Olen 18v tytöntyllerö ja haluaisin neuvoja. Elikkäs tarina menee näin:
Seurustelen 21v. miehen kanssa, olemme kihloissa ja avopuolisoita. Mä en tiedä rakastanko tätä miestä enää, hän on muuttunut niin paljon. En saa huomiota, seksiä, omaa aikaa enkä yhtään mitään tästä suhteesta. Ehkä mä olen ikuinen sinkkuluonne, mutta nyt alkaa jo häiritsemään kun tuntuu että asuu 3-vuotiaan kakaran kanssa.
Meidän riidat on aika "helppoja", ollaan mykkäkoulua ja sitä rataa. Mutta mä oikeesti pelkään miestäni. En osaa sanoa vastaan hänelle, ja en tiedä kuinka kauan jaksan enää olla hiljaakaan. Hän on todella kovakourainen ihminen, mutta fyysistä väkivaltaa en (vielä?) ole joutunut kokemaan.
Mutta suurin ongelmani tässä suhteessa on se, etten tiedä mitä teen kun/jos me erotaan.. Mulla ei ole asuntoa, tässä olemme yhdessä vuokralla. Ja ikävä kyllä jäin juuri vähän aikaa sitten työttömäksi, joten elämmä melkeempä avopuolisoni tuloilla. Toki tiedän että sossusta saisin rahaa yms, mutta pelottaa ihan hirveesti. Musta tuntuu että toikin olis paljon onnellisempi ilman mua. Mä oon sille vaan rasite, joten teen meidän molempien puolesta oikean teon. Vai?
Mä oon aivan rikki, tuntuu kuin mut olis teljetty häkkiin. Auttakaa mua?
Seurustelen 21v. miehen kanssa, olemme kihloissa ja avopuolisoita. Mä en tiedä rakastanko tätä miestä enää, hän on muuttunut niin paljon. En saa huomiota, seksiä, omaa aikaa enkä yhtään mitään tästä suhteesta. Ehkä mä olen ikuinen sinkkuluonne, mutta nyt alkaa jo häiritsemään kun tuntuu että asuu 3-vuotiaan kakaran kanssa.
Meidän riidat on aika "helppoja", ollaan mykkäkoulua ja sitä rataa. Mutta mä oikeesti pelkään miestäni. En osaa sanoa vastaan hänelle, ja en tiedä kuinka kauan jaksan enää olla hiljaakaan. Hän on todella kovakourainen ihminen, mutta fyysistä väkivaltaa en (vielä?) ole joutunut kokemaan.
Mutta suurin ongelmani tässä suhteessa on se, etten tiedä mitä teen kun/jos me erotaan.. Mulla ei ole asuntoa, tässä olemme yhdessä vuokralla. Ja ikävä kyllä jäin juuri vähän aikaa sitten työttömäksi, joten elämmä melkeempä avopuolisoni tuloilla. Toki tiedän että sossusta saisin rahaa yms, mutta pelottaa ihan hirveesti. Musta tuntuu että toikin olis paljon onnellisempi ilman mua. Mä oon sille vaan rasite, joten teen meidän molempien puolesta oikean teon. Vai?
Mä oon aivan rikki, tuntuu kuin mut olis teljetty häkkiin. Auttakaa mua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitte eroot jos voit henkisesti paremmin eikä tarvii murehtia siitä et koska se sekoo.
missä sun vanhemmat asuu! sinne voit muuttaa näin aluksi! Yleensä perhe auttaa.. sen lisäksi olet niin nuori vielä
Itse sun pitää itseäsi auttaa. Hakeudu vaikka johonkin sellaiseen koulutukseen, mikä kiinnostaa, ja missä voi asua asuntolassa. Kyllä asiasi järjestyvät, kun keräät hitusen sisua ja tarmoa. Lähde vaikka jollekin kaverille ensin muutamaksi päiväksi, älä ilmoita osoitetta. Asunnottomille vähävaraisille kunta järkkää vuokrakämpän, ja saat asumistukea jos et muuten pärjää. Mutta minusta tuntuu, että nyt sinun ei olisi hyvä heti muuttaa ihan yksikseen, vaan tosiaan sukulaisen tai kaverin luo tilapäisratkaisuna. Kaikki järjestyy!
Kiitos paljon kaikille viesteistä! Tilanne on vaan niin vaikea.. Miten sitten onnistuisin jättämään? :/
Sanot et meidän suhde ei nyt onnistu, ei ole kunnioitusta sen miehen osalta, on kovakourainen, ette ole niin läheisiä kuin suhteessa pitää olla ja et pelkäät koska se sekoo lopullisesti. et voi elää sellasessa suhteessa. Tai sit vaan muutat vanhempies luokse hiljaa hiipien vähäksi aikaa. Kyllä se siitä kun vaan olet päättäväinen ja tartut toimeen.