joka aamu vituttaa mennä töihin!

Älä urputa. Tässä talossa ei ole moneen vuoteen nukuttu yötä läpeensä. Aina ollaan kolmen kieppeissä joko tulossa tai menossa. Että jos nyt joku päivystyskeikka joskus yöunesi katkaisee niin voi voi. Minä en edes käy töissä ja silti joudun valvomaan joka stanan yö, enkä edes valita. Tässä talossa ei edes tunneta sanaa katkeamaton YÖuni. Lasten valvomiset ovat sitten vielä asia erikseen, mutta ammatinvalintakysymys se on milloin nukutaan.

v ittuuks mua kiinnostaa sun yöunet omista mulla oli kyse ja valintakysymyshän se niitte lastenki tekeminen on. kysyin täält asiallisesti ehdotuksia uudeks ammmatiks ja rupeet vattuilee, taidat olla samanlainen juoppo elämäänsä kyllästyny luuseri kuten suurin osa työkavereistaniki!!

Se on hyvä että noin nuorena ja noin piiitkän työkokemuksen omaavana tympii jo noin paljon. Palataan asiaan 30 v kuluttua. Oletko hengissäkään enää vai onko alkanut tympimään koko elämä jo niin paljon. Että ihan kahdessa vuodessa tympii, hah hah, salli mun nauraa. Et ole edes tehtäviäsi vielä oppinut ja nyt on jo vaikeaa. Että kaikki mulle nyt vaan heti tässä ja eläke päälle kun tympii. No eikös se eläke tympi mitäs sitten tehdään. Räitään kattoon ja joka päivä on samanlainen. Sehän se vasta latteaa elämää on kun noilla työvuosilla eläketulokin on melkoisen minimaallinen.

ai v ittu sä oot tali aivo!!! kuka täs eläkkeelle jäämisestä on puhunut? jos ruottin pääministerin ehdotus toteutuu niin mulla on viel aika monta vuotta eläkkeeseen että juuri ehkä myös siksi haluan alaa vaihtaa, että jaksan työssäni vielä sellaset 53 vuotta. ja mitä alan oppimiseen tulee niin eipähän hirveesti tuo nykyinen työ vaadi kuin hermoja, kyllä jokainen paskaa osaa lapioida ja rööreja asentaa.

on niitä huonompipalkkaisiakin hommia, kyllähän tuollaisen rahan vastineeksi voi vaikka vähän paskaakin lapioida. Ei kai kukaan töitä tekisi jos taloudellinen puoli olisi turvattu, sen verran varmasti jokaista työnteko v-ituttaa, kyllä löytyisi varmasti parempaakin tekemistä jokaiselle ja jos ei huvittaisi niin ei olisi pakko tehdä mitään. Töihin on aina pakko lähteä vaikkei huvittaisi ja sinne on pakko mennä kellon mukaan eikä vasta sitten kun jaksaisi herätä.
En itsekään pidä omasta työstäni mutta kun ei ole muutakaan keinoa elättää itseään.
Jos olisi kysytty että haluanko syntyä tällaiseen maailmaan ihmiseksi niin en olisi halunnut, saatana elää ainut elämänsä järjestelmän orjana voimatta nauttia elämästään muulloin kuin lyhyillä lomilla. Ollapa vapaa kuin lintu...

Annas kun äiti sanoo.

Säästät ensin rahaa, otat lisäksi opintolainaa ja sitten lähdet opiskelemaan ihan toista alaa tai opiskelet nykyistä alaasi lisää ja teet esimieshommia.

Hyvä kun noin nuorena jo tietää, että nykyinen työsi ei tunnu mukavalta.

Olen itse tehnyt toimistohommia 20 vuotta. Työaika 8 - 16. Viikonloput vapaita ja palkka 2500 euroa. Viikonloppuvapaat on jees.

Saakeli että ottaa päähän tuommoiset nuoret kitisijät. Jätkällä on hyvä kunto eli harrastaa liikuntaa ja siis onnen omiaan myös raskaampiin töihin. Ja palkka hyvää tasoa nuoreksi! Tajua jo että maailmassa tarvitaan myös raskaampien ja likaisempien töiden tekijöitä, ei pelkästään konttorirottia. Jos edes kovakuntoisia nuoria miehiä ei saada pysymään noissa hommissa, maailman käy huonosti.

LVI-ala on tulevaisuuden ala. Hommia riittää tekevälle ja palkka nousee ajan kanssa. Ja siis töitä riittää, saatte pian määrittää omat liksanne! Ja myöhemmin voi perustaa vaikka oman firman ja tehdä itse samalla noita hommia.

Kammottavaa että kovakuntoiset miehet vaan haluaisivat jonnekin toimistoon lusmuilemaan ja kitisemään sitten surkeammista palkoista, veemäisestä akkavaltaisesta työyhteisöstä ja sitten illalla pitäisi lähteä kuntosalille. Nyt raskaammassa työssä kunto pysyy jo luonnollisella tavalla!

Eli narinat pois ja hommiin!

PS: Kovaa työtä et ole vielä nähnytkään: kuvittele itsesi vielä 50-luvun tukkisavottaan kovien pakkasten keskelle, eikä palkka ollut häävi. Silti vaan tekivät työnsä nurisematta.

Tuo kyllästyminen ja jonkinmoinen näköalattomuus voi olla ihan konkreettista.
Olen meinaan kokenut sen.
Pahin oli ehkä pakkaustehdas.
Sitä samaa saakelin lankun sahaamista pakkasahalla, kokoonpanoa ja ne tauot jne.... sissus.

Lähes 30 vuotta meni sekoillessa eri ammateissa. Koulutus ja pätevyys on seitsemään eri ammattiin.

Muutamia vuosia sitten (yli viisikymppisenä) läksin haparoimaan kauppiaaksi alalle, jossa on suppea tuotevalikoima ja työ on hyvin vahvasti sesonkiluonteista, mutta olen kehittänyt itselleni systeemit joilla kykenen tekemään myymieni "lelujen" asennukset nopeasti.
Parasta tässä on se, että tälle alalle ei ole koulutusta missään. Oppiminen menee siten, että alat tehdä hommaa sillä periaatteella, että minähän opin, koska ei ne ole ihmistä kummempia muutkaan tällä alalla toimijat.
Pitää paikkansa, olen oppinut ja nyt pystyn jo neuvomaan muitakin.

Myynti on sitten toinen juttu. Olen oppinut sen, etten yleensä "tupakoi" kauan asiakkaan kimpussa jos kauppa tuntuu vähänkin tahmealta. Epävarmojen ja tinkaisten asiakkaiden kanssa ei kauan turista.
Tässä hommassa voi ansaita päivässä hyvinkin 1000 euroa, mutta saattaa välillä mennä pari viikkoakin, ettei tule latiakaan.

Paras vuosi oli päälle 50000 verotettavaa ja huonoin 9700 euroa - molemmat muuten ihan viiden vuoden sisällä. Siinä sitä on jännitystä jos ei muuta keksi.

Olenko katunut? Arvaa vaan monestiko!

Mutta, minulla ei ole aikomustakaan lopettaa, koska "terveet" haasteet saavat minut ns. nousemaan takajaloilleen eli innostuman (epäterve haaste on mm. kilpailija joka saa toistuvasti tukea toimintaansa, mutta sinä et).

Mitä sitten sinulle?

No sen verran uskallan sanoa, että jos homma ei maistu niin mieti mitä EHKÄ haluaisit tehdä ja onko sillä alalla töitä. Jos näyttää siltä, että sillä voisi elää niin anna palaa.
Kouluttaudu siihen hommaan. Ihminen oppii mitä tahansa jos sisäinen tarve eli motivaatio on kohdallaan.
Rahantarve ei ole sama kuin motivaatio.
Entä jos menee pieleen - SO WHAT?

Työuramoralistit ja muut kapea-alaisesti ajattelevat teilaavat sinut, totta kai, mutta siitä ei kannata välittää. Elämäsi on sinun ja sinä päätät mitä sillä teet.
Ei epäonnistuminen ole kiellettyä.
Uskaltaminen ja onnistuminen tuntuu joskus olevan;)
Muista kuitenkin, että älä tee hirveesti velkaa.

Onnea matkaan - mitä sitten teetkin.

Noh, ehkä alan sitten joulukuusimyyjäksi. Kaksi viikkoa töitä vuodessa.

Mullakin on joka stanan mittapuun mukaan hlevin hyvä työ mutta jotenkin ei vaan kiinnosta, pakkopullaa.

ihan yleinen ongelma voi olla ettei mikään työ ole mukavaa; ei kai sitä muuten työksi sanottaisi.

Toivottavasti löysit ratkaisun.. hyvä ala olisi voinut olla lisäpätevöityminen tai jatkokoulutus samalla alalla tai ympäristöala, joka on hieno eri vaihtoehtoineen.

Missäköhän herra on keski-ikäisenä 11 v myöhemmin? Kävelitkö sinne raksalle vaan töihin ja ne oli, että kiitos kouluttamaton mulkero, että tulit tänne töihin meidät pelastamaan? Sitten saa se koulutettu väki korjata jälkiäsi...

30 vuotta työelämässä, vaihdettu työpaikkaa neljästi. Aina vaihdon jälkeen menee vuosia ok, mutta sitten alkaa vituttamaan firman tietyt ongelmat joille ei vaan voi mitään. Tänä tai ensi vuonna vaihtuu taas hommat, vielä 20 vuotta eläkkeeseen.

Ainiin haistakaa paska.