Olemme olleet naimisissa 12 vuotta jota ennen yhdessä viisi vuotta. Meillä on yksi lapsi. Miehelläni on ollut toinen nainen jo kuusi vuotta.
Tiedän että nyt tulee erokehoituksia.
Minä en halua erota. Haluan lapsellani olevan ehjän kodin, haluan taata hänelle mahdollisuuden kouluttautua hyvään ammattiin ilman rahallisia huolia. Olen siis sietänyt tätä kaikkea osittain noista syistä.
En silti halua erota, naimisiin mennessäni lupasin, niin hyvinä kuin huonoina aikoina seisoa mieheni vierellä. Jossain sieluni sopukoissa uskon mieheni vielä tulevan takaisin luokseni.Kaikki ne yhteiset haaveet mitä meillä oli ja on.
Elänkö ihan utopiassa? Onko kenellekään käynyt vastaavaa? Toivonko vain turhaa? Mielessäni olen eroa miettinyt mutta vasta lapsen aikuistuttua. En halua ennen erota.
Avoimesta suhteesta meillä ei ole kyse. En itsekään välillä tiedä miksi jaksan jatkaa. Mutta arki sujuu kunhan vain siedän kaiken. Onnellinen en ole. En usko lapseni kärsivän asiasta, isä hoitaa velvollisuutensa ja rakastaa lastansa. Ei kapakoi tai liiemmälti edes juo. Talous on turvattu.
Olenko ihan hullu? Uskonko turhaan muutokseen?
Tiedän että nyt tulee erokehoituksia.
Minä en halua erota. Haluan lapsellani olevan ehjän kodin, haluan taata hänelle mahdollisuuden kouluttautua hyvään ammattiin ilman rahallisia huolia. Olen siis sietänyt tätä kaikkea osittain noista syistä.
En silti halua erota, naimisiin mennessäni lupasin, niin hyvinä kuin huonoina aikoina seisoa mieheni vierellä. Jossain sieluni sopukoissa uskon mieheni vielä tulevan takaisin luokseni.Kaikki ne yhteiset haaveet mitä meillä oli ja on.
Elänkö ihan utopiassa? Onko kenellekään käynyt vastaavaa? Toivonko vain turhaa? Mielessäni olen eroa miettinyt mutta vasta lapsen aikuistuttua. En halua ennen erota.
Avoimesta suhteesta meillä ei ole kyse. En itsekään välillä tiedä miksi jaksan jatkaa. Mutta arki sujuu kunhan vain siedän kaiken. Onnellinen en ole. En usko lapseni kärsivän asiasta, isä hoitaa velvollisuutensa ja rakastaa lastansa. Ei kapakoi tai liiemmälti edes juo. Talous on turvattu.
Olenko ihan hullu? Uskonko turhaan muutokseen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Millaisen mallin annat lapsellesi: Sellaisen että vaimoa saa pettää! Onko tuollainen ehjä koti kun vuoteenne tavallaan jakaa kolmas nainen. Avoin suhdehan tuo on jos tuollaisen mahdollista. Entä jos miehesi ottaisi vielä kolmannen tai neljännen tai kokonaisen haaremin naisia? Vieläkö vaan hoet ettet halua erota? Toivot turhia ja pilaat elämäsi, kuten itse totesit: et ole onnellinen.
Tuo lapsi ei tietystikään tiedä isänsä puuhista. Enhän hänelle sitä kerro. Olet oikeassa ettemme ole kahdestaan tässä liitossa. Tuo nainen on jatkuvasti välissämme, en seksiä edes harrasta. Lapsen tulon jälkeen emme ole kumpikaan varmaan halunneet toisiamme fyysisesti. Rankka vauvaikä vei voimamme.
Alkaa tuntumaan turhilta nuo toiveeni, mies vaan jatkaa monista lupauksistaan huolimatta. Ehkä olen toivonut tuon hulluuden menevän ohi, tulevan kyllästymisen. Vaan eikö sen olisi jo pitänyt tulla?
Et ole hullu, mutta auttamattoman sinisilmäinen...
Miehesi on huomannut, että hiljaisesti hyväksyt tilanteen - se sopii hänelle ilmeisesti mainiosti, joten miksi hän haluaisi muuttaa mitään? Vaikka sanot, ettei teillä ole avointa suhdetta, niin sehän tuo nimenomaan on - vaikutaa siltä ettet uskalla alkaa "lyödä nyrkkiä pöytään",. että mies jättäisi toisen naisensa ja alkaisi yksiavioiseksi jällleen...
Kun on petoksen tielle lähtenyt ja kuitenkin kaikki menee omien nuottien mukaan, ei taatusti ala pitkässä juoksussa miettiä, että oi, olenpas paha ihminen ja minun pitää nyt muuttua ja palata yksiavioiseksi... Ehei. Jos toinen nainen jättäisi miehesi, hän tod näk etsisi uuden, koska on tottunut olemaan kahden naisen mies.
Hulluksi välillä itseni tunnen! Sinisilmäinen? En usko vaan toiveikas, sekin murenemassa. Hiljaa en todellakaan ole ollut. Jopa kerran riidan päätteeksi lyönytkin. Vaan en mahda muuta, ketjuun en voi sitoa. Taitaa ero olla ainut keino lopettaa pettäminen. Nyrkkiä pöytään on takuulla lyöty ja useaan otteeseen.
En tosissani taida tuohon yksiavioisuuteen enää uskoa. Jotakin tapahtui lapsen syntyessä. Kaikki kohdistui lapseen, me jäimme jalkoihin.
Kehotan sinua myös hankkimaan itsellesi seuralaisen.
Millainen on miehesi "toinen" nainen? Onkohan hänkin varattu? TIETÄÄKÖ hän miehesi edes olevan naimisissa ja lapsen isä? Yhdysvalloissa paljastui joitakin vuosia sitten tapaus, jossa eräällä miehellä oli ollut yli kaksikymmentä vuotta kaksi perhettä (jotka asuivat vieläpä samassa kaupungissa, ellei peräti samalla kadulla?).
Nyky-Suomessa lapsesi saa koulutuksensa vaikka eroaisit miehestäsi. Minkä ikäinen lapsesi on? Tietääkö hän isänsä toisesta naisesta? Haluat tarjota lapsellesi parasta, kuten jokainen vastuullinen huoltaja, mutta samalla pakotat hänet elämään valheessa, tahtomattasi ja toki sinusta johtumattomista syistä.
Hieman samantapaisessa tilanteessa olleena ymmärrän hyvin halusi olla eroamatta mutta sinun on syytä vielä kerran miettiä haluatko itsekin olla "kakkonen" omassa avioliitossasi?
Niin tiedän ettei tämä ole parasta lapselleni. Parasta olisi olla onnellinen. Jo pelkkä ajatuksen tasolla kertominen lapselle tuntuu pahalta ja mahdottomalta. Isällä ja pojalla on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, miesten juttuja. Poika on 11.
Tuo toinen nainen ei ole varattu, olen puhunut hänen kanssaan neljä vuotta sitten muutamaan otteeseen kun tämä kaikki paljastui minulle. Halusin kuulla hänen versionsa kun en miehen puheeseen voinut luottaa. Ja valhetta ne monet olivatkin.
Tiedän lapseni saavan koulutuksen. Siskoni lapsi on lukiossa ja kuulen kuinka paljon kaikki maksaa, siskoni on yksin lapsen kanssa. Lainaa on pakko lapsen ottaa jo lukiossa. Silti tiukkaa heillä on.
Tunnen lähinnä vain pohjatonta väsymystä, ei jaksa välittää. Nyt vain tuli ystäväni välityksellä tietoa miehen teoista. Ketkähän kaikki jo tietävät?
Taidat olla uupunut ja masentunut, hae ajoissa itsellesi apua! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parasta!
Ei sillä mitään väliä ketkä kaikki tietävät. Ei ole sinun tehtävä näyttää miehellisi sitä ovea, niin kuin kaikki tahtoisivat tehdä sen kauttasi. Kukaan ei arvosta pettämistä ja painostus miehesi hylkäämiseksi voi olla ankara, vaikka itse kärsisit siitä tilanteesta eniten huolto ja talousongelmien keskellä. Yksihuoltajien tilanne on tässä maassa kaikkein heikon.
Naisten kunnia on suomalaisen mittapuun mukaan kärsimistä ihan kaikesta pahasta, mitä miehesi on aiheuttanut jo sinulle. Minusta se on täysin tarpeetonta. Leuka ylös. Kutejat kutekoon, mutta älä anna sen vaikuittaa itseesi. Hae omaa arvostustasi ulkopuolelta ja harrastuksista. Sinä et ole sitä, mitä paskaa sinua lähimpänä oleva petturi. Ammattiapu on myös suotavaa. Siellä osaavat ainakin kertoa, ettei puolison uskottomuus ole petetyn vika.
Voi kun minu käy sinua sääli:( Ensinnäkin lapsesi ei ehkä nyt tiedä että isä pettää äitiä mutta joskus kuulee, vielä niin se vaan menee. Lapsen suurin roolimalli on samaa sukupuota oleva vanhempi eli jos lapsesi on tyttö hän kasvaa ajattelemaan että äitikin sieti pettämistä niin se kai on naisten tehtävä, ja jos poika hän ajattelee että naisia saa pettää ei äitikään välittänyt. Juorut liikkuvat ja jonain päivänä toinen lapsi tämän lapsellesi kertoon niin se vaan menee. Se on varmaa.
Toiseksi, miksi kuvittelet että et voi turvata talouttasi vaikka eroaisit, pistät miehesi maksamaan teille kodin, on sen velkaa kerta sen teiltä veikin aloittamalla suhteen. Sinun pitää nyt ryhdistäytyä lapsesi vuoksi! Erota voi sivistyneestikin.
Olet aivan liian kiltti, ansaitset paljon parempaa. On olemassa miehiä jotka eivät ikinä kohtelisi sinua noin, sinun vain pitää vaatia puolisoltasi enemmän. Ei tuota tilannetta sinun tarvitse sietää, loppupelissä siitä on varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä niin sinulle kuin lapsellesikin.
Huom! Muista että puolisosi ei pakosti käytä ehkäisyä jalkavaimonsa kanssa, ja klamydia ja herpes tarttuvat vaikka kondomia käytettäisiinkin.
Hei väsynyt!
Kyllä sinun mielestäni olisi parasta aloittaa erovalmistelut. Ota selvää vaikka perheneuvonnan avulla kuinka paljon voit saada elatusapua, ala etsiä omaa asuatoa ja harkitse muitakin vaihtoehtoja (kerroit että siskollasikin on vaikeaa ,voisitteko asua yhdessä?). Kun tiedät mahdollisuutesi on helpompi jäätävän rauhallisesti sanoa miehellesi tämä on nyt tässä. En kestä enää. Joko lähdet ja minä pidän pojan (mitä vanhemmaksi poika tulee sen suurempi todennäköisyys että menee isänsä kanssa jos ovat kavereita ja harrastavat jotain yhdessä) tai lopetat suhteesi tässä ja nyt.
En usko että avioliittonne tulee kestämään kovin pitkään nykymenolla. Itsesi vuoksi on parasta toimia mieluummnin kuin vain odottaa pahinta.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sehän on päivänselvää että noin avioliitto ei voi toimia ja jos voisi, niin edellyttäis kohtuullisen jo kehittynyttä suhdetta jonka täytyisi olla oikeasti avoin puolin ja toisin, teillä ei sanojesi mukaan tästä ole kysymys.
Miehesi tekee noin, koska hän pystyy tekemään noin ja voi jopa kokea ettet hänestä välitä, kun annat hänen mielestä näin tapahtua, ei todellakaan tarkoita että asia niin olisi.
Jos viet asian siihen pisteeseen että näin ei voi jatkua, jopa otat eropaperit valmiiksi, niin miehesi joutuu seinää vasten ja mieti mikä hänellä on vastassa.
Selittää pojallenne mistä on ollut kysymys, jos ei jo vaistoa niinkuin lapset usein tekevät. Selittää kakkosen miehelle, sukulaisille ym, anna hänelle todellisuus naaman eteen ja katsokaa mihin vaakakuppi kallistuu.
Sen jälkeen tai siitä huolimatta käytte kaiken läpi, jos ei muuta niin parisuhdeterapiassa, siinäkin tapauksessa että ero tulisi, sen olette jo velkaa lapselle että välit säilyisi. Lapsi näissä kärsii aina jos vanhempien välit ovat huonot.
Olen seurannut tätä palstaa meillä sattuneen kriisin jälkeen ja on tämä jotenkin lohdutonta luettavaa, tunnista tuntiin, päivästä toiseen uusia katastrofeja koko ajan. Näin miehen näkökulmasta tiedän miten helposti seksin puutteen voi rinnastaa esim siihen jos joudut elämään ilman perustarpeita, vettä, ruokaa ja kun usein naiselle on tärkeää hellyys, läheisyys ja että on hyvä mieli, niin soppa on valmis, paineet ja se että kokee tulleensa väärinymmärretyksi, saa aikaan kummallakin tarpeen hakea "ymmärtäjää" muualta.
Yllättävän paljon on tehtävissä ja usein kumpikin on loppujen lopuksi kaivannut puolison läheisyyttä ja samoja asioita. Meillä on hyvä maine maailmalla työteliäänä kansana, mutta nämä työkalut on sukupolvien saatossa jääneet kivikautiselle tasolle, anna siinä sitten neuvoja jäkipolville.
Miehet palaavat ennemin tai myöhemmin vaimonsa luo, jos vain jaksaa uskoa. Joskus siihen voi mennä kymmenenkin vuotta, sillä kakkonen on se joka saa eniten suhteesta. Joudut olemaan osoituksena siitä, miten mis rakastaa häntä halventamalla sinua. Sellaiseen taisteluun ryhtyneen kakkosen himoa ruokitaan tuolla ajatuksella ja hän tahtoo epätoivoisesti voittaa taistelun. Mies taas saa uskomaansa seksiä ja rakkautta tuosta kierteestä, vaikka se on hyvin vääristynyt tarve normaalista.
Elä rauhassa elämääsi ja tee miten hyvältä tuntuu. Ei tarvitse yrittää taistella miehestä. Useimmille miehillle riittää, kun vaimo on olemassa. En todellakaan usko, että uskollisuutta arvostavat naiset lähtisivät suin päin vieraisiin, mutta on syytä arvostaa itseään. Löytyy paljon miehiä, jotka haluaisivat olla juuri sinun kanssa ja tehdä samat vaimoilleen... tai yksinäisiä, jotka ovat odottaneet vain kohdatakseen sinut. Riittää kun on katsellut ympärilleen sen verran, jotta oman arvon tunne säilyy tuon paskaringin vankina ollessa.
Jos olisin aloittajan tilanteessa, niin alkaisin kerätä pesämunaa tuleevaiuuden varalle. Tyhmä mies on mitä otollisin ja helpoin rahastettava. Tuskin se kiimoissaan niin välittää, vaikka vaatisit rahaa omiin menoihin ja koijaisit yhteisistä lisää. Niin minä tekisin.
Ja viel, että tallenna omatkin varasi ulottumattomiin.
Ihan hyvä ja varteenotettava neuvo.
Useinkaan ei ole kysymys miehestä taistelusta. Jos on jo toinen kiikarissa ovat miehen tunteet epäilemättä sen toisen naisen luona ja hänkin on avioliitossa vain velvollisuudesta lapsen takia. Selvä ero olisi paras vaihtoehto etenkin vaimolle. Rahan vuoksi ei avioliitossa ole kenelläkään hyvä olla. Tässäkin tapauksessa mies leikkii ja "on pois" jo suhteesta. Miehelle on helpompaa olla tekemättä päätöksiä ja antaa naisten kinata keskenään. Vaimon olisi tehtävä ratkaisunsa oman onnensa takia, ei rahan takia. On liian kuluttavaa olla liitossa miehen kanssa joka pettää.
En osaa auttaa tai mitään. Tulen vain sanomaan, että tiedän pariskunnan jotka pitävät kulissiliittoa pystyssä vain lastensa takia. Kulisseista tietää kaikki paitsi lapset, mutta onhan se selvää että hekin sen aavistavat ja näkevät. (kaikki yläkoulu ikäisiä yhtä lukuunottamatta)
Sinällään pidän sitä heidän päätöstään jotenkin kunnioitettavana pöhköllä tavalla,että kun yhteen on menty, naimisiin ja lapsia useita saatu niin heistä myös huolehditaan yhdessä niin perhe idyllinä kuin taloudellisesti.
Mutta
toisaalta kun ajatellaan vähän toisin niin tuossa on kaikki väärin. Kummankin aikuisen onni on poissa, he sietävät toisiaan mutteivat pidä toisistaan. He esittävät olevansa happy family kaikkine lomamatkoineen ja kesämökkeineen mutta kummallakin on sitten vuorotellen ne omat säädöt ja menot. Lapset oppivat ihan kieron perhemallin, jota mahdollisesti toistavat itse.
Ap haluaa samanlaisen perheidyllin pitää yllä lapsen takia mutta tiedät sen itsekin sisimmissäsi kun tännekin kirjoitit, ettei se ole oikein ketään teitä kohtaan.
Ei ap. vihaa miestään, vaan haluaa pitää perheesä puolta. Ei ole oikein syyllistää häntä epäoikeudenmukaisuudesta, kun on kaksi muuta ihmistä jotka kohtelevat häntä itsekkäästi ja maailman raaimmalla tavalla.
Hän pystyy rakastamaan oikeasti, kestämään ja jaksamaan vaikeimmissakin tilanteissa. Miehen olisi syytä arvostaa häntä, mutta jos kykene nyt, niin ehkä joskus vanhempana.. että oli joku, joka piti hänestä vaikka tuli kohdelluksi niin haplamaisesti.
Onko tilanteenne se, että mies tapaa koko ajan toista naista ja tahtoo silti jatkaa sinun kanssa? Tai tahtoisiko mies lopettaa teidän suhteenne?
Ehjä koti... Mutta lapsi varmasti saa aika vääristyneen käsityksen parisuhteesta... Joka saattaa myöhemmin hänen omissa suhteissaan näkymään aikamoisena luottamuspulana kumppania kohtaan. Omasta mielestäni onnelliset vanhemmat, oli ne sitten yhdessä tai erikseen on paljon parempi esimerkki nuorelle, kun kieroutunut suhde, jota lapsi katselee vuodesta toiseen,,, Puhun myös omasta kokemuksestani, ja omasta lapsuudestani. Vasta reippaasti yli kolmekymppisenä aloin tajuamaan että ei parisuhde ja perheenperustaminen ole automaattisesti perhehelvettiä! Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään!
On totta että helpolla ei pidä luovuttaa.. mutta kyllä toi on mennyt jo mielestäni ihan liian pitkälle!
Nyt täytyy muistaa ettei aloittajaa saa mollata siitä että hän tulee kysymään neuvoja! Mollaamiset ei auta.
Olen edelleen samalla kannalla, kuin tuo edellinenkin on mutta päätös on aloittajan. Hän on voinut kasvaa vaikka millaisen lapsuuden joka nyt kantaa häntä tässä eteenpäin.
Aloittajaa pyytäisinkin istumaan alas, miettimään oikein syvällisesti monelta eri kantilta OMAA lapsuuttasi. Jäitkö jotain vaille, mitä se oli? Oliko sinulla perheidylli koossa lapsuuden kodissa? Vai oliko se perhe helvettiä? Mikä muisto koskee eniten, oliko vanhempasi läsnä vai "läsnä"? Miten muistat lapsena nähneesi äitisi ja isäsi suhteen?
Yleensä me vanhemmat koitamme korjata omien vanhempiemme virheitä mutta joskus niitä ei vain pääse karkuun, ne tavoittaa ja silloin tulisi nähdä itsensä jälleen sinä lapsena joka joskus oli, miten lapsi kokee asiat.
Miten sinä koit ja kokisit ne?
Tottakai pitäisi muistaa myös itsensä tässä vanhempana ja äitinä. Me äidit usein laitamme lapsemme etusijalle ihan luonnostaan eikä se minusta ole ollenkaan huono ajatus. Muistetaan kuitenkin sellainen vanha sanaparsi että vanhempien suhde on lasten koti.
Todella vaikeaa aikaa elät aloittaja, voimia kovasti!
Minusta sinä voit tehdä aivan millaisen päätöksen tahansa. Riippumatta mitä täällä tai jossain muualla huudellaan. Sen päätöksen täytyy olla kuitenkin sinun oma PÄÄTÖKSESI, ei pelkkä liukuminen tapahtumien mukana.
Jos päätät, että sinun etusi on jatkaa parisuhdetta, päätät samalla, että miehesi sivusuhde ei ole sinulle niin iso ongelma, että se estäisi yhteisen elämän. Silloin voit huonoina hetkinä sanoa itsellesi, että itse päätin jäädä tähän ja hyväksyä tilanteen. Jos jäät siihen toivon varassa, annat miehellesi avaimet ja vallan omaan hyvinvointiisi. Sitä ei saa tehdä. Toivo on löysä hirsipuu, jossa miehesi sinua roikottaa. Voit joutua kärsimään vielä vuoden ja pari, ja miehesi saattaakin sen kaiken jälkeen ilmoittaa, että lähtee. Mitä hyötyä siitä "toivon" ajasta sinulle on silloin ollut?
Jokainen päättää ja puntaroi omaa elämäänsä. Kaikki eivät päädy samoihin valintoihin ja ratkaisuihin. Mutta oman päätöksenteon antaminen pois kaventaa ihmisen oman elämän hallintaa. Joutuu vain tuuliajoille toisten armoille. Silloin voi huonosti jopa silloin kun asiat olisivat hyvin.
Suosittelen, että ap katsoo rohkeasti tilannetta. kaikki päätökset ovat kohdallasi kipeitä ja sattuvat. Mutta usko pois, päätöksen jälkeen voit paremmin vaikka sattuisikin. Kivunkin sietää paremmin jos ei nuijittuna maanrakoon vaan seisoo omilla jaloillaan.
Pitkässä suhteessa tulee kriisejä ja kasvamista joka usein ilmenee juuri niin, että jossain vaiheessa ilmestyy näitä kakkosia ja kolmosia kuvioihin, niin kävi meilläkin 18v naimisissa. Oleellista on että sen jälkeen käydään kipeät asiat läpi ja kuunnellaan toista, halutaan muutosta, uskalletaan sitoutua ja antaa anteeksi, tuohon tosin pitää antaa aikaa. Luottamus pitää ansaita.
Se tarkoittaa kuitenkin että KUMMALLAKIN on aidosti tahtoa siihen.
Parisuhteita on varmaan monenlaisia, toisissa sallitaan toisenlaiset asiat, mutta eihän se niin voi mennä, että toinen kokee tulleensa loukatuksi.
Pelisäännöt pitää olla selvät ja rehelliset.
Sanoisin että kyllä miehelläsi on tehtävä jotain asialle, sehän on päivänselvää.
Itse tunsin eläväni kuin pullossa, katsella kun elämä menee siellä jossain ulkopuolella, no kun tultiin eron partaalle, niin jouduimme vaimon kanssa tahoillamme miettimään mitä haluamme, halusimme muutosta, kunnioitusta ja löytää sen ystävyyden joka oli hävinnyt matkan varrella, loukatuksi tuli kumpikin, mutta ei kukaan luvannut ruusutarhaa.
Sanokoot muut mitä haluaa, mutta kyllä avioero on iso asia ja kaikkensa liiton säilymiseksi kannattaa tehdä.
Anna ajan mennä ja tee itselle selväksi, että omasta mielestäsi teit kaiken.
Aloittajalle. Luuletko tosiaan ettei lapsesi aavista jotain olevan pahasti pielessä. Teidän käytöksenne ei varmaankaan ole ihan "normaalia". Lapset vaistoavat tällaiset asiat. Hulluksi tulet tuollaisessa suhteessa. Itse olen ollut yksinhuoltajana ja pienipalkkainen ja olen saanut lapseni koulutettua. Oman mielenterveytesi takia lähde suhteesta. Sinulla on vielä elämää edessä ja toivon että saat elää sen onnellisena. Tsemppiä!