Mieheni on mustasukkainen, eikä luota minuun.

Laitoin tämän osioon "miehen logiikka" koska en tiedä minne muuallekaan olisin tämän kirjoittanut, mutta ihan sama, asiaan:

Juttu lähti siitä, kun näimme ekan kerran eräänä viikonloppuna, hän pyysi mua kaupunkiin ja juteltiin ja tutustuttiin paremmin toisiimme ( meillä oli siis tuolloin vielä kaverisuhde) Oli ihanaa ja ihastuin siinä heti, mutta emme tehneet muute kun juteltiin ja illalla hän heitti mut kotiin ( ei hyvänyön suukkoa, ei mitään poikkeavaa) Seuraavana päivänä nähtiin tokan kerran, ja silloin juttu alkoi mennä jo ei-kaverillisesti. Samana iltana ex-poikaystäväni alkoi pommittaa mua ja sano kuinka paljon haluaa mut takasin ja kaikkea muuta turhaa. Siinä se ilta sitten meni sanoen, että ei enää onnistu. Seuraavana päivänä kuitenkin näimme vielä ja sanoin, etten pysty enää. Kuitenkin jokin napsahti mun päässä ja sanoin, että ehkä voisimme yrittää uudelleen. Heti tämän jälkeen tulin katuma päälle, mutta menin kuitenkin kertomaan pari päivää tapaamalleni miehelle, että ottaisin exäni takaisin. ( Ruma temppu, tiedän, että ihan turha tulla vinkumaan kuinka hirveä ihminen olen koska olen kuullut sitä haukuntaa jo ihan päin naamaakin)
Illalla jätin exäni puhelimessa ja sanoin, etten vaan kykene tähän enää. (Mitään ei siis tapahtunut, emme olleet sängyssä, emmekä edes pussanneet) SIttemmin sovimme tämän saman miehen kanssa uuden tapaamisen, vaikka tiesin kuinka noloa ja hämmentävää se olisi temppuni jälkeen. Kaikki alkoi rullaamaan hyvin, vaikka tiesin, ettei juttu unohtuisi aivan lyhyessä ajassa. Aloimme silti seurustelemaan. Exästäni tuli silloin kamala riesa. Hän ei jättänyt minua rauhaan ja soitteli ja lähetteli viestejä, vaikka yritin puhua hänelle pari kertaa järkeä, että olisi jättänyt meidät jo rauhaan. Siinä vaiheessa aloin jo miettiä poliisille ilmottamista, enkä vastannut viesteihin, säästin ne vain, jos jutusta olisi tulla poliisijuttu. Viimein äitini otti asian hoidettavakseen ja soitti exäni vanhemmille ja kertoi kaiken tästä häirinnästä, ja jopas kun kaikki stoppasi siihen. Pystyimme viimein olemaan rauhassa ja keskittymään vain toisiimme. Luulin, että kaikki olisi ohi, muttei sitten näköjään.
Nyt alkaa osio, mihin haluaisin muidenkin mielipiteitä, koska olen tällä hetkellä luottanut vain ystävieni sanomisiin, mutta haluaisin jonkun ulkopuolisen näkemyksen asiasta:
Jos hyvät ystäväni kysyivät lähtisinkö juhlimaan heidän kanssan vaikka läheiseen yökerhoon, miesystäväni kielsi minua menemästä. Kerran olimme yhdessä erään ystäväni järjestämissä juhlissa, mutta se onkin ainut kerta. Ja kun miesystäväni ei edes pidä juomisesta. Siitä lähetien juttelimme siitä ( riitelimme) että hän ei tykkää jos lähden ystävieni kanssa viettämään iltaa. Hän ei päästänyt minua ystävieni kanssa tallinnan risteilylle. Enkä siitä lähtien kertaakaan enää käynyt missään ystävieni kanssa. Kuulin vain jälkeen päin hauskoja kertomuksia viikonlopusta ja kuuntelin ulkopuolisena vierestä. Ymmärrän miesystäväni pointin, "mitä järkeä seurustella, kun on pakko olla jossain juhlimassa" mutta, kun totuus on se, etten ole kysynyt muutakuin 2-3 kertaa voisinko käydä jossain istumassa iltaa ja juoruta tyttöjen kanssa. Olemme siis nyt kohta olleet yhdessä puoli vuotta.
Ja hänestä, mua on vaikea päästää kaikkialle, missä juodaan ja on paljon porukkaaa, koska pelkää, että pettäisin häntä tai jotain. Se siitä luottamuksesta sitten.
Ja toinen olisimme kolmen ystäväni kanssa lähdössä kesänlopussa äkkilähdöillä mallorcalle tai muualle viikoksi, ja hän sanoin pienen tappelun ja mököttämisen jälkeen, että "senkus meet" en tiedä mitä pitäisi ajatella. Kohta tulee kuitenkin viesti, ettei hän enää halua olla minun kanssani. Koska todella kylmä hän on sen jälkeen ollut koko päivän. Kolmesta ystävästäni yksi seurustelee, joten en olisi ainut parisuhteessa oleva reissulla. Kaiken syyhän on se, ettei miesystäväni luota minuun ja pelkää, että matkalla tapahtuu jotain, mistä en koskaan kertoisi hänelle.
Itse en ole koskaan pettänyt ketään ja olen todella lojaali ihminen. Siksi asia harmittaa minua, kertokaa siis miehet ja naiset, mikä on teijän mielipiteenne tähän asiaan. Kiitos jo valmiiksi!