö tuoda salaattitarpeet myös kaupasta, ja pari ekaa viikkoa ne tuotiinkin.. (Tulin tänne joulukuun alussa, ja perhe oli suoraan sanottuna mielin kielin koko ajan, ja kyselivät et miten menee, aiothan palata joulun jälkeen jne?)
Me skypeteltiin ja puhuttiin puhelimessa ennen mun tulos, ja he kyselivät kovasti kaikkea, että osaanhan laittaa ruokaa, koska he haluavat jonkun joka voi kokata terveellisiä aterioita lapselle. Olin innoissani, että tottakai, itsekin syön terveellisesti ja tykkään kokatakin.Tähän asti ruoka on ollut juuri noita pastaa ja nugetteja ja aina jotain paneerattua lihaa, kanaa, makkaraa jne.
Toi jääkaappiin laitettu ruoka-annos oli niin selkeästi hostisälle tarkoitettu etten sitten viitsinyt. Hostisän lunchboxiin laitettu ja päällä kalja, joita hostisä juo joka ilta. Aika selvä viesti eikö? ;D LOput pastasta oli laitettu sitten koiralle.. ja tulin keittiöön juuri kun äiti ja lapsi olivat aloittelemassa ja kantoivat astioitaan olohuoneeseen telkkarin eteen.. Ja todellakin ostan omalla rahallani ruokaa, puolet viikon taskurahasta meneekin siihen, koska tykään syödä kasviksia ja hedelmiä.
Ja tuosta saamattomuudesta, nojaa, voi olla. Mutta ei se ole aina niin helppoa ottaa asiaa puheeksi kun asuu toisten kodissa, emmekä jostain syystä ole kauhean läheisiä. Kun yritän jutella vanhempien kanssa vaikka lapsen päivästä ja diipadaapa vaikka mistä, niin he saattavat keskeyttää ja sanoa "Oh, youre off now, you can go to your room and have a rest. See you tomorrow!" Eli mulle ainakin tulee sellanen kuva että kaunistellen sanottuna; "Voitko painua vittuun?" Lisäksi kun olen ottanut puheeksi muut ongelmat; mm sen että lapsi lyö, potkii ja puree minua joka päivä, tai sen, että kun hostmum oli poissa kotoa, hostdad lukitsi mut ulos eikä viitsinyt kuulla ovikelloa eikä koputusta, eikä varsinkaan vastata puhelimeensa. Kaikki nämä teki hostmamin niin kovin "upset"iksi, että hän vetäytyi huoneeseensa ja itki koko päivän. Sen jälkeen hostdad piti mykkäkoulua kun sain mumin niin järkyttymään. Ni ei tollasten draamakohtausten jälkeen tee mieli enää valittaa ruoasta, kun olen siitä useaan otteeseen jo maininnut, olen sitten reppana tai en.
mä itse olisin lähtenyt jo tollasesta perheestä menemään. minkä takia olla paikassa missä sua ei arvosteta ja sulla ei oo hyvä olla?
Hei! Joo oon samaa mieltä että perheen vaihto on varmaan paras vaihtoehto, luultavasti löytyy paljon mukavempia ja reilumpia perheitä. Ymmärrän kyllä että ei oo varmaan helppoo ajatella vaihtaa perhettä tai kertoo niille että aiot vaihtaa, mua kauhistuttais mutta älä tuhlaa aikaa tommoseen perheeseen. Mutta huonommin käy sulle ittelles jos vaan pysyt semmosessa perheessä missä lähinnä ahdistaa. Ei tarkotus oo että sä alat voida huonosti. Oon lukenu täällä näitä keskusteluja niin jotkut aina vinkkaa että kannattaa ettiä sitä perhettä jo valmiiks ennenku ilmotat asiasta jos se perhe pimahtaakin ja heittäis sut ulos heti kun sanot että et aio pysyä siellä. Mutta tiedä sitten.. Ansaitset joka tapauksessa paljon parempaa ja tasa-arvoista kohtelua!