miten suhtautua nalkutukseen

Taitanee kenkä puristaa jostain muusta ja haluu kiukutukseen jotain sanoa, josta nää palailut vanhoihi asioihi johtunee kun muutakaan keksi? Edelliselle naiselle näytin ovea kun tarpeeksi kuuntelin ja yllättäen asioiden oikeat taustat selvis, mutta liian myöhään valitettavasti..

Mitä jos sanoisit vaimollesi asiat suoraan? Älä ole liian kiltti. Jos naisella ei ole ystäviä, kerro miksi. Jos hänestä ei pidetä, kerro miksi. Sano hänelle suoraan, että et halua tätä tai tätä, vaan tätä. Onko se nyt niin vaikeaa puhua OMALLE VAIMOLLE??? Minkä helkutin takia olette naimisissa, jos ei voi niinkun parhaalle ystävälleen puhua??

Jos minä olisin tuollainen, haluaisin todellakin että mieheni kertoisi minulle totuuden minusta, jos en sitä itse näkisi. Olin avioliitossa kyllä, liittoni kariutui aika moneen asiaan mutta kaikista suurin syy oli PUHUMATTOMUUS! Siis herranen aika sentään..kun ei rakkaimmaksi katsomalleen ihmiselle voi olla rehellinen tai jos ei puhuta (vaan kysytään jollain hemmetin palstalla mitä pitäisi tehdä sen sijaan, että puhuisi sille omalle kumppanille) niin aika huonossa jamassa on koko suhde..

Onko naisesi töissä vai kotiäitinä? Fiksu mies tekee niin, jos ei puhumaan pysty, että lakkaa saapumasta kotiin? Mikä pakko siellä kotona on olla? Jos alat viipyillä illat poissa niin eiköhän ala olla toinen ääni kellossa. Älä kuitenkaan ala pettää, mutta oman rauhan ja akut ladattua saa muun muassa urheilun parissa. Nainen voi olla tyytymätön itseensä, mutta suorat sanat tuo yleensä paljon enempi helpotusta kuin kiltti sietäminen.

Ilmeisesti et ole vaimoltasi edes kysynyt miksi hän nalkuttaa, miksi? Minusta tuo nyt ei suorasti viittaa nalkutukseen mitä sanot. Ehkäpä jos kokeilisit sitä, että kun olet läsnä sen tunnin päivässä, niin ole aidosti läsnä. Keskity se tunti ainoastaan vaimoosi. Muu aika tee jotain muuta, mutta jos jaat huomiosi silloinkin kun te muka vietätte laatuaikaa, et tule muuta vaimoltasi saamaankaan kuin sen minkä itse ansaitset.

1. miksi vaimon pitäisi olla perheen hoidossa 100 % läsnä 24/7 mutta mies haluaa omia hetkiä latautumiseen? Onko vaimolla tuollaisia parin tunnin hetkiä päivässä omaan latautumiseen? Sopikaa yhdessä että toisena päivänä toinen saa omaa aikaa ja toisena toinen. Taidat olla itsekäs ei ihmekään että sinulle asiasta sanotaan, etkä edes näe sitä omana vikanasi vaan "nalkutuksena". Jos hommaa perheen ja lapsia, silloin pitää sitoutua perheeseen ja sen kanssa läsnäoloon. Jos haluaa omaa aikaa, niin silloin kannattaa jäädä sinkuksi. Ei perhe ole mikään minkä kanssa harrastellaan silloin kun huvittaa. Ole nyt aikuinen mies ja ota vastuuta eläkä ole kuin pikkulapsi.

Aikamoinen loukkaus myös lapsiasi kohtaa että haluat heistä päivässä pari tuntia vapaata sen sijaan että olisit heidän elämässään läsnä. Muutama hetki viikossa on ok mutta että joka päivä. Sitten kun lapset kasvavat, heille tulee omia menoja ja saatte omaakin aikaa. Ja voitte sitten jakaa kotitöitä myös lapsille.

2. Suku. Pidätkö vaimosi puolia jos hänestä puhutaan epäasiallisesti? Kunnon mies tekee näin ja vähintään halaa vaimoaan kun vaimo miettii tätä asiaa ja sanoo että hänen sukulaisensa on tyhmiä eikä hän itse ajattele niin. Kannattaa myös pyytää anteeksi sukulaistesi käytöstä.

Kokemukseni vuodelta 1975.

Kerran oli vaimollani jostain käsittämättömästä syystä taipumus jäkätykseen.
Aihetta en enää muista mutta mitään sukulaisiini kohdistuvaa siinä ei ollut.
Ehkä kyseessä oli kahden pienen lapsen kanssa kotona olevan rouvan turhautuminen.

Kuunneltuani hetken sanoin, että jos ei ole asiallista asiaa niin olkoon hiljaa tai nostan hänet niska-perse otteella käytävään katsomaan kumman alkuperäinen sukunimi on ovessa.

Älykkäänä ja minuun kiintyneenä ihmisenä hän ymmärsi vihjeen.

Nalkutukseen ja jäkätykseen on aina olemassa syy eikä se poistu sillä, että mies väheksyy tai vaikenee asian kuoliaaksi. Joten naputus ja jäkätys ovat miesten syytä niin kauan, kuin miehet ymmärtävät ottaa selvää, mistä kenkä tai panta puristaa. Jos putkiaivot eivät tähän riitä, niin jäkäti-jäkäti on iiihan oma valinta.

vaimosi kaipaa selvästi kahdenkeskisiä yhdessäolon hetkiä, miehet ei aina ymmärrä....jos nainen nalkuttaa.äkkiä se nalkutus loppuu, jos mies ottais naisensa välillä kunnolla huomioon.ja eikö sitä sanota että riidanhakuiset naiset, hakee riitelemällä/nalkuttamalla tunnetta...vaikka vanhoista jutuista...mut mielestäni kuitenkin vapaa-aika pitäis viettää kotona miten itse haluaa...(Toista loukkaamattomalla tavalla, esim. häiritsee tahallaan , jos toinen on puhelimessa/nukkumassa. jne...) mut teidän tapauksessa selvästi kaipaa jotain yhdessäoloa...

Meillä on suurin piirtein sama juttu. Lisäksi raha-asioista puhumine saa vaimon raivon partaalle. Hän on ollut kotiäiti 11 v ja kun olen hoputtanut töihin nin hän ei ole lotkauttanut korviaan.

Yritä sopia jostain pelisäännöistä, että sinulla on oikeus omaan aikaan jne. Esim lupaa hoitaa jotain tiettyjä askareita ja sitten saat vastaavasti tietyn aikaa olla rauhassa. Voiti tietysti kiristää jäämällä ylitöihin tai kaljalle töiden jälkeen jos ei muuten onnistu.

Sukulaistesi puheisiin ei sun kannata vastata mitään jos niistä on kulunut aikaa yli puoli vuotta.

Miksi olet niin uupunut, että tarvitset joka päivä 2 h yksinoloa? Pitäisi uupumuksen syylle tehdä jotain?

2 h omaa aikaa joka päivä on mielestäni paljon! Itsekin olen ollut uupunut ja voi kun olisin saanut edes sen 2 h itselleni 1 krt/vko!

Ehkä myös vaimosi kaipaisi omaa aikaa, suotko sitä hänelle? Ja tietysti yhteistä aikaakin olisi hyvä olla!

Ehkä vaimosi ottaa asian toistuvasti esille, koska asiaan ei ole tullut häntä tyydyttävää ratkaisua. Ehkä hän ei tyydy siihen, että sanot, että sorry olen uupunut ja tarvitsen 2 h/pv omaa yksinoloa. Ja sun pitää tyytyä siihen.
Voisitteko miettiä ratkaisua mihin vaimo tyytyisi? 2 h omaa aikaa sulle joka toinen pv? Tai jotain muuta... Nyt vaimosi nalkuttaa, koska selvästi ei ole tyytyväinen.

Niistä sukulaisista....miulle jäi hampaiden väliin vuosikausiksi se, kun mieheni sukulaiset sanoivat ja kohtelivat aika huonosti ja töykeästi. Ongelma ei ollut kuitenkaan se, mitä sukulaiset tekivät, vaan se, mitä mies EI tehnyt. Eli mies ei asettunut siinä ikävässä tilanteessa minun taakseni. Hän piti sukulaistensa käytöstä pienenä, vähätteli sanoja ja muuta ikävää. Totesi vain, että sellaisia he ovat, minkäs hän sille mitään voi. Kuten ei voikaan. En odottanut, että hän hyökkää sukulaistensa kimppuun sapelein tai tikarein, tai sanoo edes mitään. Mutta olisin siinä tilanteessa tarvinnut sen, että mieheni olisi sanonut edes yhden kerran minulle (vilpittömästi) "Ikävää, että he käyttäytyivät törkeästi ja huonosti sinua kohtaan". Eli olisin halunnut, että mieheni olisi myöntänyt tapahtuneen mitätöinnin ja vähättelyn sijaan.

tästä alkoi meidän suhteessa jonkinlainen ikävämpi jakso. En luottanut enää mieheeni, se vain luisui siihen, kun en enää kokenut, että me kaksi seisomme yhdessä ja rinnatusten.

vaikka kaikesta on jo vuosikausia, niin edelleenkään en luota mieheeni tältä osin täysin. Oli pakko ajatella ja miettiä uusiksi, että entä jos tarvitsen jossain muussa asiassa hänen tukeaan. Esim. jos sairastun. Vähätteleekö hän silloinkin? Tai mikä muu tahansa elämässä eteen tuleva juttu.

Vataa, että sukulaisnaisesi ovat typeriä ja vaimosi on aivan oikeassa ja toivo, ettei asiasta enää keskustella.