Olemme erään naisen kanssa työskennelleet vuosia väliportaan esimies- ja asiantuntijatehtävissä. Vuosien ajan tuo minua pitempään organisaatiossa oleva nainen on marmattanut organisaatiossamme syrjittävän naisia ja irvistellyt, asioiden päättämisestä poikien kesken.
Sattui sitten niin, että ylenin organisaation varajohtajaksi ja sittemmin esimieheni irtisanouduttua organisaation johtajaksi. Pyysin - tätä pätevänä ja yhteistyökykyisenä pitämääni naista varahenkilökseni ja hän suostui.
Kun suunnittelin hakeutuvani opintovapaalle alkoi marmatus siitä, ettei hänelle myönnetty opintovapaata aikanaan. Luulen tärkeimmän syyn olleen se, että hänelle ei ollut sijaista, eikä hän sellaista itselleen kyennyt hommaamaan. Ennen vapaalle lähtöäni järjestin hänelle sijaisen osaksi hänen työtehtäviään hänen toivomuksensa mukaiseksi ja lisäksi osaan omia tehtäviäni, ettei tehtävä kävisi hänelle kohtuuttoman raskaaksi.
Opintovapaalle hakeutumiseni jälkeenkin ajattelin auttaa häntä ja olla mukana muutamien tärkeinä pitämieni asioiden hoitamisessa ja mm. yhdessä työpaikkamme rekrytointitilaisuudessa ajatellen, että työntekijöitä on helpompi ja mukavampi etsiä kaksin, kuin yksin. Ajatelin hänen hoitavan tilaisuuden yksikkömme osalta, mutta kun esitin, että tulisin tilaisuuteen, hän alkoi tiukkaamaan, enkö luota häneen ja kun sanoin, että tulisin vain vilkaisemaan, olisiko paikalla aiemmin tuttuja ihmisiä, hän ilmoitti minulle ettei hän ollut pyytänyt tätä tehtävää ja jos tulisin paikalle, hän jäisi pois.
Kun jäin opintovapaalle aioin käydä vielä hoitamassa muutaman vaikena pitämäni homman työpaikalla, mutta hän ilmoitti minulle tiukkaan sävyyn haluavansa hoitaa asiat omalla tavallaan ja sanoi minun olevan virkavapaalla. Kuitenkin parin viikon kuluttua sama nainen lähettää virkavapaalleni tehtäviä tavanomaisen sijasta muodollisen viralliseen tyyliin.
Kun kysyn haluaisiko hän oman organisaatiomme johtoon kokonaan (olisin ihan tyytyväinen aiempiinkin tehtäviini), ja kuitenkin olin ainoa, joka haki tehtävää, hän ilmoitti tiukkaan sävyyn olevansa sen yksikön johtaja, jonka johtaja hän on ollut kaiken aikaa.
Myönnän, että yhteisyö hänen kanssaan tuntuu aika hankalalta palattuani ja voi olla, että joudun vakavasti miettimään varahenkilöni vaihtamista yhteistyökykyiseen, mutta ammatillisesti vähemmän pätevänä pitämääni vastaavan tasoisissa tehtävissä olevaan mieheen.
Mutta - avatkaa minulle tuon naisen logiikka. Miksi ruikutetaan miesten tekevän päätökset, mutta sitten ei haluta päätöksiä tekemään ? Onko mukavampaa olla marttyyri ?
Sattui sitten niin, että ylenin organisaation varajohtajaksi ja sittemmin esimieheni irtisanouduttua organisaation johtajaksi. Pyysin - tätä pätevänä ja yhteistyökykyisenä pitämääni naista varahenkilökseni ja hän suostui.
Kun suunnittelin hakeutuvani opintovapaalle alkoi marmatus siitä, ettei hänelle myönnetty opintovapaata aikanaan. Luulen tärkeimmän syyn olleen se, että hänelle ei ollut sijaista, eikä hän sellaista itselleen kyennyt hommaamaan. Ennen vapaalle lähtöäni järjestin hänelle sijaisen osaksi hänen työtehtäviään hänen toivomuksensa mukaiseksi ja lisäksi osaan omia tehtäviäni, ettei tehtävä kävisi hänelle kohtuuttoman raskaaksi.
Opintovapaalle hakeutumiseni jälkeenkin ajattelin auttaa häntä ja olla mukana muutamien tärkeinä pitämieni asioiden hoitamisessa ja mm. yhdessä työpaikkamme rekrytointitilaisuudessa ajatellen, että työntekijöitä on helpompi ja mukavampi etsiä kaksin, kuin yksin. Ajatelin hänen hoitavan tilaisuuden yksikkömme osalta, mutta kun esitin, että tulisin tilaisuuteen, hän alkoi tiukkaamaan, enkö luota häneen ja kun sanoin, että tulisin vain vilkaisemaan, olisiko paikalla aiemmin tuttuja ihmisiä, hän ilmoitti minulle ettei hän ollut pyytänyt tätä tehtävää ja jos tulisin paikalle, hän jäisi pois.
Kun jäin opintovapaalle aioin käydä vielä hoitamassa muutaman vaikena pitämäni homman työpaikalla, mutta hän ilmoitti minulle tiukkaan sävyyn haluavansa hoitaa asiat omalla tavallaan ja sanoi minun olevan virkavapaalla. Kuitenkin parin viikon kuluttua sama nainen lähettää virkavapaalleni tehtäviä tavanomaisen sijasta muodollisen viralliseen tyyliin.
Kun kysyn haluaisiko hän oman organisaatiomme johtoon kokonaan (olisin ihan tyytyväinen aiempiinkin tehtäviini), ja kuitenkin olin ainoa, joka haki tehtävää, hän ilmoitti tiukkaan sävyyn olevansa sen yksikön johtaja, jonka johtaja hän on ollut kaiken aikaa.
Myönnän, että yhteisyö hänen kanssaan tuntuu aika hankalalta palattuani ja voi olla, että joudun vakavasti miettimään varahenkilöni vaihtamista yhteistyökykyiseen, mutta ammatillisesti vähemmän pätevänä pitämääni vastaavan tasoisissa tehtävissä olevaan mieheen.
Mutta - avatkaa minulle tuon naisen logiikka. Miksi ruikutetaan miesten tekevän päätökset, mutta sitten ei haluta päätöksiä tekemään ? Onko mukavampaa olla marttyyri ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hänen mielestään on mukavampaa ruikuttaa, kuin ottaa vastuuta ja olla hankalassa tilanteissa.
- mies