Elikkä mieheni on armeijassa.
Aikaisempina viikonloppuina ja hänen lomillaan ollaan tiiviisti nähty, vietetty lomat aina yhdessä. Laittelemme viestejä toisillemme ja soitellaan aina kun voidaan, kerrotaan kuinka tärkeä ja rakas toinen on.
Tähän päivään asti kaikki on ollutkin niin. Vielä torstai iltana, miehen ollessa viimeistä päivää armeijan rankalla metsä leirillä, hän laittoi, että onneksi olen olemassa ja onneksi ylihuomenna nähdään. Olen siitä asti odottanut tätä päivää.
Kunnes tänään, asiat muuttui ihan yhtäkkiä. Minulle tapahtui onnettomuus pari kk sitten ja vasen käsi on ollut nyt hieman rampana ja tällä viikolla kovia kipuja. Mieheni vielä torstai iltana laittoi viestiä, että älä huoli, kohta minä hoivaan sinua. Tai oikeastaan asiat muuttui jo eilen, kun pääsivät pois metsästä, ja pian alkaisi lomat, kun hän soitti minulle, oli todella kiukkuisen kuulloinen (aikasemmin ei ole ollut). Siinä sitten hienovaraisesti kysyin että no mikä on? Vastauksena tuli, että NO JOHTUISKOHAN SIITÄ ETTÄ PIKKUSEN vituttaa OON TULLU JUST 5 PÄIVÄN LEIRILTÄ.
Ajattelin, että hän olisi vaan onnellinen päästessään pois?
Tänään sitten tuli viesti että "pystytkö juomaan" Sanoin että mikäli käsi antaa myöten niin kyllä muutaman. Vastaus "onko sun järkeä tulla(hänen luokseen) jos et voi" Ja "Ihan sama tuletko vai et mutta minä juon"
Aikaisemmin ei todellakaan ole ollut mikään este tommonen ja tehnyt ihan mitä vaan, että pääsee viettämään aikaa kanssani?
Ja vielä tämä mun käsi, tarviisin nyt enemmän tukea kuin millonkaan. Kyllä toki ymmärrän, että rankkaa on ja näin, mutta miten muuttuu näin yhtäkkiä?
Tuntuu olo ihan nollalta, mitättömältä, eikä todellakaan siltä mitä vielä PARI päivää sitten.
Olipas monimutkainen teksti.. Ollaan siis seurusteltu kolmisen vuotta ja riitoja toki sinä aikana ollut, mutta tämä nyt rupesi ihmetyttämään..
Kiitos etukäteen, jos löytyis vastaavia kokemuksia joiltain tai jotain :/
Aikaisempina viikonloppuina ja hänen lomillaan ollaan tiiviisti nähty, vietetty lomat aina yhdessä. Laittelemme viestejä toisillemme ja soitellaan aina kun voidaan, kerrotaan kuinka tärkeä ja rakas toinen on.
Tähän päivään asti kaikki on ollutkin niin. Vielä torstai iltana, miehen ollessa viimeistä päivää armeijan rankalla metsä leirillä, hän laittoi, että onneksi olen olemassa ja onneksi ylihuomenna nähdään. Olen siitä asti odottanut tätä päivää.
Kunnes tänään, asiat muuttui ihan yhtäkkiä. Minulle tapahtui onnettomuus pari kk sitten ja vasen käsi on ollut nyt hieman rampana ja tällä viikolla kovia kipuja. Mieheni vielä torstai iltana laittoi viestiä, että älä huoli, kohta minä hoivaan sinua. Tai oikeastaan asiat muuttui jo eilen, kun pääsivät pois metsästä, ja pian alkaisi lomat, kun hän soitti minulle, oli todella kiukkuisen kuulloinen (aikasemmin ei ole ollut). Siinä sitten hienovaraisesti kysyin että no mikä on? Vastauksena tuli, että NO JOHTUISKOHAN SIITÄ ETTÄ PIKKUSEN vituttaa OON TULLU JUST 5 PÄIVÄN LEIRILTÄ.
Ajattelin, että hän olisi vaan onnellinen päästessään pois?
Tänään sitten tuli viesti että "pystytkö juomaan" Sanoin että mikäli käsi antaa myöten niin kyllä muutaman. Vastaus "onko sun järkeä tulla(hänen luokseen) jos et voi" Ja "Ihan sama tuletko vai et mutta minä juon"
Aikaisemmin ei todellakaan ole ollut mikään este tommonen ja tehnyt ihan mitä vaan, että pääsee viettämään aikaa kanssani?
Ja vielä tämä mun käsi, tarviisin nyt enemmän tukea kuin millonkaan. Kyllä toki ymmärrän, että rankkaa on ja näin, mutta miten muuttuu näin yhtäkkiä?
Tuntuu olo ihan nollalta, mitättömältä, eikä todellakaan siltä mitä vielä PARI päivää sitten.
Olipas monimutkainen teksti.. Ollaan siis seurusteltu kolmisen vuotta ja riitoja toki sinä aikana ollut, mutta tämä nyt rupesi ihmetyttämään..
Kiitos etukäteen, jos löytyis vastaavia kokemuksia joiltain tai jotain :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olihan se kaikin puolin peestä olevaa aikaa, kun poikaystävä oli armeijassa (minulla kokemusta kahdesti sen puoli vuotta eri kundien kanssa). Mitään muuta juttua ja elämää ei ollut kuin armeijajutut ja armeijakavereiden jutut. Tuli tässä mieleen, että onko siellä joku armeijakaveri puhunut poikaystävällesi jotain, mikä on saanut hänen mielensä muuttumaan noin kovasti?
Niin sehän minuakin pelottaa, mutta mitä se on voinut puhua?? :O
Minä en oo tehnyt mitään väärää, oon aina tukenut miestä niin hyvin kun vaan olen kyennyt. Jopa sairaalasta pois päästyäni menin heti hänen luokseen, olen aina nähnyt vaivaa pelkästään siihen, että näkisin hänet. En ymmärrä yhtään mitä tässä on voinut tapahtua. Sattuu ihan kamalasti, tällä kertaa ihan fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja luulisi miehen ymmärtävän, että hei, minäkin tarvitsen tukea nyt.. en ymmärrä yhtään, en tiedä mitä pitäis sanoa tai tehdä.
Vietäpä kuule itse 5 päivää talvella metsässä!! Eipä ole herkkua.
Kyllä tässä kohtaa pitäisi tyttöystävän ymmärtää tilanne eikä itkeä omaa oloaan. Selviät kuitenkin varmaan kätesi kanssa etkä tee kuolemaa??
Itse kun oli armeijassa niin muija tuli melkein aina hakee lomille ja sit mentiin jonnekkin syrjään panemaan kun ei jaksanut odottaa kotiin saakka. kotiin olis ollut 3 tunnin ajomatka kuitenkin. kyllä ne armeijan mettä keikat vitut..taa ja stressaa et ei se varmaan muuta ole. Jos jätät miehes rauhaan pariks päiväks ja sit selvität asian niin luulen et se siitä viel hyväksi muuttuu.