Mikä minua vaivaa….?

Lol no ihan hyvä kai et jotain "naurattaa" mut olin ihan tosissani.. Ja en missään sienissä! Mut ole hyvä vaan. Haluisin myös asiallisia vastauksia, kiitos!!

Ja se on *nainen, btw.

Ymmärrän täysin viestisi ja ahdistuksen tunteen mitä koet.
Et kuitenkaan ole hullu. Joten toivon sinulle vointia j ajaksamista.

Luulenpa, että sinun kannattaa puhua asiasta jollekin ammattiauttajalle. Jonkinlainen terapia voisi auttaa hyvin luultavasti.

Enpä osaa minäkään mitään fiksua tähän kirjoittaa :)

Itse olen vapautunut hieman omista peloistani, jota eivät kyllä olleet lähelläkään tuota luokkaa, yksinkertaisesti vain kohtaamalla niitä. Sopivin annoksin ja sopivin hetkin niitä saa purettua, mutta liiallinen yrittäminen saattaa myös kostautua.

Yhden lukemani kirjan mukaan pelkoja pidetään nykyään aika paljon (alitajuisesti) opittuina kehon toimintamalleina, tietynlaisina assosiaatioina. Se tarkoittaa että niistä on mahdollisuus myös oppia pois. Tämä voi olla hidasta ja vaatii ehkä tarkkaakin harkintaa, koska väliaivot pitää saada reagoimaan aiemman pelkoreaktion sijaan jollain muulla tavalla. Pitää siis mennä pelon rajalle ja kohdata se, mutta ei saa murtua sen alle.

Tästä saan varmaan hörhön maineen, mutta haluaisin myös suositella meditaation kokeilemista. Siinä voi hyvällä tuurilla oivaltaa (hyvinkin syvällisesti) kuinka pelot ovat vain mielen kuvitelmaa ja näin nähdä niiden luoman illuusion taakse. Se voi auttaa ymmärtämään, että pelot eivät ole sama asia kuin todellisuus, vaan oma harhainen kuvitelma siitä. Hyviä oppikirjoja löytää kirjastosta.

Sitten voi aina miettiä, jos kyse on jostain post traumaattisesta stressistä. Oleto kokenut jotain järkytyksiä, kun nämä pelot alkoivat? Ehkä liität ne tuntemukset johonkin tapahtumaan, mihin ne eivät kuulu?

Pohdintapuolella saattaa auttaa myös ns. "Worst Case Scenarion" miettiminen, eli mitä pahimmillaan voi tapahtua. Se menee niin, että kysyt jokaisen vastauksen jälkeen, että "entä mitä sitten?", ja vastaat siihen. Lopulta ehkä huomaat, ettei pelättävää olekaan kuolemaa enempää ja sen kanssa vaan pitää oppia tulemaan sinuiksi. :)

Tsemppiä elämääsi!

Kiitos vastauksestasi! Mietin pitkään asioita joita sanoit. Voisin ihan hyvin kokeilla meditaatiota vaikka munkin mielestä sana "meditaatio" on vähän outo :) olen harrastanut joogaa jonkin verran ja joka tunnin jälkeen on tuntunu siltä et hetken pystyn olemaan ihan rauhassa ja "normaali" enkä paranoidi joka ikisestä asiasta, joten meditaatio ei kuulosta hullummalta..

Mun elämässä on tapahtunut joitain asioita jotka voi edesauttaa tätä mut en tiedä miten paljon tai liittyykö siihen.. Mun isä on alkoholisti joka on vasta hiljattain ollut (lähes) raitis ja se on vaikuttanut muhun paljon koko lapsuuden ja tähän ikään saakka. Lopetin ite juomisen kokonaan heti kun ajattelin että se riistäytyy käsistä, ja senkin takia että pelkään terveyshaittoja.. Muita ikäviä asioita on mummin ja vaarin kuolema (molemmat 1.5 vuoden sisällä). En tiedä tosin miten nämä vaikuttaisivat ahdistukseeni, mutta oon melko varma että tää on vain pahentunut viimeisten n. 3 vuoden aikana, tää ei ollut lapsena näin paha.

Worst case scenario toimii tavallaan koska joskus ajattelen että "me kaikki kuollaan kuitenkin. jos niin käy just tänään, niin ei voi mitään" ja tää ajattelu ehkä kuulostaa oudolta mutta se on totuus joten se lohduttaa jonkun verran.. Yleensä en vain pysty ottamaan mitään noin kevyesti joten toi ei toimi kuin harvoin.

Kiitän paljon vastaajille, en tiedä mihin pyrin näillä viesteilläni, haluan kai vaan purkaa oloani ihmisille jotka ymmärtää, en pysty kuvittelemaan että kertoisin kellekään tutulle tms. mutta on kivaa lukea vastauksia/avun ehdotuksia,
=)