Meillä oli parisuhteessa muutaman kuukauden ero, mitään kolmatta osapuolta ei ollut, mutta silti ero oli vain toisen (miehen) päätös ja siis minulle todella vaikea tilanne! Nyt yritetään uudestaan ja epäilyttää toisinaan, sillä ainakin täällä palstalla puhutaan paljon, että yhteenpaluu ei välttämättä kanna kovin kauas, onko näin? En vieläkään ole täysin tästä erosta toipunut ja mies ei halua enää siitä asiasta kunnolla puhua (koskaan ei ole kunnolla puhut siitä). Aikaa jo erosta vuosi, silti on vaikeaa välillä! Onko kellään kokemusta? Pitääkö antaa vaan ajan kulua?
onnistunut yhteenpaluu
onko mahdollista?
93978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään vastauksia onnistuuko vai. Ei voi ylestää. Minulla itsellä onnistui. Tietysti tuntuu epävarmalta. Sitä vastaan pitää tietysti taistella miksi alunperin erottiin.
Minullakin onnistui.Tietyllä tavoin asiat on paremmin kuin ennen, mutta joskus kieltämättä miettii, että jos se nyt sitten jättää uudestaan.
Mutta yhteen on muutettu, että asiat on ainakin siinä mielessä paremmin kuin ennen ja onhan tuo mies vähän kihlojakin katsellut;)
Minullakin on meneillään samanlainen vaihe. Olen kihloissa, oltu yhdessä yli 6 vuotta. Nyt mieheni sanoi yhtäkkiä, että haluaa muuttaa erilleen, se on kuulemma ainut vaihtoehto. Kolmatta osapuolta ei ole. Hän kuitenkin haluaa pitää vielä "ovet auki", eli ollaan ystäviä ja katsotaan voidaanko olla vielä pari. Mutta en tiedä kuinka pitäisi suhtautua, en halua turvautua siihen että kyllä hän palaa. Minä rakastan häntä, mutta ilmeisesti mieheni tunteet eivät ole enää samanlaiset kuin ennen. Hän haluaa enemmän omaa tilaa. Mietinkin miten pitäisi suhtautua, antaa hänen olla rauhassa enkä muistuta häntä rakkaudestani vai yrittää näyttää ja osoittaa se hänelle? En halua tehdä itestäni enempää pelleä!
En oikein tiedä kaikkia syitä tähän, hän ei puhu. Sormukset hän haluaa ottaa pois, ettei ole velvollisuuksia. Mutta yhteisistä asioista hän haluaisi pitää vielä kiinni. Eli en ymmärrä jos pannaan poikki, niin miksei panna sit kunnolla. Jotenki tuntuu että mun täytyy olla nyt lujana ettei mua viedä niinkuin sikaa säkissä. Mutta kai vain aika voi näytää, mitä tapahtuu.
Mulla on kokemusta just tollasesta tilanteesta, mieheltänikin vaan loppu kaikki tunteen, aivan ku seinään. Voisin kokemuksesta sanoa, että anna miehen mennä, tee selväksi, että itse haluaisit vielä jatkaa jne, mutta älä anele, pyytele, "uhraudu" sen eteen, että hän tulisi takaisin!! Itse nimittäin tein juuri tuon virheen, olin niiiin epätoivoinen. No, mies tulikin sitten takaisin, MUTTA vasta sitten kun olin lopettanut täysin tuo ruikuttamisen ja aloin täysillä elää
omaa elämää, johon mieheni ei todellakaan enää kuulunut!! Sit kai mies huomas mitä oli jättämässä taakseen.
Mut nyt jos eläisin tuon vaiheen uudestaan, vaatisin, että yhteenpaluun edellytys on eron ja syiden jne. selväksi puhuminen ja selvittely. Ne jäi vähän mietityttämään, mieheni kanssa lajia, "mistään ei puhuta mitään"
voimia, voimia, voimia, tunnen tuon jätetyksi tulemisen tunteen!!!
meinasin jo kirjoittaa tarinani,mutta tulin siihen tulokseen että on liian kovaa tekstiä..joka tapauksessa kannattaa selvittää se syy miksi alunperin erositte ja tehdä toisin,ettei sama tapahdu uudelleen..minulle kävi niin ettei sitä asiaa selvitetty ja ero tuli ensimmäisen eron jälkeen 3 vuotta myöhemmin samasta syystä.
Eli jutelkaa ja selvittäkää asia..ja olkaa onnellisia!Toivottavasti kaikki järjestyy!!=)
Kiitos kannustuksesta, yritän vaan ajatella että kyllä elämä jatkuu, eivätkä muutkaan ole tällaiseen kuolleet.
Ongelma vaan on se, ettei mieheni puhu vaikka kuinka yrittäisi ottaa selvää asioista. Minä kuulemma patistan ja tenttaan kokoajan ja siksi kuulemma haluaa erota. Ja yleensä aina riidat yms oli minun vika, koskaan hän ei pyytänyt anteeksi vaan sovinnontekijä olin aina minä. Aivan kuin hän olisi täydellinen ihminen ja minä olenkin saanut aika huonon itsetunnon. Mutta yritän olla kovana, etten rupee anelemaan ja kieriskelemään itsesäälissä. Antaa hänen mennä jos ei arvosta minua, luulisi jonkun vielä arvostavan.
Mutta kyllä sitä pistää ajattelemaan, että onko hän välittänyt minusta tippaakaan sen 6 vuoden aikana. Yhtäkkiä kaikki on vaan ohi.
Ja nimimerkille NAINEN, kerro ihmeessä tarinasi.
Antaisin mitä vain, että saisin rakkaani kanssa, jolle minä ehdotin taukoa oman rankan aikani takia, uuden mahdollisuuden. Sitä vain ei taida koskaan tulla!
Onnekkaita olette te, jotka toisen tilaisuuden olette saaneet! :) Se vasta rakkautta onkin!
keskustelemaan asiat kuntoon. Miehesi puhumattomuus ei lupaa hyvää. Oma parisuhteemme saatiin kuntoon kriisin jälkeen ainoastaan sillä, että onnistuimme kommunikoimaan.
Hei,
Erosimme mieheni kanssa koska petin häntä.
Kumpikaan ei kuitenkaan voinut ajatella elämäänsä jonkun muun kanssa joten palasimme yhteen.
Olemme keskustelleet asiat läpi; olin silloin niin nuori ja kokeilunhaluinen, että tuo "juoksenteluvaihe" olisi kuitenkin tullut enemmin tai myöhemmin.
No nyt se on ohi, sain takaisin miehen jota olen oppinut arvostamaan ja rakastamaan aivan uudella tavalla, ja vauvakin tulossa!
Eli voi onnistua! Vaikka en todellakaan tiedä mitä hyvää olen elämässäni tehnyt ansaitakseni tälläisen onnen:=)