Kysyn jo nyt näin etukäteen mielipiteitä siitä, miten ylioppiaskirjoitukset reputtanutta kaveria voisi lohduttaa. Kuulostaa kamalalta, mutta luulen ettei yksi kavereistani tule pääsemään ylioppilaaksi keväällä. Itse kirjoitin jo vuosi sitten itseni ylioppilaaksi ja tämä kaverini jäi neljänneksi vuodeksi lukioon, koska reputti kirjoituksissa. Kavereiden kannustuksista huolimatta tulokset eivät ole juurikaan parantuneet. :( Kaverillani on nyt viimeinen mahdollisuus onnistua kirjoituksissa jos haluaa ylioppilaaksi, ja vaikka kuinka toivonkin hänen onnistuvan, en usko että se on mahdollista... Miten voisin parantaa hänen oloaan jos hän reputtaa?
Kaverin lohduttaminen
mariamimosa
3135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ole hänen tukenasi ja kerro, että maailma on täynnä erilaisia ammatillisia polkuja, joita pitkin kulkea. Mikäli hän jälleen reputtaa, hän voisi hakea syksyksi opiskelemaan vaihteeksi jotain käytännönläheisempää alaa. Voi kenties olla, että lukio ei alunperinkään ollut juuri hänelle sopiva vaihtoehto? mikäli hän päättäisi hakea esim. kotitalousoppilaitokseen, ja huomaa vuoden tai parin sisällä sittenkin olevansa enemmän "lukuihmisiä" ja haluaisi suorittaa lukion loppuun, onhan hänellä mahdollisuus ilta/aikuislukioon. Hätiköityjä ratkaisuja ei silti kannata tehdä. Mikäli hän päättäisi vielä lukion penkille palata, täytyisi hänen mielestäni tehdä vakaa päätös että nyt hoidan homman kotiin, eikä vain "mennä kokeilemaan". Jos ei tietyistä päätöksistä pidä kiinni ja ole kärsivällinen ja ahkera, niin kuinka koskaan voisi saada mitään tutkintoa suoritettua?
Tässä oma mielipiteeni. :) Tsemppiä!
Kiitos hyvistä neuvoista. :)
Tyhmää sanoa kaverista näin, mutta tunnen hänet hyvin ja mielestäni häneltä juuri tuota kärsivällisyyttä ja tietynlaista sitkeyttä puuttuu. Lukuihminen hän ei todellakaan ole osoittanut olevansa. Olen kauemman aikaa ajatellut, ettei lukio ole hänelle oikea paikka, mutta en ole sanonut sitä, koska sitten hän ainakin lopettaisi edes yrittämästä. Mikään ammattiinvalmistavakaan koulutus ei oikeastaan kiinnosta häntä. Olen itse käynyt kotitalousopetuksen ja sitä varmaan tulen hänelle suosittelemaankin. Hänellä vaan on ollut lähiaikoina vaikeuksia elämässään, ja olen hieman huolissani siitä, kuinka raskaasti hän ottaa uuden pettymyksen jos lakkia ei tulekaan. :(
Mikäli hänellä on vaikeuksia myös yksityiselämässään, on luonnollista että ne heijastuvat keskittymisvaikeuksina koulunkäyntiinkin. Sitten kun hän toivottavasti pääsee pahimpien yksityiselämän hankaluuksien yli jossain vaiheessa, voi olla että hän saa täysin uuden vaihteen myös koulunkäyntiin. Tässä elämäntilanteessa hän varmasti kaipaa hyvää ystävää enemmän kuin koskaan, joten yritä jaksaa olla hänen rinnallaan. Voi tuntua loputtomalta suolta aina vaan lohdutella itsesäälissä kierivää kaveria, mutta uskon ja toivon että hän osaa antaa tuellesi arvon viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa pääsemään selvemmille vesille elämässään. Onko hän käynyt puhumassa ammattiauttajan kanssa tilanteestaan? koulunkäynnin suhteen kannattaa myös suosia esim. työvoimatoimistojen ammatinvalintapsykologia, josta on ainakin itselleni ollut hyötyä.
Mielestäni tärkeää olisi nyt luoda uskoa ystävääsi, ja ensisijaisesti auttaa häntä selviämään yksityiselämässään kohtaamistaan vastoinkäymisistä. Uskon, että sen jälkeen hän pystyy selkeämmin ajattelemaan myös ammatinvalintaan ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Nykypäivänä on tavallista, että monen ikäiset ihmiset vaihtavat ammattia, joten ystävälläsikin on koko elämä aikaa kouluttautua. Ei siis ole mikään kiire. :)