No, jos kerran naisen olisi odotettava "sitä oikeaa" ja elettävä ilman seksiä, niin mitä nainen siitä saa?
Mistä mies on valmis luopumaan tulevaisuudessa, mahdollisesti löytyvän naisen takia.
Arvata saattaa; ei yhtään mistään. Joten kysymys kuuluu: Miksi naisen pitäisi pidättäytyä irtosuhteista, kun miehetkään eivät ole valmiita samaan tai muuhun vastaavaan uhraukseen.
Mistä mies on valmis luopumaan tulevaisuudessa, mahdollisesti löytyvän naisen takia.
Arvata saattaa; ei yhtään mistään. Joten kysymys kuuluu: Miksi naisen pitäisi pidättäytyä irtosuhteista, kun miehetkään eivät ole valmiita samaan tai muuhun vastaavaan uhraukseen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eikä nykyisin ole enää sitä yhtä oikeaa. Miehet on tarkoitettu kierrätettäviksi.
Ei mitään ininöitä, naisilla on kuitenkin näköjään oikeus pistää miehen elämä uusiksi kun aloittaa seurustelun. Ihan pahaa teki katsoa eräässäkin tapauksessa kun kaveri joutui luopua suurinpiirtein kaikesta (asunto, auto) kun ei muijalle kelvannut, samalla kun akka piti omat roinansa.
No noissa tapauksissa on valinta: kertoo, että ei tee mitä nainen haluaa, ja katsoo mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Tai jättää naisen.
Jotkut naiset vaatii niin paljon kuin mies antaa myöden. (ja voi mennä toisinkin päin)
En ole ikinä harrastanut irtosuhteita, joten miksi ihmeessä huolisin naisen, joka harrastaa?
Jos tulevaisuudessa haluat kelvata vain irtosuhteita harrastavalle miehelle, niin siitä vaan muhinoimaan jokaisen vastaantulijan kanssa. Kuka sinua muka estää?
Kuulehan - elämä on pitkä. Siihen mahtuu niin pitkiä avioliittoja kuin irtosuhteitakin, ja kaikella on oma aikansa ja paikkansa.
Sekä nykyisellä miehelläni että minulla on takana muutama liitto ja lukemattomia irtosuhteita, mutta mielestämme se ei meistä sen huonompia ole tehnyt - ehkäpä jopa uskollisempia, koska olemme jo niin paljon nähneet ja kokeneet, ja jopa ottaneet opiksemmekin. Nyt osaamme arvostaa toisiamme.
Enpä myönnä että mistään tärkeästä pitäis luopua, siis noin keskimäärin. Muuta toimintaa kyllä vähentää. Mä oon pikemminkin miettinyt samankaltaista kysymystä: Mitä mulla olisi tarjottavana naiselle?
Minä luopuisin mielelläni tästä yksinäisyydestä, yksin nukkumisesta, yksin syömisestä, yksin tekemisestä, saisi pitää taas toisesta huolta, olla sosiaalisempi, saada enemmän ystäviä, olisi keskustelija, matkakumppani, ilojen ja surujen jakaja, olisi edes yksi läheinen ihminen.
Bändihommissa olleena, meijän basistin vaimo ei anna tippaakaan jousta
: Kaikki ukon asiat/harrastukset perutaan "perheen" verukkeella, mikä on suoraselkäseltä mieheltä muutenkin oikein, en sitä kiellä
MUTTA :
Mutta itse emäntä vähättelee kaiken ja jo pelkkä kerta viikkoo bändireenit tekee tiukkaa hyväksyä, eli ukon harrastukset ovat vähäpätöisiä mutta akan harrastukset 3-4 päivänä viikossa tai muut ajanvietteett on maailman tärkeintä.
Eli toisella on oikeus punnita mikä on arvokasta mutta toinen puoli hoitaa yhteisiä pentuja kun emäntä sanoo. Lopulta ukko hoitaa kaikki asiatkin.
Kyllä ovat. Minä ainakin olen sen uhrauksen tehnyt, enkä ole ikinä harrastanut, enkä tule ikinä harrastamaankaan irtosuhteita. Mielestäni uhraus on ihan kannattava.
Olen nyt elänyt ilman seksiä hieman yli neljä vuotta, etsien sitä oikeaa.
Siitä saa puhtaan omantunnon ja vakaan pohjan tulevalle suhteelle, kun kummankaan ei tarvitse pelätä sitä, että toinen olisi liian huonon impulssikontrollin omaava yksilö, joka ei kykene vastustamaan pienintäkään kiusausta.
Ei siitä kyllä mitään puhdasta omaatuntoa saa kun ei sitä sinkkuna ketään petäkkään. Lähinnähän tuo on vaan niinku elämätöntä elämää jos multa kysytään.
Niin ja kyllähän se pillunsaaminen on sittenkin ihan kuule duunaamisessa, ei sitä niinku ihan tost vaan poksahtele itekseen mitään eteen,toki joskus, mutta harvemmin.Että ihan kiusauksista ei liene auta höpistä mitään.
Hei...elä vähän!! Ja löysää sitä pipoa...
Elänkin, aivan joka päivä, harrastan, tapaan kavereita, käyn välillä juhlimassa jne. En vain näe, miten elämänlaatuani parantaisi se, että harrastaisin seksiä tuntemattomien kanssa.
Minulle seksi on läheisyyden ja hellyyden osoittamista ja siitä nauttimista. En koe pienelläkään tapaa miellyttäväksi ajatukseksi päästää tuntematonta ihmistä niin lähelle itseäni, enkä ymmärrä miksi kukaan päästäisi tuntemattoman ihmisen niin lähelle itseään.
Lisäksi, kuinka hyvää seksiä voi odottaa saavansa, mies tai nainen, jos kumpikaan seksiä harrastavista ei tunne toisiaan, ei tiedä mistä toinen nauttii ja mistä ei, toki sattumankaupalla saattaa ajoittain tulla vastaan ihminen jonka kanssa hommat sujuvat, mutta ei varmasti kovin usein.
Tunnen tietysti aivan normaalia seksuaalista halua, mutta kuten jo sanoin, kunnollinen impulssikontrolli ja itsehillintä auttavat siinä, että minun ei tarvitse toimia jokaisen pintaan pullahtavan halun tai tunteen pohjalta.
En ymmärrä miksi pitäisi pidättäytyä lyhyistä suhteista, jos niitä kerran haluaa.
Kun löydät miehen jonka kanssa haluat astua hautaan kuudenkymmenen vuoden päästä, ei sinulta kukaan tule kysymään menneistä. Tai jos tulee, miksi vastaisit noin tungettelevaan kysymykseen?
Ei ole mitään velvollisuutta tilittää menneisyyttään. Tärkeintä suhteessa on, että pidetään annetut lupaukset, eli jos olette sopineet että muita naisia/miehiä ei ole, sitten ei myöskään ole. Sen täytyy riittää.
Kuka kumma kertoisi menneisyydestään yksityiskohtaisesti puolisolleen? Ei se hänelle kuulu. Tärkeintä on nykyhetki, eikä seksuaalisuuden kohtuullisessa toteuttamisessa ole mitään pahaa.
Pahempaa on jos toinen pettää tai potkii kissoja...
Kuinka tämä taktiikka on sitten sinun kohdallasi toiminut?
Hei, Vanha Huora.
En ole koskaan kertonut kellekään seurustelukumppanilleni seksihistoriaani, enkä vaatinut heitä kertomaan omaansa. Minusta nämä asiat vaan eivät kuulu kellekään. Tällä hetkellä olen suhteessa ihanan ihmisen kanssa, ja uskon että se jatkuu. Olemme onnellisia, emmekä kuulustele toisiamme.
Mielestäni sinkkuna saa toteuttaa itseään eikä se ole keneltäkään pois. Päin vastoin, voipa oppia tempun jos toisenkin, joita voi sitten kokeilla seurustelukumppaninsa ilahduttamiseen.
Eipä tosiaan tule paljon kyseltyä kyseisiä asioita, eikä omistakaan puhuttua. Tieto lisää tuskaa sanotaan, kaikkea ei tarvitsekkaan tietää.
Kyllä minä ainakin haluan tietää kumppanistani kaiken ja oletan hänenkin haluavan tietää minusta kaiken. Melko mielenkiintoisia suhteita sinulla varmasti, mikäli et kumppanillesi halua paljastaa kuka olet, etkä kumppanistasi selvittää kuka hän on.
Ihminen on nimittäin tekojensa summa.
voi sinua, Vanha Hu0ra.
ei ole mitään syytä, miksi pitäisi erityisesti muistella menneitä, jos kumpikaan ei sitä halua. Eivät ne entiset heilat tule ovelle kolkuttelemaan.
vastuunotto ilmenee esim. siinä, ettei tartuta kehenkään tauteja eikä yritä saada lapsiaan väärän ihmisen elättämäksi.
Jos miehellä on pakkomielteinen tarve selvittää tyttöystävänsä menneisyyttä, se kertoo miehen ongelmista ja epävarmuudesta. Sellaisesta miehestä kannattaa naisen pysytellä kaukana, kun kuitenkin on vahvoja ja itsevarmojakin miehiä, jotka sallivat naiselle seksuaalisuuden siinä missä itselleenkin.
Kertooko se naisen epävarmuudesta jos naisella on vaikeuksia sulatella miehen aikasemmat suhteet ala-ikäisten teininaisten tai maksullisten naisten kanssa?
Suhteeni ovat olleet ihan normaaleja ja melko vähäisiä lukumäärältään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olipa niitä paljon tai vähän, se on oma asiani. On turha herätellä tahallisesti mustasukkaisuutta kumppanissaan hekumoimalla menneiden suhteiden yksityiskohdilla. Tämä pätee sekä naiseen että mieheen.
Mielestäni on melko perverssiä nuuhkia kumppaninsa menneisyyttä, kun kuitenkin nykyisyys ratkaisee. Joka niin haluaa tehdä, osoittaa sairaalloista omistushalua, joka itsessään on luotaantyöntävä piirre. En koskaan alkaisi seurustella henkilön kanssa, joka osoittaa pakkomielteistä kiinnostusta vuosien takaiseen seksielämääni.
Kyse on lopulta luottamuksesta: luotatko rakastettuusi, vai kyttäätkö häntä? Jos hän sanoo olevansa uskollinen NYT, lähetätkö yksityisetsivän hänen peräänsä?
Jos nainen löytää mielestään hyvän miehen, hänen ei tulisi panna painoa tämän aiemmille suhteille. Eri asia on, jos mies on sekaantunut alaikäisiin tai ostanut seksiä ihmiskaupan uhrilta, esim. vammaiselta tai pakotetulta. Silloin miehellä on selvästi ongelma ja häntä kannattaa välttää.
Luonnollisesti mies luopuu näistä harrastuksistaan (ja kypsä nainen teinipojistaan), jos niin sovitaan.
Tietysti ihmisen menneisyydelle pitää panna painoa. Jos miehellä on takanaan tuomioita väkivaltarikoksista on syytä epäillä, että hän on yhä väkivaltainen tai ainakin äkkipikainen.
Mikäli naisella on historiassaan vakavia mielenterveysongelmia, on syytä olettaa, että näitä ilmenee myös tulevaisuudessa.
Mikäli kummallakaan osapuolella on historiassaan irtosuhteita, on syytä olettaa, että tilanteessa, jossa esim. alkoholin vaikutuksen seurauksena estot vähenevät, näitä harrastetaan yhä siitä parisuhteesta huolimatta.
Mitä tekemistä seksi-/parisuhdehistorialla on väkivaltaisuuden, rikosmenneisyyden tai mielenterveysongelmien kanssa?
Uskottomuus ja sinkkuna lyhyiden suhteiden "harrastaminen" ovat aivan eri asioita. Mikään määrä kokemattomuutta ei takaa uskollisuutta suhteessa, päin vastoin juuri niillä houkutukset pahiten vaikuttaakin, joilla ei kokemuksia ole. Iskee uteliaisuus onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Kokeneempi vastauksen jo tietää eikä tarvetta vieraissa käymiseen tule ainakaan uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta.
Alkoholi pienentää toki estoja kaikilla ihmisillä, mutta ihminen jonka arvoihin kuuluu uskollisuus ei petä silloinkaan. Tällä ei kuitenkaan todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa onko sinkkuna ollessaan ollut selibaatissa vai ei. Aivan ääliömäistä logiikkaa tuo, että parisuhteessa pettäminen olisi rinnastettavissa suoraan siihen onko harrastanut vapaana ollessaan seksiä jonkun kanssa. Sinkkuna ei petä ketään harrastipa seksiä tai ei.
Tuntuu ihmisille lukeminen ja luetun ymmärtäminen vain olevan uskomattoman vaikeaa.
En väittänytkään, että niillä on mitään tekemistä keskenään.
Ihminen jolla on väkivaltainen historia, saattaa oppia hillitsemään niitä impulssejaan, mutta se taipumus väkivaltaisuuteen ei häviä minnekkään, tällainen ihminen turvautuu myös tulevaisuudessaan helpommin väkivaltaan kuin henkilö, joka ei ole koskaan ollut väkivaltainen.
Henkilö joka on joskus elämässään kärsinyt mielenterveys ongelmista, saattaa niistä osittain parantuakin, mutta siitäkin huolimatta nämä piirteet eivät häviä minnekkän ja ihmisellä saattaa ilmetä mielenterveysongelmia myös tulevaisuudessa.
Satunnaisia seksisuhteita harrastava henkilö asennoituu seksiin vain seksinä, jossa tunnesiteellä ei ole mitään merkitystä, tai pakonomaisena tarpeena joka on pakko tyydyttää (seksiaddiktio), näissä kummassakin tapauksessa seksikumppanilla ei ole suurta merkitystä, tällainen henkilö on huomattavasti todennäköisempi harrastamaan myös seurustelusuhteen ulkopuolista seksiä tilanteen sen salliessa, kuin henkilö jolle seksissä on kyse myös henkisestä yhteydestä kumppaniin.
Kyse on myös luottamuksesta sikälikin, että luotatko kumppaniisi tarpeeksi ja luottaako kumppanisi sinuun tarpeeksi, jotta voitte toisillenne jakaa elämästänne myös ne yksityiskohdat joista olette ylpeitä, oli kyse sitten sadasta yhden yön suhteesta, nappulaliigan kultamitalista tai tarhaikäisestä ensi-ihastuksesta.
Eli pitääkö tuosta nyt sitten päätellä,että kun tai jos joskus löydät jotain hyvää ja sä kuulet hällä olleen mielestäsi liikaa hoitoja, niin sä sitten otat ja työnnät sen mäkeen koska hän tulee sua jatkossa pettämään. okei, ymmärrän logiikan.
Mut muista sitten aina,että naiset sanoo sulle vain sen mitä sä haluut kuulla. Jos nainen sanoo sulle, et sillä on ollu 3 hoitoa, niin totuus saattaa olla kertaa kymmenen. Jokatapauksessa sä joudut sitä salapoliisia käyttämään jos totuutta haluat.
Enkä joudu, vaan minä lähden oletuksesta, että nainen kertoo minulle totuuden, koska ei ole menneisyydessään tehnyt mitään, mitä hänen pitäisi hävetä niin paljoa, ettei siitä uskaltaisi kertoa. Samoin kuin minä voin tarvittaessa kertoa hänelle kaiken omasta menneisyydestäni, häpeämättä mitään ja valehtelematta.
Mikäli häpeät jotain omassa menneisyydessäsi niin paljon, että et kykene siitä kertomaan ihmiselle, jonka pitäisi olla sinulle kaikkein läheisin, niin herää kysymys, miksi olet jotain niin idioottimaista tehnyt? Ja kannattaisiko asiaa alkaa pikkuhiljaa käsitellä vaikka ensin ammattiauttajan kanssa.
Jos kumppaniehdokkaalla on ollut vaikka 50 yhdenyön juttua, se kertoo siitä ihmisenä, ja se on muokannut sitä tähän päivään. En kylläkään kysyisi asiasta, ellei hoitoja ja eksiä ala pulpahtelemaan joka paikassa vastaan.
Olet ilmeisesti niitä ns. " jumalan miehiä". Joo sano jäbälle terkkuja sitte ku pääset taivaaseen, minähän nimittäin palan helvetin tulessa enkä täten pääse ukkoa koskaan näkemään. Mut kyllä toi on semmosta lapsen uskoa minusta enemmänkin.
Minä olen enemmänkin realisti ja ymmärrän,että ihan kaikkea kokemaansa ei kannata jakaa naiselleen, nimittäin sitteku parisuhteen arki alkaa painaa, niin nää alkaa kaiveleen just kaikkee vanhaa ja käyttää sitä sitten lyömäaseena sua kohtaan.Niinkun sinäkin mustasukkaisena ihmisenä tulet tekemään omalle naisellesi.
Toinen asia jota en ymmärrä on tuo just,että ku nää jotkut pettää parisuhteessa, niin mitä helvettiä ne luulee voittavansa sillä,että ne kertoo siitä kumppanilleen. Joskus se vaan on parempi pitää mölyt mahassaan,en ainakaan itse haluais kuulla jos mun kuvitteellinen vaimo olis mua pettänyt.= Tieto lisää tuskaa.
Sinällään en hyväksy pettämistä.
Ehei, olen erittäin loogisesti ajatteleva realisti, enkä ymmärtänyt, miksi jotkut olivat uskonnollisia enää ollessani viisi vuotias.
Olen hyvin rationaalinen ihminen, tämän takia en ymmärräkkään ihmisiä, jotka elävät elämäänsä siten, että jokainen impulssi pitää toteuttaa ja heidän tarvitsee lopulta hävetä omaa menneisyyttään, eivätkä uskalla siitä puhua.
Ja tuo, mitä sanot, että kaikkea käytetään lyömäaseena jne. niin ilmeisesti sinä olet vain tottunut etsimään itsellesi niitä todella keskenkasvuisia ihmisiä, joille parisuhde on pelkkää valtapeliä ja oman aseman vahvistamista toisen kustannuksella. Ja myös koska viittaat, että itse turvautuisin samaan, niin oletan että myös sinä olet tätä parisuhteessa tehnyt. Mielestäni tämä kertoo enemmän sinun selkärangastasi, joka vaikuttaa melko paljon keitetyltä pastalta, kuin omalta lapsenmielisyydeltäni.
Ja mitä tuohon mustasukkaisuuteen tulee, niin eipä ainakaan aiemmin ole tullut vastaan tilannetta, edes parisuhteessa ollessa, jossa olisin kokenut olevani mustasukkainen. Vielä vähemmän olen kokenut tarvetta käyttää toisen historiaa aseena riidoissa, kyllä niistä on aina selvitty ihan sen hetkisillä tosiasioilla.
Muuten aika lailla samaa mieltä sun kanssa, mutta onhan parisuhteissa joskus paljonkin valtapeliä. Vaikka olisi huolella yrittänyt valita.
Heh, en ole ihan samaa mieltä.
Jos ihmisellä on taipumusta väkivaltaisuuteen se ei parisuhteen myötä häviä mihinkään.
Jos taas harrastaa irtosuhteita sinkkuna, tilanne muttuu aika radikaalisti jos ei enää ole sinnku, eli "oikeus" siihen (mikäli on luvannut olla toiselle uskollinen) häviää.
El näitä asioita ei voi verrata.
Tietysti niitä voi verrata, ainoa ero on, että väkivallan tapauksessa sitä oikeutusta ei ole ikinä ollutkaan, muuta kuin väkivaltaisen henkilön päässä.
Irtosuhteiden tapauksessa ulkoinen oikeutus toki häviää, tätähän ei väkivallan tapauksessa ikinä edes ole, mutta eivät ne impulssit jotka hänet ovat ajaneet niitä irtosuhteita harrastamaan minnekkään häviä. Se kiusaus on silti aina olemassa, aivan kuin väkivaltaisella ihmisellä on olemassa kiusaus ärsyyntyessään olla väkivaltainen.
En jaksa sen enempää jankata, mutta toetan että ihmisen impulssit myös muuttuvat sinkkuudeen/parisuhteen myötä. Eli sinkkuna ei ole samanlaista tarvetta kontrolloida tätä impulssia (toki on suotavaa että jotenkin kontrolloi, kuten suurin osa varmasti tekeekin), kun taas parisuhteessa on syytä näin tehdä.
Lisäksi jos saa tarpeeksi huomoita, seksiä ja läheisyyttä "kotona" ei ole tarvetta hakea sitä muualta, eli tämä impulssin voimakkuuskin häviää.
Seuraava on hiukan hölmö vertaus, mutta koska tuossa oli puhetta väkivaltaisuudesta, niin uskaltaisin väittää että jos väkivaltaisuuteen taipuva ihminen pääsee purkamaan aggressoitaan hallitusti ,esim kamppailu-urheilun muodossa, impulssi/tarve käyttää väkivaltaa arjessa vähenee.
Ja suurin ero näissä: väkivalta ei ole koskaan hyvästä, puhumattakaan edes siitä onko laillista, mutta aikuisten leikit sen sijaan ovat laillisia, jopa suotavia ja kivojakin ... siis aikuisten kesken :)
No ei ainakaan naisten nussintaan keskittyvät miehet halua luopua tästä harrastuksestaan.
Ei tässä mitään vaadita, tai en ainakaan minä ole vaatimassa Naiset saa elää ainakin minun puolestani miten heitä huvittaa.
Olen vaan tälläkin palstalla kerrtonut mitä se suominaiselle merkitsee, kun he amatöörinaisina miesten nussittavina sen parhaan aikansa naisena pyörivät. Minulle henkilökohtaisesti ei tällaisilla naisilla ole ollut eikä varmasti tule olemaan mitään meriktystä naisena.
"Minulle henkilökohtaisesti ei tällaisilla naisilla ole ollut eikä varmasti tule olemaan mitään meriktystä naisena." Ja vastavuoroisesti, sinunlaisillasi miehillä ei ole mitään merkitystä suurimmalle osalle naisista. Kuka nainen haluaa jonkun tynnyrissä kasvaneen uskis/tiukkapipon joka ei löydä edes klittaa?
Miehet ja ATM:t on eri asia.
Miten se, että käyt sähläämässä esim. 20 naisen kanssa parin tunnin ajan eri iltoina auttaa sinua löytämään sen klitan? Kyllä se pitkän aikaa yhden kumppanin kanssa ollut osaa todennäköisemmin naisen tyydyttää kuin se, joka on ollut 20 eri naisen kanssa vain kerran.
-> ap
Eihän naisen tarvi pidättäytyä mistään, tokihan saa tehdä niin kuin haluaa, eihän sitä kukaan estä.
Mutta miehillä on myös vapaa tahto alkaako seurustelemaan tällaisen kaiken kokeneen naisen kanssa.
Itse en ainakaan viitsisisi vakavasti ottaa.
Niin se vain on, että sitä saa mitä tilaa.
Kannattaa naisen kuitenkin miettiä ensiksi, siinä ei menetä paljoakaan mutta tulevaisuus voi olla mukavampi.
En kannata sitä että naisen pitäisi elää ilman seksiä, mutta kysyisin, että mistä nainen luopuu nykyään? Tekee valinnan uran ja kotiäitiyden välillä? Välimuotojakin löytyy.