Näyttää olevan monen perheen ikuinen vitsaus, että lapset kodista lennettyään eivät kunnioita vanhempiaan oikealla tavalla. Kunnioitus voi olla pienikin ele positiiviseen yhteispeliin tai sitten negatiiviseen yhteispeliin. Laiskuus ja välinpitämättömyys rehottaa.
Olen nähnyt tätä sukulaisperheessä, ystävätteren perheessä tuplasti ja muutaman muun kaverin kertomus täsmää nyt omani uusperheen lapsissa, jotka ovat 21 v. ja 18 v. Oma isä ei mielellään halua "kiristää" välejä pyytämällä vaan kehoittaa minua pyytämään siivoamaan jälkensä, jos haluan heidän apuaan. Isä itse on töissä ja tekee lisätöitä kotona. Tiedän että isän pitäis olla kovempi, mutta sattuu olemaan niin pehmoinen luonne, että pelkää ilmeisesti etteivät lapset enää tule.
Okey, otanko noita-akan roolin, sen pahan "äitipuolen", joka huomauttelee ja aiheuttaa epämukavan olon isän lapsille. Vanhempi lapsista (tyttö) ei ole kahteen vuoteen tehnyt mitään töitä, vaan opiskelee ja syö kesän meidän ruokia, eikä tee mitään kotitöitäkään. Löhöö ja lukee romaaneja. Kun olemme puhuneet monet kerrat työn hausta on vastaus, että ei ole töitä ja on niin paljon lukemista (kesällä??)tai tulee liian väsyneeksi. - kele !
Vanhemmat ovat aikansa hoivanneet, kasvattaneet, tukeneet ja rakastaneet sekä SIIVONNEET lastensa jäljet. Kaiken kukkuraksi kaikki opetukset ja itse siivoamiset-ohjeet on unohdettu. Tullaan kuin täyshoitoon!!
On mielestäni kohtuutonta että vieläkin yli 20 vuotiaat ja hiukan nuoremmat siinä sivussa passoottaa itseään tullessaan kotikäynnille opiskeluistaan tai muuten vaan toiselta paikkakunnalta.
Kaikki jää, kupeista ja omenankuorista lähtien pöydille. Märät pyyhkeet lojuu pitkin huonekaluja. Ei osallistuta työntekoon, ei imurointiin ja odotetaan että minä pesen heidän vaattensa. Kun miehen sukulaisia tulee kylään, ihmetelllään miksi likaisia vaatteita lojuu pitkin yläkerran rappuja. Annan tietysti tarkoituksella niiden lojua, vaikka 3 viikkoa. Inhottava vaan katsella niitä ja selitellä vieraille.
- Nyt on helppo sanoa -ota pitkät, mutta rakastan (toistaiseksi) miestäni niin paljon ja parin viikon rauha lapsista rauhoittaa kuitenkin aina hetkeksi.
Kysynkin nyt ja ensisijaisesti tämän ikäisiltä nuorilta MIKSI hitossa ärsytetään vanhempia tällä tavalla? Jos vähän ajattelee, niin ymmärtää että takaisin se tulee ja moninkerroin. Ei ne vanhemmatkaan jaksa enää...Lopulta välit on poikki ja ei ole paikkaa enää missä relaa. Onko sitten hyvä?
Olen nähnyt tätä sukulaisperheessä, ystävätteren perheessä tuplasti ja muutaman muun kaverin kertomus täsmää nyt omani uusperheen lapsissa, jotka ovat 21 v. ja 18 v. Oma isä ei mielellään halua "kiristää" välejä pyytämällä vaan kehoittaa minua pyytämään siivoamaan jälkensä, jos haluan heidän apuaan. Isä itse on töissä ja tekee lisätöitä kotona. Tiedän että isän pitäis olla kovempi, mutta sattuu olemaan niin pehmoinen luonne, että pelkää ilmeisesti etteivät lapset enää tule.
Okey, otanko noita-akan roolin, sen pahan "äitipuolen", joka huomauttelee ja aiheuttaa epämukavan olon isän lapsille. Vanhempi lapsista (tyttö) ei ole kahteen vuoteen tehnyt mitään töitä, vaan opiskelee ja syö kesän meidän ruokia, eikä tee mitään kotitöitäkään. Löhöö ja lukee romaaneja. Kun olemme puhuneet monet kerrat työn hausta on vastaus, että ei ole töitä ja on niin paljon lukemista (kesällä??)tai tulee liian väsyneeksi. - kele !
Vanhemmat ovat aikansa hoivanneet, kasvattaneet, tukeneet ja rakastaneet sekä SIIVONNEET lastensa jäljet. Kaiken kukkuraksi kaikki opetukset ja itse siivoamiset-ohjeet on unohdettu. Tullaan kuin täyshoitoon!!
On mielestäni kohtuutonta että vieläkin yli 20 vuotiaat ja hiukan nuoremmat siinä sivussa passoottaa itseään tullessaan kotikäynnille opiskeluistaan tai muuten vaan toiselta paikkakunnalta.
Kaikki jää, kupeista ja omenankuorista lähtien pöydille. Märät pyyhkeet lojuu pitkin huonekaluja. Ei osallistuta työntekoon, ei imurointiin ja odotetaan että minä pesen heidän vaattensa. Kun miehen sukulaisia tulee kylään, ihmetelllään miksi likaisia vaatteita lojuu pitkin yläkerran rappuja. Annan tietysti tarkoituksella niiden lojua, vaikka 3 viikkoa. Inhottava vaan katsella niitä ja selitellä vieraille.
- Nyt on helppo sanoa -ota pitkät, mutta rakastan (toistaiseksi) miestäni niin paljon ja parin viikon rauha lapsista rauhoittaa kuitenkin aina hetkeksi.
Kysynkin nyt ja ensisijaisesti tämän ikäisiltä nuorilta MIKSI hitossa ärsytetään vanhempia tällä tavalla? Jos vähän ajattelee, niin ymmärtää että takaisin se tulee ja moninkerroin. Ei ne vanhemmatkaan jaksa enää...Lopulta välit on poikki ja ei ole paikkaa enää missä relaa. Onko sitten hyvä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä kyllä luulen vakaasti että tuo asia on pelkästään vanhemmista kiinni. Jos ei koskaan ole tarvinnut kotona tehdä mitään töitä, niin miten niitä sitten osaisi tehdä myöhemminkään vanhempien luona käydessä?
Totta kai pitäisi muistaa, että kun tulee vanhempiensa kotiin tai omaan lapsuuden kotiin, ollaan vieraana eikä niin kuin omassa kodissa. Vaikka toisaalta, kyllä minä pidän kotinani myös lapsuuden kotiani, vaikka olen sieltä jo muutaman vuoden poissa asunut. Kotitöitä tulee silti tehtyä, johtuisiko osittain siitä, että meillä kaikkien lasten on pitänyt tehdä töitä enemmän tai vähemmän. Ja minulla kun on tuo siivousinto veressä, niin puhdasta jälkeä tulee ja vieläpä ihan mielellään.
Mutta esim. minun mieheni on malliesimerkki kotona pilatusta lapsesta. Hänen äitinsä tykkää myös tehdä kotitöitä, eikä ainoa poika ole joutunut koskaan tekemään mitään, ei edes pesemään omia pyykkejään ja siivoamaan omia jälkiään. Nytkin vielä kotona käydessä hän jättää maitopurkin, voin, juuston jne. keittiön pöydälle, ja äiti tulee ne sitten siivoamaan, ellen minä ole paikalla ja näpäytä miehelle, että voisi siivota omat jälkensä.
Yhteisessä kodissammekaan mies ei aluksi käsittänyt, miksei hän voi jättää hampurilaisten tms. roskia tai tyhjää jogurttipurkkia keittiön pöydälle, miksi hänen pitäisi viedä olo/makuuhuoneesta likaiset astiat tiskipöydälle, miksi likaiset vaatteet pitäisi pistää pyykkikoriin jne. Aikani siivosin hänen jälkiään, pistin tavaroita paikoilleen ja vein roskia roskiin ja likaisia astioita tiskipöydälle. Tiskasin, siivosin, järjestin, pesin pyykkiä jne. Ja sitten katkesi kamelin selkä. Eli nyt tuloksena on jälkensä siivoava ja kotitöitä tekevä mies. Mutta, vieläkään hän ei äitinsä luona siivoa jälkiään...
Eli kyllä mun mielestä sulla ei ole nyt mitään syytä haukkua näitä "lapsia", vaan miestäsi ja lasten äitiä (ei tosin ehkä kannata haukkua, mutta...). Jos lapset ovat tottuneet siihen että heitä passataan ja muut siivoavat, eikä omien jälkien siivoamista ole heiltä koskaan vaadittu, niin ei ne sitä heti tajua myöhemminkään kun muuttavat pois kotoa. Ja ihmisillä nyt on muutenkin erilainen käsitys siisteydestä, tosin pitäisihän sen olla selvää ettei muiden kodissa saa sotkea niin kuin omassa kodissa. Mutta mistäpä he sen tajuaisivat, kun ei koskaan ole mitään vaadittu. Vastuu on vanhemmilla. Kyllä lapset pitäisi opettaa jo ihan pienestä pitäen auttamaan ja tekemään osuutensa kotitöissä ikänsä ja kehityskautensa mukaisesti (ei liian pienelle liikaa tai liian raskaita töitä!). Kyllä sitten osaisivat ja muistaisivat aikuisenakin, kun olisi lapsena jo vaadittu siisteyttä ja omien jälkien korjaamista.
Ja mielestäni sulla on täysi oikeus vaatia miehesi lapsia siivoamaan jälkensä. Voit kohteliaasti kertoa, että et halua siivota heidän jälkiään (roskat tms.). Kerro, että jos he jäävät pidemmäksi aikaa "asumaan" teille, heidän pitää tehdä oma osuutensa kotitöistä, jos haluavat teillä olla. Kotinne on myös sinun kotisi, eikä sinun tulisi joutua siivoamaan miehesi AIKUISTEN lasten likapyykkejä lattioilta tai mitä milloinkin.
Jaahas.
Omat lapseni (3kpl) saavat tulla kotiini syömään ja laiskottelemaan vaikka 50-vuotiaina.
Olen lasteni äiti, ovat he minkäikäisiä tahansa, ja kotini on heille aina avoinna ilman minkäänlaisia velvoitteita ja vaatimuksia.
Meillä näin toisilla toisin.
Niin tätä puoltahan en käsitellyt ollenkaan, että ollaanko tervetulleita vai ei. Se on ihan selvä että lapset saavat tulla ja tietävät itsekkin että ovat tervetulleita, kaikki. Ostetaan yhdessä herkkuruuat ja laiskotellaan jne. MUTTA
Se mikä harmittaa on näköjään usean nykynuoren tapa, (vaikka harva vanhempi sitä myöntää) että jättäydytään liian törkeesti toisten (vanhempien) passattavaksi. (Luit varmaan joka kohdan tekstissäni)
Mietin tuota lausetta "...ilman minkäänlaisia velvotteita ja vaatimuksia" Kuulostaa aika hurjalta. Kyllä siinä vaiheessa tulee varmasti mieleen velvoitteet, kun aikuiset lapsesi saattavat ollakin aivan jotain muuta kun he taas tulevat käymään kotiin ja huomaat että he tekevät kaiken juuri päinvastoin kuin olit odottanut... Kasvatuksestasi huolimatta.
No, annetaan anteeksi kerran jos viidennekin, mutta mikä on tulos. Tämähän on sitä elämänkoulua. On opittava vastuuta omassa elämässä ja vastuuta tekemisistään tai tekemättä jättämisistään myös siellä vanhempien kotona. Sitähän tapahtuu yläluokilla kouluissakin (erään opettajan kertomaa) Se vaan tuntuu kurjalta se odottaminen, että he oppivat mitä se merkitsee. Tietysti siinä vaiheessa viimeistään kun saavat omat lapsensa ja perheen.
Ensin en sitä ottanut kovin vakavasti, kun ystävättäret marisivat aikaisemmin asiasta ja sukulaiseni oli topakkana lapsilleen, että ei sitä omassa pikku kodissakaan voi odottaa että joku tulee korjaa jäljet, kyllä se vaan pitää hyväksyä, että jokaisen on se itse tehtävä enemmin tai myöhemmin. Itselläni on kaksi omaa lasta, joista toinen tekee joskus myös niin. Odottelen aikuistumista. Toinen ei koskaan. Hyvä näin.
Se vaan on niin helppoa ja kivaa tulla vanhempien kotiin ja heittäytyä laiskaksi ja niinhän se saa ollakin määrättyyyn pisteeseen asti. Tarkoitushan on että kaikki voi nauttia yhdessä olosta ja tehdä kivoja asioita yhdessä... Kysyinkin tätä mielenkiinnosta ja juuri avainhenkilöiltä itseltään, että mitä he itse asiassa ajattelevat. Te nuoret aikuiset?
rehellisesti sanottuna pidän näitä piloille passattuja ikäisiäni (joihin myös törmään) aika avuttomina ja säälittävinäkin tapauksina. syy ei toki ole heissä itsessän, vaan vanhemmissa (kasvatuksessa). olen muutaman kerran yrittänyt jopa elää miehen kanssa, jolle on joutunut kädestä pitäen näyttämään miten tiskikone/pyykinpesukone käynnistetään ja miten laitetaan ruokaa. olen jopa joutunut miehelle opettamaan miten autoon vaihdetaan renkaat ja miten ruohonleikkuri käynnistetään! toiselle avomiehelleni oli täysi yllätys että pakastin täytyy toisinaan sulattaa! huvittavinta on, että kumpikin entisistä avomiehistäni on isä!(ensin on paaponut äiti, sen jälkeen tyttöystävä/vaimo) kyllä pelotti jättää exää kahdenkesken tyttärensä kanssa viikonlopuksi, kun itselläni oli menoa. oli tämä sitten yrittänyt laittaa keittoa heille ruuaksi (keittänyt vedessä perunaa, porkkanaa ja nakkeja. ei mausteita, tai muita kasviksia antamassa makua. arvatkaa oliko lapsi suostunut edes syömään?).
Ihminen, joka ei osaa/viitsi itse tehdä, ei osaa myöskään arvostaa toisen tekemistä? Voiko tuollaisen kanssa olla helppo elää? Eikö vanhempi tee nimenomaan karhunpalveluksen omille lapsilleen, kun ei vaadi mitään?
No toisella exällä oli rahaongelmia. Näitä ei ollut ennen meidän yhteiselämäämme, mutta minä en sen alussa vielä ollut tietoinen siitä että entinen vaimo, oli hoitanut koko perheen raha-asiat ja oletin, että itseäni lähes 12 vuotta vanhempi mies osaa kyllä itse hoitaa omat laskunsa. Yhtäkkiä alkoisadella postia perintätoimistoilta ja ulosotosta ja menivätpä sähkötkin muutamaan otteeseen poikki. Vastuuntunto ja sen opettelu lähtee pienistä asioista ja lapsena! On huomattvasti vaikeampaa oppia nuo asiat kantapään kautta aikuisiällä.
Ja todellakin, olet täysin oikeassa siinä, että nuo laiskotteluhetket kuuluvat jokaiselle! Kenenkään ei tarvitse yksin huolehtua kaikkien velvollisuuksista, vaan jokainen hoitaa omansa ja kun ne on tehty, on kaikkien mukava ryhtyä laiskottelemaan yhdessä tai erikseen, eikä kenelläkään ole paha mieli!
Kun käyn vanhempieni luona, autan kotitöissä jo siitäkin syystä, että näin isällä ja äidillä on aikaa minulle! (eivät joudu työstä palattuaan heti kotitöihin) Äiti ehtii lähteä kanssani pelaamaan tennistä ja isällä on aikaa katsoa kanssani vaikka urheilua töllöttimestä (jos sattuu tulemaan).Mitä iloa minun olisi edes käydä vanhempiani tapaamassa, jos näiden kaikki aika ja energia menisi minun jälkieni siivoamiseen? Ei heillä olisi aikaa keskustella kanssani, tai tehdä mitään muutakaan yhdessä!
Kiitos mielipiteestäsi.
Kaikki tuo mitä kirjoitit ja mistä olen myös itse puhunut on tärkeää ymmärtää ja sehän opitaan (tai ei opita) jo lapsena. Osa sen oppimisesta on toki kiinni omasta perusluonteesta ja vaikka vanhemmat kuinka opettavat pienenä voi nuori aikuinen elää myöhemmin kuin pellossa ja toisten kustannuksella. Se on surullista, koska melkein ainoa vaihtoehto on elää sitten yksin omissa sotkuissaan, jos ei löydä samanlaista elämän kumppania joka jaksaa katsella sitä sotkua eikä välitä.
Ilmeisesti sen siisteyden ja sen eteen tehdyn työn tulos ja siitä saatu mukava fiilis ja jaksamisen ilo on jäänyt kokokaan kokematta tai ei tiedetä sellaisesta mitään.
Mukavaa kesän jatkoa!
Älä anna nuorison käyttää sinua tiskirättinä. He tulevat sinun kotiisi, joten sinulla on eniten sanomista siihen miten kodissasi eletään.
Eri asia tietysti on, miten asiasta voit sanoa, että säilytät suhteenne kunnossa (ainakin kohtuullisessa) ja et loukkaa miestäsi, joka on näiden lasten isä. Ehdotan toteavaa sävyä, jossa vain ilmoitat tyyliin "kerää ennen ruokaa nuo vaatteet pyykkikoriin", "minä teen kastikkeen, mitä sinä teet ruualle?", "käypä viemässä roskat, sinä aikana kun minä ...". Jotain tällaista käyttäisin itse ja tulen varmaan käyttämäänkin, kun omat ipanani ovat lähteneet ja tulevat sitten visiitille.
Tärkeintä on ettet alistu ja anna toisten kävellä ylitsesi.
seitsemään vuoteen enää "kotona" asunut (olen 24-vuotias), mutta en myöskään yhtäjaksoisesti viettänyt siellä muutamaa päivää pidempään. silti, kun menen "kylään" on minulla aamulla herätessäni samanlainen lista pöydässä odottamassa, kuin vielä äidin ja isän kanssa asuvalla 19-vuotiaalla sisarellani. tuo lista on siis luettelo kotitöistä, joissa vanhemmat kaipaavat apua. enpä ole siitä purnannut, eikä sisarenikaan (vaikka tätä uusi lista odottaa pöydässä päivittäin).
vaikka jonain aamuna tuota listaa ei olisikaan, on meille selvää, että omat jäljet korjataan. ts. petaan sänkyni, korjaan ruuat ja astiat pöydästä syötyäni, pidän vaatteet tavarani järjestyksessä ja laitan käyttämäni muiden tavarat paikoilleen, kun en enää tarvitse. nämähän ovat asioita, jotka meille opetetaan jo lapsina (ainakin meille tulisi olla opetettu ne), joten miksi ihmeessä minun ei tulisi niitä tehdä aikuisena?! luonnollisesti aikuisella tulee lla vastuuta enemmän, kuin lapsella ja siitä syystä minä teen vanhempieni avuksi sellaistakin, jota ei erikseen pyydetä (jos huomaan jonkun olevan kiireinen, käyn kaupassa ja laitan ruuan, jos huomaan talon kaipaavan siivousta voin vaikka imuroida tai pyyhkiä pölyjä, yhtä hyvin voin tarttua haravaan tai ruohonleikkuriin).
se, ettei meitä vaadita hoitamaan normaaleja velvollisuuksia poismuuttomme jälkeen, ei kuitenkaan vähemmä vierailujemme määrää. itse käyn pitkän välimatkan vuoksi aika harvoin kylässä, mutta kävisin kyllä muuten huomattavasti usemammin (ja viipyisin pidempään, mikäli minulla ei olisi velvoitteita tällä nykyisellä asuinpaikkakunallani).
kehotan kyllä puuttumaan rohkeasti asiaan. joutuu ihminen kestämään elämänsä aikana sanomista muitakin, kuin vanhemmiltaan. ei kukaan kasva aikuiseksi elämällä, kuin pellossa.
mielestäni aikuisten lasten velvollisuus ei ole enää osallistua lapsuuden kotinsa töihin ainakaan siinä määrin, että parin päivän kyläilyn aikana pöydälle ilmaantuu lista tehtävistä kotitöistä! Minulla ainakin on oma koti, jossa saan tarpeekseni siivota ja laittaa ruokaa. Ei kai kukaan laita esim. mökille kutsuttuja vieraitakaan heti tamppaamaan mattoja? Toki normaali auttaminen esim. perunoiden peseminen, salaatin pilkkominen, saunan lämmitys ym. mökillä kuuluu asiaan. samoin astioiden korjaaminen pöydästä jne. mutta rajansa kaikella.
Älä yleistä!
"Nykynuoret ..." JA PAH!
Läksin kotoa mieheni kanssa 19 -vuotiaana. Kertaakaan en ole soittanut äidilleni pyytääkseni häntä maksamaan laskujani, en, vaikka olisi ollut kuinka tiukkaa! Minulle on ollut kunnia-asia selvitä itse. Ei ole miehenikään apua ruinannut omilta vanhemmiltaan. Kesät vietämme opiskelupaikkakunnallamme - miehelläni on työharjoittelua, itselläni kesätöitä.
Äidilläni on uusi mies ja koko huushollin järjestys on pistetty uusiksi. Minulla ei ole siellä enää omaa huonetta jäljellä eikä vaatteita tai omia tavaroita lainkaan. Vietän äitini luona pari-kolme kertaa vuodessa muutaman päivän, koska meidän välimatkamme on suuri ja matkustaminen maksaa. Silloin minulla on vaihtovaatteita repussa. Suunnittelemme äitini kanssa yhdessä syömiset, kokkaamme ja leivomme, käymme ehkä kaupungilla - MEILLÄ ON LYSTIÄ, juttelemme paljon. En sotke huushollia, en ota välipalaa kysymättä ensin. Kunnioitan äitini ja hänen miehensä yksityisyyttä ja pyrin ystävällisiin väleihin tämän miehen kanssa. Mielestäni hän on hyvä ja vastuuntuntoinen ukko.
Äitini käy minun luonani yhtä monta kertaa vuodessa. Vierailu sujuu paljolti samanlaisissa merkeissä - paitsi äitini inttämällä inttää ja anoo, että saa maksaa ruoat ja vastusteluistani huolimatta pyrkii täyttämään jääkappiamme kaikenlaisella luksuksella, johon meillä opiskelijoina ei olisi varaa ... siitä tulee kuulemma sellainen äidillinen olo, jota ymmärrän sitten, kun olen itse äiti ;)
Joten älä yleistä! Näinkin voi asiat hoitaa ja hyvin sujuu. Kysy mieluummin, MIKSI nuo lapset eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi!