Mistä Jumala armahtaa

Samaa olen ihmetellyt ja kysellytkin. Järkeviä vastauksia ei ole oikein tullut.

Tulisikohan nyt?

Tutustukaa raamattuun, niin ehkä sitten ymmärrätte mikä on kristinuskon perussanoma. Kiteytettynä ihminen on jo olemassaolonsa alussa langennut syntiin, eli asioihin, joiden Jumala oli kertonut tarkoittavan eroa hänestä. ja kelvoton ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä. Siksipä Jumala päätti armahtaa ihmisen ikuisesta erosta Jumalasta ja sitä kutsutaan armoksi.

mistähän ?

ja..

" mistä Jumalan sitten oletetaan armahtavan"

Sinut synneistäsi.

"mikä se vaihtoehto on, ellei Jumala armahdakkaan"

Helvetti.

Ihmisten itse keksimä jumala armahtaa ihmiset itse keksityltä ongelmalta. PUAAAHHHHHH ... HEH HEH HEH ....

Armahdus koskee iankaikkista kadotustuomiota. Sen me kaikki olemme ansainneet, mutta Jeesus halusi kärsiä sen puolestamme. Nyt meidät Häneen uskovat liitetään Hänen mukanaan ylösnousemukseen. Olemme vapautettuja syntisiä - siis kadotuksesta ilman omaa ansiota armahdettuja.

Ne, jotka eivät ota tuota uskoa vastaan, ovat edelleen tuomittuja. Heillä ei ole annettavissa mitään omaisuutta eikä näytettävissä mitään sellaista tekoa, jolla he voisivat "ostaa" armahduksen Jumalalta.

Kaikki, mitä meillä täällä on, on meillä sen takia, että Jumala on tehnyt sen, ja halunnut antaa sen meidän käyttöömme.

TMIV

Riittää ilmeisesti kun joku julistaa että haluaa kuolla muiden puolesta ja helppoahan se on sellaiselle joka uskoo olevansa "kuolleena" vain muutaman tunnin ja siirtyvänsä sen jälkeen jumalaksi taivaaseen tuomitseman niitä jotka eivät usko sijaiskärsimiseen.

Mikään ei siis ole muuttunut, on vain luotu taas uusi uskonnollinen oppi jota paahdetaan uusin uhkauksin ihmispolojen päähän.Lajina olemme selkeästi superhypermasokistinen .

No se on tietenkin Helvetti, tulkinnat sitten siitäkin vaihtelevat yksinkertaisesti kuoleman, jossa olemassaolo lakkaa ja ikuisen ja tuskallisen kidutuksen välillä.

Kuolemaa kannattavat pääasiassa liberaalit, eli tässä he ovat ateistien linjoilla: sekä liberaalit, että ateistit katsovat ateistien yksinkertaisesti vain kuolevan :)

Raamttufundamentalistit kannattavat sitten enemmän ikuista piinaa ja kidutusta. Eräs oikean uskon mittari onkin kuinka julman rangaistuksen kykenee mielikuvituksessaan jumalattomille kuvittelmaan.

Mutta itseäni enemmän kiinnostaa kuitenkin se mitä niin pahaa ja anteeksiantamatonta esimerkiksi palstan "ainoa oikea uskova ™" ryhmittymä on tehnyt, että ilman Jumalan armoa olisivat ansainneet niin julman rangaistuksen kuin millä muita, jumalattomia, joihin lukevat osan uskovistakin alvariinsa pelottelevat.

http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=kr&hakuehto=armahtaa http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=kr&hakuehto=armahti

Ei armo ole vain sitä, että armahdetaan jostakin. Kovin vähäpätöistä se sellainen armo.

Kaikki on armoa. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Se että olen olemassa, on armoa. Ei ole mikään itsestäänselvyys että olen, vaan se on asia josta tunnen syvää kiitollisuutta.

Okei tähän heittää epäusko ihan oikeutetun kysymyksen, miksei kaikkia armahdeta yhtä paljon, vaan ihmisiä, jopa lapsia, kuolee nälkään tai kidutettuina samalla kuin täällä vain mässäilemme. Koetan ottaa tämän tehtävänä. Toivon että armahdettuna löydän iloni pienestä ja voin antaa muillekin kun ei kaikkea tarvitse itselle kahmia.

Hei, tämä on hyvä kysymys.

Mistä Jumala armahtaa ja miten sen armon huomaa. Onko armo vain sana, vai onko sillä katetta todellisessa elämässä. Tässä joitain näkökulmia Jumalan armosta.

Aivan, kaikki on armoa. En tiedä, millaista elämä olisi, jos Jumala ei armahtaisi.

Armosta on sanottu, että se on lyhyesti ”ansioton rakkaus meidän osaksemme”. Jumala on Rakkaus ja rakastaa luotujaan. Kristuksessa tuo rakkaus tuli jokaisen ihmisen osaksi.

Jumalan armon moni huomaa vasta sitten, kun tuo armo on elämässä se viimeinen oljenkorsi, johon tarttua. Me ihmiset olemme sellaisia, että vasta viimeisessä hädässä turvaudumme Jumalaan.

Armo on sitä, että ihminen saa elämässään uuden mahdollisuuden ja uuden alun. Sitä on anteeksianto. Kyllä armon kokenut ihminen itse tietää, mistä Jumala armahtaa.

Armo on myös sitä, että voimme luottaa siihen, että kuoleman hetkellä Jumalan armo ja rakkaus kantavat. Ehkä vain armoon voi luottaa kuolemassa.

Useiden ihmisten kokemus on, että Jumalan armo ja rakkaus tulee ihmisen osaksi hyvin konkreettisesti. Jumalan rakkaus tulee lähelle usein toisten ihmisten välityksellä ja kautta.

On huomattava, että on uskonnollisia yhteisöjä ja varmaan kirkkojakin, joissa kyllä puhutaan armosta, mutta joissa tuota armoa ei kuitenkaan ole. Samoin kuin on meitä yksittäisiä ihmisiä, jotka puhuvat armosta, mutta joiden elämän viesti on kuitenkin armottomuus. Siis armosta puhutaan, mutta todellisuudessa sitä ei ole. Ihmisen kannattaa uskoa myös omaa kokemustaan.

Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämeenlinnasta

Miten sinä Päivi, yleensä viisaana, kirjoitat tuollaista?

"On huomattava, että on uskonnollisia yhteisöjä ja varmaan kirkkojakin, joissa kyllä puhutaan armosta, mutta joissa tuota armoa ei kuitenkaan ole. Samoin kuin on meitä yksittäisiä ihmisiä, jotka puhuvat armosta, mutta joiden elämän viesti on kuitenkin armottomuus. Siis armosta puhutaan, mutta todellisuudessa sitä ei ole. Ihmisen kannattaa uskoa myös omaa kokemustaan."

Siis armoa on mielestäsi vain se, mikä on oman katsomuksesi mukaista? Astut Jumalan saappaisiin.
Noissa liikkeissä tai kirkoissa monet ovat kokeneet syvän armon; eivät ne muuten säilyisi elinvoimaisina. Samoin toisesta armottomalta tuntuva ihminen voi puhua sen pohjalta, minkä itse kokee armoksi. Ihmiset kun ovat erilaisia erilaisine tarpeineen.
Joku kokee armoksi esimerkiksi sen, että on saanut tiukasta uskontulkinnasta voiman luopua alkoholinkäytöstään, jne.
Itse en kuulu tuollaisiin liikkeisiin enkä voisi kuvitella kuuluvani, mutta tarkoitan vain, että ei meillä ihmisillä ole valtaa määritellä Jumalan armoa omien mieltymystemme mukaan.

Sairauksilta armahtaa jos ottaa armon vastaan eli alkaa syödä parantavaa ravintoa.
Jos on siis sairauksia, on väärällä tiellä.

Heippa ja kiitos kysymästä!

Tarkennan vähän: armoa ei voi jakaa oman katsomuksen mukaan. Se on ansaitsematon rakkaus ja ehdoton. Siis Jumala armahtaa kaikkia. Aivan ehdoitta.

Ja tuomio on Jumalan, ihmisen tehtävänä ei ole tuomita toisia.

Tarkoitin lainauksella sitä, että monen ihmisen kokemus on se, että vaikka armosta puhutaan, sitä ei aina todellisuudessa ole. Siis ihmisen kokemukseen tarvitaan usein myös se, että myös toiset ihmiset rakastavat ja hyväksyvät.

Ja tässä rakkaudessa ja hyväksymisessä saamme jokainen kilvoitella.

Kirkko kuulolla
Päivi Aikasalo, pappi Hämenlinnasta