Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa kaksi ja puoli vuotta, olemme kihloissakin.
Muuten meillä sujuu aikas hyvin, mutta välillä minusta tuntuu kun seurustelisin pikkupojan kanssa. Aina silloin kun hän näkee kaverinsa.. He vetävät kunnon lärvit ja yleensä sattuu jotain tai sitten ei mutta touhu on kuitenkin vastuutonta ja asenne on hällä väliä.
Hän on 21 vuotta, muuttuuko tilanne koskaan?! Hän on ahkera ja muuten järkevä, vastuuntuntoinen tyyppi, mutta sitten on näitä ikäviä tilanteita milloin millään ei ole mitään väliä..
Muuten meillä sujuu aikas hyvin, mutta välillä minusta tuntuu kun seurustelisin pikkupojan kanssa. Aina silloin kun hän näkee kaverinsa.. He vetävät kunnon lärvit ja yleensä sattuu jotain tai sitten ei mutta touhu on kuitenkin vastuutonta ja asenne on hällä väliä.
Hän on 21 vuotta, muuttuuko tilanne koskaan?! Hän on ahkera ja muuten järkevä, vastuuntuntoinen tyyppi, mutta sitten on näitä ikäviä tilanteita milloin millään ei ole mitään väliä..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuitenkin vasta 21. Kyllä se kasvaa aikanaan, kolmeenkymmeneen mennessä, ellei sitten oo joku poikkeus.
Normaali mies kasvaa aikuiseksi hyvin hitaasti. Kun mies on täyttänyt 30 vuotta, niin sen jälkeen aikuistuminen alkaa näkyvämmin tapahtua. Näin on ollut aina.
Minun mieheni on jo yli kolmenkymmenen, ja pikkuveljeni (iältään 22-25 v.) ovat hänen parhaita ystäviään. Odotapa kun he pääsevät juhlimaan porukalla... ja sitä tapahtuu melko usein. Mieheni muuttuu ihan erilaiseksi mitä hän on tavallisesti, leikkii kai olevansa teini-ikäinen, erityisesti tänä kesänä "huudossa" on ollut pussikalja&puisto -meininki. Tietysti monesti osallistun myös itse hauskanpitoon, mutta joskus kun itseä ei huvita, ja tulee sitten katsottua touhua vierestä ja selvinpäin, huomaa kuinka aikuiset miehet, keskenään juhliessaan ja toisiaan yllyttäessään muuttuvat sitä lapsellisemmiksi mitä enemmän viinaa kurkkuun kumotaan. Siinä tilassa mikään muu ei ole heille tärkeää kuin oma hyvinvointi ja hauskanpito. Siinä saa perhe, akat ja lapset huutia. Ja kun sitten yrittää toppuutella asiassa, meno vain yltyy!!
tollaista jaksaa vuodesta toiseen?! Ja jos tässä pitää vielä liki kymmenen vuotta odottaa, niin johan tässä saa itse vatsahaavan tai joutuu terapiaan.
En saa nukuttua kun hän on jossain kavereidensa kanssa hillumassa, eli valvon suunnilleen siihen asti kun hän tulee. Jos hän arkena menee, niin kiva mennä suunnilleen nukkumatta töihin..
Ei sitä nyt erotakaan haluaisi, kun muuten sujuu, eikä tälläistä niin usein tapahdu, mutta tämäkään kyllä toimi..
...täytyy vaan oppia elämään sen kanssa että hänellä on myöskin oma elämänsä. Tuo on tyypillinen asia mihin eka pitkä parisuhde kaatuu kun ei osata hyväksyä sitä että toinen tarvitsee omaa aikaa ja tilaa.
kyllähän se niin on, että miehisyys ja aikuisuus mitataan vastuunkantamisessakin. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei pysty kokonaisvaltaisesti kantamaan vastuuta perheestään. Pitääkö omien tarpeiden tyydyttäminen olla etusijalla? Voi hitsi mikä sukupolvi...oma napahan se on kaikkein lähempänä ja kauemmaksi ei nähdä...
hän vois mennä niin paljon kun haluaa, mutta en voi hyväksyä, että aina dokaa kun näkee kavereitaan ja vielä joudutaan yleensä joihinkin ikäviin tilanteisiin..
Tiedän, että useilla miehillä on sellainen tapa vielä yli kolmekymppisinä, mutta mä stressaan tälläisessä suhteessa. Hyvinäkin hetkinä mietin, että milloin taas käy jotain..
Kuitenkin on niin paljon hyvääkin, ettei haluaisi erota. Voe voe tätä eloa...
hän velvollisuutensa hoitaa, mutta sitten kun menojalkaa vipattaa niin sitten mennään. Ei hän hirveän usein kavereitaan nää, mut kun näkee niin se on menoa.. Silloin olen täysin kyvytön tekemään mitään. Zompina pyörin kotona. Jos vaikka itse olen jossain, niin mietin missä hän on ja mitä taas käy..
Olet ilmeisesti melko nuori ja teillä ei ole lapsia. Vaikuttaa lohduttomalta toi sinun tilanteesi. Hullulta kuin tämä kuulostaakin, niin kysy itseltäsi, että onko kaikki kohdallaan? Jos ei, selvitä asia kihlattusi kanssa, ja jos siitä ei ole apua, niin...loput tiedätkin. Voimia Sinulle ratkaisuihisi:).
toisin kun mun poikaystävä yleensä
No mitä kaikkea hän sitten on tehnyt?
Onko hän pettänyt sinua kännispäissään?
Sillä jos on, sitä ei tarvitse kenenkään sietää, oli sitten kuinka lapsellisesta miehestä kyse.
Eikä kaikki miehet ole tuollaisia kuin kuvailit. Vaikka moni on jo niin väittänyt. Minä en tuollaista kestäisi vaan jättäisin. Mutta pystyisitkö sinä sellaiseen?
Uskotko todella, että jaksat tuollaista?
Voimia.
Olipas tekstisi asenteellinen ja negatiivinen. Onko se omien tarpeiden etusijalle laittamista jos haluaa pitää yhteyttä ystäviinsä? Onko se vastuunottamista että pysyy sisätiloissa 24h/vrk? Kyllä sosiaalinen ihminen kaipaa sosiaalista kanssakäymistä kodin ulkopuolellakin, ei se välttämättä aina ole vastuunpakoilua.
Sinun sukupolvesi naiset ovat hyvin itsekkäitä. Sinä et nyt näe omaa napaasi pidemmälle. Naiset helposti vaativat kaikenlaista mieheltä mutta eivät itse anna mitään.
...on mielestäni ongelma joka ei nyt johdu sinun miehestäsi. Toisen ihmisen liiallisesta sitomisesta ei seuraa suhteelle mitään hyvää. Henkinen riippuvuus toisen jatkuvasta läsnäolosta on ahdistavaa miehellesi.
Mutta, jos miehesi riehuu tms. kännissä niin sitten hänellä tietenkin on parannettavaa mistä teidän täytyy keskustella. Mutta näkisin että tuo läheisriippuvuus on ongelma jota sinun täytyy työstää...
tuskin edes siinä kunnossa seisoo miehellä..
Mutta hävittelee tavaroita, joutuu vakaviinkin tappeluihin yms.
Ja aina jos me juomme yhdessä, jossain vaiheessa iltaa alamme riitelemään, yleensä kun ilta on lopussa ja hän ei kestä sitä, että nyt mennään kotiin nukkumaan..
olen erittäin läheisriippuvainen. Olen ollut aina. Ennen vanhemmistani ja nyt hänestä, mutta on tässä muutakin.
Hän muuttuu hulluksi kun juo, heittelee tavaroita ja uhkailee jos tulee vakava riita. Saattaa baarista vaan kadota ilmoittamatta, ja sitten minä paniikissa yritän soitella, mutta ei vastaa ja saattaa tulla kotiin vaikka vasta seuraavana iltana. Tälläistä ei ole tapahtunut kuin pari kertaa parin vuoden aikana, mutta mulle sekinon liikaa.
sama tilanne täälläkin...kai sitä täytyy vielä olla kärsivällinen, kyllähän ne miehet tulee aina naisia jäljessä tossa kehityksessä! hahhah...
Mun poikaystävä ei oo ainakaan vielä tehny tollasta. Ollaan seurusteltu 2 vuotta ja asutaan yhessä, saman ikäsiä.
Kerroit että sun miehes on 21v.
Ei sun tartte oottaa kun n20 vuotta
niin kyllä se siitä aikuistuu ja viisastuu.
Sitä aikuiskautta sitten saataa kestää jopa 10vuotta.
Viidenkympin tienoilla ne taas taantuu
mut jos ne selviää hengissä kuuskymppiseksi
niin sitten on tiedossa aika tasasta aikaa
koko loppuelämä.
Anna sille kaverilles aikaa kehittyä ja onnea
vaan teille molemmille.