Olen jokin aika sitten eronnut pitkästä yli 10 v. parisuhteesta. Ex-miehelläni oli narsistisia piirteitä ja usein voin henkisesti pahoin entisessä suhteessani. Olen hyvin kiltti ja kunnollinen ihminen, enkä ikinä olisi voinut kuvitella ihastuvani varattuun mieheen. Ihastuin jo tämän edellisen suhteeni loppuvaiheessa, jonka tiesin olevani selvä merkki, etten voinut hyvin edellisessä suhteessani. Annoin luvan itselleni ihastua..
Nyt olo on kuin pikkutytöllä, vaikka olen jo päälle kolmekymppinen.. Tutustuimme ihastukseni kanssa työn merkeissä. Meillä on aivan käsittömättömät kemiat, uskon, että hän itsekin aistii sen. Hän nauttii suunnattomasti työskentelystä kanssani ja tekee kaikkensa, että saamme tapaamisia työn merkeissä järjestymään, vaikka välimatkaa on melkein 300 km välillämme.
Hän flirttailee hyvin avoimesti kanssani ja on selvästi vaikuttunut minusta ja minä hänestä, hän mm. kehuu minua jatkuvasti. Hän on maailman sydämellisin ihminen juuri sellainen mitä mieheltä toivon. Häneltä saan huomiota ja hyväksyntää.
Mutta tässä on yksi suuri mutta, mies on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Mies ei ole koskaan puhunut vaimostaan, emmekä muutenkaan ole sillä tasolla, että keskustelisimme sen syvällisemmin. Ja mitään muuta ei ole koskaan välillämme tapahtunut, muuta kuin, että nautimme suunnattomasti toistemme seurasta. Itselleni on kovin jyrkkä moraali ja tunnen jo pelkästä ihastumisestani hieman huonoa omaatuntoa.
Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? Uskon, että hänellä saattaa olla myös ainakin lämpimiä tunteita minua kohtaan. Voiko tällaista asiaa ottaa puheeksi? Haluaisin kuitenkin olla tuhoamatta meidän ammatillista ystävyyttäämme, joka on jotain kovin ainutlaatuista. En usko, että hän vaan huvikseen on minulle niin ystävällinen ja ihana, ei ole sen sortin ihminen, että viitsisi leikkiä kenenkään tunteilla. Hieman kyllä ihmetyttää miten lähelle itseään hän minut päästää, ei ole ollenkaan asettanut rajoja välillemme. Ja jos hän olisi huomannut ihastukseni, luulisei, että hän edes hieman laittaittaisi rajoja omalta osaltaan...
Nyt olo on kuin pikkutytöllä, vaikka olen jo päälle kolmekymppinen.. Tutustuimme ihastukseni kanssa työn merkeissä. Meillä on aivan käsittömättömät kemiat, uskon, että hän itsekin aistii sen. Hän nauttii suunnattomasti työskentelystä kanssani ja tekee kaikkensa, että saamme tapaamisia työn merkeissä järjestymään, vaikka välimatkaa on melkein 300 km välillämme.
Hän flirttailee hyvin avoimesti kanssani ja on selvästi vaikuttunut minusta ja minä hänestä, hän mm. kehuu minua jatkuvasti. Hän on maailman sydämellisin ihminen juuri sellainen mitä mieheltä toivon. Häneltä saan huomiota ja hyväksyntää.
Mutta tässä on yksi suuri mutta, mies on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Mies ei ole koskaan puhunut vaimostaan, emmekä muutenkaan ole sillä tasolla, että keskustelisimme sen syvällisemmin. Ja mitään muuta ei ole koskaan välillämme tapahtunut, muuta kuin, että nautimme suunnattomasti toistemme seurasta. Itselleni on kovin jyrkkä moraali ja tunnen jo pelkästä ihastumisestani hieman huonoa omaatuntoa.
Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? Uskon, että hänellä saattaa olla myös ainakin lämpimiä tunteita minua kohtaan. Voiko tällaista asiaa ottaa puheeksi? Haluaisin kuitenkin olla tuhoamatta meidän ammatillista ystävyyttäämme, joka on jotain kovin ainutlaatuista. En usko, että hän vaan huvikseen on minulle niin ystävällinen ja ihana, ei ole sen sortin ihminen, että viitsisi leikkiä kenenkään tunteilla. Hieman kyllä ihmetyttää miten lähelle itseään hän minut päästää, ei ole ollenkaan asettanut rajoja välillemme. Ja jos hän olisi huomannut ihastukseni, luulisei, että hän edes hieman laittaittaisi rajoja omalta osaltaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jep jep...... juuri eronnut narsistisesta miehestä ja jo nyt uuttaa pukkaa..... Mies kehuu ja liehittelee ja - kappas vaan - on naimisissa. Juuh, tosi hyvältä mieheltä vaikuttaa.
Eikö sulla yhtään hälytyskellot soi? Etkö ole mitään oppinut???
Oletko varma, ettei uusi mies ole myös narsisti? Jos jostain syystä vedät puoleensa sellaisia?
Narsisti voi olla halutessaan todella hurmaava, kokemusta on. Tuo että miehellä on jo vaimo ja lapsia, mutta sinulle flirttailee, niin laittaa kyllä epäilyttämään vahvasti. Ei taida olla varustettu normaalilla omallatunnolla.
No, kieltämättä on mielessä käynyt, että onko mies myös narsisti.. Olen myös ajatellut, että jos miehen tyyliin kuuluu flirttailu, ettei tarkoita kuitenkaan sillä mitään.. Kummasti hän on saanut kuitenkin ihastukseni roihahtamaan, luulisi, että hän ei käyttäytyisi noin, jos pelkäisi vastapuolen ihastuvan.. Olen myös ajatellut, että entä, jos hänellä ei mene hyvin kumppaninsa kanssa. Siinä mielessä vastuutonta käytöstä, jos ei kuitenkaan tarkoita mitään... Taatusti löisin jarruja tunteilleni, jos mies yhtään osoittaisi rajojaan/torjuntaa.. Monesti mietin voiko tuollaisia olla, että jaksaako hän olla kaikille tuollainen vai onko välillämme oikeasti jotain ainutlaatuista...
Hmm.. Ei tämä ihastukseni kehu ja liehittele vaan on aidosti ystävä ja sydämellinen. Eikä sitä voi koskaan tietää millaisessa jamassa hänen parisuhteensa on. Lisäksi yhtesityömme on sen laatuista, että siihen kuuluu itsetunnon tukeminen, en voi tässä paljastaa mistä alasta on kyse.
Kovasti vaikuttaa merkilliseltä alalta jos itsetunnon tukeminen noin pitkälle ulottuu.
Eiköhän tässä ole ihan muusta kysymys.
Jos mies flirttailee kovasti eikä ikinä puhu vaimostaan tulet varmasti kohta huomaamaan hänen kiinnostuksensa suuntauksen. Olet juuri päässyt yhdestä onnettomasta suhteesta eroon. Haluatko aloittaa toisen (kakkosena)?
Lyön vaikka vetoa että mies tietää (ja on jonkin aikaa tietänyt) että olet eroamassa ja siksi helppo nakki.
Olisiko parasta ihan rehdisti kysyä, mitä miehellä on mielessä suhteesi. Ja ehkä vähän avioliiton tilastakin? Toki on hyvä että hän ei sinulle moiti vaimoaan, lieroilla on sekin taipumus. Mutta jospa varoittaisit että taidat olla ihastunut, katsot minkä vaihteen mies vetää päälle. Sinun omaa sydäntäsi tässä tulee surku, hukkaatko aikaasi ja tunne-energiaasi pelissä, jossa pystyt vain häviämään.
Kiitos kauniista viestistä! Vaimostaan ei ole puhunut sanaakaan, pelkästään lapsista. Sormus hänellä on kuitenkin sormessa. Ammatillisen ystävyytemme haluaisin kuitenkin säilyttää, koska se toimii välillämme upeasti. Ehkä asiasta on siksi niin vaikea puhua, kun en kuitenkaan haluaisi menettää ammatillista yhteyttä välillämme. Enkä haluaisi nolata itseäni.. Voihan olla, että olen ymmärtänyt kaiken väärin ja hän vain pitää minua loistotyyppinä ja vaarattomana ystävänä...
Sulta puuttuu itsesuojeluvaisto, ennenkun alat haikailla uusia sydänsuruja, hanki pikapikaa sellainen.
Kannattaa lukea vaikka noita naisten kertomuksia kakkosnaisen osasta.
Itsensä nolaaminen on taas ihan ok, sellaista sttuu ja tapahtuu, siitä kyllä selviää, särkynyt sydän taas ottaa enemmän aikaa. Mieti sitäkö haluat, niin se kuitenkin päättyy naimisissa olevan miehen kanssa, muu on toiveajttelua.
Totta toikin, mutta tiedän myös tapauksia, joissa nainen on ihastunut varattuun mieheen ja saanut tämän miehen itselleen. Heillä on myös lapsia ja ovat kovin onnellisia nykyisin. Toiveajattelua tai ei, mutta kai ihmisellä on oikeus uskoa unelmiensa kauneuteen. Kyllä sieltä myös alas tullaan, jos niin on tarkoitettu. Kyllä tällä iällä kestän myös takaiskut, kakkosnaiseksi minulla ei ole pienintäkään aikomusta lähteä.. Kaikki tai ei mitään, sen aion tehdä miehellekin selväksi, jos tämä homma tästä etenee.. Voihan myös olla, että olen kuvitellut kaiken ja mies kokee pelkkää sielujen sympatiaa kanssani, ilman sen kummempia taka-ajatuksia...