Agressiiviseksi muuttunut parisuhde, neuvoja kaivataan..
Niin, en siis tiedä oikein muutakaan mistä kysyä neuvoja ja mielipiteitä tähän tilanteeseeni joka minua ahdistaa. Ystävät ovat liian läheisiä molemmille joten saattaisin saattaa itseni jopa vaaraan kysyessäni heidän mielipidettään ja omille vanhemmilleni en halua tästä puhua. Anteeksi kauhean pitkästä tekstistä ja mahd. kielioppivirheistä mutta olen oikeasti ahdistunut ja kaipaisin nyt hyviä ja mielellään jopa asiantuntevia neuvoja.
Tilanne on siis tämä: Olemme seurustelleet noin 2 vuotta ja olemme asuneet yhdessä pian 1,5 vuotta. Aluksi mies oli oikea unelma: huomaavainen, romanttinen, kiltti, kohtelias ja auttavainen. Suhteen edettyä ja varsinkin yhteenmuuton jälkeen luonne on kuitenkin alkanut muuttua huomattavasti ja hänestä on tullut melkein vastakohta menneisiin aikoihin verrattuna. Hän on pilkallinen, äkkipikainen, herkästi suuttuva ja joskus jopa kylmä minua kohtaan (työntää pois kun menen lähelle, ei ole enää pusuttelua yms.). Hän myös haukkuu paljon kaikkia tärkeimpiä ystäviäni ja aloittaa lähes poikkeuksetta riidan kun he tulevat käymään. Hän on myös kieltänyt useita ystäviäni tulemasta käymään meillä mikä on minusta erittäin surullista. Ymmärrän kyllä että suhde muuttuu poikkeuksetta aina vakiintuessaan mutta seuraavaksi varsinainen kirjoitukseni syy.
Meillä on ollut lähes alusta alkaen riitaisa, lähes vuoristoratamainen suhde ja suunnilleen yhteenmuutosta lähtien sillointällöin agressiivisia riitoja. Kun huomaan ettemme pysty keskustelemaan asiallisesti, olen yrittänyt vetäytyä tilanteesta ja ehdottaa että palaamme asiaan muutaman minuutin päästä kun ollaan molemmat rauhoituttu, mutta mies ei salli tätä vaan kävelee perässäni haukkuen minua (ja sanoen kaikkea minkä tietää eniten minua satuttavan ja ärsyttävän) ja ahdistaen minut usein huoneeseen (seisoen oviaukolla ja estäen pääsyn pois) tai jopa nurkkaan. Riidat ovat aina tapahtuneet selvinpäin sillä emme kumpikaan juo usein tai ole humalassa agressiivisia.
Kun monesti ahdistuneena olen yrittänyt päästä miehen ohi ja töninyt häntä pois tieltä, on hän "kilahtanut" minulle ja tyrkännyt todella kovasti jolloin olen muutaman kerran kaatunut / iskenyt selkäni tai pääni. Joskus hän on myös tarttunut kiinni kurkusta ja lyönyt nyrkillä käsivarteen tai potkaissut mutta kaikki on aina tapahtunut sen jälkeen kun itse olen häntä tyrkännyt, suutuspäissäni läpsäissyt tai muuten "ärsyttänyt" niinkuin hän itse asian perustelee kun keskustelemme siitä.
Edellinen riitamme oli kuitenkin erilainen. Tulin yöllä kotiin kaupungilta kotiin (selvinpäin olimme molemmat jälleen) ja mieheni käski perua seuraavan päivän menoni jonka olin sopinut paria viikkoa aiemmin ystävieni kanssa, tai hän jättää minut. Sanoin asiaan rauhallisena etten tiedä itkeä vai nauraa jos haluaa kahden vuoden suhteen päättää moisesta asiasta jolloin hän tuli minua kohti ja tyrkkäsi niin että horjahdin hellaa päin. Kun kysyin miksi hän teki sen, perusteli hän käytöksensä sillä että ärsytin tahallani. En oikeasti tiedä mitä tehdä.. Hän ei koskaan aivan yksin aloittanut väkivaltaista käytöstä riidoissa vaan aina vasta sen jälkeen kun itse olen häntä töninyt tieltäni tai läpsäissyt kun on huoritellut ja haukkunut.
Olen miettinyt eroa ja olen usein pakannut tavarat lähteäkseni mutta hän on aina saanut mieleni muuttumaan sanomalla että jään yksin ja rahattomaksi enkä pärjää ilman häntä tai pyytämällä anteeksi ja vakuuttamalla ettei koskaan halua satuttaa. En vaan haluaisi uskoa että mieheni oikeasti tarkoittaa pahaa kun suutuspäissään tönii sillä väkivalta ei ole paria kertaa lukuunottamatta ollut koskaan niin voimakasta että olisi aiheuttanut enempää kuin pieniä mustelmia.
Tänään kuitenkin luin edellisen riidan vaivaamana juttuja perheväkivallasta ja siitä kuinka hitaasti se alkaa ja tulin miettineeksi asioita uudelta kantilta.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Anteeksi vielä pitkä teksti ja kirjoitusvirheet ja kaikki ja kiitos todella paljon jos joku vaivautuu tähän vastaamaan..
Niin, en siis tiedä oikein muutakaan mistä kysyä neuvoja ja mielipiteitä tähän tilanteeseeni joka minua ahdistaa. Ystävät ovat liian läheisiä molemmille joten saattaisin saattaa itseni jopa vaaraan kysyessäni heidän mielipidettään ja omille vanhemmilleni en halua tästä puhua. Anteeksi kauhean pitkästä tekstistä ja mahd. kielioppivirheistä mutta olen oikeasti ahdistunut ja kaipaisin nyt hyviä ja mielellään jopa asiantuntevia neuvoja.
Tilanne on siis tämä: Olemme seurustelleet noin 2 vuotta ja olemme asuneet yhdessä pian 1,5 vuotta. Aluksi mies oli oikea unelma: huomaavainen, romanttinen, kiltti, kohtelias ja auttavainen. Suhteen edettyä ja varsinkin yhteenmuuton jälkeen luonne on kuitenkin alkanut muuttua huomattavasti ja hänestä on tullut melkein vastakohta menneisiin aikoihin verrattuna. Hän on pilkallinen, äkkipikainen, herkästi suuttuva ja joskus jopa kylmä minua kohtaan (työntää pois kun menen lähelle, ei ole enää pusuttelua yms.). Hän myös haukkuu paljon kaikkia tärkeimpiä ystäviäni ja aloittaa lähes poikkeuksetta riidan kun he tulevat käymään. Hän on myös kieltänyt useita ystäviäni tulemasta käymään meillä mikä on minusta erittäin surullista. Ymmärrän kyllä että suhde muuttuu poikkeuksetta aina vakiintuessaan mutta seuraavaksi varsinainen kirjoitukseni syy.
Meillä on ollut lähes alusta alkaen riitaisa, lähes vuoristoratamainen suhde ja suunnilleen yhteenmuutosta lähtien sillointällöin agressiivisia riitoja. Kun huomaan ettemme pysty keskustelemaan asiallisesti, olen yrittänyt vetäytyä tilanteesta ja ehdottaa että palaamme asiaan muutaman minuutin päästä kun ollaan molemmat rauhoituttu, mutta mies ei salli tätä vaan kävelee perässäni haukkuen minua (ja sanoen kaikkea minkä tietää eniten minua satuttavan ja ärsyttävän) ja ahdistaen minut usein huoneeseen (seisoen oviaukolla ja estäen pääsyn pois) tai jopa nurkkaan. Riidat ovat aina tapahtuneet selvinpäin sillä emme kumpikaan juo usein tai ole humalassa agressiivisia.
Kun monesti ahdistuneena olen yrittänyt päästä miehen ohi ja töninyt häntä pois tieltä, on hän "kilahtanut" minulle ja tyrkännyt todella kovasti jolloin olen muutaman kerran kaatunut / iskenyt selkäni tai pääni. Joskus hän on myös tarttunut kiinni kurkusta ja lyönyt nyrkillä käsivarteen tai potkaissut mutta kaikki on aina tapahtunut sen jälkeen kun itse olen häntä tyrkännyt, suutuspäissäni läpsäissyt tai muuten "ärsyttänyt" niinkuin hän itse asian perustelee kun keskustelemme siitä.
Edellinen riitamme oli kuitenkin erilainen. Tulin yöllä kotiin kaupungilta kotiin (selvinpäin olimme molemmat jälleen) ja mieheni käski perua seuraavan päivän menoni jonka olin sopinut paria viikkoa aiemmin ystävieni kanssa, tai hän jättää minut. Sanoin asiaan rauhallisena etten tiedä itkeä vai nauraa jos haluaa kahden vuoden suhteen päättää moisesta asiasta jolloin hän tuli minua kohti ja tyrkkäsi niin että horjahdin hellaa päin. Kun kysyin miksi hän teki sen, perusteli hän käytöksensä sillä että ärsytin tahallani. En oikeasti tiedä mitä tehdä.. Hän ei koskaan aivan yksin aloittanut väkivaltaista käytöstä riidoissa vaan aina vasta sen jälkeen kun itse olen häntä töninyt tieltäni tai läpsäissyt kun on huoritellut ja haukkunut.
Olen miettinyt eroa ja olen usein pakannut tavarat lähteäkseni mutta hän on aina saanut mieleni muuttumaan sanomalla että jään yksin ja rahattomaksi enkä pärjää ilman häntä tai pyytämällä anteeksi ja vakuuttamalla ettei koskaan halua satuttaa. En vaan haluaisi uskoa että mieheni oikeasti tarkoittaa pahaa kun suutuspäissään tönii sillä väkivalta ei ole paria kertaa lukuunottamatta ollut koskaan niin voimakasta että olisi aiheuttanut enempää kuin pieniä mustelmia.
Tänään kuitenkin luin edellisen riidan vaivaamana juttuja perheväkivallasta ja siitä kuinka hitaasti se alkaa ja tulin miettineeksi asioita uudelta kantilta.
Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Anteeksi vielä pitkä teksti ja kirjoitusvirheet ja kaikki ja kiitos todella paljon jos joku vaivautuu tähän vastaamaan..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lähtisin ja äkkiä!
hae oma asunto salaa ja muuta pois.hän on paha tyyppi,itse tapailen erästä hemmoa ja tätä tapahtuu aina hänen juodessaan.pelkään häntä eikä hän edes häpeä kun sanon että naapurit kuulee ja huudea apua jos satutat.hän on paha ja psykopaattinen.en muuta yhteen ja alan etäännyttää .uhkaan häntä viranomaislilla jos hän alkaa uhoilla.hullua kun selvinpäin ok ja tunteet on ristiriitaiset.liian paljon juo,hänestä ei ole lämmintä seuraa.alan keskittyä omaan elämääni.onneksi mulla on oma kämppä.en anna kyllä helpolla käsiksi käydä ,jos jälkikin jää n iin ilmoitus eteenpäin ,olen sen tehnyt selväksi ja hän toistaseksi uskoo sen koska hänet on tuomittu asiasta edellisessä suhteessa.
herää vain kysymys että -millainen ihminen lyö rakastaan ja miksi? ei vakuuta terveeltä ihmiseltä.epätasapainoinen ja henkisiä ongelmia täytyy olla.päihteet eivät yksinään aiheuta,mutta edesauttaa jos taipumuksia ja lapsena turvattomuutta.
L'ÄHTISIN JA ÄKKIÄ
Kuten tuossa jo tuli, lähde! Mutta tee valmistelut kaikessa hiljaisuudessa. Hanki asunto ym. Parasta että olisit kaukana kun kerrot miehelle että suhteenne on nyt loppu. Mene hakemaan tavaroitasi niin että sinulla on seuraa mukana.
Jos odottelet vielä niin tulet traumatisoitumaan syvemmin ja syvemmin, lopulta sinulla ei ole voimia lähteä.
Saat apua, tukea ja neuvontaa lähisuhdeväkivaltaa koskevissa asioissa Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisipäivystyksestä puh. 0800 97899 ma-pe klo 9-15 ja la-su klo 15-21. Voit ottaa yhteyttä anonyymisti myös Internetin kautta: www.nettitukinainen.fi.
Narsistilta vaikuttaa. Itselläni melkein sanasta sanaan samanlainen suhde takana. Lähde ihmeessä pois! Tilanne tulee vain pahenemaan.
Narsistilla ei ole tunteita sinua kohtaan. Olet hänen narsistisen luonteensa ravinnonlähde. Hän näyttelee varsinkin suhteen alkuvaiheessa täydellistä kumppania, mutta kaiken takana on kylmä ja laskelmoiva ihminen, joka ei välitä sinusta pätkääkään! Hän sanoo mitä tahansa, jotta saa sinut jäämään suhteeseen - pelottelee tai pyytelee anteeksi. Hänen tilansa ei parane eikä hän voi narsismista parantua edes kärsivällisimmän ihmisen seurassa. Hän voi näytellä edistymistä, mutta hän ei jaksa pitkään pitää kulisseja pystyssä, joten aina hän palaa samanlaiseen käyttäytymismalliin. Hänellä ei ole omaatuntoa, eikä hän pysty käsittämään, että mitään mitä hän tekee voisi olla pahaa, vaan hän on oikeudenmukaisuuden perikuva. Hän kääntää kaiken sinun syyksi. Sinä aloitat riidat ja sinä ärsytät häntä. Syy on hänen näkökulmastaan sinun - hän vain reagoi sinun käytökseesi. Näinhän se ei ole.
Ja kun lähdet, älä missään nimessä päästä häntä takaisin elämääsi, vaikka hän kuinka sanoisi parantuneensa tai rakastavansa sinua vielä. Hänelle sellaisilla sanoilla ei ole mitään merkitystä, koska hän ei kykene rakastamaan. Tee itsellesi palvelus, ja unohda ne suhteen ihanat alkupäivät. Ne olivat näytelmää!
Jos osaat englantia - katsopa Sam Vakninin videoita narsismista YouTubessa. Itseäni ne auttoivat.
Eikö kukaan kuitenkaan kiinnittänyt huomiota siihen, että alkuperäinen kirjoittaja itse on töninyt ja läpsinyt miestä ?
Miehen käytös ei ole normaalia, ei todellakaan, mutta
NAINENKAAN EI SAA TÖNIÄ JA LÄPSIÄ. Se ei johda varmasti muuhun kuin vastaiskuun - ja niin tässä on käynyt. Ei ole ainakaan auttanut asiaa, kun on itse ottanut fyysiset keinot käyttöön toisen sättiessä.
Kyseessä on selvästi narsistisesti käyttäytyvä henkilö. Se on ihan se ja sama mitä toinen tekee, rakastaa, hellii tai lyö ja tönnii. Terve ihminen, joka ei vielä tunnista narsistin käytöstä, joutuu narsistin kanssa mitä erilaisimpiin "leikkeihin", joiden ohjaajana toimii narsisti. Näissä tilanteissa terve ihminen joutuu kokeilemaan kaikki mahdolliset konstit tämän "hullun" kanssa, kunnes vasta vuosien päästä kokonaisuus narsistin hullusta päänsisäisestä maailmasta alkaa valjeta.
Tosiasiassa narsistin saa pysymään edes jonkinlaisessa kurissa käyttämällä hänen omia konstejaan. Mutta harvalla on sellaisia fyysisiä tai henkisiä voimia. Normaalit terveen elämän säännöt eivät tehoa narsistiin.
Asia on minusta yksinkertainen. Jos et halua väkivallan jatkuvan niin otat eron ja lähdet jonnekkin muualle asumaan. Ei tollasen miehen kaa voi olla tai tehdä mitään sovintoja kun ei se ymmärrä mitään. Monesti mies tuntuu unelmalta ja unelmien kumppanilta alussa mut pian luonne näyttää olevan ihan muuta. Ei se luonne muutu enään paremmaksi joten ota ero.
Parahin "Neuvoton"! Kuin lukisin omaa elämäntarinaani noin 30 vuoden takaa! Lopun varmaan arvaatkin: minä lähdin pakoon.
Koiraakin rakastettiin enemmän kuin minua. Olin hyvä ja rakas niin kauan, kun tein kaiken mitä HÄN halusi ja siten kuin HÄN halusi. Olen aina pitänyt päiväkirjaa ja kerran kauhukseni tajusin, että hän luki sitä ilman minun lupaani. Narsisti kun oli, oikein kehotti kirjoittamaan.. joo, kirjoita vaan. Arvaa kirjoitinko enää, no en. Ja taas tuli selkään.
Pikku hiljaa hän kavensi elinpiiriäni. Mustasukkaisesti hän valitsi ystävät, joiden kanssa oli sopivaa kaveerata, piti huolta, että mulla ei ollut omaa rahaa. Olin nuori ja opiskelin. Jos herra oli pahalla päällä, hän repi vaatteet yltäni, joten kouluun ei voinut mennä, kun ei ollut vaatteita.Lopulta kävin lapsuudenkodissakin salaa. Äitini oli kuulemma pahin päälle päsmäri ja tunki meidän väliin.
Lopulta kaikki oli aivan sekaisin; minua poltettiin tupakalla, revittiin tukasta, lyötiin ja potkittiin. Seksuaalinen väkivalta asui kuvaan.Lapsi laitettiin alulle, jotta minut saataisiin naulatua hellan ja nyrkin väliin. Olin ihan rikki. Onneksi koulussa oli ihana opettaja, joka auttoi pakoon. Salaa järkkäsin asunnon ihan toiselta puolelta Suomenmaata ja kesätyön kanssa. Äidin kanssa lähdettiin pakoreissulle. Sillä välin mieheni kävi ammuskelemassa auton mäsäksi lapsuudenkotini pihassa.
Silloin 30 vuotta sitten en osannut hakea apua, vaan yritin aktiivisesti unohtaa. Osittain onnistuin. Kun lapseni sairastui masennukseen, tuli kuormaa lisää. Kestin vielä senkin, mutta vajaa 10 vuotta sitten mielenterveys petti kerralla. Seksuaalisesti hyväksi käytettyjen terapiaa vuoden verran, psykoterapiaa ja edelleen käytän psykologin palveluja säännöllisesti. Lääkeputki on ollut päällä nyt 7 vuotta. Toisinaan on ihan hyvä olla, mutta pahimmillaan tuntuu siltä, että ei ole mitään syytä elää. Edes lasten vuoksi en enää jaksa, onhan ne jo aikuisiakin.
Mutta, ymmärrät kai mistä tässä on kysymys: fyysinen, henkinen, taloudellinen, sosiaalinen, seksuaalinen jne hyväksikäyttö ei ole rakkautta. Se on raakaa väkivaltaa, joka jättää elinukäisen arven. Aina.
älä elä menneess' rakas kirjoittaja.nauti elämän lahjastasija koita löytää se kauneus elämästä mitä se nyt on-mullakin katkeruutta nuoruusajoiltani,sinisilmäisyyttäni käytettiin hyväksi,kovaa aikuisen elämää heti nuoresta työstä saakka ilman turvaverkkoja.se vaan kasvatti musta vahvan ,se mikä ei tapa ,vahvisti
Täältä löytyy yhden tarinan verran asiaa perheväkivallasta irti pääsemisestä, asian jälkikäsittelystä ja mielenrauhan löytämisestä:
http://www.lily.fi/juttu/elamani-suurin-virhe
vaihtoehto 1.
jäät suhteeseen ja tilanne pahenee ja elämästäsi tulee hyvin ikävää.
vaihtoehto 2.
jätät miehen ja käyt eroprosessin läpi ja jatkat elämääsi, teet elämästäsi itsellesi mielekkään.
mä valitsin tuon jälkimmäisen vuosi sitten. helppoa ei ollut kun poika syntyi 2 kk eron jälkeen, mutta nyt... olen niin iloinen päätöksestäni. katselen tässä ympärilleni omassa asunnossani, lapset nukkuu...ei tarvi riidellä kenenkään kanssa, miettiä missä ukko on, tuleeko se missä kunnossa kotiin ja millä mielellä. jokainen hengenveto on täynnä rauhaa
Hankkikaa ammattiapua ja ottakaa etäisyyttä. Ero ei kuitenkaan aina ole ratkaisu. Kukaan ei riitele yksin, tietääkseni?
Kuule, kyllä voi riidellä ihan yksin!
ette ole edes naimisissa ,Helppohan tuosta on häipyä!
s että kävelee perässä on riitaan haastamista, että saisi lyödä, hän vaan odottaa että sinä lyöt ensin, niin voi sitten lyödä "hyvällä omalla tunnolla".
"Hän ei koskaan aivan yksin aloittanut väkivaltaista käytöstä riidoissa vaan aina vasta sen jälkeen kun itse olen häntä töninyt tieltäni tai läpsäissyt kun on huoritellut ja haukkunut"
"Joskus hän on myös tarttunut kiinni kurkusta ja lyönyt nyrkillä käsivarteen tai potkaissut mutta kaikki on aina tapahtunut sen jälkeen kun itse olen häntä tyrkännyt, suutuspäissäni läpsäissyt tai muuten "ärsyttänyt" niinkuin hän itse asian perustelee kun keskustelemme siitä."
Sinun ei varmasti kannattaisi töniä häntä, MUTTA tuntuu että mies hakee tekosyytä hakata sinut ja asettaa kieltoja. Olet aikuinen ihminen - mieti nyt onko jollakulla oikeutta kontrolloida toista kuin lasta? Lähde (järkkää asunto tms.) ja kerro sitten lähipiirillesi syyt.
Miehestä kertoo aika paljon, että riidat ratkaistaa nyrkeillä, kun toinen "ärsytti". Sama selitys ei mene läpi työpaikalla, jos miehesi hakkaa "ärsyttävän" pomon tai kollegan. Jos ei tulla toimeen ilman väkivaltaa, niin lähdetään, oli kyse sitten työpaikasta tai parisuhteesta. Kummallakaan osapuolella ei ole mitään oikeutta käsiksi.