Kahvihetki: suklaata ja leipää...

Juu tekstistä päätellen, et ole edes valmis aikuisten suhteeseen, joten parempi vaan, että et seurustele kenenkään kanssa. Joillakin pareilla on ihan oikeitakin ongelmia, ärsyttää tälläisiä turhanpäiväisiä juttuja edes lukea..

Ootko vähän tyhmä?

Minä tulkitsin tuosta paljon syvällisemmän oivalluksen ap:n ja tyttöystävän suhteesta. Siis että jossakin se aasin selkä katkeaa, ja tässä tapauksessa se oli tuo suklaa.

Ihmisestä aistii kyllä, onko hän huomaavainen, ja se mikä pätee pienissä asioissa, pätee isommissakin. Ja tuo, että 'oma suu on lähinnä' ei herätä luottamusta niihin isompiin asioihin.

Oma suhteeni kaatui siihen, että ollessani miesystäväni luona yötä niin, että hän lähti töihinsä aikaisemmin, mies oli laittanut aamukahvipöytään minulle vanhoja sämpylöitä, mutta oli itse ottanut kaapista ed. iltana yhdessä kaupasta ostamiamme tuoreita sämpylöitä. Todella naurettavan lapsellista, mutta tuosta sämpylä-asiasta paistoi koko suhteemme kuva niin kirkkaasti, että se olikin viimeinen aamukahvi siinä talossa :D

Tuosta tuli mieleeni...
Tapailin erästä (suomi24 treffeissä tapaamaani) miestä muutaman kerran ja kävin kaksi kertaa hänen luonaan, jonne matka kesti parisen tuntia. Perille päästyäni hän tarjosi kahvia ja yhden pullan! Myöhemmin illalla myös viiniä, mutta nälissäni olin.... Suhde loppuikin pian sen jälkeen ja syynä oli isommat asiat kuin tarjoilu, mutta tuo asia jäi kyllä vaivaamaan.

Ei mulla tullut muuta mieleen kuin että te syötte aivan jäätäviä määriä suklaata. Aikuisiän diabetesta metsästämässä :)

Ymmärrän pointin! Oma mieheni on juuri sellainen itsekäs paskiainen että oma perse on paras perse! Itse kyllä nassuttelee minun ruokiani, mutta jos minä erehdyn ottamaan hänen ostamastaaan sipsipussista yhdenkin sipsin niin saan paheksuvia katseita ja sanoo yleensä sitten ääneenkin. Jos minä olen vienyt mukanani sinne vaikkapa suklaalevyn ei ole miehelle mikään ongelma syödä siitä yli puolia. Ja hän vielä perustelee sen sillä että hän on isompikokoinen kun minä! Naurettavaa!

Lainaan tuolta ylempää:
..."Meilläpäin tuollaista kutsutaan järkeväksi taloudenpidoksi, parempi se että joku syö nuttaantuneet sämpylät kuin että roskiin heitetään."

:-// jaa-a. "järkevää taloudenpitoa " on kai se, että vaimo/tyttöystävä saa ne vanhentuneet sämpylät, mies syö tuoreet!? (Tai sitten toisinpäin?)

Siis jompi kumpi on se jonka odotetaan "uhrautuvan"? Se, jolle kyllä riittää vähän huonompikin..

Taitaa teillä olla muutakin ongelmaa suhteessanne jos tuollaisen asian takia pitää jättää.

Syötte muuten ihan liikaa suklaata! Ehkä ei olisi ongelmaakaan jos söisitte vähemmän...

Niin on todella huvittavaa vierestä seutrata noita kapainoita ruuasta tai muista. Jouduin olosuhteiden pakosta kuuntelmaan erään parin pyykkinen narulle laiton, joka oli vastaavan tyylinen. Nainen alkoi marmattaa, että on laittanut pyykkejä jo enemmän, ja alkaa hermiotumaan kun toinen laittaa vähemmän.
Jos pyykkejä oliis ollu paljon, mutta vain muutama rätti.

Jos elämä on tätä, että aina marmatetaankaikesta ja kaiken pitäisi mennä tasan, vain pinet lapset toimivat niin, aikuisen ihmisen pitää ymmärtää rajansa.
Pyykit kyllä menee narulle yhdenkin henkilön voimin.
Mitä ruokaan tulee, molemmat tarvitsee ruokaa ja se pitää osata jakaa niin, että jokainen paikalla oleva saa ruokaa.
Suklaalevystä kinaaminen on aivan lapsellista.

Onkohan niin, että nyt hakeudutaan näihin suhteisiin ja saman katon alle aivan liian varhain, ei ole opittu vielä elämään aikuisen elämää.
Jos toista todella rakastaa, antaa osan omastaan hänelle , eikä ole aina ottamassa kaikkea itselleen.
Taitaa olla para muutta ihan itsekseen asumaan ja kasvamaan, parisuhteeseen ei kannata hakeutua, ennukuin ymmärtää jakaa toisen kanssa asiat oikein ja ilman riitaa. Kaikkea ei voi saada koskaan elämässä, joten jostakin on luovuttava.

Minä luen tämän tekstin näin.


Jos minä annan niin sinunkin pitää antaa.

Suhde ei harmi vaan toimi sillä tavalla. Ei pidä antaa ja olettaa aina, että toinenkin antaa samalla tavalla.

Tottakai jos toinen antaa ja toinen ei anna yhtään, niin sitten ei suhde toimi.

Mutta te taidatte muutenkin syödä liikaa suklaata.

Miksi ratkaisuna on parisuhteen katkaisu? Eikö ratkaisu olisi ollut se, että keskusteltaisi asiasta, että mikä on minun, sinun ja mikä yhteistä? Jos toinen syö oman suklaalevynsä kokonaan, niin olisit voinut kysyä jo aiemmin, että antaako hän levystään vähän sinullekin tai vimeistään siinä vaiheessa sanoa toiselle mielipiteensä, kun näki, että hän on syönyt kaikki.

Olen kyllä samaa mieltä, että minkätahansa kokoinen suklaalevy syötynä kertaheitolla on järkyttävä määrä energiaa. Hampaat menee, selluliittiä tulee persukseen ja diabetes kolkuttelee ovella.

Tavallaan hauska juttu aloittajalta. Suklaan syönnissä tiivistyy naisen persoonallisuus. Siis pihiys. Ja kykenemättömyys huomioida toisen tarpeita. Ja ilkeyskin.

Olisi kiva kuulla, mitä mies on havainnut naisestaan muissa tilanteissa. Tukevatko kokemukset muualta tästä suklaan syönnistä saatuja?

No joo, ehkä ero on paras ratkaisu... Nimittäin jos jo tuollaiset pikkujutut kasvavat kivitalonkorkuisiksi ongelmiksi, entäs sitten, kun tulee todellisia ongelmia ja vastoinkäymisiä?

Ratkaisu suklaaongelmaan on helppo: ostatte omat suklaanne ja syötte myös. Selvä peli.

Kakroita molemmat. Hyvä että loppui moinen syntinen meininki..

Tuumasin sitten, että "kun kerran niin pirullinen haluat olla niin lopetan suhteemme".

Päivän parhaat naurut! kiitos! Edes kissan villi ja epäonnistunut hyppy hattuhyllylle ei kirvoittanut yhtä paljon naurua. xD

Onko ikäsi 5 v...käytöksesi kertoo sen.