Miten suhtaudutaan asumuserossa olevaan tuolla nettitreffeillä? Kannattaako vielä väsätä profiilia laisinkaan? Niten naiset suhtaudutte asumuserossa olevaan?
Onko "eronnut"-status paljon parempi?
Onko "eronnut"-status paljon parempi?
Asumuserossa oleva nettitreffeillä
Asumuserossa.
20482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asumuserossa joutuu olemaan joka tapauksessa vähintää puoli vuotta. Pitäisikö siis olla joku selibaattiaika ennenkuin saa edes alkaa katselemaan toista sukupuolta. MInulla avioliitto loppui käytännössä 3 -vuotiseen vapaaehtoiseen selibaattiin, saanko nyt siis vielä puolen vuoden lisärangaistuksen mikä tunnetaan asumuseron nimellä?
Selvästikään profiilissani merkintä "asumuserossa" ei näytä haittaavan kontaktinottoa, olen saanut varsin paljon mukavien naisten viestejä, ja jotkut niistä ovat johtaneet tapaamiseenkin. Jotkut pidemmälle. Viestitelyn jatkuessa olen selvittänyt tilanteeni eikä se ole mitenkään häirinnyt seurustelua.
Suurempi kysymys minusta on mikä on sinkun ja eronneen todellinen ero. Näin miehenä en mistään hinnasta ottaisi sinkkua, jos se tarkoittaa, ettei yhteiselämää miehen kanssa ole ollut. Jos on ollut, niin se pitäisi kirjata profiiliin merkillä "eronnut". Avoliitosta tai avioliitosta.
Yllättävä näkemys sinulla. Jos naisen profiilissa lukee "sinkku", niin kysytkö häneltä edes onko hän ollut suhteissa, vai sivuutatko kylmästi vanhana piikana joka ei ole kelvannut kenellekään tai jolle kukaan ei ole kelvannut?
Itse olen eronnut kaksi kertaa avoliitosta - jälkimmäisessä liitossa koin että sillä ei ole mitään merkitystä onko sana "avo" vai "avio", koska en kuvitellut että siitä liitosta noin vain lähdetään, vaan halusin siinä pysyä. Enpä sitten saanut loppuelämän suhdetta, koska mies halusi jotain muuta. Minun mielestäni olisi väärin että vielä 2 v eron jälkeenkin minun pitäisi määritellä itseni nimikkeellä "eronnut". Ihan kuin pitäisi jokaikinen päivä muistaa se että toinen osapuoli lähti mieluummin toisen naisen matkaan. Kuin minulla ei olisi minkäänlaista elämää koko tuon pitkän viimeisimmän oikean suhteen jälkeen, kuin koko persoonallisuuteni määriteltäisiin ikuisesti sillä että olin kerran avoliitossa.
Ei, noin en halua kokea. Olen mieluummin profiilissani sinkku, koska olen naimaton, suhteeton, liitoton, en seurustele. Haluan että jossain vaiheessa saan sulkea profiilini ja määritellä itseni "seurustelee"-nimikkeellä, mutta se ei ole yksinomaan itsestäni kiinni...
Asumuserolaisena en käyttäisi nimikettä "asumusero", koska siitä tulee epävarma vaikutelma ja tunne kuin ihminen saattaisi vielä muuttaa mielensä. Jos eroa on edeltänyt pitkäkin kausi jonka varrella on jo ollut selkeää että loppu mikä loppu, niin mielestäni kun on muutettu eri asuntoihin ollaan eronneita ja ollaan myös sinkkuja, jos haluaa (kuten haluan) mieluummin tuota varaamattomuuttaan esitellä.
Mutta jos ei papereilla kuitenkaan ole vielä eronnut, mutta asuu asumuserossa ja laittaa statuksen "eronnut" tai "sinkku", niin joutuuko kuitenkin sitten, kun tavataan niin selittelemään ja antaako hieman harhaanjohtavan kuvan tilanteesta?
Jaa-a, ei kai siinä muuta tarvitse sanoa kuin että yhteen en enää palaa eksän kanssa piste.
Ehkäpä sitten kannattaa siihen profiiliinsa jo sitä korostaa, jos laittaa valikkoon rastin ruutuun asumusero. Mainitsee vaikkapa että "ollaan käytännössä oltu jo vuosia etääntymässä kumppanin kanssa, nyt laitettiin myös lainmukainen ero vireille ja siksi olen virallisesti tämä asumuseronnut".
Kyllähän se ainakin itseäni kiinnostaisi että miten mahtaa olla. Jos tunnetasollakin ero on hyvin tuore juttu eli suurinpiirtein viikko sitten oltiin vielä ihan pariskunta (aktiivista seksielämää jne.) niin en itse haluaisi tällaisen asumuseronneen kanssa lähteä tapailemaan. Kumminkin siinä mietityttäisi että onko sitä vaan joku "vaihe" jolla toinen pyrkii henkisesti eroon kumppanistaan lopullisesti että voi siirtyä etsimään sitä uutta oikeaa kumppania.
Täällä S24:n haussa en ole koskaan ottanut hakuun mukaan asumuseronneita. Olenkohan missannut sillä montakin potentiaalista miestä... Mutta eivätpä nämäkään ole ottaneet yhteyttä minuun. Ei niitä kai sitten niin kauheasti edes ole. Tai hakevat "rempseitä" naisia...
D69, erittäin hyviä kirjoituksia sinulta. Kiitos.
Lennosta vaihtaminen pitkän suhteen jälkeen on huono juttu, koska suhteen jälkeen pitää miettiä, mikä meni vikaan. Muuten tekee seuraavassa suhteessa taas samat virheet.
Tähän on varmasti yhtä monta vastausta kun on naisiakin. Itse suhtaudun karsaasti vastaeronneisiin, sen verran monta kertaa olen saanut kuulla itkua ja vuodatusta eksästä ja sitten "en ole vielä valmis suhteeseen". Ainakaan sinun kanssasi, heh.
Toisaalta eroja on erilaisia. Joissakin se on selvää pässinlihaa erilleen muuttaessa että loppu on loppu, ja homma on loppuunkäsitelty. Toisissa taas yksi jää kuin nalli kalliolle kun kumppani vaan lähtee ja vetää maton jalkojen alta. Tätä ei voi selvittää kuin tutustumalla.
Se täytyy vielä sanoa, että moni ei ymmärrä välittömästi eron jälkeen kuinka on henkisesti kiinni eksässään ja roolissaan x:n puolisona. Uudeksi kumppaniksi haetaan korviketta tai laastaria. Yhdetkin treffit kuuntelin eksvaimon ylistystä ja mies olisi voinut saman tein tatuoida otsaansa x:n mies. Erilleen kasvaminen vie aikansa. Joskus olisi hyvä sietää sitä toisen ihmisen kaipuuta hetki, että tulisi taas omaksi, erilliseksi itsekseen.
Painavaa asiaa, ja viisaasti kirjoitettu.
Aina ei ratkaisevaa ole sekään miten kauan erosta on aikaa. Tavatessa kyllä huomaa, onko aiemman suhteen käsittely vielä pahasti kesken. Jos treffikumppanin keskustelu kiertyy jatkuvasti entisen suhteen tiimoille, on se varsin selvä merkki. Ei se tosin välttämättä aina tarkoita sitä, etteikö uusi suhde voisi toimia, puhumallahan noista suhteista lopulta yli päästään. Kärsivällisyyttä se kuitenkin vaatii, eikä takeita ole siitä ettei joutuisi vain väliaikaiseksi laastariksi/terapeutiksi.
En halua tuoretta eroaan vatvovaa ihmistä. Itse olen käsitellyt menneen, no leskeksi
jäin 3 vuotta sitten ja itseni kanssa sinut.
Nyt olen vapaa kohtaamaamaan uuden rakkauden.
Erittäin hyvä lähestyminen. Jokainen iso muutos vaatii aikaa omassa päässä ja jos sitä ei anna, käsittely on jälkeenpäin vielä paljon vaativampaa. Jollekin se aika on vuosi, jollekin kymmenen vuotta. Kyllä sen sitten tietää. Kuten tuosta viestistä näkee.
Vanha (rouva) ystävä neuvoi olemaan yksin niin kauan että se alkaa tuntua mukavalta. Sen jälkeen kannattaa etsiä seuraa taas. Silloin on tarpeeksi käsitellyt omaa elämäänsä ja (senkertaista) eroaan.
Ei ole mikään erityinen ansio, että odottelee vuosi toisensa perään "milloin on kypsä". Kokemuksen mukaan näiltä odottelijoilta on usein kadonnut "ote" mieheen, ja sen mukana paljon muutakin. En viitsi sanoa.
En sekaannu vastaeronneisiin, ja vielä vähemmän sellaisiin jotka eivät ole vielä edes erota ehtineet, kun jo pitäisi uusi olla käsipuolessa. Eron jälkeen pitää selvitellä päätään tai muuten uusi suhde alkaa mennä samoja latuja kuin se entinenkin.
Kyllä ihmisessä on joku perustavanlaatuinen vika, jos ei yhtään kestä itseään, että pitää koko ajan olla joku. Pitkän linjan sinkkuna en kelpuuta ihmistä, jolla ei ole kykyä itsenäiseen elämiseen. Sellaisilta puuttuu mm. kyky tajuta, että minä olen eri henkilö kuin exä ja suhde on omanlaisensa, eikä kuten ex-suhde. Ovat jotenkin hukassa elämässä, kun parisuhde on ollut koko identiteetti eikä pystytä erottamaan, mikä on omaa itseä, mikä sitä entistä suhdetta.
Pliis, älkää hankkiko laastaria. Menkää psykologille tai johonkin eroryhmään, ne on sitä varten. Tai jos on ihan pakko laastaroida, niin iskekää sieltä eroryhmästä joku toinen samanlainen.
Hyvä kirjoitus sulla. Lähipiirissä tehdään just tuollatavalla. Ihan kuin ihmiset pelkäisivät olla itsensä kanssa.
Ei onnistu, jos hakee uutta vain lohduksi. Kokeilin ja petyin niin pahasti,
että nyt vähään aikaan ei tee mieli tutustua yhteenkään kaksilahkeiseen.
No voi hitsi, oonkohan mokannut pahastikin? Olen määritellyt itseni sinkuksi lähinnä sen takia, että exä halusi ja otti eron. Siellä kun ei ole kohtaa jätetty :). Virallinen ero tuli voimaan karkauspäivänä, avioliittoja takana 2 ja avoja 1. Onkos tuo nyt sitten huijausta? Olen ajatellut selvittää asian jos jonkun kanssa pitempään jutustelen. Omalta osalta homma on pulkassa. Mulla on periaate että en laita itseäni eronneeks kun en eroa halunnutkaan. No joo, virallisiin papereihin on pakko laittaa
asumuseroa ei nykyään enää ole, joko ollaan erottu tai naimisissa, asutaan sitten yhdessä tai erikseen. erossa on ns ykkös- ja kakkosvaiheet, jälkimmäisen jälkeen on kokonaan eronnut. ykkövaihe on ns harkinta-aikaa, puoli vuotta siitä kun eroa on haettu.
en lukenut kaikkia viestejä mutta itse en menisi enää lähellekään just eronnutta, erosta pitää olla ainakin pari vuotta.
näin on, erosta pitää olla aikaa, muuten joutuu olemaan terapeuttina ja lopulta se suhde loppuu, kun eronnut pääsee jaloilleen..
Minusta sinkku on ihminen, joka ei elä parisuhteessa. Eli joka ei seurustele, ei elä avo- tai avioliitossa.
Ihan sama sitten, onko ikisinkku, eronnut, karannut, hylätty tai leskeksi jäänyt. Sinkku mikä sinkku.
Itsellä takana 10 vuoden avoliitto ja kaksi seurustelusuhdetta. Nyt olen sinkku.
Minä pidän itseäni sinkkuna ja taatusti on parisuhdekin ollut, kun on 10v lapsi ;) En todellakaan halua määritellä itseäni loppuelämäni ajan eronneeksi! Sehän jatkuvana olotilana kertoo, etten ole päässyt hommasta yli! Itse kokeilin nettideittiä ja löysinkin todella sopivalta vaikuttavan miehen... mutta se puhui vain vaimostaan eikä edes ex-muodossa.. minun exästäni ei mies tiennyt mitään, mutta minä tiedän paljon hänen ex-vaimostaan :/ eli kyllä se kunnollinen päänselvitys eron jälkeen kannattaa tehdä ja sitten voikin puhtaalla omatunnolla olla Sinkku :)
Minä taas en voi mitenkään pitää itseäni sinkkuna, kun mulla on lapsia. Sinkku sanan varsinainen merkityshän on, että elää yksin, omat tulot, ei lapsia. Mä sanon vaan, ettei mulla ole miestä, mutta lapset asuu luonani. Sillähän se selviää, mikä on siviilisääty. Mites olis, jos sanoisit, että naimaton, jos eronnut ei sulle sovi?