Rekrytoijan vinkit työnhakijalle

Rekrytoijalle ihan tiedoksi vaan, ettei suosittelijan todellakaan tarvitse olla entinen esimies, se voi aivan hyvin olla entinen kollega tai vaikkapa luottamustoimesta tai vapaaehtoistyöstä läheinen henkilö. Vinkin sain rekrytoijalta ja itselläni on 1/3 suosittelijasta muu kuin esimies. Esimieshän ei välttämättä edes työskentele samassa toimipisteessä tai tiedä tuon taivaallista siitä, mitä työpaikalla tapahtuu, joten kuinka hän silloin voi mennä kenestäkään takuuseen?

Voi hellanlettas kirjoitti:

Rekrytoijalle ihan tiedoksi vaan, ettei suosittelijan todellakaan tarvitse olla entinen esimies, se voi aivan hyvin olla entinen kollega tai vaikkapa luottamustoimesta tai vapaaehtoistyöstä läheinen henkilö. Vinkin sain rekrytoijalta ja itselläni on 1/3 suosittelijasta muu kuin esimies. Esimieshän ei välttämättä edes työskentele samassa toimipisteessä tai tiedä tuon taivaallista siitä, mitä työpaikalla tapahtuu, joten kuinka hän silloin voi mennä kenestäkään takuuseen?

Lue lisää

Suosittelijan pitää olla periaatteessa se mitä sinulta pyydetään. Jos haastattelija pyytää esimies-suositusta, ei hän varmaankaan kelpuuta työkaveria. Ja jos suosittelua entiseltä esimieheltä ei ole antaa, voi sinun mahdollisuutesi mennä siihen.

Itse en ole ammattirekrytoija, mutta rekrytoin useamman kerran vuodessa. Suosittelijan merkitys on itselläni rekrytoinnissa todella tärkeä. Se on sitä vanhan tavan mukaista toimintaa, että soitetaan ex-pomolle ja kysytään että "no millanen kaveri se on". Itse kun en välttämättä osaa haastattelutekniikan jippoja ja juttuja, niin tuo tuollainen perinteinen malli antaa kullanarvoista tietoa minulle.

Ennenvanhaan aina suosittelijana toimi entinen pomo. Nykyisin annetaan suosittelijaksi sitä mukavinta työkaveria, entistä asiakasta ja jopa sukulaisia ja opettajia. Tarviiko mun edes soittaa hakijan veljelle tietääkseni mitä hän tulisi sanomaan? Harva haukkuu veljensä.

Työkaveri voi ehkä periaatteessa jossain tapauksissa olla hyvä suosittelija. Jos tyypit ei ole parhaita kavereita keskenään. Työkaverin suosituksissa on vain se ongelma ettei hän ole nähnyt asioita työnjohdollisesti. Hän voi sanoa että kova se on töitä tekemään ja koko ajan se työssä työpisteellään naputtelee. Todellisuudessa henkilön aikaansaannokset ja tulokset voivat silti olla heikot. Tämän näkee vain esimies.

Yllättävän usein hakija ei ole myös sisäistänyt, että suositus on sananmukaisesti suositus. Ei suosittelijaksi kannata pyytää esimiestä kenen kanssa ei tule toimeen tai jos töissä on ollut ongelmia. Yllättävän usein suosittelija kertoo, että "ei sitä voi suositella, itse en ainakaan enää palkkais".

2) Haastattelu:
- Haastatteluun pitää mennä valmistautuneena. Hakemaansa yritykseen ja haetun tehtävän työnkuvaan pitää tutustua jo ennen hakemuksen lähettämistä, mutta erityisesti ennen haastattelua. Lue ainakin yrityksen nettisivut, vuosikertomukset ym. ja selvitä myös sinua haastattelevien ihmisten taustoja jotta tiedät paremmin mitä sinulla on vastassa.
- mieti etukäteen mitä haluat kertoa itsestäsi ja miten. On hyvä idea listata paperille omia hyviä ja huonoja puoliaan. Näitä kysellään lähes aina. Kliseitä on vaikea täysin välttää, mutta yritä ainakin konkretisoida jollakin tavalla. Eli jos sanot olevasi nopea oppimaan niin voit kertoa jonkin tilanteen missä jouduit nopeasti opettelemaan uusia asioita aiemmissa töissäsi, esim. tuuraamaan sairaslomalle joutunutta kollegaasi jne. Jos kehut kovaa motivaatiotasi työntekoon, esimerkkinä tästä voi olla vaikka se, että olet joskus muuttanut työn perässä uudelle paikkakunnalle.
Huonoja ominaisuuksiakin pitäisi osata sanoa jottet vaikuta ylimieliseltä... Kukaan ei ole täydellinen ja fiksu ihminen osaa tunnistaa itsessään myös kehitettävät ominaisuudet. Sano kuitenkin jotain sellaista mikä ei tuhoa mahdollisuuksiasi! Eli ei kannata avautua joka viikonloppu överiksi menevistä kännäilyistä tai sinua jatkuvasti vaivaavasta väsymyksestä tai kroonisesta laiskuudesta.
Kerro jotain mikä on totta, mutta kohtuu vaaratonta. Esim. liiallinen yksityiskohtiin keskittyminen tms. Tämä osoittaa itsetuntemusta ja toisaalta voit luoda vaikutelman, että olet jo aktiivisesti pyrkinyt pääsemään eroon heikkouksistasi.
- haastattelutilanteen alku on kriittinen tilanne. Ensimmäisen 5 minuutin aikana voit tehdä virheitä joita et mitenkään saa sen jälkeen anteeksi, toisaalta luomalla mainion ensivaikutelman monia asioita katsotaan jatkossa läpi sormien. Eli, kättele jämerästi, katso silmiin, esittele itsesti, kuuntele muita ja muista heidän nimensä. Ole kohtelias KOKO ajan! Monet eivät ymmärrä, että haastattelutilanne alkaa jo siitä kun astut ovesta sisään ja ilmoittaudut alatiskillä sihteerille, assistentille tms. Monet keskittyvät niin jännittyneinä "ison pomon" tapaamiseen, että luovat itsestään töykeän vaikutelman kaikille muille työntekijöille. SItten se iso pomo haastattelupäivän päätteeksi töistä lähtiessään kysyykin assistentilta, "miltä muuten se aamulla käynyt NN sinusta vaikutti?" ja näin monet tulevat mokanneeksi mahdollisuutensa tietämättään jo ennen itse tilannetta.

Eli tiivistettynä: ole oma itsesti, mutta muista että sinua arvioidaan koko ajan. Pukeudu sopivasti, ole kohtelias, mieti mitä sanot ja pysy skarppina koko ajan. Haastattelu saattaa hyvinkin pian muuttua vapaaksi jutusteluksi jota kestää tunnin verran. Älä kutienkaan mene lankaan ja ala hölöttämään varomattomasti asioita joita et normaalistikaan haastattelutilanteessa tulisi sanoneeksi Ei kannata ihan seipään nielleennäkään kakistella koko aikaa, vaan pelisilmää pitää käyttää. Kuitenkin vastapuolen näennäinen rentouskin voi olla ansa saada sinut varomattomaksi ja paljastaa se todelinen luonne pinnan alla.
ja lyhyt lista asioista mitä ei kannata missään nimessä tehdä:
- älä myöhästy
- älä hauku entistä/nykyistä työnantajaa
- älä jaarittele tarpeettomia
Yritä mahdollisuuksien mukaan muuntaa haastattelutilanne kaksisuuntaiseksi kommunikaatioksi. Mieti valmiiksi järkeviä kysymyksiä ja pyri tuomaan ilmi omaa perehtyneisyyttäsi toimialaan ja yrikseen. Jos onnistut niin huomaat haastattelun loppupuolella rekrytoijan myyvän sinulle työtä sen sijaan, että sinä myyt siihen itseäsi.
Jos haastattelijoita on useita, keskitä huomiota kaikkiin heihin ja hae katsekontaktia vastatessasi. Älä hämmenny "hyvä haastattelija- paha haastattelija" asetelmasta, kyse voi olla ennalta sovitusta roolista.

Muista että, mihinkään työhön ei kannata pyrkiä keinolla millä hyvänsä! Vaikka kyseessä onkin kilpailutilanne ja jokainen haluaisi voittaa, saattaa haastattelussa käydä ilmi, että työtehtävä, työkaverit tai yritys onkin sellainen jossa ei voi kuvitella viihtyvänsä. Tällöin ei kannata antaa kilpailuvietin viedä mukanaan vaan parempi säästää omaa ja muiden aikaa ja todeta, ettei homma ole sinua varten ja jättää leikki kesken.
Noh, tästä tuli pitkä sepustus. Voisin vielä kirjoittaa 2. haastattelun ja testi-haastattelun erityispiirteistä myöhemmin jos jaksan.
Toivottavasti tästä oli apua jollekin, hyvää työnhakua!

Voihan siellä olla joku muukin, joka kusettaa sitä koiraa. Kaikki tuntemani koiran omistajat ovat kyllä erittäin iloisia ja reippaita. Entäs sitten kissaihmiset, ovat niin laiskoja etteivät jaksa sellaista lemmikkiä, jota pitää säännöllisesti viedä ulos..?? Huono fyysinen kunto, kun ei jakseta reippailla ulkona ? Vastuuntunto puuttuu ?

Ihan tosi, jos oikeasti joku työpaikka jäisi noin naurettavan syyn takia saamatta, niin sanoisin, että pitäkää työnne, en olisi halunnutkaan teille töihin =) Ja hyvä työntekijä voi melkeimpä ite valkata työnantajan =)

Mitäpä sanoisit, jos vastaisin, että teen salaisia projekteja, eikä niistä saa ulkopuolisille kertoa?

Ammattirekrytoija, ohjelmoijat on usein insinöörejä. Mihin ohjelmoija tarvitsee autocadia? Itse olen autocadilla töitä tekevä suunnitteluinssi ja puolisoni on ohjelmoija, insinööri hänkin. Jos olet haastattelemassa ohjelmoijaa, sinun pitäisi perehtyä vähän paremmin asiohin. Muutenhan sulle voi syöttää mitä puutaheinää tahansa, kunhan listaa hienojen ohjelmien nimiä vaan.

fdsafsdf kirjoitti:

Mitäpä sanoisit, jos vastaisin, että teen salaisia projekteja, eikä niistä saa ulkopuolisille kertoa?

Ammattirekrytoija, ohjelmoijat on usein insinöörejä. Mihin ohjelmoija tarvitsee autocadia? Itse olen autocadilla töitä tekevä suunnitteluinssi ja puolisoni on ohjelmoija, insinööri hänkin. Jos olet haastattelemassa ohjelmoijaa, sinun pitäisi perehtyä vähän paremmin asiohin. Muutenhan sulle voi syöttää mitä puutaheinää tahansa, kunhan listaa hienojen ohjelmien nimiä vaan.

Lue lisää

Siis luin kyllä, että tukena autocadia, mutta miksi? Jos joku on sulle tuollaisen lauseen suoltanut, niin puutaheinää. Autocad ei ole mikään ohjelma, jota käytetään pikkaisen tukena, siitä ei ole mitään apua sen ymmärtämisessä mitä insinöörit haluaa. Eikä kyllä välähdä millään autocadin yhteys ohjelmointiin, ehkä joku tarvitsee molempia, mutta että tukena...ekaluokkalainenkin pystyy autocadilla viivoja piirtelemään, mutta ammattimainen käyttö vaatii aika pitkän opettelun ja ohjelmoijalta, joka sitä ei työssään tarvitse, sen opiskelu on lähinnä hupia. Jos ohjelmoija ei ole inssi itse, niin tuskin insinöörien (autocadia käyttävät paljon myös piirtäjät, jotka eivät välttämättä ole inssejä) käyttämien ohjelmien opettelu tukee kovin paljon yhtään mitään. Ajatusmaailma pitää hakea sieltä suunnittelun perusasioista, ei työkaluista.

sfdsfdsaf kirjoitti:

Siis luin kyllä, että tukena autocadia, mutta miksi? Jos joku on sulle tuollaisen lauseen suoltanut, niin puutaheinää. Autocad ei ole mikään ohjelma, jota käytetään pikkaisen tukena, siitä ei ole mitään apua sen ymmärtämisessä mitä insinöörit haluaa. Eikä kyllä välähdä millään autocadin yhteys ohjelmointiin, ehkä joku tarvitsee molempia, mutta että tukena...ekaluokkalainenkin pystyy autocadilla viivoja piirtelemään, mutta ammattimainen käyttö vaatii aika pitkän opettelun ja ohjelmoijalta, joka sitä ei työssään tarvitse, sen opiskelu on lähinnä hupia. Jos ohjelmoija ei ole inssi itse, niin tuskin insinöörien (autocadia käyttävät paljon myös piirtäjät, jotka eivät välttämättä ole inssejä) käyttämien ohjelmien opettelu tukee kovin paljon yhtään mitään. Ajatusmaailma pitää hakea sieltä suunnittelun perusasioista, ei työkaluista.

Lue lisää

Itse teen koodia työnantajalle ja autocad on ns. "tukityökalu". Insinöörit laittaa piirrustuksiaan sitä kautta ja mä yritän parhaani mukaan saada luotua softaa näille insinööreille.

Mutta itse asiaan: multa kysyttiin työhaastattelussa, että mikä vihannes olisin? Siinä esimerkki tästä nykyajan rekrytoinnista it-piireissä.

0001000110 kirjoitti:

Itse teen koodia työnantajalle ja autocad on ns. "tukityökalu". Insinöörit laittaa piirrustuksiaan sitä kautta ja mä yritän parhaani mukaan saada luotua softaa näille insinööreille.

Mutta itse asiaan: multa kysyttiin työhaastattelussa, että mikä vihannes olisin? Siinä esimerkki tästä nykyajan rekrytoinnista it-piireissä.

Lue lisää

Tarttetko sitten itse autocadia, muokkaatko piirustuksia vai? Aika hölmöö maksaa autocadin lisenssi jos ei sitä tehokkaasti käytä. Luulis, että jos vaan piirustuksia tarttee, eikä tartte esim. muokata niitä, niin paljon järkevämpää olis laittaa vaan pdf:t. Myös turvallisempaa.

"Entä nämä nykyään niin muodikkaat ryhmähaastattelut?
Onko se työnantajalle vain ajansäästöä vai onko hakijoita niin paljon, että kutsutaan laumassa ja tehdään loppuarviot yhtä epämääräisesti.
Olen ollut haastattelussa, jossa meitä oli 12kpl. Ketään meistä ei valittu, ja kysymyksiä oli tasan 3. Ensin kerrottiin järjestyksessä kuka on ja miksi haet paikkaa. Sitten kysyttiin mitkä työajat sopii. Kolmas kysymys koski mielipidettä ko. yrityksestä. Siinä oli kaikki"

Olen ollut kerran tällaisessa haastattelussa, tosin vuokrafirmaan, ja aika vaikeaa sieltä oli kenenkään loistaa jollei ollut raudankovaa kokemusta antaa haettavaan paikkaan. Ei pystynyt hirveästi näyttämään puheenlahjojaan tai edes yrittää esittää yltiösosiaallista ja iloista ihmistä (mitä täälläkin neuvotaan tekemään) kun mitään muuta ei voinut sanoa kuin vastata kysymyksiin... Ja kysymyksia oli kanssa 3...

tarvitseeko kertoa pääsinkö hakemaani paikkaan...? Katosi sekin ilo nopeasti että pääsi pitkästä aikaa jonnekkin haastatteluun ...

Puuuuuuuuh kirjoitti:

"Entä nämä nykyään niin muodikkaat ryhmähaastattelut?
Onko se työnantajalle vain ajansäästöä vai onko hakijoita niin paljon, että kutsutaan laumassa ja tehdään loppuarviot yhtä epämääräisesti.
Olen ollut haastattelussa, jossa meitä oli 12kpl. Ketään meistä ei valittu, ja kysymyksiä oli tasan 3. Ensin kerrottiin järjestyksessä kuka on ja miksi haet paikkaa. Sitten kysyttiin mitkä työajat sopii. Kolmas kysymys koski mielipidettä ko. yrityksestä. Siinä oli kaikki"

Olen ollut kerran tällaisessa haastattelussa, tosin vuokrafirmaan, ja aika vaikeaa sieltä oli kenenkään loistaa jollei ollut raudankovaa kokemusta antaa haettavaan paikkaan. Ei pystynyt hirveästi näyttämään puheenlahjojaan tai edes yrittää esittää yltiösosiaallista ja iloista ihmistä (mitä täälläkin neuvotaan tekemään) kun mitään muuta ei voinut sanoa kuin vastata kysymyksiin... Ja kysymyksia oli kanssa 3...

tarvitseeko kertoa pääsinkö hakemaani paikkaan...? Katosi sekin ilo nopeasti että pääsi pitkästä aikaa jonnekkin haastatteluun ...

Lue lisää

Olen ollut ryhmähaastattelussa vuonna 1983. Lehdessä oli ilmoitus, että huomenna paikan päälle ja sitten vaan jonosta neljä kerrallaan. Minun vuoroni kun tuli, niin kolmea muuta ei noteerattu ollenkaan, koska minulla oli kokemusta. Lopulta rekrytoija totesi, ai sä olet maalta, no ei sulle sitten vuorotyö käy, kyllä se asunto pitäisi olla tässä lähellä jo valmiina. Toisen kerran olin ryhmähaastattelussa, se oli kakkosvaihe, koko päivän v. 1988. Silloin miettivät pitkään ottavatko, mutta lopulta päättivät että kokemus ei riitä. tuossa toisessa ihan selkeesti katsottiin, miten tule pomoporukan kanssa toimeen, muut olivat nimittäin pomokanditaatteja.

Ihme kysymyksiä. Itsekin olen joutunut pariin otteeseen ihmeellisiin haastatteluihin, mutta ikäväkseni minulle pahimmat kokemukset ovatkin tulleet itse työssä.

Suosittelisin kaikille jo itse omaksumaani tapaa: pitäkää huolta itsetunnostanne.
Älkää ajatelko olevanne mitään työn orjia. Älkääkä myöskään pitäkö työnantajaa minään kuninkaana,jolla on alamaiset käskytettävänään. Toki työnantajaa tulee arvostaa, mutta he ovat ihmisiä kuten muutkin. Kysymyksiä voi toki verrata haettuun tehtävään, mutta jos ne eivät siihen sovi tai ovat muuten outoja niin kannattaa pitää työnantajaa ja koko paikkaa jo siinä vaiheessa omassa arvosaan. Siihen et omaa työ panostasi vie. TYÖNANTAJAN ON ARVOSTETTAVA TEKIJÖITÄÄN JA IHMISIÄ! Kannattaa myös tarkastella millainen luonne työnantajalla on. Tulisitko toimeen ko. työnantajan kanssa?
Suomessa työnantajat on vain liikaa nousseet hyvään koskemattomaan asemaan, koska ne tekevät työpaikkoja. Kuitenkin esiin pitäisi kaivaa työelämän totuudet.

1,5 viikkoa on aika vähän. Mulla on parhaat, itse asiassa ensimmäinen vakityöni ja tämä viimeisin sovittu aloituspäivä jo haastattelussa. Tai siinä ekassa jäin töihin samana päivänä. Mutta pisin rekrytointi on kestänyt 4 kk.

Koska on todella olennaista tietää miksi hakija haluaa tulla juuri tähän työpaikkaan. Se kertoo henkilön motivaatiosta. Jos työtä hakee vain ja ainoastaan siksi, että joku työ on pakko saada, on henkilön työura todennäköisesti hyvin lyhyt. Samalla kysymys paljastaa taustatietoa siitä, mitä henkilö ajattelee tai tietää hakemastaan tehtävästä. Joskus myyntipäällikön tehtävää hakenut on vastannut, että on aina halunnut esimieheksi. Jouduin mainitsemaan, että no tämä hakemasi tehtävä ei kyllä nyt ole lainkaan esimiestehtävä.

Meillä yrityksessä ei ihan aidosti ole olemassa ikäkriteerejä. Mutta vuosien kokemus ei aina ole valinnassa se painavin kriteeri. Joskus se voi kääntyä päinvastaiseksi. Meille palkattiin toimistosihteeri, jolla oli yli 20v kokemus tehtävistä. Hänen oli mahdoton oppia tekemään osaamansa asiat meidän tyylillämme. Tämä henkilö ei viihtynyt meillä koeaikaa pidemmälle, vaan lähti takaisin entiseen työpaikkaansa, vaikka oli sieltä nimenomaan lähtenyt, koska halusi muutosta ja uudistusta.

"Yleensä ei myöskään saa tietää miksi haettua työtä ei saanut."

Tähän on olemassa montakin eri syytä ja selitystä. Yksi syy on se, että työhaku on aina hakijoiden välinen kilpailu, jonka vain yksi voi voittaa. Hyviä ja päteviä hakijoita voi olla 5, joista on pakko vain yksi ottaa. Ei ole siis kerrottavissa mitään varsinaista syytä, muuta kuin se, että vain yksi voidaan palkata.

Toinen selitys voi liittyä sinun persoonaasi, toimintatapoihisi yms. sellaiseen mikä ei näy CV:ssä, mutta minkä haastattelija on aistinut. Ei olisi kovin korrektia sanoa hakijalle, ettei häntä valita koska haastattelussa tuntui siltä että persoona on vääränlainen tähän työporukkaan. Siitä sitäpaitsi seuraisi jatkokysymyksiä, että miksi ei ja millainen luulit minun olevan... en ole sellainen, olen tällainen yms. Ja kuitenkin asiasta on turha väitellä, haastattelija tekee tulkintansa itse, eikä hän voi neuvotella siitä.

Kolmas syy voi olla sellainen, että sen sanomalla joku pahastuu siitä, eikä se ole henkilön itsensä valittavissa. Esimerkiksi kolmen pienen lapsen äiti jos hakee euroopan myynnin myyntipäällikön tehtävää, jossa matkustamista on 50% työajasta. On päivänselvää ettei matkustaminen hänellä luonnistuisi, mutta ei tällaista viitsitä sanoa ääneen. Tai toinen esimerkki, jos puhelintyöhön hakevalla olisi paha änkytys.

Neljäs syy voi olla osaamisen riittämättömyys. Tämä tosin on usein helppo kyllä kertoa hakijalle suoraan, ettei vaikka hänen ruotsinkielentaitonsa ole tarpeeksi vahva. Joskus tämäkin silti on vaikeaa kertoa, sillä työhakija voi alkaa inttämään vastaan ja kyseenalaistamaan rekrytoivan henkilön näkemyksen. Ja edelleenkin rekrytointi on rekrytoijan subjektiivinen näkemys loppujen lopuksi. Hänellä on työkaluinaan haastattelu, testit, todistukset, suositukset... mutta lopullinen päätös pohjautuu siihen tunteeseen, mikä näistä kaikista on muodostunut.