Veljeni oli yrittänyt itsaria muutaman kerran, ja oli käynyt todella lähelläkin. Taustalla myös lääkkeiden väärinkäyttöä.
Muutti pois kotikaupungita, tapasi elämänsä naisen, alkoi opiskella toista ammattitutkintoa ja sai elämänsä järjestykseen. Oli onnellinen.
Oli käymässä lapsuudenystävänsä luona kotikaupungissa, kun kuoli. Olivat ottaneet lääkkeitä ja viinaa - taas vaihteeksi. Kaveri oli soittanut ambulanssin, terveyskeskuksessa olivat todenneet kuolleeksi (kehtasivat muuten lähettää vielä laskun terveyskeskuskäynnistä - hänen nimellään).
Kun ensiksi kuulin asiasta, luulin, että se oli itsari. Kun kuulin lisää, varsinkin lääkkeistä, pidin itsestäänselvänä, että syy oli överit.
Kun jotain puoli vuotta kuoleman jälkeen tuli ruuminavausraportti, kävi siitä kuitenkin ilmi, että kyseessä oli perinnöllinen sydänsairaus, hyperotrofinen kardiomyopatia (eli vasemman kammion paksuuntuma). Joskus totuus ei ole yhtä herkullinen kuin haluaisi...
Meidän suvussa on noita nuoria miehiä kuollut syystä että "sydän petti", mutta aikoinaan maaseudulla ei asiaa sen kummemmin tutkittu. Koska kyseessä on perinnöllinen tila, piti minunkin mennä tutkimuksiin. Mitään poikkeavaa ei löydetty, mutta olihan se jännä nähdä oman sydän ultrassa. Sairautta ei voi kantaa, eli jos minä lisääntyisin, ei minun lapseni tuota sairautta voisi periä, siis ainakaan minun puoleltani.
Suru on sama, oli syy mikä tahansa. Mutta pakko myöntää, että se, ettei kyseessä ollut itsari, oli meille suuri helpotus.
Olen pahoillani, jos nyt vakuutin tällä kirjoituksella ja rikoin fantasianne. Jos kuitenkin haluatte jatkaa kuvitellen hirteenvetoa, niin toivon läheisen omaisuudessa, ettei asiaa täällä suuremmin puitaisi, vaan että tyytyisitte vetämään käteen omassa rauhassanne mielikuvanne kiikussa roikkuvasta veljestäni mielessänne.
Koko stoori veljeni kuolemasta
22
158
Vastaukset 22
Pahoittelut menetyksestänne, näin reilummin jälkikäteenkin.
Palstalla on hiljaista, kaikki kunnioitus ei ole kadonnut maailmasta, surullista vain että sen löytämiseksi tarvitsee mennä melko pitkälle...- KoppavaHoro
Kiitos. En ole sympatiapisteitä keräämässä, mutta tässä asiassa mulle on tärkeää, ettei totutta liikaa vääristellä.
Broidi jos olis täällä niin pistäis ite luun kurkkuun monille. Olisitte nähneet miten puolusti mua mulkkupoikakavereita vastaan! :) Hieno mies, hieno veli. Eikä tappanut itseään. - ...
Hyvä että menit itseesi..
- Höh...
Olisit nyt antanut noiden m*lkkujen rypeä omissa harhaisissa fantasioissa...
- KoppavaHoro
Varmaan rypevätkin, huolimatta tästä avautumisesta. Olenhan mä aiemminkin tolkuttanut samaa. Minkään suomikaksnelosen takia en ala sitä ruumiinavauraporttia henkilötietoineen kuitenkaan skannaamaan ja jakamaan, koska niin paljoa mua ei kiinnosta uskotaanko vai ei. Suurin osa teistä on kuitenkin ihan normaalia väkeä.
Olepa hyvä vaan, tiiän ettei tässä ole sympatioista kyse alkuunkaan ja onhan nuo ymmärtämättömät koittaneet retostella aiheella pidempäänkin.
On itseltäkin läheisiä mennyt vuosien saatossa, se hiukan auttaa ymmärtämään, enkä todellakaan haluaisi että niiden asioiden tiimoilta olisi väärinkäsityksiä tai arvailevia puheita ympärillä.
Mukava huomata että olet varsin sinut menetyksesi kanssa, se kun ottaa aikansa eikä ole mitenkään helppoa :)- KoppavaHoro
Hyvä jos vaikuttaa siltä, vaikka mä en todellakaan ole yli tän menetyksen. Jokainen päivä on kuitenkin helpompi. Helppoa ei ole ollut eikä ole, mutta onneksi vaikeimmat päivät (kutsun niitä nimellä "metrihalolla päähän") käyvät harvinaisemmiksi.
Meillä oli ihan erityinen suhde broidin kanssa, enkä mä varmaan ikinä totu olemaan ainoa lapsi. Jos on menetys ollut vaikeaa, niin on myös se, että vanhemmille olen nyt se arvokkain ja ainoa. Ja siitä on ollut haittaa, ihan pakko myöntää. - y.b..
KoppavaHoro kirjoitti:
Hyvä jos vaikuttaa siltä, vaikka mä en todellakaan ole yli tän menetyksen. Jokainen päivä on kuitenkin helpompi. Helppoa ei ole ollut eikä ole, mutta onneksi vaikeimmat päivät (kutsun niitä nimellä "metrihalolla päähän") käyvät harvinaisemmiksi.
Meillä oli ihan erityinen suhde broidin kanssa, enkä mä varmaan ikinä totu olemaan ainoa lapsi. Jos on menetys ollut vaikeaa, niin on myös se, että vanhemmille olen nyt se arvokkain ja ainoa. Ja siitä on ollut haittaa, ihan pakko myöntää.Kuinka paljon arvelet ylimielisen asenteesi vaikuttavan siihen että joudut herjaajien hampaisiin?
y.b.. kirjoitti:
Kuinka paljon arvelet ylimielisen asenteesi vaikuttavan siihen että joudut herjaajien hampaisiin?
Paitsi että en muista koskaan Koppiksen olleen täällä sen ylimielisempi kuin kukaan muukaan, ihmettelen silti, mikä on "oikea" asenne olla tällä palstalla. Tällainen hymistelevä ja ympäripyöreä mielistelijä kuin itse olen ollut, vai sitten juuri vaikka ylimielinen? Veikkaan että jälkimmäinen olisi paljon parempi.
Tähän samaan syssyyn esitän osaanottoni ja pahoittelut Koppikselle. Niin veljen poismenon kuin palstaidioottienkin puolesta. Muuta en osaa enkä pysty sanomaan. Sanattomaksi vetää.- KoppavaHoro
y.b.. kirjoitti:
Kuinka paljon arvelet ylimielisen asenteesi vaikuttavan siihen että joudut herjaajien hampaisiin?
En mä koe olevani kenenkään hampaissa.
- KoppavaHoro
yybee kirjoitti:
Paitsi että en muista koskaan Koppiksen olleen täällä sen ylimielisempi kuin kukaan muukaan, ihmettelen silti, mikä on "oikea" asenne olla tällä palstalla. Tällainen hymistelevä ja ympäripyöreä mielistelijä kuin itse olen ollut, vai sitten juuri vaikka ylimielinen? Veikkaan että jälkimmäinen olisi paljon parempi.
Tähän samaan syssyyn esitän osaanottoni ja pahoittelut Koppikselle. Niin veljen poismenon kuin palstaidioottienkin puolesta. Muuta en osaa enkä pysty sanomaan. Sanattomaksi vetää.Kiitos
- puskalisko
arvaa kauanko tässä nyt sitten istuu näppiksen edessä ja miettii, että mitä tähän voi sanoa. Sanomattakaan ei voi jättää.
- 1222012
Otat ison askeleen kertoessasi veljestäsi. Se on osa viivästynyttä surutyötä ja sille on paikkansa otettava.
Mieti kuitenkin, mitä tanssi veljesi haudalla viime kädessä palvelee. Sitäkö, että palstaväki alkaisi myötäelää ja ymmärtää, ja samalla sinun asema vahvistuisi jollain tapaa täällä porsaskarsinassa, vai yleensä meitä kaikkia ymmärtämään sekakäyttäjien ongelmia, vai antamaan sinulle mielenrauhaa jakamisesta, mitä? Mielestäni kertomus antaa aiheen esineellistää veljesi ja sitä en itse rakkaalleni tekisi.
Kerroit, että veljelläsi on ollut mielenterveyshäiriöitä ja sekakäyttöä. Rivien välistä siis ja aika kaunistellen. Mitä nyt pitäisi ajatella? Surua ja ikävää ei saa kaunistelemalla päättymään, yleensä totuus avaa silmät ja suremiseen kuuluu sekin että kaikki näytetään rehellisesti. Synnynnäinen sairaus on todellinen ja elimellinen kuolinsyy, ja se on lohtu mistä on hyvä pitää kiinni. Ei voi kuitenkaan sulkea silmiä siltä, että se kaikki muu, mistä kerroit jää näin varjoon, lausumatta, käsittämättä.
Todellisuudessa herää kysymys, hakiko veljesi kohtaloaan näennäisestä onnellisuudesta huolimatta? Viina ja etenkin sekakäyttö edisti myös sairauden ilmenemistä. Avun tarpeessa ihminen tekee epätoivoisia asioita, jouduttaa myös omaa kuolemaansa etsiessään apua. Mitä veljesi olisi oikeasti tarvinnut?
Sinä olet rohkea kun etsit helpotusta ikävään ja konstit on monet. Veljesi on kämmenelläsi ja voi nyt hyvin.
Et tunne minua, en ole ystäväsi enkä voisi ollakaan. Voin vain toivoa, että ymmärrät mitä tarkoitan. Toivon, että vääristely ja valehtelu loppuisi. Toivon myös onnea elämääsi.
- KoppavaHoro
Kiitos vaan sympatioista, vaikka niitä en tällä kirjoituksella kerjännyt. Enkä kirjoittanut tätä tehdäkseni surutyötäkään, vaan yksinkertaisesti siksi, että tulis totuus kerrankin kerrottua niin kuin se on.
Se, miten kukin tätä tietoa käyttää tai uskooko sitä lainkaan, ei kuulu minulle.
Minun elämääni ei vaikuta millään lailla se, vakuuttuiko joku asiasta.
Loppupeleissä edes se väärän tiedon levittäminen aiheesta ei muuta mitään. Ei se edes ärsytä minua hirveästi. Mutta tulipahan nyt kerrottua. Teit sitten sen, minkä kiusaaja halusikin.
- puskalisko
mahdollisesti totta, mutta sekin on hyvä tapa kiusata kiusaajia: antaa niille just se mitä haluaa ja vastata just siihen mitä ne kysyy. Sitten niillä on tyhjää.
Nyt täytyy vaan luoda jokin uusi jännite johonkin ja saada siitä elämänsisältö. Minunkaan anoreksiani ja bulimiani ja hepatiittini eivät jaksa enää kiinnostaa kiusaajia, kas kun olen niin piinallisen avoin. - KoppavaHoro
En minä koe sitä kiusaamiseksi. Minulle asia on yhdentekevä nyt, kun totuus on omalta puoleltani kerrottu. Tehkää sillä mitä lystäätte.
Kukaan teistähän ei edes tiedä onko mulla koskaan mitä veljeä ollutkaan, jokainen saa omassa pääsään leikkiä mun puolestani ihan mitä haluaa.
Minä en tätä asiaa aio täällä enää repostella enkä analysoida, olen jo käynyt kaikki mahdolliset keskustelut niiden ihmisten kanssa, joiden kansa olen halunnut asiasta puhua.
Teille olen nyt kertonut aiheesta kaiken sen, minkä halusinkin. End of.
Moi :)
Mukava kun kerroit tuon. Ihmettelin, kun joku heitti siitä herjaa. Mietin, et voiko se edes olla totta. Toivottavasti helpotti ja teit tuon vain oman itsesi takia.Öh. Jaaniin. Joo. Mun isoisän isä joi itsensä hengiltä. 2 mun kaveria kans. Alakerran naapuri ja yks puolituttu kans. Se on mun syy miten?
- 2233445566778899
Otan osaa, minun veljeni on kuollut kuten minä hänelle. Vaikka virallisesti olemme elossa molemmat. En osaa enää kaivata ketään, en rakasta ketään en välitä.
Joskus on ollut aika jolloin olisin voinut surra veljeäni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1761550
Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.101767En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58725Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset203588- 48546
- 126546
Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus50528- 37526
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä15500- 25493