Vielä yksinhuoltajista

Monet miehet tuntuvat pitävän yksinhuoltajia pahimpina kammotuksina. Olen itsekin miettinyt voisinko lapsettomana kolmekymppisenä miehenä seurustella yh:n kanssa. Luettelen tähän muutamia asioita, joita minulla tuli mieleen.

Lapset ovat naiselle luonnollisesti aina ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Nainen ja lapset ovat jo eläneet yhdessä pitkän historian ja uusi mies on tulokas. Tässä on helppo kokea itsensä sivulliseksi.

Olen jutellut parin yh:n kanssa ja heillä suurin osa vapaa-ajasta menee arjen pyörittämiseen. Olisiko uuden miehen rooli olla lapsiperheen arjen kantajana; kuljettaa lapsia harrastuksiin ja tehdä kotitöitä, joita on taatusti enemmän kuin kahden aikuisen taloudessa? Entä taloudellinen puoli? Miten yhteiset menot jaetaan? Syntyykö rahankäytöstä ristiriitoja?

Tällaisessa suhteessa tulee niin paljon painolastia mukana, että ymmärrän hyvin miehiä, jotka eivät halua sitoutua sellaiseen. Minusta on aika turhaa arvostella, että kelpuuttaisitte yh:n niin teillä olisi enemmän mahdollisuuksia pariutua. Tällainen suhde ei anna mitään monelle miehelle ja siihen joutuu kuitenkin itse panostamaan paljon.

Voisin itse kuvitella tapailevani yksinhuoltajaa, mutta en todennäköisesti haluaisi tiivistä suhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan kaikki. Toisaalta tällaisella suhteella ei välttämättä ole pidemmän päälle tulevaisuutta, koska haluaisin rakentaa yhteisen elämän sopivan naisen kanssa.

Loppuun voisin sanoa, että yksin- ja yhteishuoltajille paras vaihtoehto on varmasti toinen yh. Silloin suhteessa on paljonkin yhteistä ja elämäntilanteet osuvat yksiin. Oikeastaan mitään listaamistani asioista ei tarvitse miettiä.

Millaisia kokemuksia yksinhuoltajien kanssa seurustelleilla miehillä tai naisilla on?