Seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Seurustelua kokonaisuudessa takana vähän yli vuosi, josta noin 6 kk asuttu yhdessä. Mies on ihana, huomaavainen, laittaa ruokaa, siivoaa pyynnöstä ja selvästi rakastaa minua. Yhteiselämä periaatteessa sujuu. Kuitenkin jo yhteenmuuttaessa minua ahdisti todella paljon ja muuton jälkeen olin masentunut muutaman kuukauden ajan, vaikka rakastinkin häntä. Muutin ensimmäistä kertaa kotoa silloin, minkä uskon olevan osasyy ahdistukseen.
Kuitenkin ongelmia syntyi myös yhteiselon aikana muun muassa rahankäytöstä. Itse olen opiskelija ja tarkka rahasta, koska sitä nyt ei ole paljon ja olen oppinut olemaan tarkka. Poikaystäväni on 4 vuotta vanhempi, töissäkäyvä, kohtuullista palkkaa saava. Kuitenkin häneltä loppui melkein joka kuussa rahat ennen palkkapäivää. (Ja tällä en tarkoita paria päivää ennen palkkapäivää, vaan joskus viikkoa, joskus kahta viikkoa, kerran tai kaksi jopa viikon jälkeen palkan tulosta. Tosin tuo viikon jälkeen rahat loppu johtui auton pakollisesta korjauksesta jms.)
Ja vaikka rahanloppuminen ei joka kuu ollut täysin hänestä riippuvaa, olen tympiintynyt siihen, että itse maksan suurimman osan ruoista talouteen ja että mies ei osaa hoitaa rahojaan. Tiesin jo ennen yhteenmuuttoa, ettei hän ole kovin hyvä rahojen kanssa, mutta tämä alkaa olla jo vitsi..!
Haluan, että kulut menevät tasan eli maksan oman osuuteni vuokrasta, sähköstä, netistä, ruoasta jne. ja siksi inhottaa, kun opiskelijana 500e tuloilla päädyn maksamaan suurimman osan ruoasta, kun toinen tienaa nettona kolminkertaisen summan. Toki hänellä on bensa- ja tupakkakuluja autolyhennys, mutta silti.
Tämä on pääsyy parisuhteen rakoilulle (ei välttämättä se, että maksan ruoat, vaan että mieheltä loppuu rahat jatkuvasti kesken), mutta en myöskään voi sietää poikaystäväni kahta koiraa enää, vaikka hyvin koulutettuja ovatkin. Ja hän tupakoi, mikä häiritsee nykyään enemmän kuin aiemmin. Hän on myös velkaa minulle, opiskelijalle.
Lyhyesti sanottuna mies tympii nykyään minua enkä halua että hän edes suutelee minua. Hyvä ystävä hän voisi olla, mutta en osaa enää ajatella meitä yhdessä.
Mutta olenko reilu jos jätän hänet näistä syistä vai pitäisikö minun vielä yrittää enemmän ja yrittää löytää rakkauden tunteet vielä jostain? Loppujen lopuksi päätös erota, koska toinen on liian köyhä/kykenemätön säästämään, tuntuu pahalta. Haluaisin jonain päivänä naimisiin ja omistaa rivitalohuoneiston tms (ei vuokralla), mutta en voi enää sanoa haluavani naimisiin hänen kanssa tai lapsia. Hänellä tuskin tulee olemaan rahaa myöskään muuhun kuin vuokraan.
Toinen ongelma on myös tämä eron jälkeinen aika. Vuokravakuus on nimissäni ja vuokranantajan sivuilla (suurempi vuokranantaja) on määritelty, etten saa rahoja takaisin ennen kuin toinen muuttaa myös pois. Eli hän on se, kenen pitäisi ulos muuttaa, vaikka lupasin alun perin muuta, kun en tiennyt vielä tuosta ehdosta (ei tiennyt hänkään). Miten siis ilmoittaa tuollaisista. Tästähän tulee sota! Tuntuu kuitenkin hankalalta löytää voimia yrittää uudelleen ja löytää sitä rakkautta vielä. Ihanahan mies on "periaatteessa".
Lisäongelmana tässä olisi vielä se, että vuokratarjonta on tällä hetkellä hyvin heikkoa eli pitäisi asua samassa kämpässä vielä 1-3 kk riippuen miten hän löytää kohtuuvuokraisen asunnon. (hän tarvitsee alle 600e/kk kämpän, kuten minäkin) Eli erotessa tulee tosi hauskaa, kun/jos siihen päädyn tässä.... Eipä voi sanoa muuta kuin, että olinpa tyhmä muuttaessani yhteen.
Kuitenkin ongelmia syntyi myös yhteiselon aikana muun muassa rahankäytöstä. Itse olen opiskelija ja tarkka rahasta, koska sitä nyt ei ole paljon ja olen oppinut olemaan tarkka. Poikaystäväni on 4 vuotta vanhempi, töissäkäyvä, kohtuullista palkkaa saava. Kuitenkin häneltä loppui melkein joka kuussa rahat ennen palkkapäivää. (Ja tällä en tarkoita paria päivää ennen palkkapäivää, vaan joskus viikkoa, joskus kahta viikkoa, kerran tai kaksi jopa viikon jälkeen palkan tulosta. Tosin tuo viikon jälkeen rahat loppu johtui auton pakollisesta korjauksesta jms.)
Ja vaikka rahanloppuminen ei joka kuu ollut täysin hänestä riippuvaa, olen tympiintynyt siihen, että itse maksan suurimman osan ruoista talouteen ja että mies ei osaa hoitaa rahojaan. Tiesin jo ennen yhteenmuuttoa, ettei hän ole kovin hyvä rahojen kanssa, mutta tämä alkaa olla jo vitsi..!
Haluan, että kulut menevät tasan eli maksan oman osuuteni vuokrasta, sähköstä, netistä, ruoasta jne. ja siksi inhottaa, kun opiskelijana 500e tuloilla päädyn maksamaan suurimman osan ruoasta, kun toinen tienaa nettona kolminkertaisen summan. Toki hänellä on bensa- ja tupakkakuluja autolyhennys, mutta silti.
Tämä on pääsyy parisuhteen rakoilulle (ei välttämättä se, että maksan ruoat, vaan että mieheltä loppuu rahat jatkuvasti kesken), mutta en myöskään voi sietää poikaystäväni kahta koiraa enää, vaikka hyvin koulutettuja ovatkin. Ja hän tupakoi, mikä häiritsee nykyään enemmän kuin aiemmin. Hän on myös velkaa minulle, opiskelijalle.
Lyhyesti sanottuna mies tympii nykyään minua enkä halua että hän edes suutelee minua. Hyvä ystävä hän voisi olla, mutta en osaa enää ajatella meitä yhdessä.
Mutta olenko reilu jos jätän hänet näistä syistä vai pitäisikö minun vielä yrittää enemmän ja yrittää löytää rakkauden tunteet vielä jostain? Loppujen lopuksi päätös erota, koska toinen on liian köyhä/kykenemätön säästämään, tuntuu pahalta. Haluaisin jonain päivänä naimisiin ja omistaa rivitalohuoneiston tms (ei vuokralla), mutta en voi enää sanoa haluavani naimisiin hänen kanssa tai lapsia. Hänellä tuskin tulee olemaan rahaa myöskään muuhun kuin vuokraan.
Toinen ongelma on myös tämä eron jälkeinen aika. Vuokravakuus on nimissäni ja vuokranantajan sivuilla (suurempi vuokranantaja) on määritelty, etten saa rahoja takaisin ennen kuin toinen muuttaa myös pois. Eli hän on se, kenen pitäisi ulos muuttaa, vaikka lupasin alun perin muuta, kun en tiennyt vielä tuosta ehdosta (ei tiennyt hänkään). Miten siis ilmoittaa tuollaisista. Tästähän tulee sota! Tuntuu kuitenkin hankalalta löytää voimia yrittää uudelleen ja löytää sitä rakkautta vielä. Ihanahan mies on "periaatteessa".
Lisäongelmana tässä olisi vielä se, että vuokratarjonta on tällä hetkellä hyvin heikkoa eli pitäisi asua samassa kämpässä vielä 1-3 kk riippuen miten hän löytää kohtuuvuokraisen asunnon. (hän tarvitsee alle 600e/kk kämpän, kuten minäkin) Eli erotessa tulee tosi hauskaa, kun/jos siihen päädyn tässä.... Eipä voi sanoa muuta kuin, että olinpa tyhmä muuttaessani yhteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oi voi, toivottavasti muutkin teinit ymmärtävät tarinasi perusteella olla muuttamatta yhteen noin lyhyen ajan jälkeen..
No, mitä pidemmän aikaa vitkittelet asian kanssa, sitä pidemmäksi aikaa joudut asumaan hänen kanssaan.
On ihan oikein jättää toinen taloudellisten syiden takia ja painotan tässä sitä, että mies ei itse osaa pitää talouttaan kunnossa. Ymmärtäisin jos rahavaikeudet olisivat hänestä riippumattomia (olisi opiskelija kuin sinä) mutta jos kuitenkin tienaa ja tuhlaa rahat johonkin muualle, niin miksi sellaisen kanssa haluaisi olla?
Mielestäni se jo kertoo miten hänellä ei ole mitään vastuuta. Ei sellaisen kanssa lapsia kannattaisi edes kuvitella hankkivansa. Jos ei osaa pitää huolta itsestään ja rahoistaan, niin miten pystyy pitämään huolta lapsesta?
Joten tee päätös tänään. Joko eroat tai et. Kyllä te ne kämpät löydätte, yrität vain välttää eroamasta riitaisasti, niin ei tule suurta huutoa.
Tottakai voit myös ehdottaa että muuttaisitte erilleen vähäksi aikaa, että tarvitset aikaa hengähtää ja että jatkatte suhdetta eri taloudessa. Ehkä mies silloin heräisi. Jos ei, niin jättäminen on helpompaa kun ollaan eri paikoissa.
Et voi sanoa olleesi tyhmä, jollet tiennyt tätä alussa, että on ongelmia taloudessa.
Ikävä kyllä jos ei heti sovita eikä olla tasa-arvoisia rahankäytössä, tilanne tulee jatkumaan tai on ainakin vaikea saada oppimaan toista.
Reiluudesta ei kannata puhua, on ainoastaan sinun yksityisasiasi, jatkatko.
Koska rakkautta ei voida pakottaa. Hyvät tavat eivät siihen liity.
Ota kunnon keskustelu raha-asioista. Kerro miten paljon haluat hänen maksavan vuokrasta, ruuasta jne ja pyydä siirtämään se summa tilillesi ennenkuin hän alkaa kuluttamaan rahaa muuhun.Jos ei toimi voit todeta että nyt se on loppu ja sen jälkeen olet jalat ristissä kunnes kaveri on muuttanut muualle.
Meillä pelaa tasa-arvo, puolet palkasta annan heti vaimolle ja loput hän aikaansaavana naisena otta lompakostani itse.
Leikkki leikkinä, kaverisi on törkeä jos ei hoida omaa osuuttaan yhteistaloudesta.
Jos et saa muutosta aikaan nyt, tuskin myöhemminkään.
Lykkyä tykö!