Elikkä, meillä viime aikoina ollut ihan älyttömästi ja älyttömiä riitoja, lähemmäs joka päivä tapellaan ja syyt voi olla ihan mitättömistä vähän isompiikin.
Ukolla avioeroprosessi kesken ja ed. suhteesta 2 lasta, meillä 15v ikäeroa, mutta kuitenkin.
Tänään riita syntyi siitä, että kun mulle ei kerrota, milloin hänen lapset ovat meille tulossa. Mua ei haittaa se, että ne lapset täällä on, vaan se, että mulle ei kerrota, koska asia tietääkseni koskee myös minua, onhan tää munkin koti! Joko selitys on, että on "unohdettu" kertoa, tai sitten mun olis pitänyt päätellä kuulemma tänäänkin, kun mies puhui aiemmin, että viikonloppuna pitää käydä tekemässä muksuille pulkkamäki. Ja ajattelin, että "ok", varmaan käyvät laskemassa ja menevät äidilleen..
Mies tekee 3-vuorotyötä, niinku minäkin, niin en minä oo mikään ajatustenlukija, että milloin ne muksut tulee ja milloin ei, kun ei miehellä ja ex-vaimolla ole mitään tiettyjä tapaamisaikoja tai -päiviä lapsista.
Pinnaa kiristää muutenkin niin älyttömästi, on sellanen kotiorja olo, minä siivoan, kokkaan, pyykkään, teen ruokaa ja vielä jopa annankin, niin mitä minä siitä saan, en mitään.
Pakko avautua täällä, kun ei ton miekkosen kanssa keskustelemisesta tuu mitään, joko ei sano tai vastaa mitään mihinkään tai ilmoittaa, että ehkä mun on parempi sitten vaan muuttaa pois.
Oon niin poikki. Mitä mie teen?
Ukolla avioeroprosessi kesken ja ed. suhteesta 2 lasta, meillä 15v ikäeroa, mutta kuitenkin.
Tänään riita syntyi siitä, että kun mulle ei kerrota, milloin hänen lapset ovat meille tulossa. Mua ei haittaa se, että ne lapset täällä on, vaan se, että mulle ei kerrota, koska asia tietääkseni koskee myös minua, onhan tää munkin koti! Joko selitys on, että on "unohdettu" kertoa, tai sitten mun olis pitänyt päätellä kuulemma tänäänkin, kun mies puhui aiemmin, että viikonloppuna pitää käydä tekemässä muksuille pulkkamäki. Ja ajattelin, että "ok", varmaan käyvät laskemassa ja menevät äidilleen..
Mies tekee 3-vuorotyötä, niinku minäkin, niin en minä oo mikään ajatustenlukija, että milloin ne muksut tulee ja milloin ei, kun ei miehellä ja ex-vaimolla ole mitään tiettyjä tapaamisaikoja tai -päiviä lapsista.
Pinnaa kiristää muutenkin niin älyttömästi, on sellanen kotiorja olo, minä siivoan, kokkaan, pyykkään, teen ruokaa ja vielä jopa annankin, niin mitä minä siitä saan, en mitään.
Pakko avautua täällä, kun ei ton miekkosen kanssa keskustelemisesta tuu mitään, joko ei sano tai vastaa mitään mihinkään tai ilmoittaa, että ehkä mun on parempi sitten vaan muuttaa pois.
Oon niin poikki. Mitä mie teen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Varsinkin vuorotyöläisllä on haastetta tuossa tiedonkulussa. Meillä on iso kalenteri seinällä, johon merkataan jokaisen omaan sarakkeeseen työvuorot, harrastukset ym menot. Sellaiseen kun kirjottais myös esim lasten vierailut. Kyllä kai ne nyt hieman etukäteen kuitenki sovitaan. Kesti kyllä tovin ennenku mies oppi kalenteria käyttämään mutta sitkeys palkittiin. Ja muista; pidä itsestäsi huolta! Itsesi kanssa kun jokatapauksessa joudut elämäsi elämään =)
Alat ymmärtää miksi vaimo halusi eron ja miksi miehellä on kiire saada uusi kotiorja tilalle täyden palvelun periaatteella.
Ei olisi kannattanut nyt niin kiirehtiä yhteenmuuttoa.
Hyvä että kuitenkin tappelet vastaan ja raivoat kokiessasi epäreilua kohtelua. Parempi, paljon parempi kuin hiljainen alistuminen.
Miehen on opittava keskustelemaan. Hän ei ole osannut tähän asti. Koeta vaikka tekstarin, kirjelappujen tai sähköpostin avulla keskusteluttaa, jos hän muuten on vaikenija ja häipyjä. Kokee ilm. syyttelyksi kaiken kyselyn ja toiveiden esittämisen. Ja aivan välttämättä hänen on sovittava selkeät tapaamisajat eksän kanssa lastenvalvojan avustuksella/vahvistamana. Ei muuten tuu mistään mitään eikä jatkuva epävarmuus ole lapsillekaan hyväksi.
Muutatte ainakin tilapäisesti kahteen eri osoitteeseen jos hän ei huomioi toiveitasi. Muutama viikko omatoimista talouden- ja lastenhoitoa tekee hänelle oikein hyvää!
kuulostaa hankalalta. miehesi ei siis ymmärrä että, sinunkin kuuluisi tietää koska lapset tulevat , koska käsittääkseni kotinne on myös sinun. ehdottaisin, että yrittäisit puhua tunteistasi avoimesti, että sinä et jaksa ettei sinua oteta huomioon näissä asioissa, jos sanasi menevät kuin kuuroille korville asia todellakin on monimutkainen. itse olen saanut oman siippani kanssa puhumalla kuntoon. en tiedä kauanko olet ollut tässä tilanteessa ja mitkä ovat tunteesi miestäsi kohtaan ja mitkä ovat miehesi tunteet sinua kohtaan. voisithan sanoa että otetaan pieni aikalisä suhteessa, jos se saisi miehesi tajuamaan kantasi. jos hän ei siitä huolimatta välitä, niin ehkä sinua varten on olemassa joku toinen mies joka ottaa huomioon sinunkin tunteesi, en kuitenkaan kehottaisi heittämään hanskoja tiskiin jos teillä muuten menee hyvin, mutta jotenkin hänelle olisi saatava perille että nämä asiat koskevat myös sinua. voimia sinulle ja toivottavasti saatte asian kuntoon.
Ei kait sulla vaan ole mun ukko :) Kuulostaa niiin samalta. Minulle ei kerrota suurinpiirtein mitään, suunnitellaan lapsen äidin kanssa ja viimeisenä saan kuulla, jos muistetaan kertoa lapsen kanssa menemistä ja tulemisista. Tästä syntyy riitoja. Vaikeista asioista keskustelmisesta ei myöskään tule mitään.
Suututaan, jos nostan kissan pöydälle tai uskallan sanoa pari kommenttia exän touhuista. Esim nyt ehkä änkeämässä kuumeessa olevaa lasta meille lauantaina, että pääsee rientoihin. Sanoin, että voi tulla, jos ei ole kuumeessa. Kuumeista lasta ei lähdetä riepottelemaan mihinkään, kun ei ole mistään tuon kummemmasta menosta kiinni. Mies suuttui, koska ei uskalla vastustaa mitenkään exäänsä.
Jos puhun jotain yleensäkin, ei vaivauduta välttämättä vastaamaan jne.
Jos esitän mielipiteitäni, suurinpiirtein ainoa ratkaisu hänellä tarjota ero. Varmastikin olisi parempi elellä yksin, kun ärsyttää tällä hetkellä niin paljon.
Valtakunnassa taas toistaiseksi kaikki hyvin..
Hirveä riitahan tuosta syntyi, kun taas sanoin asioista, kuinka tuntuu kotiorjalta, ja kun minua ei tunnu koskevan mikään mitä mies ja ex sopii yms. Mutta ei tällä kertaa mennyt kuuroille korville, onneksi. Ja johan tuon riidan päätteeks pakkailin tavaroita ja olin etsimässä omaa kämppää, tuntuu tosiaan joskus, että niin olis vaan paras. Siellähän olisivatten kaiken p:n keskellä, kun kukaan ei oo siivoamassa tai tekemässä mitään puolesta.
Yks p*rkeleen ongelma on just tää ex-rouva, kun sehän saattaa vaan ilmoittaa, että "lapset vois tulla sinne, mun on pakko päästä baariin" -tyyliin, tekee ihan tahallaan tota, tiedän sen. Ja se vasta mun hermoja raastaakin, mutta oon nähny parhaaks etten pidä tätä ihmistä henkilökohtaisesti minään.
Ja joo, mies tosiaan on sellanen, ettei kuulemma ikinä oo osannu puhua asioista yms, mutta kyllä se nyt mun koulimana näyttää vähän olevan jo oppinut. :)
Jos ei osaa elää sovussa riitelemättä niin sitte pitää erota. Ei ole kiva suhde jos on ainainen paha mieli ja molemmat haukkuu toisiaan milloin mistäkin asiasta.
Varmaan rankkaa on teidän asenteiden vuoksi pyörittää tuollaista arkea. Voi kertoa että oon minäkin väsynyt riitelyyn ja eilenkin sanoin etten jaksa jatkaa tätä suhdetta. Olen itse itseni uuvuttanut riitelemisellä, joka päättyy monen tunnin masentuneeseen ja ahdistuneeseen itseinhossa itkemiseen omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Avopuolisoni vain ehdotti ongelman ratkaisuksi että voisi alkaa miettimään omia asentoitumistaan, että tätä riitelyä saisi karsittua.