Miksi miehiä ei kiinnosta?
Sanon suoraan:
Olen nuori 22v, kaunis, sporttinen, menestyvässä työssä, hyvin koulutettu, ollut maailmalla töissä ja ulospäinsuuntautunut. Tykkään käydä ulkona mutta tykkään myös puuhailla ulkona ja mökillä. Rakastan matkustamista ja hyvää ruokaa/viiniä. Mielestäni olen kiltti ja mukava ihminen, myös huumoria löytyy. Mutta miehet ei halua minusta muuta kuin seksiä. Mitä helvettiä te miehet haluatte? Mikä teille kelpaa?
Sanon suoraan:
Olen nuori 22v, kaunis, sporttinen, menestyvässä työssä, hyvin koulutettu, ollut maailmalla töissä ja ulospäinsuuntautunut. Tykkään käydä ulkona mutta tykkään myös puuhailla ulkona ja mökillä. Rakastan matkustamista ja hyvää ruokaa/viiniä. Mielestäni olen kiltti ja mukava ihminen, myös huumoria löytyy. Mutta miehet ei halua minusta muuta kuin seksiä. Mitä helvettiä te miehet haluatte? Mikä teille kelpaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko sitten kans kaunis, mennään sitten naimisiin, kyllä mulle kaunis nainen kelpaa
Ihmisiä on kahdenlaisia, niitä joiden kanssa pannaan ja niitä joiden kanssa mennään naimisiin. Niin se vain on.
sekä että -tapaus. kanssani ei ole päässyt eikä myöskään joutunut naimisiin.
arvaan oikein olet itsevarma menestyvä nainen jolla on sana hallussa. TÄMÄ PELOTTAA SUOMALAISIA MIHIÄ, lähes kaikkia.
Seksin haluaminen on luonnollista mikäli olet yhtä kaunis kuin kuvailet ;) Mutta sehän oli nyt sivuseikka.
Yleisesti ottaen miehet halauvat vaimokseen taikka elämänkumppanikseen naisen joka on fyysisesti sekä henkisesti heikompi kuin hän itse. Fyysisesti heikompia naisia miehet löytävät vieläkin ja sitä evoluutio tuskin koskaan tulee muuttamaan. Mutta nyky-yhteiskunnassa naiset ovat yhä vahvempia henkisesti. Tämä pelottaa miehiä, koska se uhkaa heidän itsetuntoaan.
Kun kerran ollaan opittu, että nainen on kiltti kotona hellan ääressä ruokaa lapsille laittava olento, niin siitä ei ihan muutamassa vuosikymmenessä päästä irti. Valitettavasti.
Olet siis miehille uhka. Mutta tätä ei tietenkään saa hävetä. Olet se mitä olet. Sinulla kuitenkin on toivoa. Kyllä niitä on luonteeltaan sellaisikin miehiä, tosin vähänlaisesti, jotka pitävät "vahvoista" naisista.
Itsekin pidän vahvoista naisista, mutta olen vielä sen verran vanhanaikainen, etten esim. pysty kuvittelemaan itseäni kotona hoitamassa lapsia kun puolisoni tekee meillä leivän pöydälle. Mutta muuten kyllä nainen saa tienatakin enemmän ja olla vaikka politiikassa mukana, mutta tiettyihin asioihin suhtaudun edelleen varauksella.
Mikä sitten keinoksi? No ei minulla mitään oikeata vastausta ole. Voisit tiesti kokeilla josko "pikku-tyttö"-mainen viettely toimisi. Voisit todistella esim. kokkaus/leivonta-taitoja tämä höllentää miehen ajatusmaailmaa. Taikka sitten vain jatkat etsimistä, kyllä niitä miehiä maailmassa riittää ja niitäkin jotka hakevat juuri sinunlaistasi naista.
Kesä jatkoja!
Sinällään tuossa on perää. Itse kuulun myös näihin kauniisiin maailmalla matkailleisiin naisiin. Olen erittäin uratietoinen ja muutoinkin hyvin paljon alkuperäisen kirjoittajan oloinen. Kotona minulla on kuitenkin mies, joka on tietyillä tavoin tuo "heikompi". Mutta ei meillä kilpailla siitä, kuka tekee ruokaa, kuka tiskaa...meillä molemmat tekee ilman mitään erillisiä vuoroja. Molemmat hoitaa kotia, eikä valita,että minä imuroin viimeksikin. Vaikka mies tuo leivän kotiin siinä missä minäkin, uskoisin, että kyllä hän lasten kanssa voisi olla kotona ainakin jonkin aikaa. Ei se hänen miehisyyttään karistaisi millään tavoin. Ja kyllä hän on niitä miehiä, jonka kanssa voisi vaikka vaan seksiäkin harrastaa, mutta hän on niin paljon muutakin, että ei häneen voinut olla rakastumatta.;)
Mutta, ehkäpä tällaisen vahvan naisen rinnalle sopii mies, joka tuntee olevansa sitä sisimmässään. Jolla on todella hyvä itsetunto!Jonka ei tarvitse vakuutella olevansa mies itselleen tai muille sillä, että nainen on hellan ja kaapin välissä!
Paskapuhetta omasta puolestani sanottuna! Yksikään nainen ei ole minua vielä pelottanut, eikä pelota!
Itse en ole paljon enemmän koulutettu kun mies
ja liksaa saan töistä huomattavasti vähemmän kun se. Mutta tiedän olevani meistä se voimakkaampi ja itsevarmempi. Meillä on esim. täysin erilainen kasvatus. Itse olen kasvanut kahden isonveljen kanssa ja opin niitten kanssa pitämään puoleni vaikka olin "likka" ja pienempi. Mun mielestä mulle kehittyi hyvä itsetunto. Mies taas oli ainokainen ja hemmoteltu.
Itse koen niin että sen ego ei kestä itseään vahvempaa naista ja siks sen pitää esittää
"isoa poikaa" mulle ja muillekin.
Kysymys ei ole fyysisestä väkivallasta,
henkisestä kylläkin.
Olen oppinut tunnistamaan ton tilanteen mutta
mutta joskus ottaa tosi lujille kun ei ole
"aikuista" miestä samassa tuvassa mun kanssa.
Miehet hoi, ei ihan kaikki miehet o tommosii, poikkeuksiakin EHKÄ löytyy...
aika tyypillinen yleistys. ongelmanhan voi selvittää aina sanomalla noin :P ehkäpä se ei silti kiinni siitä ole. totta lienee että ensimmäisen, johdattelevan, viestin perusteella muuta johtopäätöstä voi edes tehdä.
22-vuotias ja hyvin koulutettu? Lisäksi olet ehtinyt jo olla maailmalla töissä. Mikähän mahtaa olla tuo hyvä koulutus?
Jos on lahjakas niin moneen hyvään ammattiin lukee jo neljässä vuodessa yliopistossa (maisteriksi tosin vain) ja moneen ammattiin kuuluu matkustus heti alusta lähtien. Kyllä mulle ainakin kelpais.
Taidat olla latvasta laho. Eli jos olet heti tyrkyttämässä alapäätäsi seuraa olettamus: olet huora. Kuka haluaa seurustella huoran kanssa? Vastaus:ei kukaan. Asutko pienellä paikkakunnalla missä sulla on huoran maine? Jos vastaus kyllä. Seuraus: kukaan ei halua seurustella sun kanssa.
Mutta tuskin minä kelpaisin sulle.
Kaunis, sporttinen, menestyvässä työssä, hyvin koulutettu, ollut töissä ja ulospäinsuuntautunut. Tykkää käydä ulkona mutta tykkää myös puuhailla ulkona ja mökillä. Rakastaa hyvää ruokaa/viiniä ja rauhallista yhdessä oloa. On kiltti ja mukava ihminen, myös huumoria ja omia mielipiteitä löytyy...
Että menihän se vähän sinne päin. Sinussa vaan on pari pikku "vikaa": 10 v liian nuori ja kaukokaipuu mielessä.
"Mitä helvettiä te miehet haluatte?"
No, seksiähän me_kaikki_miehet_tietenkin haluamme aamuin illoin ja muutaman kerran siinä välillä. Joskus lipsahtaa kolmekin askelta, että ei käy kertaakaan mielessä...
"Mikä teille kelpaa?"
Paremman puutteessa voisi vaikka kelpuuttaa seurakseen takertumattoman ja sitoutumiskykyisen naisen, joka tekee omaa uraa ja omistaa elämän myös kodin ja työpaikan lisäksi. Huomaa sana "lisäksi"! Kotihiiri on tylsää seuraa ja kotona viihtymättömästä ei ole seuraa ollenkaan.
Mistäpä näitä uroita olet etsinyt? Kapakoistako?
Millainen flaksi kävi siellä ulkomailla?
22-vuotias on vielä melko nuori vakavaa suhdetta ajatellen, ja toisaalta tuon ikäluokan miehillä "viisari" määrää suunnan ja vauhdin.
Tiedän, että tästä mun mielipiteestäni otetaan herneet nenään, mutta sanon mielipiteeni suoraan. Eli sehän on ihan tilastollinen totuus, että uranaiset eivät miehiä kiinnosta. Miksikö? Omasta puolestani kyse on ainakin hmmmm... tietynlaisesta (vaikea selittää) "järjen käytöstä". Se, että nykyään Suomessa naiset mielletään itsevarmemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi kuin muualla on pelkkä illuusio. Tässäkin keskustelussa on puhuttu alentavaan sävyyn naisista hellan ääressä. Minä ainakin arvostan suuresti naisista, jotka ovat ns. "hellan ääressä". Kyse on siitä, että jokaisella ihmisellä on tietty määrä energiaa kulutettavaksi elämänsä aikana. Järkevä ihminen käyttää sen elämän kannalta tärkeisiin asioihin. Jonkun siellä perheessä on kasvatetava ne lapsetkin, eikä sitä kasvatusta opita tosta noin vaan. Se on rassaavaa ja aikaa vievää. Se on nyt vaan niin, että naiset ovat aina olleet niitä, jotka sitä taloutta hoitaa. Tämä on niin, koska naisten luontaiset ominaisuudet soveltuvat tähän miehiä paremmin. Se, että nainen hoitaa sitä huushollia ei tarkoita, että hän olisi jotenkin huonompi. Se miksi naiset "hellan ääressä" mielletään huonommiksi nykyajan yhteiskunnassa johtuu juurikin, koska yhteiskunnassa on sellainen käsitys, se ei ole totuus. Se uran (rahan) tekeminen on naisille nykyään sellainen "buumi". Ne "arvot" ovat kallistumassa siihen toiseen suuntaan.
Nykyään ainakin itse olen havainnut, että KAIKKI ihmiset hankkivat kaiken maailman titteleitä, arvomerkkejä, ulkonäköä jne.. Tämä kertoo mielestäni valitettavasti epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Hankitaan jotain sata tutkintoa niin enköhän minä sitten saa varmasti kunnollisen ammatin. Olen huippu urheilulajissani, olen lukiossa ja kauppiksessa, tavoitteeni ties mitkä saavutukset. Pärjäänköhän minä nyt oikein yhteiskunnassa? No mennään nyt tonne yliopistoonkin niin enköhän minä sitten ole tarpeeksi hyvä. Esitetään jotain yhteiskunnan luomaa ihanne persoonaa (kaunis, nuori, sporttinen, menestyvä, lässyn, lässyn, Tanja Karpela, lässyn, lässyn). Se todellinen persoona on jäänyt jonnekin sinne kulissien taakse tai vielä pahempaa sitä ei ole vielä löytynytkään. Kyse on pinnallisuudesta ja materialismista. Tällaiset ihmiset sopivat kuin nenä päähän seksi kumppaneiksi, nothing more.
Itselleni kelpaa sellainen nainen, jonka vahvuus on muualla kuin suorituksissa tai ulkoisessa menestyksessä.
Parahin Keiju,
Olen mies ja jo muutaman vuoden vanhempi ja koetan antaa muutaman ajatuksen.
Ensinnäkin, rauhoitu ja ota muutama kierros pois moottorista. 22-vuotiaana olet vielä varsin nuori ja moni ikäisesi mies on vielä oikeastaan poika. Itsekin taisin rakastella ensimmäistä kertaa vasta jotain 20-vuotiaana, vaikka olin taatusti ulospäinsuuntautunut, fiksu ja komeakin.
Itselläni lukio-ikäisestä asti takana oli muutamia ihastuksia ja yrityksiäkin, mutta usein kävi ilmiö, että saatoin olla ihastunut johonkin ja hän ei minuun, sitten tämä saattoi olla ihastunut minuun ja minä en. Osasyy toki oli se, että kun oikein ihastui, jutulle alkoi kasata liikaa odotuksia ja sitten sitä oli "ihan kuralla" ja siitä seurasi ongelmia.
Jonkin aikaa meni, enne kuin opin "säännöt", jos nyt sellaisia sitten onkaan. Suhteen solmiminen on peliä, jota ei saa pelata pahat mielessä (hyväksikäyttäen), mutta toisaalta fiksu tietää pelin säännöt -- milloin painaa kaasua ja vielä fiksumpi milloin jarrua. Muuten ajaa ulos radalta, eikä maaliin päästä. Tämä pätee miehiin ja naisiin.
Ensimmäinen vakava suhde alkoi minulla 22-vuotiaana jolloin olin jo paljon kokeneempi ensinnäkin itsestäni (tiesin, mitä halusin ja ennen kaikkea mitä itse olin) mutta myös tytöistä ja tunnepuolen jutuista (olin aika tunneälytampio nuorena, kuten monet meistä miehistä -- jotkut vanhoinakin). Olin myös hoitanut sen rakastelujutun pois listalta, joten sitä ei enää tarvinnut liiaksi jännittää, vaan saatoin olla taitavampi ja rauhallisempi liikkeissäni.
Nuorempina ja henkilöstä riippuen vanhempinakin me miehet olemme vasta kehittymässä ja oikeastaan aika epävarmoja itsestämme ja muista. Monet varmasti pitäytyvät seksissä siksi, että eivät yksinkertaisesti ole vielä valmiita sitoutumaan tyyliin "en minä vielä halua kiinnittyä, kun edes tiedä mihin".
Mutta sitten sääntöihin:
1. kaikki haluavat (seksiä tai suhdetta) Tämä on rauhoittava tieto -- sekin ihanin ja saavuttamattomin poika. Miehet yleensä haluavat seksiä silloinkin kun eivät oikeastaan halua suhdetta, naisilla tämä ei aina päde.
2. kaikilla on hieman heikko itsetunto, ja kaipaavat sille vahvistusta. Myös ne, jotka ovat sinut itsensä kanssa eniten, eivät pahastu pienestä kohotuksesta.
3. Kaikki haluavat "parempaa kuin mitä saisivat" (johtuu ainakin osittain 2:sta, mutta ihan biologiastakin). Kukaan ei halua "huonompaa". Riippumatta siitä mitkä listatut ominaisuudet kenelläkin on (seksikäs, kaunis, älykäs) eräs tehokkaimmista tavoista olla huonompi on olla "aivan lääpällään" tai "heti parisuhteeseen painostamassa". Jos toinen ei ole tähän valmis, hänen reaktionsa on, että "hänet minä saisin, mutta mitä tavoiteltavaa siinä olisi".
Taito onkin edetä oikeassa tahdissa vaikka olisikin kovin lätkässä... herättää ensin mielenkiinto, antaa toiselle aikaa reagoida. Jos hänessä mielenkiinto herää, tuskin kannattaa heti kapsahtaa kaulaan. Pientä "vedätystä" ja "epätietoisuutta" puolin ja toisin, jolloin herää tavoittelunhalua ja mielenkiintoa. Ja jos heittää kiinnostuksesi "täkyn" mutta toinen ei nappaa, hän on joko tampio tai ei sinusta kiinnostunut. Ei aihetta suruun siis...
Rauhassa vain, ihmiset kypsyvät eri tahtiin. Ole oma itsesi ja katsele ympärille -- kun joku kiinnostava kiinnostuu, rohkaise sopivasti ja vie asiaa askel kerrallaan. Ne baareista(?) isketyt miehet tai muuten seksuaalisesti aktiiviset eivät varmaan ole paras otanta sopivista parisuhteen kumppaneista.
Ei tarvitse olla vielä ihan niin "aikuinen" vasta 22-vuotiaana ja viedä elämäänsä niin päättäväisesti kohti mitään ideaalia -- kaikki tuo listaamasi sisälsi niin paljon "oikeita asioita" että ihan hengästyttää (22-vuotiaana?). Leiki, rentoudu ja pelaa vähän... anna siimaa. Kyllä se vonkale sieltä tulee.
Ei kelpaisi mulle eikä kyllä varmasti monelle muullekaan. Syy: vaikka olisitkin ihan järkevä tyyppi, niin lievä ylisuorittaminen paistaa läpi. 22v, koulut käyty ja menestyvässä työssä...Joko olet huippulahjakas tai ylisuorittaja, veikkaan jälkimmäistä. Ihminen jonka prioriteetit on turhissa asioissa, ei ole kiinnostava.