Mitä mieltä naiset olette sellaisesta asiasta, kun asuntolaina ja lähinnä se että itse olen tehnyt periaatepäätöksen ottamatta ikinä asuntolainaa tai mitään muutakaan yli 10 000 euron lainaa? Voisitteko alkaa parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, josta tiedätte ettei hän koskaan tule ottamaan asuntolainaa?
Mulla on ollut opintolaina ja nyt kun olen muuttamassa uudelle paikkakunnalle, koska sain töitä sieltä, nostan pienen lainan muuttokuluihin ja vuokrakämpän sisustamiseen. En aio ikinä ostaa omaa kämppää ellen sitten jostain voita isoja summia. Eli en aio asuntolainaa ottaa koskaan.
Se tietoisuus, että on velkaa ison summan olisi mulle vähän liian raskasta kantaa noin henkisesti. Jo nämä pienet lainat hieman stressaavat...saati sitten jos olisi isoja lainoja.
Mulla on ollut opintolaina ja nyt kun olen muuttamassa uudelle paikkakunnalle, koska sain töitä sieltä, nostan pienen lainan muuttokuluihin ja vuokrakämpän sisustamiseen. En aio ikinä ostaa omaa kämppää ellen sitten jostain voita isoja summia. Eli en aio asuntolainaa ottaa koskaan.
Se tietoisuus, että on velkaa ison summan olisi mulle vähän liian raskasta kantaa noin henkisesti. Jo nämä pienet lainat hieman stressaavat...saati sitten jos olisi isoja lainoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voisin, jos hän hyväksyy että asuu vuokralaisena minun omistamassani asunnossa, johon hänellä ei ole mitään oikeuksia vaan pelkkiä velvollisuuksia (kt-asunnossa lähinnä apua pintaremonteissa, rivarissa lisäksi pihanhoitoa, okt:ssa pahimmassa tapauksessa vuosien pakkotyöleiri).
Valitse itsellesi parhaiten sopiva ja edullisin asumismuoto.
Ei sitä omaa asuntoa kannatakkaan hankkia jos todennäköisesti muuttaa paikkakunnalta 2-3 sisään, ja jos sopivia edullisia vuokra-asuntoja on tarjolla. Mutta jos todennäköisesti jää pidemmäksi aikaa paikkakunnalle niin kyllä silloin kannattaa pyrkiä hankkimaan oma asunto.
Yhteisen omaisuuden kerääminen jää aika minimiin. Tuskin tulee palkoista säästettyä samaa summaa jonka lyhentää alainaa. Pienikin kulutusluotto tressaa jo eri tavalla kuin alaina, koska kulutusluotto käytetään asioihin ja tavaroihin joilla ei kohta ole kuin tunnearvo. Kun ottaa itselleen sopivan kokoisen alainan on se maksettu pois jo kymmenessä vuodessa ja jäljelle jää hyvä kiinteä omaisuus. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu esim oman lapsen vaikea sairaus, joka vaatii hyvää taloutta, silloin on hyvä kun on omaisuutta ja voi vaikka myydä asuntonsa ja muuttaa vuokralle. Eli en oikeen pystyisi ajattelemaan suhdetta ihmisen kanssa, joka ei tajua oman henkilöhohtaisen omaisuuden merkitystä turvapuskurina, kuten tiedämme nykyisessä suomessa rahalla saa esim parempaa ja nopeampaa terveydenhuoltoa.
Asuntolaina ei tunnu missään, mutta velaksi elämisestä tulisi vatsahaava. Joko taloustietämyksessäsi tai asenteissasi on joku pahasti pielessä. ATM-asennetta ilmassa.
Aivan hyvä valinta tuokin ettei ota lainaa, jos se vastaa persoonallisuuttasi ei sinun tarvitse kysyä keneltäkään siihen mitään lupaa. Minulla on oma asunto mutta tein sen säästämällä yli puolet ensin, lisänä tuli pieni perintö äidin kuollessa, (kolmasosa kasion hinnasta).
En muuten olisi omistusasunnossa, koko asunnon summaa en lainaisi. olet ihan järkevä, varmasti löydät jonkun naisen jolle vuokra-asuminen sopii. Sitten voitte vaikka matkustella yhdessä kun ei ole kaameita valkamenoja.
Asuntolaina on velaksielämistä ja aiheuttaisi minulle vatsahaavan. Siispä mielummin maksan asumisesta kuukauden kerrallaan eli vuokran muodossa. Huomattavasti parempi. Ja tämän ottamani pienen lainan saan maksettua 2-3 vuodessa ja lisäksi siinä ei ole takaisinmaksurajaa. Eli voin maksaa sitä niin kauan kun on tarpeen. Rento meininki.
Vuokra-asuminen on mulla paras ja koko elämäni asun näin. TIETTY on yksi vaihtoehto, jos vaan saan säästettyä ja se on asumisoikeusasunto. Kerran maksaa sen 10 000 - 20 000 suuruisen rahan ja sitten saa asua ikään kuin omassa asunnossa ja maksaa vain yhtiönvastiketta. Perheeni muilla jäsenillä (vanhemmat, sisarukset perheineen) taitaa muuten olla kaikilla asumisoikeusasunnot. Ehkä sellaisen tulen hommaamaan tulevaisuudessa, jos saan säästettyä.
ATM-asennetta on tietenkin ilmassa, koska olen ATM! :D
On ihan selvä, että esim. 20-v ikäisellä ei juuri mitään omaisuutta ole, mutta jos puhutaankin esim. 40 tai 50-v ikäisestä, niin minua lähinnä ihmetyttää se, että mihin se raha sitten oikein menee? Onko rahaa sijoitettuna osakkeisiin, onko rahaa pankkitilillä, onko kova matkustelemaan, meneekö rahaa isoon lapsilaumaan, keräileekö jotakin tms? Jos raha menee esimerkiksi pelaamiseen, kaljoitteluun ja ulkona syömiseen (pitsat, hampurilaiset), niin sellaista en ymmärrä.
Minusta kannattaa varautua pahan päivän varalle jollakin tavalla ja ajatella niin, että nuorena jaksaa tehdä töitä, jotta vanhempana pääsisi vähän helpommalla. Juuri se idea on omistusasumisessa, että koska asumisesta pitää joka tapauksessa maksaa, niin sen sijaan, että rikastuttaa vuokraisäntää, niin maksamalla asuntolainaa itse asiassa joka kuukausi pistää ns. rahaa säästöön.
Omistusasumiseen ei tarvitse päästä kiinni heti, mutta sitä varten voi säästää jo vuokralla asuessa. Kun on käsiraha kasassa, niin minusta pieni omistusyksiö on paljon parempi vaihtoehto kuin isompi vuokra-asunto.
Itse taas en ota pieniä lainoja ollenkaan. Tällä hetkellä on vain asuntolaina. Jos haluan uuden sohvan, jääkaapin tai tv:n niin säästän sitä varten ennakkoon. Ennakkoon säästäminen vähentää tuhlailun halua ja pistää miettimään, että mitä oikeasti tarvitsee. Nykyinen kulutusluottobuumi on luonut päinvastaisen tilanteen, jossa voidaan hankkia kaikkea turhaan, jota ei tarvita ja jonka maksaminen tulee kalliimmaksi kuin ennakkoon säästäminen.
Totta kai asuntolainaa ottaessa pitää mitoittaa laina sellaiseksi, että pärjää sen kanssa. Eli ei maksimilainaa maksimipitkälle ajalle, vaan mieluiten tasalyhenteinen laina, jolloin loppupeleissä maksettavaa pankille tulee paljon vähemmän kuin annuiteettilainaa maksaessa.
Onnea työpaikasta! HIenoa!
Pääkaupunkiseudulla vuokran ja lainan yhtiövastikkeen ero ei ole suuri tai summa on sama. Siis rahallisesti ei juuri eroa maksaako vuokraa vai yhtiövastiketta. Ja jos ostaa asunnon järkevästi, omansa saa yleensä takaisin (joskus jopa korkojen kanssa) ja asunnosta pääsee eroon, jos oma tilanne muuttuu olellisesti. Siis suurin ero on, että lainaa maksaessa säästää osan summasta itselleen (tai lapsilleen). Oma koti lisää ainakin itsellä turvallisuuden tunnetta, ei ole pelkoa että vuokran-antaja vaikka tarvitsee asuntoa omiin tarkoituksiinsa tms.
Vaikka asuntosäästäminen on järkevää siinä vaiheessa kun tulot säännölliset ja työsuhteet vähintää 1-2v pituisia, parisuhdeasioissa minulle on ihan sama onko toisella oma asunto tai onko vuokralla.
Jos vuokraa kunnan asunnon eikä siis yksityistä, ei ole pelkoa että menettää asunnon.
Toki, jos ei ole omaisuutta eikä rettelöi. Tiedän kuitenkin, että jos taloyhtiö menee isoon remonttiin (esim. putkiremontti), niin asukkaat yleensä menettävät asunnon ja heidät sijoitetaan muihin asuntoihin.
Olellista ehkä on se, että sitä vuokra-asuntoa ei voi oikein laittaa. Yleensä kunnan vuokra-asunnoissa kielletty esim. parkettilattian asentaminen.
Mielummin maksan asumisestani kerran kuukaudessa ilman velkataakkaa eli siis vuokralla. Kun että joutuisi maksamaan lainaerän plus yhtiövastikkeen sekä panikoida maksamatta olevasta lainamäärästä.
Vuokra-asuminen on paras vaihtoehto minulle ehdottomasti!
Nyt on asuntokupla. Eli asuntojen hinnat on boostattu niin koviksi ettei nyt kannata ostaa omaa. Järkevämpää asua vuokralla ja samalla säästää rahaa tilille niin paljon kuin mahdollista.
Enemmän se rahamäärä lämmittää tilillä, kuin oman osakkeen seinissä.
Suosittelen silti, että nyt työssäkäydessä pistät rahaa sivuun erilliselle säästötilille. Voithan sen rahan käyttää myöhemmin haluamallasi tavalla, mutta jos kuitenkin tulet katumapäälle, että haluatkin sitä omistusasuntoa (esim. joskus myöhemmin yhdessä tulevan tyttöystävän kanssa), niin sinulla onkin jo käsiraha asunnosta ja riski tulee jaettua naisen kanssa, jolloin sinun osuus asunnosta onkin vain puolet.