Entä jos joudutkin elämään loppuelämäsi yksin? Et koskaan saa parisuhdetta. Mitä se sinulle merkitsisi?
Elämä yksin, ilman parisuhdetta =
a) Kaikkein kauhein vaihtoehto elämälle, et tiedä miten ikinä voisit sopeutua sellaiseen.
b) Ihan ok. Parisiuhde olisi kiva mutta jos sellaista ei satu kohdalle niin ei sitten.
c) Et halua parisuhdetta etkä asua kenenkään kanssa saman katon alla.
d) Ainut tai ensisijainen mikä vastakkaisessa sukupuolessa kiinnostaa on seksi, parisuhde toissijainen ajatus.
e) Jotain muuta, mitä?
Elämä yksin, ilman parisuhdetta =
a) Kaikkein kauhein vaihtoehto elämälle, et tiedä miten ikinä voisit sopeutua sellaiseen.
b) Ihan ok. Parisiuhde olisi kiva mutta jos sellaista ei satu kohdalle niin ei sitten.
c) Et halua parisuhdetta etkä asua kenenkään kanssa saman katon alla.
d) Ainut tai ensisijainen mikä vastakkaisessa sukupuolessa kiinnostaa on seksi, parisuhde toissijainen ajatus.
e) Jotain muuta, mitä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
B. Hälläväliä-asenteella mennään.
Olet onnellinen että pystyt suhtautumaan noin! Minulle parisuhteetta jääminen on helvetti.
e) Jos ei edes kerran saa seksiä KAUNIILTA naiselta, on koko elämä ollut turhaa.
Osta itsellesi seksiä kauniilta prostituoidulta.
a)
Millä tavoin se ilmenee sinulla? Tunnnetko halua kuolla kun ajattelet elämää yksin?
Tässä vaiheessa minulle on jo selviö, että tulen elämään ja kuolemaan yksin. En kuitenkaan pelkää yksinäisyyttä. Yritän suhtautua buddhan tyyneydellä täydelliseen yksinäisyyteni tässä maailmankaikkeudessa ja saavuttaa negatiivisen valaistumisen, jossa eroan lopullisesti universumin kaikkiykseydestä, johon en kuulu.
B
Kyllähän minäkin haluaisin parisuhdetta, mutta tasan ei käy onnenlahjat :))
E. Muuta
Elämä yksin ei ole vielä pitkään aikaan edessä, koska lapseni ovat pieniä. Toivoisin jossain vaiheessa löytäväni elämänkumppanin, jonka kanssa muodostaisimme yhteisen perheen (mukaan mahtuu tarvittaessa myös yhteisiä tai hänen lapsia).
Tällä hetkellä en panosta hirveästi uusien ihmisten etsimiseen, löytyvät jos löytyvät arkielämästä tai silloin kun käy 1krt/1-2kk baarissa. Se, että lapset ovat pieniä vaikuttaa alkavaan suhteeseen paljon, joustamaton tai lapsia inhoavat mies ei pärjäisi tässä porukassa. Mutta taas toisalta pienet sosiaaliset lapset hyväksyvät uudet ihmiset elämäänsä helposti ja luultavasti aika nopeasti mieltäisivät uuden ihmisen omaan perheeseen kuuluvaksi. Miekka on siis kaksiteräinen. Voi olla, että jossain vaiheessa alan aktiivisemmaksi, mutta nyt sen aika ei vielä ole. Flirttaan kyllä sujuvasti ja juttelen miesten kanssa eri asiayhteyksissä eli edes sillä tavalla luon kontaktia ympäristöön ;-) Parempi sekin kuin ei mitään.
Tavoitteeni ei ole jäädä yksin, mutta jos jään sen kanssa pitää vaan tulla toimeen ja nauttia niistä asioista, jotka ovat hyvin.
Kuvottavaa.
Flirtti yh aiheuttaa trauman ja pahoinvointireaktion. Voi atm parka....
Suosittelen: voisi olla hyvä keskittyä samaan sisältöä elämääsi niin ei tarvitse sekoittaa tunne-elämääsi näin pienten asioiden takia.
Ja ihan vakavissaan: en ole uhka sinulle. Olen kurppa, joten en ole kohderyhmääsi vaikka olisinkin lapseton. Lasteni isä ole pahamainen panoeino-ytm tai mitään sinne päinkään. Flirttaan (kiltisti, se ei ole lupaus mistään mikä veisi yöunesi), koska se on kivaa ja tulee aika luonnostaan silloin kun olen sinkku ja vastapuoli on mukava TAI miellyttää miehenä. Niin flirttaan vain miesten kanssa, jotka itse osoittavat että flirtti on heistä kivaa.
Onneksi meissä ihmisissä on monenlaisia. Kukin voi keskittyä suhteissaan/haaveissaan siihen oikeaan kohderyhmään, ja jättää ne muut sopimattomat omaan rauhaansa. Vaikkei joku sovi sinulle, silti toiselle hän voi olla juuri oikea tai sama toisinpäin.
Olisi varmaan kivaa olla flirttisi kohteena.
Seurustelu ok, samassa kämpässä asuminen ei.
Ilman muuta aa. tiedän että kukaan nainen ei koskaan tule tykkäämään minusta. pas..ka tzäkä sanoisin.
Miksi kukaan nainen ei koskaan tykkäisi sinusta? Oletko hirveän ilkeä mies?
En, olen kiltti ja mukava mut naamavärkki ei tee vaikutusta. Toiseks kaikki naiset rakastuu juoppoihin ja narsisteihin ja just niihin ilkeisiin. Sanomattakin on selvää et kun ei ole edes yhtään naisystävää niin ei sit kukaan halua seurustellakkaan mun kanssa. Niin se vain on ja siihen on tyytyminen.
"naamavärkki ei tee vaikutusta"
Katsopa ympärillesi ihan rehellisesti. Eivät kaikki naisen saaneet miehet ole komeita. Monet rumat miehet ovat naimisissa ja heillä on perhekin.
"kaikki naiset rakastuu juoppoihin ja narsisteihin ja just niihin ilkeisiin"
Jos naiset todella olisivat tuollaisia, niin naiset olisivat äärimmäisen inhottavia, ilkeitä ja alhaisia olentoja.
Naiset eivät ole oikeasti sellaisia, mutta sinä "yksin kotona" ajattelet naisten olevan sellaisia ja suhtaudut heihin niin. Ei ole mikään ihme että olet yksin!!
"Katsopa ympärillesi ihan rehellisesti. Eivät kaikki naisen saaneet miehet ole komeita. Monet rumat miehet ovat naimisissa ja heillä on perhekin."
Tässä vain on pari muttaa:
Nämä parit ovat yleensä kohdanneet muualla kuin vaikkapa yöelämässä koska "ruma" mies" ei tee naisiin vaikutusta tai jos naama on mitäänsanomaton.
Toinen juttu on se että jos naamavärkki ei tee vaikutusta niin usein se nainen on vähintään se pyöreä. Jos ei kiinnosta pyöreät naiset vähääkään niin sitten ollaan ilman.
Lisäksi on vielä muut näkökohdat joka tarkoittaa sitä että jos naamavärkki ei tee vaikutusta niin muuten sille miehelle sopivat naiset eivät kiinnostu.
Toisin sanottuna voithan päästä naimisiin ja saada perheen naisen kanssa jonka kasnsa ei ole yhteistä ja jonka kanssa itsestä tuntuu ettei kemiat pelaa, mut hei se ei kato sun naamavärkkiä.
Suurin osa naisista kattoo nimenomaan naamavärkkiä ja jos sulla ei käy tuuri esitellä ittees oikeissa ympyröissä tietyille naisille niin et löydä lähimainkaan sopivaa seuraa joka sinua miellyttäisi vähääkään.
Eipä ne pyöreät ole koskaan halunnut tutustua minuun. Eikä voi tehdä mitään vaikutusta kun kukaan ei halua jutella edes. Joten naamassa se vika täytyy olla.
Suosittelen lukemista: Tove Jansson, Kuka lohduttaisi nyytiä. Löytyy jokaisesta kirjastosta. Luepas kirja ajatuksella ja peilaa sanomaa omaan elämääsi. Saatat jopa saada ahaa-elämyksiä.
Eikä kirja tekisi pahaa monelle muullekaan.
Ei ole ihan ok vaan kurjaa mutta ei kuitenkaan kaikkein kauhein vaihtoehto.
e) Ei se nyt "ihan" ok ole.
Mutta kun on aina vain ollut ja elänyt yksin, niin ei sitä toista vaihtoehtoa enää oikein pysty kuvittelemaan.
Jos ja kun homma jatkuu viisikymppiseksi samaan malliin, niin pitää muuttaa kaikki kiinteä omaisuus helposti käytettävään muotoon ja pitää huolta siitä, että kaikki tulee käytettyä ennen kuin kupsahtaa. Koska mitään lähisukulaisia ei ole, niin typerin vaihtoehto on jättää senttiäkään käyttämättä.
Minulla on jo sellainen tilanne. Kurjaahan se olisi, toivottavasti jostain löytyy joskus.
Katsos kun minun ongelma on se että olen itsenäinen ja toinen juttu on se että en ole varma elänkö "täyttä ikää". Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa kummassakaan tapauksesta.
Olen suurimman osan elämästäni ollut tuon puolesta yksin. Kavereitakaan ei ole ollut turhan paljon eikä sosiaalista elämää. Osa tästä on omaa valintaa kun sopivaa seuraa ei ole löytynyt.
Uskoisin että jos jatkossa jäisi parisuhde kokonaan kokematta (seksistä nyt puhumattakaan) niin varmaan vaihtoehto olisi A joskus ehkä D jos parisuhde olisi hankala saavuttaa.
Toisaalta jos mietitään ihan vakavampaa pitkää suhdetta niin sitten kyseessä olisi B koska sen sopivan kumppanin löytäminen ei ole helppoa.
Eli lopulta sanoin E joka riippuu monesta tekijästä.
Ainahan se on tosi hienoa kuvitella että tossa nurkan takana se mun unelmanainen kyttää just mua, mutta kun se ei mene niin. Se menee siten että siellä se kyttää mutta jättää tai pettää sen jälkeen kun hänet olet kohdannut. Sitten törmäät siihen tavisteijaan jossa näet yhtä paljon mielenkiintoa kuin kolme viikkoa vanhassa maksalaatikossa mutta vedät silti poskeesi kun on niin hemmetin nälkä.
Arvaa vain että vaikka masu on täynnä että onko kipeä olo ja myös yksinäinen...
En osaa sanoa siis.
Mutta jos on "liian itsenäinen" mies joka ei halua lapsen omaava naista, pyöreää ja ylipäätään huomaa aika harvan naisen myös luonteen puolesta soveltuvan itselle niin kolmekymppisenä sitä miettii että on sitä aika helvetin hyvä olla yksin.
Tässä vielä puhuin vain itsestäni, mutta jos aiotaan olla oikeassa suhteessa niin pitäisi ottaa vielä huomioon sen toisen osapuolen unelmat yms. myös.
Mut joo, eihän miehenä saisi olla kranttu ja pitäisi panna mieluummin kuin palaa.
Tällaisiin mietintöihin yleensä pääty muuten siten että on kokemusta sekä yksinolosta että jonkinlaisesta parisuhteesta.
Se ei ole silloin niin yksiselitteistä että "jos en saa ketään nii tapan itteni".
Samoin jos sulta on lipsahtanut joitakin oikeasti oikeita kumppaniehdokkaita ohi niin sitä tajuaa että ehkä sun mahikset meni jo.
Silloin voi hieman huokaista ja lakata jännittämästä koska peli voi olla jo pelattu.
Enpä kyllä ymmärrä, miten toiseen ihmiseen voi parisuhdemielessä suhtautua kuin vanhaan maksalaatikkoon, jonka pistää paremman puutteessa poskeensa. Miten tällaiset lapset on kasvatettu, kun eivät kunnioita ihmisen ja ihmisen välistä rajaa, vaan käyvät kimppuun kuin sika limppuun? Miten toista voi pitää itsestäänselvyytenä niin kuin vauva äidin tissiä?
Että elän vain kerran.